Vähän hukassa

Viime päivät ovat olleet aika noh – ankeita. Kuten postauksen kuvien fiilis, vaatteeni ja jopa ilmeeni – paljon ei ole hymyilyttänyt. En tiedä tekeekö sen tämä useamman päivän kuumeflunssa (joka alkaa onneksi olemaan ohitse), vai kenties ihan vaan ilmasto ja pimeys? Jotenkin on ollut tosi ankea fiilis – suorastaan harmaa. Mihin se joulufiilis oikein katosi?

Olen miettinyt paljon myös tulevaisuutta ja asioita joita siltä haluan – tai luulen haluavani. Haluanko niitä sittenkään? Mitä oikein haluan? Kaikki tuntuu taas niin epäselvältä, että oksat pois! Jotenkin sitä luulisi ettei tällä ikää tarvisi enää miettiä tällaisia asioita, mutta ilmeisesti nämä kysymykset kulkevat mukanani läpi elämän.

img_4256

img_4237

Kuten olen monet kerrat todennut, olen fiilispohjalta eläjä. En oikein osaa suunnitella elämääni viiden vuoden päähän – sillä en vaan osaa. Minulla on tiettyjä tavoitteita kyllä olemassa, mutta en oikein osaa asettaa niille takarajoja. Luotan elämässäni ehkä liikaakin siihen, että asioita kyllä tapahtuu juuri kuten tulee tapahtua. Ja haluan ylipäänsä elää jatkuvasti niin, että on hyvä olla. Tehdä nimenomaan juttuja, joista nautin ja tulen hyvälle mielelle. Luotan todella paljon nimenomaan fiilikseen ja siihen miltä minusta kulloinkin tuntuu. En mieti eläkepäiviä ja kerrytä eläkekassaa miettien, että sitten alan elämään. Jokainen päivä on tässä ja tarkoitettu elämistä varten.

Voi olla, että monikaan ei pystyisi elämään tällä tavalla, kuten itse elän – ilman selkeitä päämääriä ja vuositavoitteita. Itselleni se on kuitenkin hyvin luonnollista. Minulle ajatus vakityöstä samassa konttorissa seuraavat kymmenen vuotta asuntolainataakan kera ovat niitä asioita, joita en halua. Tai en vaan ole sellainen ihminen. Tokikaan sitä ei sitten tiedä miten elämä vielä heittelee ja kuinka tässä käy – mutta lähtökohtaisesti en ole kiinnostunut tuollaisesta elämästä. Vaikka tiettyä seesteisyyttä rakastankin, asuu minussa silti jonkunlainen seikkailija. Taiteilijasielu, joka ei halua tulla kahlituksi mihinkään – saatika asettua lopullisesti aloilleen tai kasvaa tylsäksi aikuiseksi.

img_4314

img_4223

Silti olen miettinyt ja paljon. Teenkö nyt varmasti oikeita asioita vai pitäisikö valita joitain juttuja toisin? Mitä tapahtuu tulevaisuudessa? Haluanko ylipäänsä asua täällä Suomessa vai olisiko pidempi reissu paikallaan? Osittain nämä pohdinnat liittyvät nimenomaan tulevaisuuteen ja siihen, että täytän ensi kesänä kolmekymmentä. En ole kriiseillyt iästäni aikoihin mutta nyt on jo jonkun aikaa tuntunut sille, kuin pieni kriisinpoikanen olisi vallannut mieltä. On tullut ikäänkuin sellainen apua-fiilis, joka pakottaa tekemään asioita nopeammin ettei aika lopu kesken. Tiedän, että naurettavaa ajatella näin, sillä me emme voi koskaan tietää koska se aika kohdallamme loppuu. Mutta sitäkin suuremmalla syyllä – nyt tulee elää!

Minulle on iskenyt myös hirveä reissukuume! Ja tämä ei ole mikään sellainen perinteinen lähdetääs viikon lomalle -kuume, vaan ihan oikea reppureissukuume. Olen käynyt Indonesiassa kahdeksan vuotta sitten ja silloin vannoin, että haluan palata sinne. Se elämäntyyli vei viidessä viikossa niin mukanaan. Nyt houkuttelisi ainakin kuukauden ellei parinkin jakso vaikka nimenomaan siellä Balilla kierrellen. Ystäväni kanssa tästä vähän jo alustavasti puhuttiinkin ja vitsit, olisi kyllä niin siistiä! Jotenkin täällä länsimaisen kulutushysterian keskellä itselleni iskee välillä nimenomaan se fiilis, että haluan kauas pois – edes hetkeksi. Rakastan kyllä Suomea ja en voisi täältä varmaan koskaan pysyvästi mihinkään muuttaa, mutta muutama kuukausi. Sellaista itsetutkiskelua ja rentoa elämää. Valokuvausta ja blogi tietysti matkassa mukana.

img_4284

img_4138

Jotenkin odotan tällä hetkellä kovasti loppuvuoden nopeaa kulumista ja uuden vuoden alkamista. Vaikka 2016 on ollut monella tapaa myös hyvä vuosi, on tämä ollut aika vaikeakin. Paljon vaikeita juttuja joista en ole ihan perillä vieläkään. Tuntuu kuin olisin tänne blogiinikin vuodattanut enemmän negatiivista, kuin positiivista?! Nyt onkin jonkunlainen ähky ja väsymys. Väsymys tämän vuoden oikkuihin ja haluaisin ikäänkuin uuden pöydän eteeni ja nopsaa! Voisinkin aloittaa sen hommaamalla uuden kalenterin vuodelle 2017. Uusi kalenteri tuntuu aina nimenomaan siltä – puhtaalta, uudelta alulta.

Te muut kolmekymmentä täyttäneet tai kohta täyttävät – onko tämä sitä kriiseilyä? Kertokaahan. Kuuluuko tämän ikäisenä tuntea olonsa kuin pieneksi lapseksi joka hukkaa vanhempansa kaupassa? Olo on nimittäin juuri nyt sellainen. Vähän haparoiva ja hakeva.

On my way

20 vastausta artikkeliin “Vähän hukassa”

  1. Täällä ilmoittautuu yks ihan samanlainen tyyppi, ei ihan vielä kolmekymentä mut vaan pari vuotta sinua nuorempi. En myöskään tykkää ajatuksesta olla kahlittuna johonkin ja sen vuoksi esim opiskelupaikan hakeminen tai sen vastaanottaminen ja opiskelujen aloittaminen lykkääntyy aina vaan vuosi vuodelta. Osa minusta haluisi kovasti vihdoin opiskelemaan itselle sitä tulevaisuuden ammattia tai asettua johonkin tekemään oman tulevaisuuden eteen järkeviä ratkaisuja kuten kerryttää sitä eläkekassaa jonka manitsit, mutta en edes osaa päättää mitä opiskelisin tai missä Suomessa haluaisin asua. Mitä jos teen väärän valinnan ja olen siten vähän kun kahlittu väärään asuinpaikkaan tai opiskelemassa alaa josta en haluakaan tehdä ammattia. En tiedä olenko vastuunpakoilija oikeasti vai ihan vaan tuuliviiri joka ei vaan tiedä mitä haluaisi. Kaikki parhaat ystävät ostavat omistusasuntoja ja perustavat perheitä ja itse en pysty edes kuvittelemaan että tekisin samaa. Töitä olen kyllä tehnyt koko elämäni ahkerasti koko ajan mutta siitä saatu tulo on aina käytetty nimenomaan tähän elämiseen jota elän tässä koko ajan.
    Itse olin aina haaveillut Australian matkasta ja toissa syksynä viimein uskalsin toteuttaa haveeni ja nyt olenkin ollut reissun päällä jo lähemmäs 15 kk eikä kotiinpaluu päivästä ole vieläkään tietoa. Välimatka Suomeen ja kaikkeen siellä tuli itselleni juuri oikeaan aikaan ja on tehnyt hyvää itselle. Vinkkinä voisin sanoa että jos yhtään joku irtiotto kuten pidempi matka tai asuminen jossain muualla kiehtoo niin tee se! Omien unelmien toteuttaminen antaa niin paljon voimaa, itsevarmuutta ja virkistää ajatusmaailmaa. Ja kotiin pääsee palamaan aina takaisin kun siltä tuntuu :)
    Ja niin kuin sanoit, koskaan ei tiedä milloin kukakin täällä pallolla ottaa sen viimeisen askeleen niin joka hetki tulisi elää sellaista elämää joka itsensä tekee onnelliseksi.
    Rauhaisaa joulun odotusta sinne ihanaan ja rakkaaseen Suomeen ! :)

    • Kiitos sinulle vertaistuesta! :)

      Jep, tuttuja ajatuksia nimenomaan. Olen itsekin välillä miettinyt opiskelua. En vaan tiedä mitä haluaisin lukea. Hyvinvointiin liittyvät jutut kyllä kiinnostavat ja nimenomaan esimerkiksi ravintovalmennus. Toisaalta taas en ole laisinkaan varma… Kiinnostaisiko edes riittävästi? Työtilanteenihan on tällä hetkellä todella hyvä ja mikä parasta saan nimenomaan tehdä asioita suhteellisen vapaasti. Tällainen tyyli sopii itselleni parhaiten. Mutta en tokikaan voisi lähteä moneksi kuukaudeksi ulkomaille tuosta noin vaan. Blogin puolesta joo, mutta toinen työni sitoo kuitenkin tiettyyn tuntimäärään kuukaudessa vaikkei se kovin suuri määrä olekaan.

      Ihan mahtavaa, että olet lähtenyt! Ja todellakaan ei kannata palata jos ei sille yhtään tunnu. Itse en ole siis aivan varma haluaisinko asua muutamaa kuukautta pidempään. Tai tulisiko sitä sitten jossain kohtaa kuitenkin koti-ikävä? Sitähän ei voi tietää ennen, kuin kokeilee. Siksipä muutamakin kuukausi voisi olla alkuun riittävä aika pienelle irtiotolle. Pitää todella funtsia nyt näitä juttuja.

      Ja juurikin näin! Elämästä pitää nauttia ehdottomasti ja nimenomaan toteuttaa asioita joista haaveilee. :)
      Sinnekin rauhaisaa joulun odotusta – lunta tuskin taitaa maassa olla sielläkään. ;)

  2. ei juma mua alko hymyilyttää toi sun kolmannen kuvan ilme se kertoi et ei se niin vakvaa ole ne lukassu sua nyt luen mut haah toi kuva saa mut hymyilees naurua :D

  3. hmm kun sanoit et oo fiilsipohjaltqa eläjä ja haluat tehdöä asioita josta nautit niin voisko se olla se kehä kun luot itselelsi paineita että pitää nauttia niin sitten ei nauti ku tiiäks ennemkuin mun sydän särky kaikki oli elämässä enempi vähempi sellasta nautintoo enkä koskaan aattellu mit’ää net pitäis itehdä sitä vaan lensi kuin lehti tilantiesiin aj ist mielikuvtus hoiteli loput.

    kun luin et tykkäät nimetä asioita oman mieln mukaan eikö se ole kivaa ittekin nimeilien vaik koivun uudestaan en ollu muistanu sitä tapaa mut nytkun sä kirjoitit siitä niin muistin sen

    noh kuule mulle täällä on koitettu jankuttaa näin että muista myös se reaali maailma kun elän sellasessa sadussa et on prinsessoi ja sen sellaista kysyin et eikö psygoloogi itte elä satui ei kuulemma :D….

    noh mulla lähtee välillä liian lentoon ja arki tuo rauhallisuutta ja turvaa kun ei ajattele et se arki ei ole iso mörkö vaan tuo tasapainoo sit sitä sydämmen iloo enempi vähempi mikä itelle sopii.

    itte aattelin mennä takas työhön jso natsaa noi pokerivoitot sun vedonlyönti joo antaa mahiksen olla kotona mut nyt on tylsistynyt jos niin vaan ja haluaa edetä ja kehittyä elämässä joten uusi sivu auki vaan ja tulee kivoi juttui siinäkin elämässä sit voi luoda niin monia eri elämii kuin jaksaa ota yksi elämään varmuus siis se arki ja it sekoile rauhassa sanoo anarkistisen maailman ajattelun omaava ja välillä saakelin moinen nahjus :D…

    • Toki se voi nimenomaan olla sitäkin. Seuraa enemmän fiiliksiään ja jos ei tunnukaan hyvältä, alkaa oitis miettimään missä vika. Oikeassa olet.

      Realisti on hyvä olla mutta ei sen pidä poissulkea hullujakin unelmia ja niiden mahdollista toteuttamista. :) Näin mielestäni. Ja työ kyllä tuo elämään ehdottomasti tietynlaista rytmiä. Mielstäni työkin voi olla nimenomaan mukavaa eikä sen tarvitse aina olla pakonomaista puurtamista.

      Mukavaa joulun odotusta sinne!

  4. Iän puolesta en voi samastua tuohon tilanteeseen, kun mittari näyttää tällä hetkellä 22. Kuitenkin erityisesti viimeisen viikon(puolen vuoden/vuoden/en muista) aikana olen pohtinut erittäin paljon tulevaa. Mitä oikeasti haluan. Lukion jälkeen olen ollut töissä, ja siellä olenkin päässyt etenemään ylöspäin. Kuitenkin takaraivossa useasti on ajatus jatko-opiskelusta. Lukion todistus, kun ei kauheasti hetkauta. Kaverit valmistuvat kohta ja vähän vanhemmat tutut saavat perheenlisäystä. Tosin lapsia en vielä kyllä haluaisikaan.
    Minulla on tiettyjä asioita mitä haluan tulevaisuudelta. Tätä samaa työtä en halua tehdä vuodesta toiseen. Haluan kauniin kodin, josta löytyy jonkinmoinen piha-alue ja onnellinen perhe. Matkustella! Olla terve ja hyvinvoiva. Syödä pääsääntöisesti terveellistä ruokaa yms.
    Minuakin kiinnostaa paljon hyvinvointi ja terveellinen ravinto, haluanko kuitenkaan ammattia niiden ympärille rakentaa…

    Avopuolisoni(27) sanoi, että miksi minun pitäisi kokoajan suorittaa. Edetä aina eteenpäin eikä saisi jämähtää hetkeksikään. Miksi miettiä tulevaa noin paljoa. Olenhan vasta niin nuori ja aikaahan meillä on.
    Eihän minun tarvitse saada sitä isoa keittiötä saarekkeella just nyt tai sitä johtajan paikkaa. Miksi siis stressaan niin paljon asioista, jotka eivät liity tähän hetkiseen tilanteeseeni. Emme ole vielä kihloissa, mutta naimisiin kyllä haluamme jossakin vaiheessa. Sukunimistämme saimmekin jo aikamoisen keskustelun aikaiseksi. En koe itseäni ollenkaan hänen sukunimensä kantajaksi, mutta lapsillani ja minulla haluan kyllä saman sukunimen olevan.
    Toisinaan sitä kaipaa takaisin lapsuuteen, jolloin elämä oli niin huoletonta :)

    Olen kyllä hukassa elämäni kanssa, mutta ei se kai ikäkriisistä johdu :D
    Tulipas tässäkin nyt pieni avautuminen näin perjantain kunniaksi :)

    • Uskon, että tällaiset pienet kriiseilyt kuuluvat vähän joka ikään. :) Muistelisin, että kävin ihan samoja asioita läpi myös sinun iässäsi. Olen varmaan itseasiassa käynyt näitä läpi vähän joka iässä – jatkuvasti.

      Kuulostaa siltä, että sinulla on selkeitä juttuja, joita haluat tavoitella ja joihin mahdollisesti tähdätä. Tämä on hienoa, että on selkeät suunnitelmat! Niiden ohessa kannattaa kuitenkin muistaa se eläminen – kuten avopuolisosi sanoikin. Etenet kohti unelmia ja tavoitteita pikkuhiljaa, sinulla ei ole mikään kiire. :)

      Kamppailuja on mielstäni kuitenkin aina välillä hyvä käydä sillä niiden kautta usein oivallammekin jotain uutta elämästä. Ehkä teemme muutosta siihen tai sitten ymmärrämme vaan jotain todella tärkeää.

      Mukavaa viikonloppua sinne!

  5. Heips!

    Kiitos siitä, että olet syksyn mittaan avannut pohdintojasi blogiin. En minä ainakaan koe, että täällä olisi ollut mitenkään negatiivinen fiilis, enemmänkin kuvailisin sitä sanoilla ”realistinen” tai ”samaistuttava”. Et ole valittanut asioista tai elämästä, olet pohtinut ja ajatellut. Nämä tämän postauksenkin asiat on juttuja, joita varmasti jokainen jossain kohtaa elämää käy läpi. Jotkut useaankin kertaan.

    Täytin itse juuri 28 ja on sitä kyllä vaikea käsittää, että ei sitä mitään ihan nuoria enää olla. Harva se päivä tulee mietiskeltyä, mitä sitä haluaa tulevaisuudessa tehdä, missä ja kenen kanssa. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, ettei minun tarvitse tällä hetkellä edes päättää tai tietää mitä haluaisin ”koko loppuelämäni” tehdä. Mieleni vaihtuu kuitenkin koko ajan :D Yritän edetä tämän hetken fiilisten mukaan, pyrkien kuitenkin tekemään suht järkeviä ratkaisuja :D monet ystäväni ovat jo asettuneet, saavat toisia ja kolmansia lapsia, rakentavat taloja jne.. Itse en kuitenkaan kaipaa sitä, enemmänkin ahdistaa ajatus siitä, että olisi talo ja tontti jossain, ja kuvittelisin asuvani siinä loppuelämän. Huh, ei kiitos. Pelkään ehkä hieman että elämä jämähtäisi.. Toki kaipaan kuitenkin jotain pysyvyyden ja turvallisuuden tunnetta tuovia juttuja. Avopuoliso löytyy, joka onneksi myös ajattelee näistä jutuista samalla lailla. Oman alan olen myös löytänyt, jota kohtaan koen suurta intohimoa, ja jossa tunnen olevani hyvä.

    Olen varma, että löydät vielä vastauksia pohtimiisi juttuihin. Uskon siihen, että ensin pitääkin olla vähän hukassa, että voi löytää itsensä ja oman juttunsa. Pitää vain olla rohkea ja kokeilla tehdä asioita, jotka jännittää ja epäilyttää. Toivon niin paljon kaikkea hyvää sinulle ja sinun elämääsi. Vaikutat kyllä upealta ihmiseltä :)

    • Mukava kuulla ettei ilmapiiri ole tuntunut negatiiviselta! Tarkoitukseni ei siis ole valittaa vaan lähinnä tuoda esiin näitä elämän varjopuoliakin. Aina ei ole super kivaa ja mielestäni välillä on hyväkin olla vähän hukassa, jotta osaa arvostaa elämän hyviä asioita. :)

      Mahtavaa kuulla, että olet löytänyt oikean alan ja avopuolisokin löytyy. Mielestäni jokainen ihminen ja pariskunta valitsee tavallaan. Ei ole jokaisen tavoite pyöräyttää heti monta lasta kehiin – kaikki ajallaan. Vaikka itse ajattelen samalla tavalla kuin sinä, en halua tuomita niitä jotka taas niin tekevät. Jokaisen omia valintoja.

      Mulla on myös vähän sama ahdistus liittyen nimenomaan tuollaisiin ”lopun elämän” juttuihin. Kun haluaisin vielä matkustaa ja elää vapaasti. Vaikka toisaalta moni asiahan ei ole kahle, vaan on kyse suhtautumisesta. Lapsikin voi olla vaan yksi osa kokonaisuutta jos suhtautuu oikealla tavalla. Tai se oma asunto jossain. Talonhan saa tietysti aina myyty ja velatkin pois… Mutta silti. Heh, joku noissa jutuissa vaan vielä ahdistaa. :)

      Ja uskon samaan! Uutta vuotta odotellessa. :) Ja hei kiitos, samaa toivon sinulle ja avokillesi. <3 :)

  6. Itselläni 39v. tänä kesänä täynnä ja samoja asoita käyn päässäni läpi…Eli voit olla rauhassa, ja ajatella, että ei mitään hätää vielä..xD
    Neuvoni on; että mitä vanhemmaksi tulee, sitä vaikeampi on tehdä muutoksia. Kun on jämähtänyt ”turvalliseen”, mutta ei niin kivaan duuniin, on tuskaisen vaikea irroittautua siitä. Eli jos nyt haluat jotain, edes vähän, tee se. Älä anna pelon olla este. Tai sen mitä muut ympärillä tekee tai luulet, mitä muut haluavat sun tekevän. Ympäristön, median ym. paine on ihan järkyttävä. Taistele sitä vastaan! Kaikkea hyvää sinulle <3

    • Hahah – no mutta eipä ole sinullakaan. :)

      Ajattelen juuri samalla tavalla. Siksi jätin vakkari duunin hyvässä toimistotyössä viime keväänä, koska en vaan ollut enää onnellinen tekemässäni työssä. Tuo ei ollut niinkään järkiratkaisu mutta olen ollut niin paljon onnellisempi sen tehtyäni! Itse olen siis todella ehdoton tuon asian suhteen, eli työn tulee olla mieluisaa! Ja tällä hetkellä sillä saralla ei siis olekaan ongelmaa. On kiva kirjoittaa ja tehdä sen vastapainoksi toista työtä. Silti välillä on hyvä miettiä tulevaa ja nimenomaan juttuja, joita siltä haluaa. Että onhan sitä varmasti nyt oikealla tiellä… ;)

      Todella hyviä neuvoja – kiitos! Mielestäni myös todella tärkeitä asioita ja pyrinkin elämään niin etten anna muiden mielipiteiden vaikuttaa! Mukavaa joulun odotusta. :)

  7. Edellisen kirjoittajan kommentti: ” Eli jos nyt haluat jotain, edes vähän, tee se. Älä anna pelon olla este. Tai sen mitä muut ympärillä tekee tai luulet, mitä muut haluavat sun tekevän. Ympäristön, median ym. paine on ihan järkyttävä. Taistele sitä vastaan! ”

    Tämä on mielestäni hyvä neuvo kaikessa. Jokaisen tulisi elää itseä tyydyttävää, täyttä elämää ja tehdä niitä valintoja, jotka lisäävät omaa onnellisuuta ja hyvinvointia. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeutta arvostella toisen elämäntapaa.

    Tekstisi oli todella mielenkiintoinen myös siitä näkökulmasta, että elän itse hyvin toisenlaisessa elämäntilanteessa. Olen pari vuotta sinua vanhempi ja ns. ”asettunut aloilleni”. Olen naimisissa ja haaveilen lapsista. Koen olevani onnellinen. Kuitenkin ympäristön paine on välillä aika jäätävää myös itseni kaltaisille ihmisille. Helposti pidetään tylsänä tai jämähtäneenä, koska en ole enää paikasta toiseen poukkoileva jsinkku, kuten valtaosa lähipiiristäni. Perhekeskeistä ihistä pidetään nykymaailmassa todellakin helposti ”tylsäsänä aikuisena” ja välillä se tuntuu suorastaan todella ahdistavalta.

    • Jep, olen samaa mieltä! :) Niin tärkeä neuvo meille jokaiselle ja tätä neuvoa on hyvä kerta toisensa jälkeen pureskella.

      Hmm – mielenkiintoinen näkökanta! Mutta olet oikeassa. Tuo tylsän leima on varmasti olemassa ja pakko myöntää, että nimenomaan tuo asettuminen kuulostaa omaan korvaani vähän noh – tylsältä. Mutta toisaalta tiedän itsekin ihmisiä, jotka ovat asettuneet enkä pidä heitä ihmisinä tylsinä – heidän elämäntapansa vaan ei ole nyt ainakaan juuri itseäni varten. Onko kellään oikeasti varaa edes tuomita? Jokainen valitsee itse mitä elämällään tekee. :)

      Itse olen aina ollut sellainen, että tykkään mennä usein viikonloppuisin ja käyn edelleen esimerkiksi baareissa (ja yökerhoissa). Nuorempana kävin joka viikonloppu, enää en jaksa. Käyn kuitenkin ulkona vähintään kerran kuussa sillä jos en käy, mulle alkaa tulemaan semmonen pakottava tarve päästä laittautumaan ja viinilasin äärelle sosiaaliseen ympäristöön. :D Ja tämä ei siis liity sinkkuuteeni, toimittiin näin molemmat myös parisuhteessa. Se on jonkunlainen elämäntapa. Toisaalta minussa on myös se tylsähkö kotihiiri-puolikin. Rakastan kotona oloa ja tykkään olla yksinkin.

      Olen ylipäänsä kuitenkin sitä mieltä, että jos et halua poukkoilla ympäriinsä niin silloin et poukkoile. Se on sinun valintasi elää tätä elämää ja varsinkin jos olet onnellinen, niin anna palaa vaan! Ihan sama mitä mieltä muut ovat kuten jo alussa todettiinkin. :)

  8. Kiitos avoimista pohdiskeluista taas! Mielestäni blogisi ilmapiiri ei ole ollut negatiivinen, vaan päinvastoin. Uskon, että kanssani muut lukijat saavat näistä teksteistäsi paljon irti ja kun kirjoitustyylisi on nimenomaan pohdiskeleva ja analysoiva, niin annat hyviä kysymyksiä niillekin, joita aihe ei välttämättä suoranaisesti kosketa. Itse tosin samaistun teksteihisi niin paljon aina, ja mietinkin usein että on ihanaa, että joku kirjottaa niistä ja vieläpä niin hienosti.
    Postauksen aiheeseen sanoisin sellaista, että ehkäpä joskus pitää ”kadottaa itsensä” löytääkseen sen taas uudelleen, vai mitä?
    Ihanaa joulunodotusta <3

    • Ihana kommentti – kiitos siis siitä! Juurikin noin. Hyvin sanottu!

      Sinnekin ihanaa joulun odotusta. <3

  9. Henkilökohtaisesti voin sanoa, että luen blogiasi nykyään satunnaisen selailun sijaan paljon säännöllisemmin juuri siksi, että kirjoitat niin avoimesti ja rehellisesti. Kaikkien pinnan kiillottamiseen ja oman elämän elokuvamaisuuden vakuutteluun tähtäävien julkaisujen keskellä blogisi tuntuu hengähdystauolta, paikalta, josta lukijat saavat oikeasti jotain mukaansa. Kiitos siis rohkeudestasi olla haavoittuva ’yleisön’ edessäkin: se on ainakin minusta yksi hienoimmista asioista, joita blogi voi olla. Vaikka en tunne sinua millään muulla tasolla kuin lukijana, tekstisi saavat aikaan vaikutelman, kuin olisimme ystäviä.

    Arvostan pohdiskelevampia tekstejäsi kenties juuri siksi, että olen viimeisen vuoden aikana itsekin alkanut pohtia samoja asioita päivittäin. Vaikka olen melkein kymmenen vuotta sinua nuorempi, aina välillä erehdyn luulemaan, että haa, nyt sain selville jonkin totuuden, ja seuraavassa hetkessä se osoittautuukin vain jälleen yhdeksi virheelliseksi luuloksi. Liian helposti uskon, että joihinkin suuriin kysymyksiin olisi tietty vastaus, ja että olisi jokin ikä, jossa se yleensä löydetään. Oletin pitkään, että kaikki ’aikuiset’ ovat kauan sitten tajunneet, mistä elämässä on kyse, mutta he ovat ilmeisesti sittenkin vain vähän kauemmin eläneitä lapsia. Kirjoituksesi muistuttavat, ettei ole mitään rajoja, milloin asiat selkenevät lopullisesti: se on yhtä aikaa surullista, lohdullista ja kaunista.

    Se mitä siis halusin sanoa on, että aihetta huoleen ei ole, mitä tulee blogisi sisältöön. Yleinen trendi ainakin länsimaissa näyttää olevan pikkuhiljaa johtamassa parempaan suuntaan, eli inhimillisyyden ja haavoittuvaisuuden heikkous-assosiaation vähenemiseen, ja blogisi on yksi osoitus siitä. Kiitos siis siitä, miten paljon annat lukijoillesi. Toivon sinulle hyvää ja valoisaa jatkoa: eväitä siihen sinulla ainakin vaikuttaa olevan.

    • Aivan mahtavaa kuulla! Merkkaa minulle todella paljon. Kiitos.

      Elämä on todella loputon tutkimusmatka. Välillä eletään seesteistä onnenvaihetta – sitten taas ryvetään jossain siellä pohjamudissa. Uskonkin, että elämän vastoinkäymiset auttavat meitä näkemään ylipäänsä elämän arvokkaana. Kun on välillä hukassa, se perille löytäminen tuntuu aika mielttömältä. :)

      Oikein ihanaa viikon alkua sinne ja samoin – sinulle toivon myös pelkästään kaikkea hyvää! Käyhän jatkossakin. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta