Monday randoms

Kaapissani on aina pakko olla buranaa tai muuta särkylääkettä. En ymmärrä miten toiset pystyvät elämään niin, että lääkekaappi on typötyhjä. Koskaan et voi tietää mitä tapahtuu, milloin tulee se maailman hirvein hammassärky tai pääkipu. Pari kertaa olen kärsinyt ihan hirveissä kivuissa, koska särkylääkkeet ovat nimenomaan loppuneet etkä ole kyennyt apteekkiin lähtemään. Aivan kamala tunne ja siksipä olen todellakin ottanut opikseni.

Olin ennen todellinen auringonpalvoja. Saatoin maata hotellin altaalla kuusikin tuntia aina välillä vaan veteen pulahdellen. Väri oli toki myös sen mukainen. Nykyään kyllä pidän auringosta mutta en jaksaisi ikinä käyttää lomaani pelkkään auringossa makaamiseen! Se tuntuu tavallaan niin typerältä, koska niin hyvän värin voi saada purkistakin. Mietin yhä enemmän myös ihoani enkä haluaisi tieten tahtoen sitä vanhentaa.

Olen jollain tavalla hieman estynyt ihminen. Tällä tarkoitan sellaista tietynlaista rajoittuneisuutta joka on tullut kuvioihin vanhemmiten. Haluan olla aina tietoinen tilastani, olostani ja vartalostani. Puhuttiin tästä juuri viikonloppuna ystävän kanssa ja nimenomaan siitä, kuinka tällaisesta fiiliksestä olisi välillä hyvä irrottautua. Keinojahan on monia. Olisi välillä hyvä ikäänkuin päästää irti kontrollista ja unohtaa kaikki muu ympärillä oleva. Tiedättekö mitä tarkoitan? Itselleni on nykyään vaan jotenkin niin tärkeää, että olen tiedostavassa tilassa jatkuvasti ja minulle on vaikeaa heittäytyä vaikka olotilaan jossa tällainen kontrolli katoaisi edes hetkeksi.

Olen asunut samassa kodissa nyt jo kuusi vuotta. Ehkä pisin aika nimenomaan samassa asunnossa itselleni ikinä. Kotini on tosiaan yksiö mutta aivan ihana sellainen. Jugendtalo, korkeat ikkunat (paljon valoa!), kompakti ja suuri keittiö yksiöön nähden, runsaasti säilytystilaa… Tässä asunnossa on vaan niin monta hyvää puolta! Vaadittaisiin aika paljon, että tästä itsekseni mihinkään muuttaisin. Toki toivon mukaan vielä jossain kohtaa suurempaan asuntoon jonkun ihanan ihmisen kanssa.

Rakastan Leviksen farkkuja! Kun jossain kohtaa mieleeni olivat ne ohuet mahdollisimman joustavat farkut, nykyään pidän enemmän ihan kunnon farkuista aidolla farkkukankaalla. Kaapissani onkin viidet Levikset ja jatkuvasti vierailen Kampin Leviksessä katsomassa josko  myyntiin olisi tullut jotain uusia malleja. Wedgie Fit on ehdottomasti lempparini, toisena tulee 501. Odotan muuten innolla koska Miss Sixtyt palaavat katukuvaan! Muistaakseni ne istuivat ihan super hyvin nimenomaan pepusta vaikka vyötärö taisi hipoa vesirajaa…

En pystyisi ikinä kulkemaan ympäriinsä korvalaput korvilla ja musiikki päällä. Tämä liittyy varmaan osittain tuohon tiedostavaan olotilaan. Kun kuuntelet musiikkia et huomaa mitä ympärilläsi tapahtuu. Pahimmillaan saatat aiheuttaa vaaratilanteita itsellesi tai muille. Mielestäni on myös todella outoa, että ihmiset tulevat kauppaankin shoppailemaan musat korvilla. Onko se tietoinen ele siitä, ettet halua sinua häirittävän?

Jossittelen hyvin harvoin. Vaikka välillä mietinkin, että mitä olisi tapahtunut JOS… Niin silti havahdun aina siihen tosiasiaan, että joku tunne on silti ohjannut minua toimimaan toisin. Jossittelu on turhaa.

Kuljen päivittäin julkisilla. Minusta onkin tavallaan hassua kuinka joillekin julkiseen astuminen on todella iso kynnys. Onhan se totta, että ratikassa on bakteereja ja siellä on toisinaan vaikka ja mitä hulluja. Ja keskustassa asuessa julkiset ovat tietenkin aivan turha kulkuväline jos voi mennä jalkaisinkin. Julkisilla matkustaminen on kuitenkin hyvin kätevää ellei asu ihan ytimessä!

Vaikka rakastan meikkejä en käytä meikkaamiseen, kuin pienen hetken päivästäni. Oikeastaan en edes pidä meikkaamisesta. Tavallisesti tuohon ehostautumiseen meneekin se kymmenisen minuuttia arjestani, vaikka se tuotemäärä jota käytän on ehkä suurempi, kuin monella muulla.

Poikkean ehkä useammasta naisesta siinä mielessä, että omistan vaan kolme käsilaukkua (kaksi arkilaukkua ja yhden juhlalaukun). Joskus omistin enemmänkin mutta nykyään olen tullut siihen tulokseen, etten tarvitse kymmentä laukkua vaan minulle riittää hyvin muutama. Ostankin sellaisia laukkuja, jotka ovat näköisiäni ja menevät oikeastaan asun, kuin asun kanssa. Siinä kohtaa jos ja, kun kyllästyminen iskee laitan laukun myyntiin ja ostan tilalle uuden. Ainakin omalla kohdallani tämä toimii mainiosti!

Sellaisia maanantain randomeita tällä kertaa! Oliko mitään tuttua? 🙂

Energistä viikonalkua jokaiselle!