Epäsuositut mielipiteeni VOL 2

Vieläkö muistatte Epäsuositut mielipiteeni -postauksen, joka tuntui kiinnostavan monia? Postausta oli sen verran hauska väkertää, että päätinpäs tehdä vielä toisen osan kyseiseen postaussarjaan!

Epäsuositut mielipiteet ovat tosiaan niitä mielipiteitä, jotka ehkä poikkeavat valtavirrasta tavalla tai toisella. Postaus on jälleen kirjoitettu nimenomaan omien mielipiteideni kannalta pilke silmäkulmassa, eikä tätä kannata ottaa liian vakavasti. Jos olet kanssani eri mieltä, sekin on hei ihan ok. 🙂 Tarkoituksenani ei siis ole lytätä ketään, vaan sanoa yksinkertaisesti suoraan mitä mieltä monista suosituista (tai epäsuosituistakin) trendeistä, tavoista, mielipiteistä tai ilmiöistä olen. Sitten mennään!

img_1110

En erityisemmin pidä Starbucksista. Enkä ylipäänsä ymmärrä sitä kaikkea hypeä kyseisen ketjun ympärillä. Olen tietenkin vieraillut näissä kahviloissa pariinkin otteeseen, mutta en  koskaan mitenkään vakuuttunut. Cappuchino ei ole siellä yhtään sen parempaa, kuin vaikka naapurin Espresso Housessa – oikeastaan päinvastoin. Starbucksin kahvit ovat aina jotenkin kovin sokerisia ja rasvaisia. Miten sen nyt sanoisi, ei hyviä. Viimeksi taisi jäädä kahvi puolittain juomatta, koska maku vaan oli niin ällömakea.

Bisse on pahaa. Vaikka bissen juominen olisi kuinka trendikästä tahansa, se ei ole minun juttu. Olut on mielestäni todella ällöttävää ihan jo makunsa ja hajunsakin puolesta. Kaiken kruunaa vielä ajatus siitä, kuinka vatsa alkaa suorastaan käymään oluen juonnin seurauksena. 😀 Corona onkin oikeastaan ainut olutmerkki, jota voin juoda hätätapauksessa yhden pakollisen limen kera. Muutenhan olen ehdottomasti totaalinen oluesta kieltäytyjä.

En ole yhtään kiinnostunut Dubaista matkakohteena. Enkä tässäkään kohtaa ymmärrä miksi niin moni on?! Mieluummin matkustaisin vaikka Israeliin, sinne olen muuten aina halunnut! Dubai on aivan liian rakennettu ja kiiltokuvamainen. Itseäni kiinnostaa enemmän aito elämä, jonkunlainen epätäydellisyys. Historian havina, eikä mikään turisteille rakennettu mesta. Haluan ylipäänsä lomaltani muutakin kuin sitä, että shoppailen ja makaan rannalla, tai kuljen taksilla paikasta toiseen.

Lidl ei ole monipuolinen ruokakauppa. Ihmettelen aidosti miten sieltä voi löytää kaiken tarvitsemansa? Varsinkin jos omaat joitain ruokavalion poikkeavuuksia, etkä kisko sitä vaaleaa paahtoleipää ihmettelen tätä suuresti! Olen käynyt Lidlissä monen monta kertaa ja aina totean saman. Hyvät kasvikset, halvat pesuaineet, raakapatukat, edulliset luomumunat ja kauramaito… Lista jää kuitenkin aika suppeaksi. En minä ainakaan elä tuollaisilla raaka-aineilla! Marjatkin ovat suurin osa ulkomaalaisia, hyi. Se kashmirneule-kamppis oli silti cool. Harmi etten ehtinyt saamaan neuletta. 🙁

img_1137

Tubettaminen ei kiinnosta minua. Vaikka blogiini videoista aina välillä haaveilenkin, sellainen varsinainen tubettaminen ei kiinnosta itseäni laisinkaan. Etenkään Suomen tasolla. Ne muutamat videot joita olen mielenkiinnosta katsonut, ovat tehneet kaikkea muuta kuin kolahtaneet. Ulkomaalaisia meikki -ja treenivideoita saatan kyllä välillä katsoa jos tarvitsen jotain inspiraatiota tai vinkkejä. Suomen genre on kuitenkin jotenkin vaan niin blaah. Ei itseäni varten, mutta ehkä olenkin sitä väärää sukupolvea. 😉

Liian paljastava pukeutuminen on surullista. Helmasta lyhyt hame ja sen parina napapaita. Shortsit joiden lahkeista paistavat kannikat – ja mitä näitä nyt onkaan. Mielestäni liian paljastava pukeutuminen on jotenkin tosi surullista. Seksikkyys on niin paljon muutakin, kuin koko kansan edessä alasti oleminen. Eikä siis sillä, olen itsekin joskus vähän paljastellut (luojan kiitos tuolloin ei ollut IG:tä!!) mutta sellainen jatkuva ihon näyttäminen etenkin jo +25-vuotiailla naisilla pistää kyllä miettimään. Miksi tänä päivänä niin moni IG-tili on esimerkiksi oikeastaan täynnä kuvia, joissa näytetään joko rinnat tai alapää? Kauniit kasvot eivät ole enää mitään, vaan on pakko näyttää se pylly tai tissit. Ehkä alan tulemaan vanhaksi, koska ymmärrykseni on koetuksella…

Erikoisvärit hiuksissa ovat lähes poikkeuksetta jotenkin karseita. Tällä tarkoitan siis kaikkea epäluonnollista. Vihreää, keltaista, viininpunaista, vaaleansinistä… Myös lila tukka on mielestäni aivan kamala. Monen mielestä mustakin varmaan on, mutta joihinkin tyyleihin se omasta mielestäni sopii. Onneksi muuten se granny-ilmiö alkaa lipumaan ohitse! Sekään ei ole itseäni erityisemmin napannut. Ja hei joko kohta saamme kaksiväri-ilmiön aikakoneella takaisin? Se alta violetti ja päältä vaalea tukkatyyli. 😀

KonMari ei ole vielä(kään) saavuttanut minua. Vaikka pikkuhiljaa olenkin nurkkiani tyhjännyt turhasta – en ihan silti ymmärrä tuota hypeä kyseisen kirjan ympärillä. Eikö siivoaminen ole maailman yksinkertaisin asia? Sen kuin vaan tyhjää nurkat ja kantaa tavaraa kierrätyskeskukseen, tai laittaa myyntiin kirppiksille. Mihin kirjaa tarvitaan?! Yksinkertaisia asioita joista nykyihminen tekee vaan vaikeita.

img_1167

En pidä Mäkkäristä. Jostain syystä tuo Mäkkärin meininki ei tosiaan ole ikinä tavoittanut minua. Jos himoitsen jotain roskaa, en mene koskaan Mäkkiin. Useammin itseasiassa tilaankin pizzan, kuin syön purilaista. Mielestäni hamppareissa toimii sellainen ravintola-annos, joka on oikeasti jonkun makuinen. Ja mieluummin maksankin sitten siitä purilaisesta hieman enemmän, jotta saan parempaa. En ymmärrä miten jotkut pystyvät kiskomaan tuota Mäkkisafkaa ihan huolella ja vieläpä himoitsevat sitä? Minä haen melkeinpä mieluummin vaikka pakastepizzan!

En voi sietää skifi -tai fantasiaelokuvia. Ylipäänsä kaikki mikä on leffoissa epärealistista on mielestäni täyttä kuraa. Eniten pidänkin tositarinoihin pohjautuvista, opettavaisista elokuvista. On ihanaa jos leffa itkettää (kunhan ei liikaa) ja antaa ajattelemisen aihetta. Toisaalta hömppäkin on välillä tarpeen! Tosin ei mieluiten fantasiahömppä. 😉 Niin ja vielä pakko mainita, että leffan alku on kaikista tärkein osuus elokuvassa. Se määrittelee sen kykenenkö keskittymään elokuvaan seuraavat kaksi tuntia vai en. Tästä olen saanut kuulla aika paljon…

Pidän aidosti raakasuklaasta. Monesti nimittäin tuntuu, että ihmiset epäilevät tuota. Voiko joku oikeasti pitää jostain muustakin, kuin maitosuklaasta? -Kyllä voi. Raakasuklaa on aikuisten oikeasti jotain sellaista jota rakastan. Ostan sitä kymmenen kertaa mieluummin, kuin vaikka lempparini Snickersin tai levyllisen Fazerin rusinasuklaata. Ostaisin raakasuklaata aivan aina jos hinta ei olisi niin suolainen. Nykyään teenkin sitä paljon itse tai ostan suurempia levyllisiä kerrallaan. Toki toisinaan ostan myös sen Snickersinkin, mutta aina ehdottomasti mieluummin raakasuklaata!

Oliko mielipiteitä joihin samaistutte? Tai kenties jotain jonka suhteen olette täysin päinvastaisella kannalla? 🙂

Kommentit (15)
  1. Itse en ymmärä ihmisiä, jotka tekevät kaiken samalla tavalla kuin muut. Tai lähtevät mukaan kaiken maailman trendijuttuihin esim.parin vuoden takainen karppaus tai samanlaiset vaatteet yms..Jos näen monella olevan jonkun vaatteen ajattelen, että tuota en ainakaan halua 😀
    Ja harmi miten monet paljastelevat instagramissa, vaikka kyseisillä tyypeillä saattaisi olla edellytyksiä vaikka mihin…miksi pitää alentua moiseen. Eikös joku vasta sanonut, että instagram on nykyään jotain pehmopornoa 😀
    Olen kyllä vissiin vanha (32) kun pari päivää sitten edes selvisi, mikä on tubettaja. Mistä noita nimiä keksitäänkin.. 😛

    1. Niin, samoilla linjoilla kanssasi. Tosin trendit nyt vaan ovat sellaisia joihin itsekin tulee haksahdettua. Kun vielä työskenteleekin vaatteiden parissa, tulee hankittua osittain myös kausittaisia trendijuttuja. En kuitenkaan panosta niihin samalla tavalla kuin kestäviin ja ajattomiin vaatekappaleisiin.

  2. Taru Mari/www.lily.fi/blogit/stuff-about
    21.11.2016, 20:35

    Jos kaipaat videoita blogiin, mutta et tykkää Suomen tubegenrestä niin voithan silti tehdä sellaisia videoita joista itse tykkäät? 🙂 Eihän niiden tarvitse sopia Suomen genreen, sehän voisi olla piristävää jos tekee jotain erilaista. 🙂

    1. Tottakai voin. 🙂 Eihän siitä siis ollut kyse. Mielipiteeni oli lähinnä vaan se, että tubetusmaailma ei kiinnosta ilmiönä ja siis etenkään Suomen mittakaavassa.

      Videoita olen monesti blogiini enemmän haaveillutkin ja eihän se tee minusta samantien tubettajaa. 🙂 Jos siis muutamia videoita tekee silloin tällöin. Joku siinä vaan silti on ettei ehkä kiinnosta samalla tapaa kuin kirjoittaminen.

      1. Taru Mari/www.lily.fi/blogit/stuff-about
        22.11.2016, 20:05

        Niin, no en tiedä mikä on määritelmä tubettajalle, heheh. 😀

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *