Miten toimia mielihalujen kanssa?

Nyt tekisi niin mieli pussillista irtokarkkeja! Siihen kylkeen vielä sipsit dippeineen ja levy Fazerin sinistä. Kuulostaako tutulta?

Mielihalut

Jokainen meistä kärsii välillä mielihaluista ja pidän sitä tietyllä tapaa normaalina. Ei ole heikkoutta ostaa sitä Fazerin sinistä suklaalevyä, kunhan tuosta ei tee päivittäistä tapaa. Olen kuitenkin paljon miettinyt nimenomaan mielihalujen syyperiä. Jos himoitset hurjasti vaikka makeaa, kertoo se jotain kehostasi. Uskon nimittäin, että mielihalut ovat jonkunlaisia signaaleja joita kehomme lähettää. Ne voivat kertoa esimerkiksi puutostiloista, janosta, miinuskaloreista, hormonitoiminnasta tai vaikka vuodenajoista. Kyseessä voi olla joku lapsuudessa opittu tapa, kuten vaikka makealla palkitseminen. Mallinnat tämän tavan aikuisuuteenkin ja silloin, kun onnistut alat pakottavasti himoitsemaan sitä herkkua, jolla sinut on lapsuudessakin palkittu.

Aika jolloin itse kärsin hurjasti erilaisista himoista liittyi etenkin aikaan, jolloin söin paljon sokerittomia tuotteita, vältin leipää ja hyviä rasvoja, söin paljon valmisruokia (lounaani oli lähes aina kana -tai pinaattikeitto), sekä pidin jatkuvasti erilaisia herkkulakkoja. Koin poikkeuksetta huonoa omaatuntoa makean syömisestä, olinhan aina ollut kunnon sokerihiiri. Nykyään asiat ovat kuitenkin toisin. Mietinkin tässä yksi päivä koska viimeksi olisin himoinnut makeaa sillä tavalla, kuin sitä ennen himoitsin? Saatoin lähteä vielä yömyöhään karkkiostoille, koska sokeria oli saatava! Myös sellainen täyteyden tunne tuntui tuolloin olevan täysin hukassa. Karkkia saattoi upota aivan sietämättömän paljon, eikä kroppani pannut edes vastaan. Ruokavalioni oli  moninkin tavoin puutteellinen ja kehoni janosi jotain – se ei kuitenkaan ollut sokeri, vaikka se pienen tyydytyksen toikin.

Mielihalut

Tiedän kuinka moni ajattelee tänä päivänä kaikesta hyvinvointilässytyksestä, että blaa blaa. Aina samoja virsiä. Se, että kerron nyt makeanhimojeni loppuneen siihen, kun opettelin kohtuusyömisen ja itseasiassa syömään vapaammin – moni ei varmasti usko. Makeanhimoni kuitenkin loppuivat pikkuhiljaa muuttaessani ruokavaliotani ravinteikkaampaan suuntaan. Myös karkkilakkojen ja muiden kieltojen unohtaminen elämäntapana ovat tehneet minusta onnellisemman! Itselleni nimittäin se kieltäminen oli pahin. Kielto laukaisi halun ja himon. Nykyään, kun en kiellä itseltäni mitään – voin paremmin.

Toki välillä edelleen tulee se tunne, että nyt haluan leipoa jotain hyvää, mutta tuo tunne on todella erilainen, kuin aikanaan kärsimäni sokerihimot. Syön myös viikottain jotain sellaista mikä ei mene ns. hyvinvointikaavaan. Tykkäänkin rikkoa ruokavaliota, enkä koskaan voisi asettua johonkin tietynlaiseen ruokavaliomuottiin. Tapani herkutella on vaan muuttunut aika paljon. Tiedostan paremmin missä kohtaa olen täynnä ja pienemmät määrät riittävät. Enää en tarvitse isoa säkkiä suklaata tunteakseni oloni tyydytetyksi. Muistan nimittäin aina, että saan syödä tätä suklaata vaikka huomennakin – jos niikseen haluan. Kun asiat eivät ole kiellettyjä  niistä häviää se sietämätön houkutus.

Mielihalut

Uskoisin, että moni lukijoistanikin taistelee tänä päivänä mielihalujensa kanssa. Joskus esimerkiksi naisen hormonitoiminta ohjaa meitä suuntaan, johon oma mielemme ei normaalisti edes haluaisi. Mielestäni mielihaluja on kuitenkin hyvä kuunnella. On hyvä tiedostaa mistä se tulee ja miksi tänään esimerkiksi koen nälkää kokoajan. Johtuuko se eilisen huonosta syömisestä vai tuloillaan olevista menkoista?

En tarkoita tällä kuitenkaan sitä, että jokainen mielihalu tulisi toteuttaa. Ennemminkin ehkä pyrkiä siihen, että selvittää miksi näin on ja tiedostaa mielihalun syyn. Liian ankara ei kuitenkaan kannata olla. Jos esimerkiksi pms-oireet jylläävät vahvoina, saattaa joskus se suklaa ihan oikeasti auttaa. On tärkeää kuitenkin opetella syöminen, josta ei tule morkkista. Jos tiedät, että se suklaapatukka ajaa sinut vielä pahempaan oloon – älä ota sitä. Prosessi tuosta morkkiselämästä kohti elämää, jossa morkkiksia ei ole ei nimittäin tapahdu hetkessä. Se vaatii opettelua. Jollain tapaa itseasiassa myös syömisen uudelleen harjoittelua.

Mielihalut

Seuraavalla kerralla, kun kohtaat mielihalun kuten vaikka järjettömän makeanhimon – mieti seuraavia asioita itseksesi: 

Mistä tämä johtuu, onko ruokavalioni kunnossa ja saanhan kaiken tarvitsemani lisäravinteista lähtien? Etsi syy mielihalulle. MIKSI?

Punnitse haluatko toteuttaa oikeasti mielihalun, vai menisikö se ohitse syömällä vaikka kunnollista ruokaa? Juomalla pari lasillista jääkylmää vettä?

Voisitko korvata mielihalun jollain muulla, esimerkiksi vaikka jollain terveellisemmällä versiolla sokerisen sijaan? Täten minimoidaan se mahdollinen morkkis joka saattaisi sokerista tulla. Jos et kärsi morkkiksista ja syömisesi on tasapainossa, toteuta ihmeessä mielihalu!! Elämäsi on balanssissa ja sinä olet balanssissa. 

Tarvitsetko mielihaluasi todella? Vai onko se ehkä vaan yhdistettävissä johonkin tiettyyn asiaan tai tilanteeseen? Liittyykö se tunteisiisi? Ehkä johonkin sellaiseen joka on auki ja käsittelemättä? 

Jos päätät tarvita mielihaluasi, nauti siitä. Välillä on todellakin lupa herkutella! Tärkeintä on ettet tee asiasta ongelmaa itsellesi. Jo huomenna unohdat tämän päivän mielihalun ja jatkat elämääsi. Jos mielihalu muuttuu hallitsevaksi ja päivittäiseksi seikaksi, on jälleen tärkeää palata ensimmäisen kohdan ääreen. 

Mielihalut

Loppuun vielä muutama hyväksi toteamani resepti teille, jotka haluatte korvata sokeriherkut terveellisemmillä versioilla. Ehkä tänään on nimenomaan tuo mielihalujen pahin painajaispäivä ja kaipaat jotain terveellisempää hyvää. Tässä blogistani koottuja reseptejä herkkuhimoihin:

Kärsitteko te mielihaluista? Mitkä ovat teidän tapanne niitä hallita – jos siis edes hallitsette? Olisi mukava kuulla ajatuksia, sillä monelle tämä aihe on varmasti elämässä hyvinkin haastava ja aiheuttaa päänvaivaa. 

Kommentit (10)
  1. Itse olen vasta viimeaikoina oppinut pysäyttämään itseni ennen kuin ostan herkkuhimojeni kourissa koko kaupan tyhjäksi epäterveellisestä ruuasta. Monesti mieleni ei edes tee karkkia tai herkkuja vaan se napostelu on jonkinlainen henkinen laastari mikä korjaa tylsyyden tai ahdistuksen tai vastaavan. Huono tapa ja hankalaa korjata.

    Itselläni toimii onneksi se, että jos minun oikeasti tekee mieli jotain karkkia tms annan itselleni luvan ostaa sitä MUTTA vain yhden suklaapatukan/pullan/jäätelöpuikon tms. Jos makeanhimo on herännyt lohtusyömisestä, niin monesti jätän silloin koko herkun ostamatta koska yksi herkku ei vaan auta lohtusyömiseen. Olen itseasiassa huomannut että lähes aina kyseessä on jonkinlainen henkinen ahdistus tai vastaava eikä niinkään makeanhimo. Herkut on tällöin jäänyt kauppaan ja se ahdistuksen aiheuttaja on täytynyt ratkaista jollain muulla.

  2. Itse olen vasta viimeaikoina oppinut pysäyttämään itseni ennen kuin ostan herkkuhimojeni kourissa koko kaupan tyhjäksi epäterveellisestä ruuasta. Monesti mieleni ei edes tee karkkia tai herkkuja vaan se napostelu on jonkinlainen henkinen laastari mikä korjaa tylsyyden tai ahdistuksen tai vastaavan. Huono tapa ja hankalaa korjata.

    Itselläni toimii onneksi se, että jos minun oikeasti tekee mieli jotain karkkia tms annan itselleni luvan ostaa sitä MUTTA vain yhden suklaapatukan/pullan/jäätelöpuikon tms. Jos makeanhimo on herännyt lohtusyömisestä, niin monesti jätän silloin koko herkun ostamatta koska yksi herkku ei vaan auta lohtusyömiseen. Olen itseasiassa huomannut että lähes aina kyseessä on jonkinlainen henkinen ahdistus tai vastaava eikä niinkään makeanhimo. Herkut on tällöin jäänyt kauppaan ja se ahdistuksen aiheuttaja on täytynyt ratkaista jollain muulla.

    1. Ihana kuulla, että balanssi on löytynyt! Tuo on nimenomaan hyvä lähtökohta, että ei osteta sitä kauppaa tyhjäksi vaan pienempikin määrä riittää. Sen taidon, kun oppii tulee oikeasi onnellisemmaksi. 🙂 Ja tosiaan tuollainen suruun tai ahdistukseen syöminen – on hyvä, että tiedostat mistä se himo niissä tilanteissa johtuu ja osaat sitä kautta kontrolloida itseäsi. Useimmiten siitä herkkujen syömisestä tulee surullisena vaan vielä huonompi olo. Parempaa lääkettä on ehdottomasti sielujen sympatia ja terapiahetki ystävän kanssa. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *