Kuulumisia pintaa syvemmältä

Taisi olla eilen, kun joku teistä toivoi kommenttiboksin puolella postausta ihan vaan arjen kuulumisista. Itseasiassa aivan loistava postausidea! Huomaan kirjoittavani usein (tai oikeastaan aina) ns. aiheesta enkä oikeastaan vaan päättömästi kuulumisia. Tänään tuntui sille, että mikään aihe ei nyt oikein inspaa, joten nythän on todella oiva sauma avata teille kuulumisien muodossa elämääni ja elämäntilannettani.

img_5110-001

Kirjoitin teille joku aika sitten siitä kuinka olin kovin maassa ja mieli down. Tuota ajanjaksoa kesti suunnilleen viikon verran ja se oli jotain sellaista jota en ole koskaan aikaisemmin elämässäni kokenut. Onneksi tuo tunne ja olotila meni kuitenkin ohitse ja toivon, että voin laittaa sen ”hormonien” tai muun vastaavan piikkiin. Toisaalta, onhan elämässäni tapahtunut aika paljon viimeisen puolen vuoden sisään ja välillä huomaan, että unohdan hengittää. Olen myös sulkenut hyvin paljon tunteita pois ja keskittynyt oikeastaan jo pitkään elämässäni pelkkään työntekoon. Eihän minulla olisi aikaakaan muuhun? Toisaalta taas nautin nyt kovin siitä mitä teen, joten enpä vaihtaisi tilannettani kovinkaan helposti toiseen.

Moni kyselee minulta joko uusi mies löytyy kainalosta tai kuinka montaa tyyppiä olen treffaillut? Vastaus on aina sama, ei ketään ja en yhtään ainutta. Ollaan eksäni kanssa edelleen hyvissä väleissä ja vietetään jonkun verran aikaakin yhdessä, mitä sitä kieltämään. Tällä hetkellä elämässäni on jostain syystä kuitenkin vaihe, että aiheena miehet ei kiinnosta oikein yhtään. Eikä varsinkaan uudet miehet tai heihin tutustuminen. Tämä vaihe on jatkunut jo kohta yhdeksän kuukautta ja välillä mietin, pitäisikö huolestua? :D Nämäkin tuntemukset kumpuavat kuitenkin vaan ja ainoastaan siitä, että ympäristö kyselee ja osittain sen vuoksi koen välillä jonkunlaista painetta. Ja joo tiedän, ei pitäisi sillä tämä on minun elämäni. Silti kyselyt saavat miettimään, että niin. No mutta tällaista tosiaan miesrintamalla, kaikkea muuta kuin villiä sinkkuelämää siis.

img_5112-001img_5109-001

Elämäni pitää tällä hetkellä tosiaan sisällään hyvin paljon töitä. Teen osa-aikaisena Kampin by the wayssa vuoroja ja sen lisäksi väkerrän tätä blogia. Kirjoitinkin teille keväällä siitä kuinka innoissani olin vihdoin tästä askeleesta kohti täyspäiväistä bloggaamista. Kahden työn yhdistäminen sopii itselleni erinomaisesti ja tuo riittävästi vaihtelua elämään. Olenkin tykännyt todella paljon. Itseasiassa liikkeeltä jossa työskentelen on tulossa blogiinkin ”kurkistuspostausta” tässä syksyllä tai ihan viimeistään alkuvuodesta. Pääsette siis kurkistamaan sillekin puolelle.

Blogin suhteen on ollut ilo huomata kuinka paljon positiivista palautetta olette viime aikoina antaneet ja tuo on näkynyt myös kävijämäärissä. Blogin kirjoittaminen on ikäänkuin ”yrittämistä” jossa teet töitä täysin itsellesi. Siispä positiivinen palaute tuntuu erityisen hyvältä varsinkin, kun näkee paljon vaivaa tekemänsä eteen. Kiitos siis teille kaikille ihanille! Ilman teitä minulla ei olisi tähän mahdollisuutta josta olen tällä hetkellä todella onnellinen. Kuten ei missään, ei blogissakaan voi kuitenkaan pysähtyä. Jatkuvasti tulee kehittää ja satsata tekemäänsä. Onneksi saa kuitenkin tehdä asioita joista pitää ja siksipä se panostaminenkin tuntuu nimenomaan hyvältä eikä pakkopullalta. :)

img_5116-002

Paljon on elämässäni viime aikoina myös ollut tuota pohtivaa Juttaa. Mietin aika paljon ylipäänsä elämää ja onnellisuutta, sekä pyrin tekemään valintoja nimenomaan onnellisuuteen tähdäten. En tiedä enteileekö nämä satunnaiset masennukset ja itsepohdiskelut jotain kolmenkympin kriisiä jota toivon mukaan ei olisi tulossa?! Onhan kolmekymmentä jonkunlainen virstanpylväs jossa sitä ehkä katsoo itseään ja elämäänsä kriittisemmältäkin kantilta? Missä olen nyt ja mitä olen saavuttanut. Mitä haluan tulevaisuudelta ja mihin tähtään? Siinä on jo aika monta asiaa. Tärkeintä on kuitenkin muistaa se, että elämä vie monesti meitä emmekä me vie elämää. Kaikki ei ole meidän käsissämme ja itseasiassa elämämme useat vastoinkäymisetkin vaan vahvistavat meitä. Tämä kokonaisuus muovaa meitä sellaiseksi kuin olemme.

Itse pyrin positiiviseen lataukseen vaikka realisti perusluonteeltani olenkin. Olen myös niin tunne-eläjä kuten olen monesti täällä sanonutkin, että erilaiset tunteet vievät itseäni usein laidasta laitaan. Toisena hetkenä olen surullinen ja toisena taas hyvin iloinen. Jo pitkään olen kuitenkin pyrkinyt siihen, että näkisin elämässäni asiat pelkästään positiiviselta kantilta. Pyrkisin positiivisuuteen ja en ajattelisi esimerkiksi tulevaisuudesta niin realistisesti. Välillä voisi enemmän pää hipoa pää siellä pilvissä, eikä aina tarvisi seistä niin tukevasti maankamaralla. ;)

img_5113-001img_5121-001

Tässä nyt kiteytettynä kuulumisia. Itseasiassa aika paljon enemmän kuin mitä vastaisin jos minulta kysytään mitä kuuluu. Vastaus on aina ”ihan hyvää”. Hahah. Maailman ärsyttävin vastaus nimittäin.

Kun nyt kerroin omia kuulumisia, haluaisin udella mitä teille kuuluu? Löysikö joku ehkä itsensä minun kuulumisista ja ajatuksista? 

On my way

10 vastausta artikkeliin “Kuulumisia pintaa syvemmältä”

  1. Moi!

    Itse olen eronnut samoihin aikoihin kuin sinä. Tai oikeastaan minut jätettiin. Kyseessä oli vielä ensimmäinen vakava suhde ja eka avoliitto. Olihan meillä vähän vaikeeta ollut, mutta itse jaksoin uskoa, että selviämme siitä ja en olisi halunnut luovuttaa. Sen jälkeen elämä on aika rankkaa ollut ja olen ollut todella surunmurtama. En ole missään tekemisissä eksäni kanssa, sillä hän ei halua. Ja toisaalta olisi mahdotonta päästä yli hänestä, jos olisimme tekemisissä. Pikkuhiljaa kuitenkin elämä on alkanut näyttää paremmalta, vaikka edelleen eksä on mielessä päivittäin ja ikävöin häntä. Kuitenkin elämässä on myös hyviä asioita ja olen paljosta kiitollinen. Menetin todella rakkaan ja tärkeän ihmisen, mutta olen saanut tilalle uusia ihania asioita; todella läheisen uuden ystävän ja olen hankkinut lemmikin :)

    Olen aina ennen sinkkuna ollessa tapaillut paljon miehiä ja harrastanut yhdenillan juttuja. Enää sellainen ei kiinnosta tippaakaan. Elämässä on ensi kertaa sellanen tilanne, että miehet ei oikeasti jaksa kiinnostaa :D Haluan keskittyä vain itseeni, omaan hyvinvointiini ja pääsemään yli eksästäni. On hyvin vaikea ajatella, että koskaan voisin ketään toista kohtaan tuntea mitään sellaista mitä eksääni ja, että kukaan voisi olla yhtä ihana, kun hän, mutta toivon, että vielä joskus sellainen tulee vastaan. Nyt on vaan vaikea kuvitella, kun on vieläkin niin paljon tunteita eksää kohtaan. Tällä hetkellä kaikki muut miehet olisivat vaan korviketta ja sitä en halua. Kaiken surun ja ikävän lisäksi tunnen paljon kiitollisuutta miten paljon hän toi hyvää elämääni, oli tukena ja turvana sekä kannusti kaikessa. En olisi koskaan halunnut menettää tuota ihmistä, mutta elämä on joskus tällaista ja toivon, että nään tämänkin tarkoituksen vielä joskus. Kaikesta huolimatta kaikki on ihan hyvin nyt, vaikka toisinaan tulee edelleen päiviä, kun itken vaan eksäni takia.

    Kaikkea hyvää sulle!

    • Ero ei ole ikinä helppo jos se tapahtuu niin, että toinen haluaa erota mutta toinen ei. Kun se ei muutenkaan ole helppoa. Ymmärränkin täysin, että erosta selviytyminen vie aikaa. Onhan se outoa, kun elämässä ei enää olekaan ihmistä joka on siinä pitkään mukana ollut. Anna siis itsellesi aikaa. Ja ehkä tämä miehiä kohtaan oleva evvk fiilis johtuu nimenomaan siitä, että on eronnut ja tavallaan on sitten väsähtänyt kaikkeen miehiin liittyvään. :D Tai näin koitan itse ajatella, että on jollain tapaa jopa luonnollista.

      Tsemppihali <3

  2. Musta on vaan hienoa, että et ole hypännyt heti uuteen suhteeseen tai tapaile miehiä liukuhihnalta! Itse olen ollut jo pari vuotta sinkkuna ja osittain ihan omasta tahdostani. Mutta ai että ne jatkuvat kyselyt joko oon tavannut jonkun miehen tai joko olen käynyt treffeille… voin sanoa, että se ärsyttää toden teolla. Olen todella onnellinen sinkkuna ja mitä pidempään sinkkuus on kestänyt, sitä vähemmän parisuhde edes kiinnostaa :D Tunnen ne yhteiskunnan paineet ja odotukset niskassani, kun eihän tämä ole muiden mielestä normaalia! Koskaan en ole ollut Tinderissä tai hakenut seuraa tekstiteeveestä tai postimyynnistä :D Kun vaan saisi olla rauhassa sinkku ilman niitä jatkuvia vaivaannuttavia kyselyitä, joita tulee koko ajan :/ Eikä niitä edes hillitse se, että kertoo avoimesti olevansa tyytyväinen nyt elämäänsä :)

    • Niin. Ei vaan tunnu luontevalta niin ei vaan tunnu. Toisaalta olen myös ihminen joka pärjää hienosti omillaankin. En ole riippuvainen kenestäkään ja onnellisuuteni ei perustu siihen onko mies vai ei elämässä.

      Ja sanoppa muuta! Mikä siinä on niin ihmeellistä? Voit vaan kuvitella kuinka paljon tällainen ”olemme exän kanssa edelleen väleissä” aiheuttaa muiden kyselyitä ja ihmettelyä… :) Todellakin siis ymmärrän mitä tarkoitat.

  3. Mukava kuulla että olette eksäsi kanssa väleissä! Saako kysyä et kun näätte niin pussailetteko/halailetteko? Vai onko se vain hyvää kaveruutta? Voisitko ajatella että palaisitte vielä yhteen? Me erottiin 9kk sit mieheni kanssa. Mä jätin. Nyt ollaan alettu hengailemaan enemmän. Mies alkanut käymään ns iholle ja mulla on edelleen hänestä nii kaverillinen olo kuin olla ja voi. Ei ne tunteet palaa mitä oli. Harmi. Mut joillain voi kyllä käydä toisinkin :) miks ei, jos on erilaisista syistä eronnut kuin siitä että tunteet vain lopahti. Ihanaa Jutta kun avaudut myös vähän henkilökohtaisemmistakin asioista. Oot niin rohkea <3 olisi muuten kiva saada ruokapäiväkirjaa :)

    • Valitettavasti en noin henkilökohtaisesti tästä viitsi puhua, kun en ole ihan varma itsekään. Mutta kavereita ollaan.

      Eikä, ehkä on aika tehdä hänelle selväksi missä mennään? Vai mitä luulet? Varsinkin jos sinua itseäsi ahdistaa. Se ei ole hyvä juttu. Ja sanoppa muuta, joskus niitä tunteita ei vaan saa takaisin vaikka kuinka haluaa ja joskus pieni erossa olo taas auttaa oivaltamaan mitä tuntee ja/tai mitä ei.

      Ja kiitos <3 Olisi ollut kiva vastata sulle noihin kaikkiin kysymyksiin mutta koen, että se olisi ehkä turhan rohkeaa. Kun olen tosiaan itsekin hieman epävarma ja asioihin liittyy toinenkin osapuoli. Ja ruokapäiväkirja on työn alla!! :)

  4. Perinteisesti kuuluu tietysti hyvää, mutta on tässä kaikenlaista tasapainotteluakin. Yritän päästä suklaasta irti ja mulla onkin nyt suklaaton syyskuu. Söin kuitenkin karkkia tänäkin iltana ja siitä tuli fyysisesti huono olo. Ärsytti. Sit mietin kuinka suklaasta ei koskaan tuu vastaavaa :D Lisäksi mietin sitä, että miksei iltaisin tee mieli mitään terveellistä syötävää vaan aina jotain sokeria. Mitä sun tekee mieli iltaisin syödä?

    Olin tänään kuvaamassa jalkapalloa. TPS hävis ja mä en saanu otettua hyvää kuvaa yhestä jätkästä, josta oon yrittäny saaha hyvää futiskuvaa jo 3 vuotta. Kui voi olla niin vaikeaa? Sen myötä koko kuvasetti tuntuu nyt tosi tylsältä ja aionkin postata ne vasta huomenna. Nyt väsyttää liikaa. Maanantaiset kuvat Suomi-Kosovosta olikin ihan eri maata :) Niiden ajattelusta tulee hyvä mieli :)

    • Kokeile raakasuklaata? Sitä ei pysty syömään levyllistä kerralla mutta on todella hyvää, tuhdimpaa vaan ja ravintoarvoltaan parempaa.

      Itseasiassa mun tekee harvemmin iltaisin mieli mitään sokeria, tai oikeastaan sokeria tekee nykyään mieli todella harvoin. Johtuu varmaan siitä, etten syö sitä kovin usein.

      Syön iltaisin usein esimerkiksi banaanipannareita marjoilla, omeletin hyvin täyttein tai GO ON-soijarahkaa marjojen kera. Melkein päivittäin syön jotain herkkua mutta herkut ovat ns. terveellisempiä versioita. Mun tekee kuitenkin välillä mieli makeaa nimenomaan ruoan jälkeen jolloin sitten nappaan jotain terveellistä hyvää. Esimerkiksi taannoin postaamani lakutoffee on ihan taivaallinen! Myös hedelmät toimivat. Jos tekee vaikka herkullisen hedelmäsalaatin useista erilaisista hedelmistä. :) Vaatii toki totuttelua jos on tottunut sokeriherkkuihin mutta pikkuhiljaa…

      Hahah, mikähän hänessä sitten mahtaa olla? Erikoista. :D Mutta kiva kuitenkin kuulla, että löytyy myös niitä onnistuneita kuvia viime päiviltä. :) Mukavaa viikkoa sinne!

  5. Kuva tällainen kuulumispostaus. Toivoisin vaan välil et vastaisit nopsempaan kommentteihin. :)

    • Kiva kuulla. :) Ja kiitos myös tästä palautteesta! Tiedän, että tämä on heikkouteni ja pyrin siinä skarppaamaan. Siispä erittäin hyvä, että muistutit niin osaan jälleen olla tarkkaavaisempi. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta