Tarttumapintaa

Pidän blogeissa sitä, että kirjoittajat antavat itsestään. En pitkän päälle välitä katsella vimpan päälle fotarin läpi käyneitä kuvia ellei blogissa ole mitään tarttumapintaa. Sama pätee ylipäänsä ihmisiin tosielämässä. Kaipaan sitä, että voin keskustella heidän kanssaan aiheesta kuin aiheesta. Syvälliset keskustelut kenties jo ensitapaamisella viittaavat siihen, että nyt on löytynyt todellinen sielunkumppani!

Siinä on itseasiassa yksi syy jonka vuoksi tykkään blogeissa paljastus-, randoms ja -faktat postauksista. Niiden kautta bloggaajasta välittyy ehkä jotain sellaista lukijoille joka ei muuten ole ilmi tullut. Minäkin olen itseasiassa tainnut tehdä näitä jo vaikka kuinka monta blogitaipaleellani mutta silti ajattelin jälleen paljastella. Toivon mukaan kuitenkin edes jotain uutta?

img_5252-001img_5256-002img_5215-001

Tämä vasta alkanut syksy on tehnyt minusta poolo- ja neuleihmisen. Olen tosiaan aina inhonnut kaikkea karvastelevaa ja varsinkin kaulasta vähänkään kuristavaa. Tällä hetkellä en melkeinpä muuta käytäkään kuin niitä tiukkoja pooloja ja ihanan pehmoisia neuleita. Mieluiten vieläpä hyvin materiaalein varusteltuja yksilöitä. Kunnon villa-mohair neuleisiinkin ajattelinkin vielä tänä talvena totutella.

Omistan vaan muutaman ikäiseni serkun. Suurin osa on siis huomattavasti minua vanhempia ja en rehellisesti sanottuna osaa edes sanoa keitä he kaikki ovat. Heitä on siis paljon. En myöskään tunnistaisi heistä suurinta osaa jos tulisivat kaupungilla vastaan, tavallaan ikävää. Meillä on iso suku mutta välit eivät tosiaan ole edes tuttavalliset suurimman osan kanssa. Kaikki ikäänkuin elävät omaa elämäänsä.

Olen miettinyt monta kertaa suomalaista musiikkia ja sen kehitystä. Tänä päivänä radiossa pauhaa pääasiassa biisit, joissa hoetaan tyhjänpäiväisiä asioita ja nimenomaan viljellään sitä kuinka kannattaa bailata aamuun asti, juoda viinaa ja harrastaa irtosuhteita. Siis näin kärjistettynä. Toisinaan kaipaan aitoja biisejä joissa on tunnetta ja oikeasti jotain. Onneksi muutamia todellisia taiteilijoita Suomesta vielä löytyy ja he pelastavat sentään osan musagenrestä. Bisnes on kuitenkin bisnestä ja nimenomaan edellä mainitsemani asiat myyvät. Tottakai kysyntään vastataan sen pyytämällä tavalla.

Olen löytänyt viimeisien kuukausien aikana sisäisen kelloni. Ei, en ole aamuihminen ja vaikka sitä yritin olla ei se yksinkertaisesti toimi kohdallani. Huomasin tämän todella vasta lopetettuani toimistotyöt. Parhaiten voin jos menen nukkumaan 24-0.30 välillä ja herään 8-9 välillä. Tuo on itseasiassa sellainen sisäinen kelloni ja heräänkin aina automaattisesti nimenomaan viimeistään yhdeksältä. Edes vapaapäivinä en nuku mihinkään puoleen päivään vaikka saatankin loikoilla sängyssä esimerkiksi kymmeneen saakka.

img_5220-001img_5218-001img_5244-003

Toinen isoäitini oli runoilija. Harmi ettei tuo taito ole periytynyt minulle sillä runous on mielestäni hyvin kaunista. Onneksi kuitenkin edes toinen meistä sisaruksista sai tuon taidon ja siskoni onkin erittäin hyvä runoilemaan.

Käytän nykyään lähestulkoon aina silmälaseja. Ostin nimittäin kesän alussa kehykset Tom Fordilta (Synsam) ja olen pitänyt näistä aivan hurjasti. Ennen olin oikea piilareiden suurkuluttaja, nykyään en meinaa millään jaksaa. Kyseiset lasit ovat oikeastaan elämäni ensimmäiset silmälasit joissa viihdyn niin hyvin, että ne voittavat jopa piilarit! Malli on näkynyt satunnaisesti täällä blogissakin ja vielä enemmän Instagramissa. Toki on tilanteita joissa rillit ovat vaan tiellä mutta arjessa aivan parhaat tyylin viimeistelijät.

Omistan epäsymmetriset kasvojen profiilit. Minusta katsottuna vasen puoli on ns. graafisempi ja kovempi piirteiltään, oikea puolestaan pehmeämpi. Pidän enemmän nimenomaan tuosta kovemmasta puolesta sillä se on mielestäni kuvauksellisempi. Myös kulmakarvani ovat eri korkeuksilla jonka olettekin varmaan huomanneet. Varmaan aika harvalla ihmisellä on täysin symmetriset kasvojen puolikkaat?

Viihdyn todella hyvin yksin. En tiedä tuleeko uutena kenellekään mutta olen tosiaan välillä aika erakkokin. Tykkään puuhastella omia juttujani ja esimerkiksi jatkuvat sosiaaliset tilanteet vievät minusta aika paljon energiaa. En tiedä olisiko näin ellei minulla olisi tätä blogia, sillä tämän tekeminen on monesti aika yksinäistä puuhaa ja vaatii kirjoitusrauhaa? Toisaalta olin tällainen jo pienenä ja minulla oli aina jotain omia ”projekteja” joita puuhastelin sen sijaan, että olisin vaan luuhannut koulukavereiden kanssa. Liiaksi ei saa kuitenkaan erakoitua sillä muista ihmisistä saa myös hyvää energiaa ja jaettu ilo on aina jaettu ilo. 🙂

img_5223-003img_5254-001

Omistan siniset silmät. Muutama vuosi sitten oli aika, että käytin vihreänruskeita piilolinssejä lähestulkoon aina. Nykyään viihdyn kuitenkin hyvin sinisilmäisenä. Silmäni näyttävät jostain syystä usein todella tummilta valokuvissa ja esimerkiksi pimeässä valaistuksessa jopa ruskeilta. Välillä käytän sinisyyttä korostavia piilolinssejä mutta suurimman osan ajasta olen nykyään ”omilla silmilläni”. Näissäkin kuvissa on ihan omat silmät mutta kuvien tummuus saa silmät näyttämään lähes mustilta.

En ole ikinä matkustanut yksin. Puhuttiin tästä itseasiassa juuri toissa päivänä muutaman bloggaaja kollegan kanssa ja olin ainut joka ei ole koskaan matkustanut yksin. Vaikka viihdynkin itsekseen kotosalla ajatus yksin matkustamisesta vieraaseen maahan ypöyksin ahdistaa. Matkalla on mielestäni ihanaa jakaa ne muistot ja ylipäänsä siitä toisesta ihmisestähän saa turvaa. 🙂 Pitäisi varmaan joskus kokeilla jos sitä vaikka koukuttuisi?

En osaa nukkua kuorsaavien ihmisten kanssa. Ja pakko sanoa, että nykyään todella moni kuorsaa. 😀 Eihän se mikään vitsi ole mutta omaa untani vieruskaverin kuorsaus toden teolla häiritsee. Onneksi on keksitty korvatulpat sillä ilman niitä en yksinkertaisesti pysty nukkumaan kuorsaavan tyypin seurassa. Olen kai sitten suhteellisen herkkäuninen vaikka mielestäni aika hyvät unenlahjat omaankin?

Olen miettinyt monen monta kertaa aihetta lapset ja haluanko niitä? Ehkä suurin pelkoni liittyy siihen, että lapsi muuttaa kaiken ja sinulla ei olekaan sen jälkeen enää omaa elämää. Tai ylipäänsä sitä onko lasten tekeminen oikeasti sen arvoista? Aika paljon ympärilläni on näitä äitejä jotka valittavat kaikesta lapsen/lapsien äitiyteen liittyvästä ja nimenomaan se saa miettimään. En minä ainakaan halua, että elämäni muuttuu ihan hirveäksi. 🙂 Ajattelenkin ehkä niin, että jos joskus lapsia haluan sen täytyy tulla luonnostaan ja omasta tahdosta. En halua lasta siksi, että ”nyt pitäisi lapsia tehdä” vaan jos haluan niin siksi, että haluan lapsia. Ja toki ihmisen kanssa jonka kanssa se tuntuu luonnolliselta. Kiteytettynä en tosiaan ole ihminen joka ajattelee, että lapset ovat elämän suola. Pidän melkeinpä enemmän eläimistä kuin lapsista.

img_5268-004img_5216-001

Kengät Adidas / Farkut Levi`s Wedgie fit / Huppari Zara / Rotsi Saints & Mortals 

Olen aika kova heittämään läppää ja omaankin mielestäni suhteellisen hyvän huumorintajun. Osaan nauraa itselleni ja nykyään vielä paremmin kuin nuorempana sillä itsetuntokin on parempi. Asia jota en kuitenkaan ymmärrä tai tule koskaan ymmärtämään on toisten ulkomuodolle nauraminen tai sillä vitsailu. Esimerkiksi ylipaino ei ole vitsin aihe eikä siitä kuulu heittää edes viatonta vitsiä. Olen toisinaan pöyristynyt kuinka paljon aikuisetkin ihmiset sitä tekevät.

En ole aina se armollisin ihminen. Olen vähän sellainen tyyppi jonka mielestä jokaisen aikuisen ihmisen tulee ottaa vastuu teoistaan ja esimerkiksi toisten tunteilla pelleily ei ole asia jota hyväksyisin. Vaikka elämässä ei ole pakko heittäytyä ihan tiukkapipoksi on kuitenkin asioita joista tulee vastuu kantaa. Kuten taannoin kirjoitin, toisinaan koen olevani hyvin yksin näiden ajatusteni kanssa.

Sellaista.

Mitäs mieltä te muuten olette näistä faktapostauksista? Turhia vai mielenkiintoisia? 🙂 

Kommentit (8)
  1. Lapsi kyllä todellaki muuttaa kaiken. Mulla on vuoden ikäinen tyttö. En tienny lapsista sitä ennen mitään enkä edes pitänyt lapsista. Omaa kuitenki rakastaa tietty aina. Minun elämän lapsi muutti ja ei muuttanu. Elämästä tuli hurjasti rikkaampi ja se toi merkitystä elämään. En tiedä mitään niin ihanaa kun olla äiti. Kyllä se lapsi rajoittaa joitain asioita mutta ei se kyllä minun elämää ole kauheasti muuttanu. Toki vuosi on menny vähä huonommilla yöunilla ja raskauskilojen kanssa kamppaillessa. Mutta kaikki nämäkin alkaa olla voiton puolella 🙂

    1. Ihana asenne sinulla! Nimenomaan tuota kaipaisin lisää. 🙂 Lähinnä kuulen vaan niitä kauhutarinoita ja sitä kuinka rankkaa äitiys on. Harvalle siinä tulee fiilis, että hei mäkin haluan tuollaisen elämän! Toki asioilla on puolensa ja puolensa mutta jotenkin haluaisin nyt elää elämääni ja mahdollisesti vaikka viiden vuoden päästä miettiä näitä juttuja. Jos siis silloinkaan.

      Mielestäni myös se, että ei halua äidiksi ei tee kenestäkään huonompaa naista. Kaikkia ei ole luotu siihen puuhaan ja kaikkia lapset eivät kiinnosta. Toki en voi tietää mitä oma tulevaisuuteni tuo tullessaan mutta at the moment lapset tuntuvat todella kaukaiselta ”pakkopullalta”. Olen myös todella synnytyskammoinen/pelkoinen eli en tiedä pystyisinkö ikinä synnyttämään.

  2. Kiva postaus oli, ja tuli sellainen fiilis, että taidanpa kirjoitella vastaavan omaankin blogiini 🙂 On kiva tutustua bloggaajan ajatuksiin, tulee tunne, että tuntee toisen hieman paremmin, vaikkei oikeasti juuri tunnekaan.

    Olisi kiva jos tekisit joskus lukulistallasi olevien blogien esittelyn? Että mitä blogeja luet tai sitten sellaisen ”ilmianna blogisi” -tyyppisen postauksen, jotta kommenttiosiosta voisi etsiä uutta luettavaa 🙂 Oma lista on jäänyt aika pieneksi ja tylsyyden hetkillä mikäs sen mukavampaa kuin blogien lukeminen!

    1. Mukava kuulla. 🙂

      Mulla on itseasiassa ollutkin sellaisia ”linkkaa blogisi -postauksia”. Viimeisin oli muistaakseni kesäkuussa? Suosittelen selaamaan portaaleja kuten vaikka ihan randomisti täällä FF:llä tai vaikka Lylyssä. Sieltä kyllä löytää luettavaa, kun eteen tulee kiinnostavia otsakkeita. 🙂

      Itse en oikeastaan seuraa mitään tiettyjä blogeja mutta nimenomaan harrastan tuota, että luen etusivuja ja mahdollisesti sieltä availen niitä itselleni mielenkiintoisia tekstejä. Näin bloggaajan näkökulmasta on hyvä pysyä vähän kärryillä missä mennään ja mitkä aiheet puhuttavat. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *