Olkaa rehellisiä toinen toisellenne

Kirjoitan tätä tekstiä tällä hetkellä todella, todella pettyneellä mielellä. Vaikka en ole aina itsekään ollut se mikään kaikista rehellisin ihminen, olen jo pitkään siihen pyrkinyt. Olen nähnyt sen, kuinka elämässä kaikki tulee ilmi tavalla tai toisella, ennemmin tai myöhemmin. Se, että olisimme aina rehellisiä toinen toistamme kohtaan ajoissa, pelastaisi paljon.

Koin tänään niin suuren pettymyksen ihmissuhderintamalla, etten kykene sitä vielä täysin edes käsittelemään. Aluksi järkytyin jonka jälkeen menin shokkiin, sitten nousi viha, jonka jälkeen tuli pintaan suru. Lopulta nousi myös kuume, miettikää. Näin se kroppa näemmä reagoi. Eikä siis niinkään suru tapahtuneesta asiasta vaan suru siitä, että minua kohtaan ei ole oltu rehellisiä.

Itse vihaan eniten maailmassa valehtelua ja sitä, että satutetaan ihmisiä valheiden kustannuksella. Jos on oikeasti varaa toimia kuten toimii, tulee silloin ottaa vastuu tekemisistään ja olla rehellinen. En kirjoita tätä korkealta, sillä itsekin olen aikanaan valehdellut ja salaillut asioita. Olen kuitenkin vuosien varrella oppinut, että totuus on ainoa asia mikä kannattaa! Loukkaat aina kymmenen kertaa pahemmin toista sillä, että jätät jotain kertomatta tai pimität asioita. Ei ole toisen suojelua jättää kertomatta, vaan se on epärehellisyyttä. Jotain sellaista jota en vaan henkilökohtaisesti pysty arvostamaan.

Olen ylipäänsä viime aikoina miettinyt paljon rehellisyyttä ja sitä, kuinka helppo meidän ihmisten on valheeseen tuudittautua. Toisinaan tuntuu, että se on monelle jopa täysin arkipäivää. Jatkuvasti on jotain ihmissuhde draamaa, jossa valheet ovat suurin syypää. Mikä siinä onkin niin hankalaa olla rehellinen? Eikö ihmissuhteiden kuuluisi perustua nimenomaan molemminpuoliseen rehellisyyteen?

Ilmeisesti nykyään liian hankalia asioita. Ja kuten taannoin sanottu, taidan olla yksi niistä joille tämä nykymaailma on todella usein liian julma paikka. Jos vaan olisimme rehellisiä, välttyisimme monelta pahalta. Vaikka totuus monesti satuttaa, satuttaa valhe totuutta enemmän.

img_6972-png

On my way

7 vastausta artikkeliin “Olkaa rehellisiä toinen toisellenne”

  1. No niinpä. Oon täysin samaa mieltä. En myöskään ymmärrä kaksnaamaisuutta, tai muutenkaan tommosta et toista ihmistä loukataan tietoisesti. Itellä kun ei kävis pienessä mielessäkään. Tää nykymaailma on julma.

    • Niinhän sitä aina luulisi. Valitettavasti ne pahimmat pettymykset tuntuvat tulevan elämässä aina liian läheltä. :(

  2. Kuulostaa tutulta, Jutta! Olen myös nuorempana salaillut asioita ja ”muokannut totuutta” omaan napaan tuijottaen jopa niitä lähimpiä ihmisiä kohtaan ja sain todellakin huomata, että se kosahtaa omaan nilkkaan ennemmin tai myöhemmin. En tiedä, onko ikä tuonut enemmän viisautta ja perspektiiviä, mutta nykyään tuntuu kamalalta, että olen sellaista pystynyt tekemään. Epärehellisyys on helpoin tapa myrkyttää ihmisten välit ja totuuden puhuminen, vaikka se joskus vaikeaa onkin, tuo ihmisiä aidosti yhteen. Tsemppiä ja hyviä viboja siihen suuntaan!

    • Kiitos <3 Niinpä. Itse arvostan nykyään rehellisyyttä oli kyse mistä asiasta tahansa. Et voi koskaan mennä väärään jos puhut suoraan ja totta. Vaikka sen uhalla, että menetätä toisen ihmisen. Parempi sekin, kuin menettää niin, että kuulee jonkun toisen suusta.

  3. Jotenkin hieman vajaavainen postaus mutta ymmärrän mistä puhut. Kun nyt kerran päätit postata aiheesta niin voisiko asiaa avata hieman enemmän vai meneekö liian henkilökohtaiseksi?

    • Mikä osa jäi vajavaiseksi? Sekö etten kertonut tarkkaan mistä ihmissuhteesta on kyse? Aina ei halua välttämättä avata ihan kaikkea yksityiskohtia myöten.

      Tämän postauksen tarkoitus oli muistuttaa totuudesta ja sen tärkeydestä. Ei niinkään paljastaa tarkkaan sitä mistä on kyse. Ehkä joku päivä kerron, ehkä en. Asioita joista koitan nyt läpi taistella.

  4. niinkuin tupacci aikoinaan sanoi there is no love other side . totta kun o nrehellinen itteleln ja muille pysyy sydän tuntevana paremmin ja pääkoppa kevyenä itellä ja ei tosiaan oo kivaa tudittautua mihkään valheseen mutta siihe ntarttii välillä muita et ei tuudittaudu siihen harhaan koska se tuo sdyämmen sellasen hmm tunteen jota ei voi kuvaila ku valkosella seinällä siis ku sydän tuntee esim änin tosta siast mtu valhe supistaa sitä jos ei sanokkaan niin ja sit jso ei oo heti sanonu niin ku ei se ainaa esim livenä oo helppoa jsut siinä tilantees vaan vaatii hetken funauksen menipäs itelläkin ny sotkuseks :D.
    mut hei tiiäks jso sä et oo valehdellut asioissa niin aina voit mennä eteenpäin kyllä ne valheet jok au päivä saavuttaa sen toisen ja sit mitä enempi niin paha se tekee toki kaikki ei koskaan tiedosta mut jotenkin mitä enemmän valhtelee se itse keirtää kehää ja ei kehity. se vanha lause totuus sinut vapauttaa on hyvä jokaisella omansa. sori en tahdo tässä loukkaa kun aloin miettiis tällästä pikku juttuu mtu tajusin et vielläkin välillä sorrun siihen et juu olipa hieno takki vaik en pitänykkään siit ja sit mua harmittaa se itelle myöhemmin et miks mä nyt sanoin noin ku sillon ne kehutkin menettää sen aidon merkityksen hiljalleen?. vai oisko parempi sanoo et juu se ei ihan stemmanut vaik noitten housjen kaa? tost kuvasta tuli vähän mieleen se cindy craword kyl :)..

    lisäks jos jättää sanomatta jotain niin sitten se soi omassa oamtunnossa myös totta. nii ja piä se rehellissys ittelläs ni hyvä tulee noh kukaan ei o otäydellinen edes tunteista puhuessaan ku sehän on sitä täydellsitä rehellissyttä how ufeel ja iana sitä ei heti saa kyl jäsenneltyä aj sit voi tulal se jankkaus ja se jää takalallekin ja tulee sitten myöhemmin ehkä esilel uuestaan.
    mut käy läpitte rauhassa vaan ne tunteet ja sitten uusia seikkailui kohti vaan eik ni?

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta