Onko mikään elämässä varmaa?

Olen aina ollut ihminen joka luottaa sataprosenttisesti siihen, että meitä ohjaillaan ja esimerkiksi päätöksemme eivät synny tyhjästä. Silti säännöllisesti mietin mitä oikein elämältä haluan? Välillä kaikki tuntuu niin oikealta ja se, että kuljen nimenomaan tätä polkua antaa osviittaa siitä, että teen oikeita asioita. Noina hetkinä olen täysin varma.

Toisinaan kuitenkin tuntuu, että olen aivan hukassa. Mitä haluan tulevaisuudeltani? Haluanko joskus naimisiin ja lapsia? Entäs ura? Haluanko viettää loppuelämäni Suomessa asuen? Mitkä asiat tekevät minusta aidosti onnellisen? Mitä varten tämä kaikki on? Epävarmuus valtaa mielen ja kaikki se itsevarmuus katoaa silmänräpäyksessä.

img_7473

Viime aikoina päässäni on pyörinyt hurja läjä kysymyksiä. Moni asia on tuntunut kovin epäselvältä. Pahinta on se, että välillä tunne jostain on todella vahva ja selkeä, kunnes se jonain hetkenä muuttuu täysin päinvastaiseksi. Voiko elämässä olla koskaan sataprosenttisen varma yhtään mistään? Kannattaako tätä kaikkea ylipäänsä suunnitella?

Yhtenä hyvänä esimerkkinä vaikka parisuhde. Alkuun olet täysin varma siitä, että toinen on se ihminen jonka kanssa haluat lopun elämääsi viettää. Sitten tapahtuukin jotain – joku tunne katoaa, ihmiset lähtevät erkaantumaan ja lopulta eroavat. Miksi? Jos kaikki on tuntunut joskus oikealta niin miksi sen pitää muuttua? Mikään elämässä ei tosiaankaan ole lopullisen varmaa. Ei ole olemassa asioita, jotka pysyvät vaikka mitä tapahtuisi. On olemassa vaan ihmisiä joiden tunteet seilaavat, halut vaihtelevat ja mieli vaeltelee.

img_7463

Muista kuinka alle 20-vuotiaana minulla oli suunnitelma. Olin miettinyt elämäni todella tarkasti ja sen mitä mihinkin ikään mennessä tulisi olla saavutettuna. Kaikki on mennyt kuitenkin aivan päinvastoin, eikä missään nimessä huonolla tavalla. On toki asioita jotka olisi voinut jättää tekemättä mutta moni virhe on myöskin opettanut, kasvattanut ja valmistellut minua kohti tulevaa. Se tärkein mitä olen oppinut on kuitenkin se, että parasta on elää hetkessä ilman suunnitelmaa. Voit asettaa itsellesi päämääriä ja tavoitteita, mutta liian tarkka elämän suunnitteleminen on turhaa. Elämä osaa yllättää ja nimenomaan nuo yllätykset, niin positiiviset kuin negatiivisetkin kasvattavat.

En tiedä onko tämä osittan jotain kolmenkymmenen lähenemisen kriiseilyä, mutta viime kuukaudet elämässäni ovat olleet aika haastavia. Olen myös alkanut miettimään nimenomaan sitä mitkä asiat tuo ikä tuo tullessaan. Jotenkin se, että täytät kolmekymmentä on merkki lopullisesta aikuisuudesta, jostain sellaisesta josta ei ole enää paluuta entiseen. Tuntuu sille, että enää et voi mokailla, biologinen kellosi tikittää ja sinun oletetaan ottavan elämän kovin vakavasti ja aikuismaisesti. Joku osa minussa sitten kapinoikin. En halua vielä noita juttuja, en halua olla virallisesti aikuinen. Haluan jatkaa elämääni rennosti siitä nauttien. Ja vaikka tiedänkin syvällä sisimmässäni, että nämä ajatukseni ovat turhia käyn niitä silti tällä hetkelläkin läpi.

Ähh, kamppaileeko kukaan muu samojen ajatusten kanssa? Tuntuuko teistä koskaan, että asiat jotka tuntuvat varmoilta muuttuvatkin yhtäkkiä epävarmoiksi? 

On my way

7 vastausta artikkeliin “Onko mikään elämässä varmaa?”

  1. Itselle tulee säännöllisin väliajoin just tuollaisia epävarmuushetkiä itsestä ja siitä mitä haluaa elämältä. Se on todella ahdistavaa kun välillä tuntuu että on ihan hukassa. Silloin ei auta kuin käydä ne asiat päässä läpi selväksi ja sen jälkeen olo tuntuu hetken erittäinkin varmalta sen suhteen kuka olen ja miten haluan elää elämääni. Muutaman viikon tai kuukauden päästä tulee kuitenkin yleensä taas epävarma olo ja asiat pitää miettiä taas uudelleen, vaikka yleensä päädynkin hyvin pitkälti samaan lopputulokseen, kuin ennenkin. Minuakin kiinnostaisi tuo että onko muilla näin vai olenko jotenkin erityisen hermoheikko tai ajattelenko liikaa:D

    • Kyllä, juurikin näin. Ja lopputulos on tosiaan sitten aina aika sama. Ehkä se on tavallaan ihan hyväkin välillä miettiä elämänsä suuntaa ja sitä mihin on menossa. Vaikka päätyisikin silti taas samaan lopputulokseen. :)

  2. Aika samassa tilanteessa :) täytän ensi vuonna 30 eikä miestä (eikä näin ollen lapsia) näkyvissä. Onneksi sentään vakityö, josta nautin.

    Ahdistaa aivan hulluna. Tuntuu just siltä, ettei elämässä oo päämäärää ja kaikki on niin epävarmaa. Kumppanin löytäminen tuntuu todella vaikealta ja vaivalloiselta prosessilta, varsinkin kun tietää jo mitä haluaa ja sellaista ihmistä on vaikea löytää. Enää ei kelpaa ihan kiva, ei halua tuhlata omaa tai muiden aikaa sellaiseen. Ja biologinen kello, se vääjäämättä tikittää – vaikken edes tiedä, haluanko lapsia. Yhtä kaikki hedelmällisyys laskee halusin niitä tai en.

    Mutta juuh, ei taideta olla yksin tässä tilanteessa ja mielentilassa. Onneksi! :D

    • Niin, hankalia juttuja. Ja varsinkin se, että tässä kohtaa pitäisi jo tietää selkeämmin mitä haluaa ja koska haluaa. Itselleni lapset ovat aina olleet myöskin hyvin iso kysymysmerkki, mutta tavallaan enää en ajattele asiasta ainakaan niin kriittisesti kuin vaikka pari vuotta sitten. Jos siis on ihminen jonka kanssa moisia voi ajatella. Kenen kanssa tahansa lasta on turha alkaa edes harkitsemaan. Ja tosiaan se, että onko niitä edes mahdollista saada. Kokoajan varmaan pienemmällä prosentilla…

      En tosiaan tiedä liittyykö tämä kaikki tähän syksyyn ja muihin elämän hankaluuksiin, joita on ollut mutta pää on kieltämättä ollut aika sekaisin. Lohdullista kuulla, että jollain muulla on sama tilanne. :)

  3. Hei, et todellakaan oo yksin ajatustesi kanssa, täällä pohditaan samaa myös päivittäin ja kummasti se 29 ikävuosi kohta kupissa, apua! :o <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta