Vinkkini vaikeuksista voimaantumiseen

Elämä yllättää useimmiten silloin, kun sitä vähiten odottaa. Moni teistäkin tietää varmasti sen tunteen, kun joutuu syvästi pettymään tai sydän todella hajoaa. Jotain sellaista katoaa, johon on ehkä aina uskonut ja johon on edelleen syvällä sydämessään halunnut uskoa.

Harva ihminen on koskaan valmis kohtaamaan näitä tilanteita, vaikka niihin kuinka koittaisi valmistautua. Silloin, kun omalle kohdalle osuu se sydämen todellinen särkyminen – se sattuu. Ei auta vaikka olisit joskus miettinyt, että tällaisessa tilanteessa toimisit näin tai näin. Loppupeleissä toimintatapasi ovat juuri sellaiset, kuin ne siinä hetkessä ovat.

img_1323-2

Itselleni viime kuukaudet ovat ollet vaikeita. Olen maininnut lauseen muutamaankin otteeseen täällä, mutta en ole halunnut avata aihetta sen henkilökohtaisemmin. En ehkä edelleenkään ole siihen valmis mutta koen, että joku muutos on kuitenkin tapahtunut parin viikon takaiseen. Elämäni on ollut aikamoista tunnemyrskyä. Yhtenä hetkenä olen itkenyt kappaleina keittiön lattialla – toisena tuntenut kuinka tämä onkin varmaan joku uuden alku. Vieläkään en osaa varmaksi sanoa mistä on kyse tai mitä tulee tapahtumaan. Olen ollut todella hukassa, enkä vieläkään varmaan perillä.

Tekstini pointti onkin oikeastaan siinä ajatuksessa kuinka kaikesta selviää. Ihminen on siitä  mielessä jännä olento, että vaikka yhtenä hetkenä kaikki tuntuisi niin toivottomalta – saattaa toinen hetki muuttaa sen täysin. Kun kuukausi sitten ajattelin ettei elämä voi jatkua näin, enkä kestä tätä – nyt osaankin suhtautua kaikkeen jo eri aspektilta. Itseasiassa loogisemmin. Osaan miettiä tapahtumia, käydä läpi asioita ja ylipäänsä miettiä tunteitani. Kohdata niitä ja jopa jollain tavalla terapeuttisemmin. Aika parantaa, pienin askelin.

img_1295

Mietin eilen illalla kotona yksin ollessani asioita, joiden avulla olen alkanut selviämään sekä niitä asioita, jotka koen todella tärkeiksi selviytymisen kannalta. Vaikka itse luotankin kaiken elämäni Korkeimman käteen koen silti, että monella omalla valinnallakin on merkitystä. Vaikeuksilla on ehkä tarkoituksensa, mutta se miten niitä käsittelemme ja miten niistä selviämme jää meidän käsiimme. Et voi vaan tuudittautua johonkin näkymättömään, vaan sinun tulee ottaa askel eteenpäin jotta pääset eteenpäin.

Millaisia asioita sitten itse painotan vaikeissa elämäntilanteissa? Mitkä ovat niitä seikkoja joiden avulla koen, että on helpompi päästä eteenpäin?

Tunteiden kohtaaminen, myös niiden negatiivisten. Itse olen tässä asiassa maailman huonoin. Ensireaktioni vastoinkäymisissä onkin tavallisesti itku, jonka jälkeen tulee tukahdutus. Teen kaikkeni pitääkseni itseni kiireisenä ja niin etten ehdi ajattelemaan. Jossain kohtaa iskee ahdistus ja tajuan, kuinka nyt on vaan alettava tätä vyyhtiä purkamaan. Purkaminen kuitenkin helpottaa! Ota ne vaikeatkin asiat esille, nosta kissa pöydälle. Puhu, puhu ja puhu. Ota vastaan se kaikki mitä tulee vaikka tuntuisi, ettet kestä enää yhtään ikäviä fiiliksiä. Surun kokeminen ja sen kohtaaminen auttavat meitä kuitenkin eteenpäin. Sitä, kun et noin vaan voi piilottaa tai haudata. Se tulee esiin kuitenkin jossain vaiheessa.

Positiivisuuteen keskittyminen. Vaikka jotain olisi rikki, on elämässä aina olemassa toivoa ja positiivisuutta. Menettäminen tai rikkoutuminen ei ikinä ole lopullista. Ja aika harvalta ihmiseltä viedään kerralla kaikki, jolloin jäisi suoranainen epätoivo. Yleensä jäljelle jää edes jotain hyvää. Ehkä perhe, ystävät ja työ? Mitä se ikinä kohdallasi onkaan. Psyykkaa itseäsi positiiviseen ajattelutapaan ja harrasta vaikka käänteishuumoria. ”Kohti uusia pettymyksiä”. Minun viime aikojen suoranainen voimalause! :D

img_1326

Avun tarpeen myöntäminen, sekä avun hakeminen joko ammattilaiselta ja/tai ystäviltä. Harva meistä jaksaa yksin. Onkin rohkeutta myöntää, että nyt tarvitsen apua tai en selviä. Mielestäni avun hakeminen ei ole koskaan mitenkään noloa tai kieli siitä, että olet epäonnistunut. Päinvastoin. Jos psykologille meneminen tuntuu kuitenkin liian pelottavalta tai epämukavalta, voi myös ystävistä olla suuri apu. Varsinkin heistä joilla on elämänkokemusta, empatiaa ja ehkä jopa vastaava tilanne historiassa koettuna. Itse olen siinä mielessä onnekas, että olen saanut jakaa näitä ajatuksia paljon ystävieni kanssa. Olen saanut ihania neuvoja ja etenkin yksi heistä on toiminut oikeana tukipilarina koko tämän prosessin ajan. Joskus toinen vaan osaa niin sanoa ne oikeat sanat, joita et itse ole edes rohjennut edes ajattelemaan. Olettaen tietysti, että tietää ja tuntee tilanteen läpikotaisin. Ystävät ovat kyllä elämän suola. ♥

Rutiineista kiinni pitäminen. Terveellinen ruokavalio, liikunta, töiden huolellinen hoitaminen… Arkipäiväiset asiat tuntuvat monesti surun keskellä aika mitättömiltä, mutta ne ovat oikeasti todella tärkeitä juttuja! Esimerkiksi työ on se mikä pitää meidät edes osittain kiinni elämässä ja arjessa. Velvollisuudet sitovat ja niiden laiminlyöminen olisi ainakin itselleni aikamoinen kynnys. Tärkeintä onkin pysyä ylhäällä ja liikkeessä. Tottakai kaikessa pitää ja saakin olla tietynlainen suruaika, mutta loppupeleissä se on se elävä elämä joka meidät pitää hengissä.

Suunnitelmat ja unelmat – usko huomiseen. Vaikka ihan ensimmäisenä ei tulisikaan mieleen suunnitella tulevaa, tee sitä silti. Kehittele kaikkea kivaa läheistesi kanssa ja pidä itsesi kiireisenä. Toisaalta älä kuitenkaan liian kiireisenä, ettet ehdi asioita käsittelemään. Tähän pimeään aikaan on kiva järjestää illanistujaisia ja erilaisia juhlia. Myös kaupunkilomille marras-joulukuu on hyvin otollista aikaa! Kehittele kaikkea kivaa ja mieti vaikka uraasi ja mahdollisuuksia sen saralla. Voisitko ehkä keskittää kaiken energiasi nyt siinä etenemiseen? Tai johonkin muuhun vastaavaan projektiin?

img_1330

Ajan parantava voima. Kuinka kliseinen voikaan lause olla – mutta silti täyttä totta. Aika parantaa haavat. Joskus parantumiseen menee kuukausi, joskus vuosi ja toisinaan enemmänkin. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se oma asenne ja päätös siitä mitä tulevaisuudeltaan haluaa. Haavat kyllä umpeutuvat, mutta myös se kuinka pitkäksi aikaa jäämme niihin haavoihin vellomaan on monesti meidän käsissämme. Voimme siis tavallaan myös itse vaikuttaa siihen miten nopeasti pääsemme joistain asioista ylitse. On kyse paljon siitä kuinka lähdemme asioita työstämään.

Tulevaisuudessa odottava ymmärrys. On helpompi selvitä, kun tietää, että joku päivä minä vielä ymmärrän. Ymmärrän miksi asiat menivät näin, tai miksi näin pääsi tapahtumaan. Se on oikeasti tavallaan sellainen kantava voima. Osittain myös usko tulevaan ja nimenomaan siihen, että joku päivä se hehkulamppu päässäni syttyy ja naps – ymmärrän tarkoituksen! Itse uskon tuohon hyvin vahvasti, sillä pidän ihmisen ymmärrystä monesti vaikeissa tilanteissa hieman kykenemättömänä. Me emme vaan aina ymmärrä tässä hetkessä, mutta aivan varmasti tulevaisuudessa.

Voimaannuttavaa lauantaita jokaiselle ja teille, joiden elämässä on parasta aikaa vaikeuksia lähetän ison voimahalin ♥ Kaikki selkenee ajallaan.

On my way

11 vastausta artikkeliin “Vinkkini vaikeuksista voimaantumiseen”

  1. Kiitos tästä tekstistä. Itellä on edelleen vaikeeta vaikka erosta tulee kohta jo vuosi kuluneeksi. Edelleen vaikea ymmärtää ja hyväksyä. Välillä on onneksi parempia päiviä ja sitten on taas niitä, kun itkee koko illan. Myös muita isoja menetyksiä kokenu tänä vuonna. En tiedä milloin tämä ikävä helpottaa. Onneksi on työ, jonne on mentävä joka arkipäivä.

    • Eipä kestä, hyvä jos siitä oli jotain apua! Ymmärrän. Monesti asiat vaativat oman aikansa vaikka kuinka haluaisi mennä eteenpäin. Niin moni asia elämässä, kun ei valitettavasti ole sataprosenttisen selkeää. Vaikka itse esimekiksi luotan ja uskon kaikessa ylöspäin, silti on hetkiä etten ole aivan varma kuitenkaan. Moni valinta on myös meidän käsissämme ja itseasiassa aika monen viime aikaisen tapahtuman myötä olen myös huomannut, kuinka niillä omilla valinnoillakin on ollut merkityksensä. Eikä tosiaan välttämättä edes kovin positiivisessa mielessä.

      Tsemppiä sinne ja anna itsellesi aikaa! Jos tuntuu ettet pysty itse päässäsi selvittämään kaikkea, älä pelkää hakea apua. <3

  2. Joo, elämä on tosi kumma asia. Vaikka tässä itse on kuvitellut elävänsä tasaista arkea, joku aika sitten on tapahtunut asioita ja sen jälkeen on lumipallo pyörinyt muuttuen isommaksi.. Tällä viikolla mulla oli yks päivä niin outo ja tähän elämäntilanteeseen sopimaton, että en vieläkään ole täysin selvillä mistä ihmeestä se tuli, mihin se meni ja minne minä itse olen matkalla. Johonkin selkeästi olen matkalla, mutta tosiaan en varmaan saa sitä selville kuin elämällä vaan edelleen päivä kerrallaan. Puuh.

    Elämä – miten et olekaan ikinä sitä mitä voisi kuvitella?

    • On kieltämättä. Välillä on tosiaan tasaisempaa kunnes alkaa tapahtua – ehkä sekin on vaan osa sitä rikasta elämää? Että välillä tapahtuu ja se lumipallo kasvaa. Hyvin muuten kuvattu sillä sopii myös omaan kokemaani aika hyvin. Väärinkäsityksistä tai olemattomista olettamuksista saattaa syntyä suuri vyyhti. Toivottavasti siellä tilanteet selviää! Aikaa saattaa kyllä vaatia oli kyseessä nyt sitten mikä asia tahansa.

      Laitoitkohan muuten joku kerta mulle snäpissä viestiä? Se tuli ihan super huonolla hetkellä (olettaen, että se olit sinä Mari :D), mun piti vastata sulle mutta sitten en enää nähnytkään mitään viestiä. :D Ajattelin varmistella, että tarkoitus ei tosiaan ollut jättää vastaamatta! Olen vähän uuno tuon snäpin kanssa… Jos se et ollut sinä niin sorryyy. ;D

  3. Hei!

    Ihana kirjoitus, kiitos <3! Mukava lukea tällaista pohdintaa, etenkin kun aihe osaltaan koskettaa myös itseä ja tuntuu että sain jotain hyvää käteeni sen lukemisesta. :) Hyvin kirjoitettu! Hyvää talvenalkua (vai loppusyksyä?) sulle! :)) <3

    • Kiitos <3 Aivan ihanaa kuulla, että aihe ja teksti kolahtivat.

      Samoin sinulle kaikkea hyvää talveesi!

  4. Heippa tää oli hyvä teksti kun oma sydän räjähti tossa pari viikkoa sitten. Mokasin tosi pahasti rakkaus asioissa ja tuntu kun heräsin uuteen aamuun et olin tosiaan pettänyt koko maailman .

    Noh se oli sellasta kun tuntu et ois saanu kirjotuksilla kaikkee hyvää aikaan mitä mieleen oli tullut ja ne vois toimia käytännösäkin se kaikki alkoi jo pari vuotta sitten tuntu et oli auki ja saannut just paljon eri naisista sitä inspiraatioo kirjottamiseen.

    noh sitten aloinkin ylimiestymään ja kaikkee schaipaa tapahtu …

    Mut niin ihmisiä tässä ollaan kaikki ja ehkä se munkin sydän palautuu jossain vaiheessa taas takas jso aikaa riittää kiitos tästä.
    mullakin kaikki positiivinen just käänty romahduksessa negatiiviseks tai vaikak meninkin hurmoksessa niin romahdus oli hyväkin asia pidin niin monista maailman asiosita huolta et unohdin pitää omasta ittestäni huolta ja sitten sekosinkin voimakkaasti.

    mut tälläkin palstalla oli rauhoittaa vaikutus ja et täällä on paljon sitä hyvää mistä ittekin saa voimaa.. hienoi tekstei taas monilla täällä ja saa ajatusta poiskin päin.

    huh kyllä se varmaan helpottaa jätti burrnis olotila vissiin tää ja kun mulla oli se illuusio et taas kykenen kaikkeen yksinkin mut kyllä aivotkin kuumenee liikaa..

    • Kiitos! Ikävä kuulla. Mutta jokaisen elämässä on tosiaan välillä haastavia aikoja jolloin elämä ei ehkä anna sitä parastaan. Ja jos itse tekee valintoja jotka johtavat johonkin sellaiseen jota ei ole halunnut/tarkoittanut pitää muistaa, että kaikella on tarkoituksensa ja joku päivä tulee se ymmärrys.

      Kiva kuulla, että löydät blogien teksteistä voimaa! Monesti ulkopuolelta saattaa tulla nimenomaan ne sanat ja ajatukset joita ei ole itse juuri siinä tilanteessa oivaltanut. Hurjasti tsemppiä sinne. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta