Tatuointini ja tarinat niiden takaa

Oma suhtautumiseni tatuointeihin on ollut aina hyvin vaihteleva. Välillä poden ihan hurjaa tatskakuumetta jolloin haluaisin niitä vaikka ja mihin, jonka jälkeen taas iskee kausi etten edes muista koko asiaa. Olen kuitenkin aina pitänyt tatuointeja cooleina ja mielestäni esimerkiksi kokonaan tatuoidut käsivarret tai muutama pieni siellä täällä on hyvin kaunista.

Itsehän omistan vaan kaksi tatskaa vaikka lukuisat kerrat olen suunnitellut uusien ottamista. Ja vaikka en ajattelekaan kehostani kuten moni ehkä ajattelee, eli miettii todella tarkkaan mitä sille tekee ja nimenomaan jopa vuosien päähän – on silti useampi tatuoinnin hankintakerta vaan tyssännyt saamattomuuteen. En ole saanut aikaiseksi etsiä hyvää tekijää ja varata aikaa. Ideoita kyllä löytyy jatkuvasti takaraivosta, mutta se aikaansaaminen on sitten ihan oma prosessinsa.

img_3549

Ihan ensimmäinen tatuointini on selkään isoin kaunokirjaimin hakattu ”All I Need is Love”. Tuon otin muistaakseni 2010 (?)  ja se oli tosiaan ensimmäinen leimani. Otin tekstin koska janosin rakkautta. Koin todella paljon pettymyksiä ihmissuhteissa ja halusin tatuoida itseeni sen tärkeimmän ajatuksen. Kaikki mitä tarvitsen on rakkaus, muuta en halua. Tatuoinnin ottaminen sattui aivan mielettömästi, oikeastaan kuin veitsellä olisi vedetty selkää auki. Oli aika hirveä kokemus vaikka tatuoija olikin ammattitaitoinen ja huomaava. Leiman otin Kampin viidennessä kerroksessa Flame Tattoossa.

Vaikka tatuointi on nyt ollut selässäni jo useamman vuoden ajan, väri on pysynyt siinä ihan kiitettävän hyvin. Kertaakaan en ole sitä vahvistanut mutta jos rehellisiä ollaan, en pidä tatuoinnista enää juurikaan. En ole pitänyt vuosiin. Se on yksinkertaisesti aivan liian suuri, eikä enää yhtään makuuni. Onneksi se on nimenomaan selässä, sillä muuten olisin varmaan harkinnut laserointia. :D Mietin asiaa kuitenkin niin, että se on muisto silloisesta elämästäni ja that`s it. Sen näkeminen ei tuo mieleen mitään hirveää, mutta enpä sitä kovin kauniinakaan enää pidä. Siinä se kuitenkin jököttää ja tulee jököttämään hautaan saakka. Toivottavasti ajatus tatuoinnin takaa vielä toteutuu ennen, kuin sinne mullan alle joudun.

img_6307

Toinen tatuointini on otettu muistaakseni vuonna 2012, vaikka tästäkään en ole täysin varma. Ajatus nimenomaan rististä oli pyörinyt päässäni pitkään ja kohtana tuo sydämen puolella oleva korvantaus tuntui nimenomaan sellaiselle herkälle ja kauniille. Risti symbolina kertoo uskostani Jumalaan ja siihen, että luotan nimenomaan Korkeimman voimaan. Ristin tatuoiminen on jollain tavalla aina pienoinen riski, sillä emme voi koskaan tietää millaiseksi maailma vuosien saatossa muuttuu. Olen kuitenkin aina valmis seisomaan ristin ja sen merkityksen takana oli tilanne mikä tahansa. Siksipä sen itseeni tatuoinkin. Nykyään ristejä näkyy toki useammallakin ja se on symbolina trendikkäs. Itselleni sillä on kuitenkin se syvempi merkitys, joka ei tule koskaan miksikään muuttumaan.

Kyseinen kohta tatuoinnille oli aivan idyllinen sillä se ei sattunut laisinkaan. Ihan pientä kutinaa tuntui leimattaessa, mutta muuten ei tuntunut yhtään samalla tavalla kuin selkä. Tämänkin otin tosiaan Flamessa Kampissa, jonka olemassa olosta en ole enää itseasiassa edes varma? Paikasta jäi ylipäänsä hyvä fiilis, mutta toki edullisemminkin voisi kuvia itseensä hakkauttaa. Jos teillä on hei suositella Helsingissä jotain hinta-laatusuhteeltaan hyvää paikkaa, vinkatkaahan ihmeessä! Josko sitä vaikka viimeistään 30-vuotislahjaksi saisi hankittua itselleen sen kolmannen tatuoinnin?!

Ja jos heräsi jotain kysymyksiä aiheesta vastaan mielelläni! Olisi muutenkin kiva kuulla onko teillä paljon tatuointeja ja jos on niin mitä ja missä? Vai ovatko nuo enää edes sormin laskettavissa? 

On my way

13 vastausta artikkeliin “Tatuointini ja tarinat niiden takaa”

  1. Mulla on Tatuatassa tehty tekstitatuoinri ja tykkäsin paikasta ja oon ihan rakastunu lopputulokseen! Sitä voin kyllä suositella :)

    • Okei kiitos! Kyseinen paikka ei sano itselleni mitään mutta pitääpäs laittaa Google laulamaan. :) Nimenomaan teksti on ollut minullakin mielessä. :)

  2. Itselläni on aika iso hevonen lavassa ja tassut olkapäässä, ens viikolla meen jatkamaan olkapään kuvaa.. hui viime kerrasta on pari vuotta aikaa! Yläkroppaan en luultavasti ota enää lisää, jos sitten joskus jalkoihin inspiraation iskiessä ;D Se on harmi jos oma tatuointi ei enää näytäkkään kauniilta… itseäni ehkä harmittaa kun tuo lavan tatska on niin iso, mutta siihen on jo onneks niin tottunut :)

    • Onhan se tavallaan. Mutta ainahan sen riskin ottaa, kun tatuointia lähtee ottamaan. Mieli muuttuu vuosien varrella. Mutta toisaalta nimenomaan tuo ajatus siitä, että se on tosiaan osa tiettyä elämänvaihetta auttaa asiassa. Eikä itselläni ainakaan mitään kriisiä ole tuosta ollut, mutta en kyllä erityisemmin enää siitä välitäkään. :D

      Tsemppiä uuden ottamiseen, toivttavasti ei satu hurjasti! :))

  3. ”Artworktattoo” Helsingissä. Googleta ihmeessä! ;)
    Todella taitavat kaksoisveljet suunnittelevat ja toteuttavat hienoja tatuointeja asiakkaiden toiveita kuunnellen…
    Itselläni sieltä kaksi tatuointia ja useat ystäväni /tuttavani ovat olleet myös erittäin tyytyväisiä! :)

  4. Taidokkaimpia leimoja, joita oon koskaan nähnyt, tekee mielstäni Inkkutattoon Inkku. Kannattaa katsoa ko paikan instasta kuvat. Siinä on nainen, jonka kädenjäljestä näkee intohimon työhön, jota tekee.

  5. Kiva postaus!:) Itsellänikin on ollut pari tatuointi ideaa. Yhtä olen miettinyt 18-vuotiaasta asti, olen nyt 26. Teksti on edelleen sellainen jonka takana voisin seisoa, eli voi olla että sen ehkä joskus leimautan! Ei se enää ole ehkä mielestäni niin ”cool” kuin 18 vuotiaana, mutta jos olisin sen ottanut niin ei se tänäkään päivänä olisi kaduttanut, pidän tekstistä siitä edelleen:) Aion kuitenkin ottaa todennäköisemmin muisto tatuoinnin rakkaimmalle ystävälleni. Joko sydämen päälle sydämen, hänen nimikirjaimensa tms. En tiedä, se on tässä iässä oikeastaan itselle ainoa niin tärkeä juttu että tiedän että sen takana voisin aina seistä ja muistaa häntä. Mutta toisaalta ei mua harmita vaikka leimoja ei ole tai että jos en niitä ota.

    • Kiva kuulla! :)

      Mielestäni kannattaa kyllä ehdottomasti ottaa! Ja jos ei nyt ota mitään mielettömän suurta ja mahtipontista, siitä todennäköisesti pitää tulevaisuudessakin. Ja paikat jotka saa piiloon ovat myös hyviä.

      Vaikka itse en enää erityisemmin toisesta tatuoinnistani pidäkään ei se häiritse elämääni koska on nimenomaan selässä. Jos tuo olisi vaikka käsivarressa se varmasti häiritsisi! Jo ihan kokonsakin puolesta. Kannattaa siis todella funtsia nuo paikat etenkin juuri sitä silmällä pitäen jos kyllästyy. :)

  6. Käypäs katsomassa heirtattoo vaikka ig:ssä! En itse ole käynyt laittamassa tatuointia heillä, mutta pari läheistä ystävääni ovat käyneet ja ovat sanoneet, että voivat todella kehua paikkaa! Itsekin olen harkinnut, että varaisin vielä joskus ajan kyseiseen paikkaan, koska tatuoijan, Noran, tyyli on todella kaunis. :-)

    • Mä kurkkaan! Mielestäni nimenomaan tatuoijan tyylillä on väliä ja sillä, että hän tekee sitä todellisella intohimolla ja taidolla.

  7. Itsekkin suosittelen heirtattoota! Pidän tekijän tyylistä mielettömästi ja pari omista tatuoinneista on hänen kädenjälkeä (:

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta