Itsensä rakastamisesta

Jokainen varmasti tietää sanonnan itsensä rakastamisesta. Sen, joka kehoittaa meitä opettelemaan tuon taidon jotta voimme joku päivä rakastaa muita – tai ylipäänsä vastaanottaa rakkautta. Mietin tätä viikonloppuna yksin kotona ollessani. Mistä sen tietää, että rakastaa riittävästi? Onko tähänkin olemassa joku sellainen – sen tietää, kun tietää -tyyppinen sääntö? Ovatko pieleen menneet ihmissuhteet  merkki siitä, ettet osaa kuitenkaan rakastaa itseäsi täysin ehdoitta?

Love yourself

Olen perheestä jossa tunteita ei ole juurikaan näytetty. Ei ole ollut ylenpalttisia rakkaudenosoituksia mutta tietysti sanatonta viestintää, josta olen aina tiennyt, että minua rakastetaan. Uskon, että aika monella nimenomaan ikäiselläni on juurikin tällaiset perhetaustat.  Tai ainakin omassa lähipiirissäni on melkeinpä enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että tunteet monellakin tasolla ovat olleet lapsuudessa ja nuoruudessa ikäänkuin sellainen piilotettava asia. Tänä päivänä hyvinvointikeskeisyys ja itsensä tutkiskelu nostaa näitä asioita enemmän esiin mikä on mielestäni hienoa! Nykyään lähestulkoon joka toinen käy terapiassa ja jopa avoimesti myöntää sen. Ei ole enää hävettävää voida huonosti, se ei ole heikkoutta vaan päinvastoin. Jokaisella meistä on välillä ongelmia – se on luonnollista.

Jos mietin omaa kykyäni rakastaa itseäni on siinä asiassa menty huimasti eteenpäin vuosien saatossa. Niin monella saralla tässä asiassa on kasvettu ja varsinkin se sellainen fyysisyyden tuoma minuus on menettänyt merkitystään. Tottakai edelleen haluan huolehtia itsestäni ja rakastaa kehoani mutta se rakkaus on erilaista. Enemmänkin nimenomaan sitä oikeaa rakastamista. Että sallii itselleen asioita, ottaa rennosti ja on oivaltanut, kuinka kuutena päivänä viikossa treenaaminen ei tuo millään tasolla onnea – eikä muuten edes sitä parempaa kroppaakaan. Henkisen hyvinvoinnin merkitys korostuu kokoajan ja sellainen tietynlainen lempeys itseään kohtaan kasvaa.

Love yourself

img_3662

Tällä hetkellä puhutaan todella paljon henkisen hyvinvoinnin kirjallisuudesta ja sitä kautta asioiden oivaltamisesta. Jotenkin silti niin kovin uskon, että se oikea rakastaminen tapahtuu vasta käytännössä. Toki on tärkeää oivaltaa asioita ennen kuin ne voi oppia ja siihen kirjallisuus antaa nimenomaan hyvät lähtökohdat. Voit esimerkiksi ajatella kirjaa lukiessasi, että juuri noin tulen tulevaisuudessa toimimaan – aivan varmasti! Loppupeleissä kuitenkin moni asia tapahtuu käytännössä päinvastoin. Toistat sitä vanhaa kaavaa automaattisesti, koska se on yksinkertaisesti opittua. Se kaikki miten meitä on rakastettu vuosien varrella, jokainen ihmissuhde, pettymys, onnenhetki – ne kaikki vaikuttavat meihin kokonaisuutena. Uskonkin vahvasti, että opimme eniten nimenomaan ihmissuhteissa. Opimme tapahtumien ja kokemamme kautta enemmän, kuin yhdenkään kirjan kautta.

Jotta oppisimme rakkaudesta ihmissuhteissa ja etenkin parisuhteessa, tulee suhteessa olla kommunikointiyhteys. Yhteys, jonka kautta koemme, että meitä arvostetaan ja uskallamme sanoa toiselle ihan mitä vaan. Itselleni on nimenomaan tämä asia korostunut viime aikoina ja olen oivaltanut sen, että haluan kumppaniltani ehdotonta avoimuutta ja kykyä yrittää ymmärtää minua. Aina ei missään nimessä voi olla samoilla aalloilla, mutta jotta kehitystä voi tapahtua – vaaditaan siihen toisen kunnioitus ja sitä kautta ymmärtämisen yritys. Ei saa olla asioita joista vaietaan sillä kaikesta tulee puhua. Uskon, että rakkauskin voi olla nimenomaan syvintä suhteissa, joissa on henkinen kommunikointiyhteys. Ei tarvitse salailla, peitellä tai häpeillä. Tuon yhteyden kautta voimme sitten itsekin kasvaa rakkaudessa itseämme kohtaan.

Love yourself

Love yourself

Emme ole välttämättä koskaan valmiita ja se on mielestäni elämän tarkoituskin. Kuten jo edellä mainitsin, et opi pelkästään lukemalla kirjasta vaan elämällä. Nimenomaan heittäytymällä ihmissuhteisiin ja antamalla rakkaudelle mahdollisuuden. Vaikka rakkautesi itseäsi kohtaan ei olisikaan sataprosenttisen valmista, voit silti kyetä rakastamaan ja olemaan hyvässä ihmissuhteessa – tai näin ainakin itse uskon. Me ihmiset olemme usein toinen toisellemme niitä parhaita opettajia ja tällä tarkoitan siis muitakin ihmissuhteita, kuin pelkästään parisuhdetta. Voimme oppia jokaisesta ihmissuhteesta myös itsestämme. Oli kyseessä sitten ystävyys tai rakkaussuhde.

Rakkaudentäyteistä maanantaita ja uuden viikon alkua! <3

On my way

3 vastausta artikkeliin “Itsensä rakastamisesta”

  1. ach :D tossa lopussa oli se pointti mut miten voi pakottaa rakastamaan jos rakkaus on rajatonta? vai onko se sinulle sitä?

    niin kirjallisuus toimii siinä hyvin että jos itse koet oivalluksen ei kannata elää kuitenkaan kenenkään tietä tai se ei ole sinua ollenkaan ja et elä elämääsi todeksi sinulle vaan olet jok utoinen ja hänen oppinsa summa?.
    vai voiko toisen meditaatio tyylillä saavuttaa rauhan ja rakkauden?.

    onko sulla koskaan ajatus edellä nykyhetkee ja jos on nii tuleeko sinlle ongelmii esim jos joku jutustelu tilanne on päällä niin sulla tulee joku ajatus mieleen mutta et kerkiä sanomaan sitä ja sitten se kuullostaa jo sinun suuhusi käytetylle ja siinä ei ole samaa tehoa?

    siis jos ajatus on aina vanhaa jotenkin josksu siitä puhuinkin.

    uskokko sellaseen henkiseen kemiaan et toi natsaa ja sen kaa vaan voi puhua itse asiassa mulal on yksi ongelma josta nyt esim tänään juttelin psygologin kaa ja se ei tuntunu ymmärtävän että jos mulla asiakkaalla on joku mietintä ongelma ja tuon sen kesken eräisen ajtus työn ulos hänen ainoo juttunsa o nettä tuo ei ole normaalia kun taas tosite päin se pitäisi hoitaan hän liittyy siihen minun asia rakennelmaan kiinni ja koitetaan ratkaista sitä minun mielessäni olevaa ongelmaa jotta pääsen eteenpäin jotenkin perus psygologia on tällä vähän hkka teillä ..

    siis se puhe auttaa mut mulla esim on vaikeempi puhuu näistä asiosita livenä kun harva sitten tykkää niisät jutuista tai sanoo mitään ja sitten koitan aina mennä muiden maailmaan ja se väsyttä äitseäni kun se on vanhaa ja siitä tulee se että tarviin juuri sosiaalissten tilanteiden jälkeen kyllä sellasta yksin oloakin.

    muuten toi kertaus oli hyvä pointti rupesin kelaas viellä tätä mitä jos se o nekalla kerralla aina sydämemstä tulevaa ja tokalla kerralla sitten jo vanhaa niin onko toistaminen rakkautta parisuhteessa? siis jo jos ei kuulu mutta eikö jankkaus ole väsyttävää ja energiaa vievää? mut sitten taas esim suhteessa lapseen se toistaminen opettaa ja on rakkautta eikö muuttaako tilanne muotoaan?, ihmisuhteista riippuen? tai esim jso tykkään haistella kukkasta tykkään siitä varmaan toisellakin ekrtaa vai onko se edellisen kerran ajtaus kuinka hyvää se kukan tuoksu oli ja siis haistankin kukkaa mennee tuntomuistin kautta enkä haistakkaan sitä kukkaa sillä hetekllä oelvan tunno mukaan. ootk oesim jso kukkaa haistat tai jotain muuta miettiessäsi kelannut ajatuksen kautta kuinka kaunista tuo on vai annatko rintasi tehdä siis sydämmen tehdä vapaasti sen työn?

    • Itse en koe rakkautta pakotettavana asiana vaan päinvastoin. Uskon, että jokainen haluaa rakastaa itseään ja siksipä nimenomaan tuonkin rakkauden oppiminen on todella tärkeää. Ja rakkaus on kyllä rajatonta – niin sen näen.

      Parisuhteessa rakkaus voi muuttaa muotoaan kuten jokainen meistä tietääkin. Harvalla se alkuhuuma säilyy loputtomiin, vaan rakkaudessa on erilaisia vaiheita. Kasvaahan parisuhde kuten muutkin ihmissuhteet. Eli jos ei ota sydämmestä enää toisella kertaa niin ei se välttämättä tarkoita etteikö rakkaus olisi aitoa. :) Toki joskus rakkauskin laimenee ja lopulta kuolee. Sellaista se elämä on. Ihminen on luotu rakastamaan ja itse uskon, että meitä ei ole jokaista tehty vaan yhtä ihmistä varten tänne maapallolle.

      Kaikkea hyvää sinulle ja mukavaa joulun odotusta! :)

  2. hei tul iviellä mieleen et toi kun oon nyt toipumislomalla niin kun sydän ei o oviellä täysin kunnossa niin sitten kun kuuntelin musaa ja mun tunne meni ylitte siis kun mun sydän on viellä tosi pieni kun se särkyi ja itki pitkään ja nyt se on pikkanen niin siis jos levelii tarkottaa niin meni siis suuremmaks itunteet mitä sydän jsut nyt niin tuli rytmisii häiriöiät siis selalsta et sydän oli rytmihäiriöinen heti kun tunen taso meni ylitte tosiaan nyt kun tunteet taas vähän suurentunut niin se kestää sen mitä eilen ei mut ivelläkin välill jos suuri tunne tulee tuntuu pistos tai sit just kroppaa täristää et en tiiä millasii ne muut rytmihäiriöt on mut voisko se olla yks selitys et tunne menee ylitte ja sit tulee noit ongelmii

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta