12 omituista tapaani

img_1225-3

Lämmitän kuuman teeveden aina poikkeuksetta kattilassa vaikka omistan vedenkeittimenkin. En tiedä mikä siinä on mutta jostain syystä tuntuu, kuin kattilassa vedestä tulisi jotenkin parempaa? Ehkä minulle on jäänyt tämän suhteen joku samanlainen ajattelutapa, kuin mikropuuron ja keitetyn puuron suhteen  – liedellä tehty on vaan yksinkertaisesti parempaa.

Sheivaan sääreni miesten karvanpoistoaineella. Tämä oikeastaan puhtaasti siksi, että miesten karvanpoistovaahdot ovat edullisempia, kuin naisten. Minulle on aivan sama minkä merkin tuotetta säärikarvoihini hivelen, joten Pirkat ja Rainbowt ajaa hienosti asiansa! Nämä ovat niitä juttuja joissa minä pihistelen. ;) Pidän myös miesten tuotteiden tuoksusta jopa enemmän, kuin naisten. Tämä kertoo ehkä jotain tuoksumaustani joka on nimenomaan aika vahva ja mausteinen.

Jos lakanat vaihdan usein – wc-pöntön pesen vieläkin useammin! Tämä on siis vähän tällainen hifistelyjuttu, mutta en siedä yhtään likaista pönttöä. Siihen kertyvä pölykin ällöttää ja siksipä nimenomaan pesenkin pöntön usein. Toisinaan jopa päivittäin. Eikä siis sillä, että olisin itse mikään likainen ihminen (hahah) vaan nämä nyt vaan on näitä… Se pesuaine on siinä vessassa ihan lähistöllä ja wc-harja myös, joten miksi en putsaisi sitä usein? Samaa harrastan myös lavuaarin suhteen. Siihen tosin kertyykin päivittäin meikkiä sun muuta, mikä onkin ehdottomasti putsattava veks.

Lenkkeilen aina pääasiassa samaa reittiä. Jos haluan juosta yhtään pidempään, kuin tavallisesti  valitsen sen toisiksi kulutetuimman reitin. Monihan kaipaa lenkeiltään vaihtelua – minä en. Haluan juosta tuttua ja turvallista pitkin niin, etten joudu yhtään miettimään mihin seuraavaksi käännyn, vaan reitti menee kuin unissaan. Tiedän aina myös sen paljonko matkaa on jäljellä ja sekin tieto kummasti helpottaa. Tiedän missä kohtaa otetaan loppukiri ja sitä rataa. :)

img_1202

Alan valmistautumaan lähtöön aina viime tipassa. Tämä siksi, että saan jotain ihme tyydytystä siitä, että saan kaiken tehtyä mahdollisimman lyhyessä ajassa ja nopeasti. :D Aina kiroan kuitenkin sitä kiirettä, mutta silti olen aina tuossa samassa pisteessä. Vitkuttelen ja vitkuttelen – teen kaikkea muuta. Toisaalta aina tarvittaessa ehdinkin kaiken todella nopeasti. Olen pikameikkaamisen ammattilainen ja vaatteiden valitsemiseen käytän nykyään vaan puolikkaan minuutin.

Keksin jatkuvasti asioille lyhenteitä ja lempinimiä. Minusta on nimittäin aina ollut todella kiva jos saan ihmiset nauramaan jutuilleni. Yhtenä esimerkkinä intialaiset = kelluvat ihmiset. Tämä lähti aikanaan liikkeelle siitä, kun oltiin ystäväni kanssa Barcelonassa jossa kukaan muu ei uinut meressä (kylmä vesi) paitsi intilaiset – ja vieläpä vaatteet päällä. Silloin aloin kutsumaan heitä kelluviksi ihmisiksi ja siitä se sitten lähti… Muutama muukin lähipiirissäni käyttää tuota nimitystä, joka ei siis millään tavalla ole mitenkään rasisitinen tai ilkeä, vaan sellainen hauska juttu. ”Syön juuri kelluvien ihmisten ravintolassa…”. En tiedä aukeneeko näin tekstin muodossa mutta noh, kokeiltu ainakin on. :D Haluaisin muuten kovasti matkata Intiaan ja pidän maata todella kiehtovana! En vaan tiedä kestäisikö vatsani sitä mestaa kentältä kauemmas…

Olen kausiruokailija. Minulla onkin jatkuvasti noin kuukauden pituisia jaksoja, jolloin syön paljon jotain tiettyä ruoka-ainetta ja sitten kyllästyn – jonka jälkeen taas innostun jostain uudesta! En voikaan oikein satavarmasti sanoa yhtä lempi ruokaani, koska nämä jutut vaihtelevat niin paljon. En voisi ikinä syödä minkään dieetin mukaan, sillä ruoka on minulle nimenomaan hyvin pitkälti mielen kautta valittava asia. Mietin aina sitä, mitä tänään tekee mieli? Monesti jääkaapissa odottavat eväätkin tuntuvat tylsiltä ja jos mieli tekee Fafasin falafeleja – niin minähän haen ne!

Käytän kasvo- ja/tai puhdistusvettä (micellar) suhteellisen usein. Vähintään siis aamuihin illoin, mutta usein myös muutenkin. Tavallisesti ennen treenejä ja treenien jälkeen, ennen meikkiä ja meikin jälkeen… Rakastan sitä raikasta fiilistä, joka noiden vesien käytöstä iholle syntyy. Ja se tunne, kun sellainen tietynlainen rasvaisuus iholta häviää. Saan jotain mielihyvää myös siitä, kun näen, että ihostani lähtee jotain siihen vanulappuun – hahah. Kuulostaapas friikiltä. :D

img_1232-3

Vaihdan sukkani pari kertaa päivässä. Lähinnä siis treenatessa tietysti omat sukat, mutta niitä normisukkiakin vaihtelen myös pari kertaa päivän aikana. Eli ne sukat, joilla lähden nyt vaikka liikkeelle kaupunkiin tai muuta – ne heitän pesuun heti kotiin takaisin saavuttuani. En tykkää yhtään siitä, että niillä samoilla sukilla, joilla olen ollut useamman tunnin vaikka siellä kaupungilla hipovat sen jälkeen lattiaa tai menen niillä sängylle. Vaihdankin aina kotiin tullessani jalkaani puhtaat sukat, sillä fiiliskin on silloin raikkaampi. :) Pyykkiä kyllä tulee mutta samapa tuo.

Puhun itsekseni. Eli kyllä, lähinnä ainakin niissä tilanteissa joissa tulee muistaa asiat, jotka tehdä. Ääneen sanominen auttaa jäsentelemään ja noh, jonkun verran muutenkin tulee höpistyä. Olen aina miettinyt, että kaikkihan niin tekevät mutta enpä tiedä? En siis tietenkään julkisilla paikoilla mutta kotona yksin ollessani joo.

En voi sietää, että ruokia sotketaan keskenään. Risotto ja spaghetti on eri asia mutta esimerkiksi salaatin sotkeminen perunamuusin ja jauhelihakastikkeen joukkoon – hyi. Tai se, kun rahkaan sekoitetaan marjoja tai mehukeittoa. Ne lisukkeet tulee olla siististi siinä rahkan päällä tai vastaavasti salaatti omassa kohdassa lautasellaan – mieluiten vielä eri lautasella. Jos noutotiskiltä ostan salaatin se vielä menee, koska lisukkeet eivät sekoitu sinne salaattipohjaan vaan ovat sen päällä. Tässä olen todella tarkka! Jos ruoka näyttää vanhainkodin mössöltä menee  minulta yksinkertaisesti ruokahalu.

Saan mielihyvää siitä, kun kosmetiikkapurkit loppuvat ja voin heittää ne roskiin. En olekaan se tyyppi joka aukoo saksilla purkit ja kaivaa vielä ne viimeisetkin pisarat, vaan mieluiten heitän onnellisena purkin menemään jos sieltä ei puristamalla enää mitään tule. Ja saan tosiaan jotain outoa tyydytystä siitä, että saan heittää sen kaapissa pitkään olleen purkin menemään. Ihan sama siis oliko kyseessä super hyvä tuote vai ei. :D Tämä on tavallaan tyhmää, koska ainahan tilalle tulee kuitenkin uusi purkki. Roskiin heittäminen vaan tuntuu jotenkin puhdistavalta. Yksi purnukka vähemmän kotona… Ainakin hetken.

Siinäpä tuli ne 12 outoa tapaani. Toivottavasti ette pidä minua tämän jälkeen ihan friikkinä. :D

Onko teillä millaisia outoja tapoja? Uskallatteko paljastaa? :)

On my way

8 vastausta artikkeliin “12 omituista tapaani”

  1. Hahah, mulla on kans tuo vika! Samanlaista tyydytystä ei tule jos purkissa on vielä jotain, ja se heitetään pois vaikka siksi kun se on mennyt vanhaksi :D tää on niin hassua ja selittämätöntä! Sama juttu oikeestaan kaikessa, jäätävät vibat kun saa heittää jotain loppunutta tai oikeasti loppuunkulutettua menemään :D

    • Joo sepä! Se on kyllä omituinen juttu varsinkin, koska tilalle luonnollisestikin tulee uusi purnukka. :D Ja sama tosiaan vaatteidenkin kanssa. Niitä on ihana kierrättää ja myydä eteenpäin. Tulee kummaa tyydytystä, kun vaatekaappi selkeytyy. Ja sama pätee muutenkin melkein kaikkeen – kuten totesitkin. :)

  2. Heips,

    Saanko kysyä missä sun lempilenkkireitit menee? Asun samoilla alueilla, ja tuntuu että tän asuinalueen isoin puute ehkä on juuri lenkkireittien puute. En haluaisi juosta ihan missään ihmisjoukoissa, mutten toisaalta niin pitkiäkään lenkkejä, että esimerkiksi tulisi lähdettyä Keskuspuistoon.

    Tykkään muuten paljon sun blogista, se on ihanan aito ja inspiroiva!

    • Aaah, itse taas koen nimenomaan, että täällä niitä maastoja on kivasti! Juoksen tavallisesti urheilukentän, jäähallin, olympiastadionin, töölönlahden ja lintsin huudeilla. Noiden ympärille saa kyllä rakennettua lenkkipolun, joka ei ole mielestäni mitenkään liian meluisa tai vilkas. Lintsin ja Alppipuiston tuntumassa saa vähän mäkeä, samoin Stadionin ja Stadikan ympäristössä. Tykkään noista maastoista todella paljon! Läheskään aina en edes Töölönlahdelle poikkea. :) Siellä on ehkä enemmän se meininki, että aina törmää johonkin tuttuun mikä on ärsyttävää. ;D

      Kiitos, ihana kuulla! Mukavaa joulun odotusta sinne. :)

    • Vitsi, tuolla Alppipuiston ympäristössä en itse asiassa ollut edes käynyt juoksemassa, kiitos vinkistä! Yksi huippulöytö on ollut kyllä Mustikkamaa, jonne ei sen uuden sillan rakentamisen jälkeen ole enää älytön matka, mutta kyllä sinnekin tulee jo 2-3 kilometriä matkaa ennen kuin edes pääsee sinne.

      Samoin sinne! :)

    • Joo se on kyllä kivaa maastoa. :) Tosin vaan valosaan aikaan… Aaah, mä en olekaan tainnut koskaan edes käydä? Pitääkin laittaa mieleen jos nyt tuolta lemppari reitiltäni maltan mihinkään lähteä. ;)

  3. heippa tuolla sri lankassa oli poppamies jolla ol itököttiä et ne karvat sai sillain poois et laitto sitä karvan kohalle ja sitten pyyhkäs viiden minuutin päästt pois ni ol isilee läntti siis ei mitään sheivausta paperilla pyyhkäsy riitti luin muuten huolimattomoasti mut mullakin o ntapa nimee juttui itte esim koivu voi olla ihan mitä vaan kivaa harjootusta :D hyvä ku muistuti nehän on vaan jonkun ihmisen keksintö et he itoi on koivu sä voit luoda omas elä kuiteskan liian sekasin mee omastas sitten alkaa muut mauistuu tylsyydelle tai helaktit niin monta asiaa tääl uusia juttui :)

  4. Siis tuo tyhjien kosmetiikkapakkausten pois heittäminen! :D Hihittelen täällä sille koska se on niin järjetön tyydytyksen aihe ja itse koen kuitenkin ihan samoin, oikein odotan innolla kun vaikka vartalovoidepurkista alkaa pohja näkyä. ”Haa, kohta tuon voi heittää pois!” :D Mitä ihmettä oikeesti. Ja samoin kaikenlainen kaappien siivoaminen ja turhan tavaran pois heittäminen/kierrättäminen/myyminen.

    Outona voisi pitää sitäkin että käytän kauheasti aikaa tiettyjen asioiden laskeskeluun. Jos vaikka lehdessä lukee että joku on jonkin ikäinen ja sillä on lapset iältään X ja Y vuotta, mun on pakko laskea että minkä ikäisenä se ihminen on sitten ne lapset saanut. Ja jos mainitaan vuosiluku jolloin sairastui/vaihtoi työpaikkaa/tms, niin täytyy taas laskea että minkä ikäinen se ihminen oli silloin. Ja jos kerrotaan jostain asiasta prosentteja, yritän muuttaa ne absoluuttisiksi arvoiksi, tai toisin päin. Jne jne. Enkä tosiaan ole matemaatikko tai edes hyvä matikassa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta