Elämää introverttina

 

Viime kuukausiin on kuulunut hyvin paljon itsetutkiskelua. Elän jonkunlaista murrosvaihetta ja käyn nyt ylipäänsä todella paljon läpi elämääni ja sitä mitä siltä haluan. Yksi osa-alue jota olen miettinyt on oma persoonallisuuteni ja käyttäytymiseni. Olen oikeastaan vasta ihan viime kuukausina todella oivaltanut ja hyväksynyt sen, että yksi vallitseva persoonallisuuteni piirre on nimenomaan introverttius.

img_6632img_6628-2img_6643-2

Todella pitkään olen miettinyt miksi olen tällainen. Miksi olen useammin mieluiten yksin, kuin lähden porukan kanssa ulos? Miksi väsyn niin nopeasti suurissa ihmisjoukoissa ja miksi koen ahdistusta ylipäänsä isoissa ryhmissä hengailusta? Miksi olen niin kipuherkkä ja koen jatkuvasti erilaisia olotiloja tai fiiliksiä? Miksi omistan useita läheisiä ihmissuhteita, mutta en kuulu mihinkään suureen kaveriporukkaan? Miksi olen todella usein varautunut ja jopa suojeleva? Miksi lataan akkuja hiljaisuudessa enkä ihmisten keskellä?

Valtaosa ihmisistähän on extrovertteja, eli energiaa muista ihmisistä ammentavia. Extroverteille on tärkeää elää sosiaalista ja aktiivista elämää. He ovat useimmiten puheliaita ja viettävät paljon aikaa muiden ihmisten seurassa. Introvertit taas nauttivat hiljaisuudesta ja rauhasta. Meille akkujen lataaminen on nimenomaan omaa aikaa ja itsekseen olemista. Introvertille ei ole painajainen viettää viikonloppu itsensä kanssa omia juttuja puuhastellen. Me emme kaipaa jatkuvasti sosiaalisuutta, vaan ammennamme voimaa omasta tekemisestämme. Useimmiten introvertit ovat ylipäänsä sosiaalisissa tilanteissa rauhallisempia, eivätkä halua olla huomion keskipisteenä. Introverttius ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että ihminen on nössö, syrjäytynyt tai huonolla itsetunnolla varusteltu.

img_6637img_6623img_6636-2

Aikaisemmin koin todella usein jopa huonoa omaatuntoa persoonallisuuteni piirteistä ja etenkin siitä, että kaipaan niin paljon yksin oloa. Olisi kovin siistiä olla super energinen ihminen joka sosialisoi siellä täällä – eikä koskaan väsy. En kuitenkaan ole sellainen. Väsyn ja stressaannun menemisistä todella herkästi. Se, että olen vihdoin oppinut ymmärtämään luonnettani ja löytänyt nimenomaan syitä käyttäytymiseeni auttaa ymmärtämään omaa minuutta paremmin. Mitä paremmin itsesi tunnet, sitä paremmin myös tiedät millaisten ihmisten seurassa viihdyt ja millaisia ihmisiä elämääsi kaipaat. Osaat myös vaatia tiettyjä asioita ja uskallat sanoa ne ääneen. Introvertti yksinkertaisesti kaipaa enemmän omaa rauhaa, kuin extrovertti ja sen hyväksyminen on mielestäni kovin tärkeää oman jaksamisen kannalta.

Suurin osa ihmisistähän on extrovertteja tai sekoitus molempia persoonallisuuden piirteitä. En miellä itseänikään sataprosenttisen introvertiksi, mutta enemmän luonteeni menee sinne introvertin puolelle. Myös erityisherkkyys on ominaisuus, jonka koen omaavani. Vaikken ole siitä numeroa halunnutkaan tehdä – uskon vahvasti olevani ainakin osittain erityisherkkä. Uskon, että suurin osa introverteista omaa erityisherkkyyden piirteitä, sillä puhutaan todella pitkälti samankaltaisista ominaisuuksista. Hajut, maut, tunteet, järkytys, äänet ja ärsykkeet tuntuvat normaalia vahvemmin. Itse reagoin esimerkiksi todella vahvasti nimenomaan ääniin ja tuntemuksiin. Kuormitun herkästi ja myötäelän jopa tuntemattomien järkyttäviä kuoleman tapauksia.

img_6618img_6644

Kengät Dr. Martens / Legginsit H&M / Neule Samsøe & Samsøe / Takki Zara

Tällä hetkellä koen, että vaikken tiedäkään sataprosenttisesti mitä tulevaisuudeltani haluan ja kipuilen asioiden kanssa – olen oppinut itsestäni todella paljon. Uskallan myöntää olevani introvertti, herkkä ja ujokin. Olen tällainen. Vaikka kuulunkin luonteeni perusteella vähemmistöön, en halua häpeillä sitä. Ehkä enemmänkin haluaisin tuoda esiin sitä, etteivät introverttiuden piirteet tee kenestäkään sen huonompaa ihmistä. Kenenkään ei tarvitse muiden ihmisten vuoksi yrittää olla jotain, mitä ei todellisuudessa ole.

Oletteko te introvertteja vai extrovertteja? Miten nämä ominaisuudet näkyvät teissä? Olisi ylipäänsä mukava kuulla kommenttejanne aiheesta – sikäli mikäli sellaisia heräsi?

On my way

19 vastausta artikkeliin “Elämää introverttina”

  1. Introverttius on tosi mielenkiintoinen aihe! Olen itsekin tutustunut siihen viimeisen vuoden sisällä tarkemmin ja lukenut paljon aiheesta. Itse asiassa ekstro- ja introvertteja on yhtä paljon – ekstrovertit vaan pitävät itsestään kovempaa ääntä, mikä selittää sen että heitä tuntuu olevan paljon enemmän. :)

    Mun tie introverttiuden tutkimiseen alkoi persoonallisuustestistä (16personalities.com/) ja Brené Brownin ja Susan Cainin kirjoista. Suosittelen lämpimästi! Homman avain itselleni oli oivaltaa, ettei introverttiydessä ole mitään huonompaa kuin ekstroverttiydessäkään, päin vastoin. Omien vahvuuksien löytäminen ja itselle sopiviin tilanteisiin ja sosiaaliseen kanssakäymiseen hakeutuminen on auttanut tosi paljon, kuten itsekin kirjoitit.

    Ihanaa tapaninpäivää sinne :)

    http://www.itsselja.com

    • Eikö! Aaah, onko näin? Jostain muistelisin lukeneeni, että valtaosa ainakin Suomen väestöstä on extrovertteja? Toki voi tosiaan olla nimenomaan juuri mainitsemallasi tavalla. Moni introvertti ei ehkä välitä mainostaa tätä piirrettään.

      Itse olen myöskin tehnyt testejä vaikken itseasiassa yhtään aiheeseen liittyvää kirjaa olekaan lukenut – voisikin tulevaisuudessa lukea. Ja kyllä, tärkeää on löytää omat vahvuudet ja oppia tuntemaan oma persoona. Täten ymmärtää niin monin tavoin paremmin elämää ylipäänsä ja omia käyttäytymismallejaan.

      Rentouttavaa viikon alkua sinne! :)

  2. ai siis säkin tunnet paljon onko sulla sitten kun tunnet paljon maailmaa se et mulla tai mennä tunne stressi yli ja sitten kävin ylikierroksilla eli taisin kokea tunne tason burn outin siiskun tuntee paljon eri tunteita ja pidin niitä vaan hyvänä kunnes pää oli ihan pyörällä ja sitten jouduinkin lepolaan lepäämään ja nyt ottaa voimille erilaiset tunteet mut ehkä pikkuhiljaa enempi ja rauhallisesti joka tilanteen tunteet käyn ittekseni lävitte.

    mä oon monesti isossa seurueessa samanlainen kuuntlen ja tarkkailen vaan mitä muut jutustaa tai jos oikeen mielenkiintonen aihe niin sitten saatan sanoo sanasen ja joka on sitten tunnetta ehkä täynnä toki nyt on vähän poikki viellä et ku tiääks mikä häiritee mun ääni on sellanen basso ja nyt kun on vähän tunne poikki niin se kuullostaa hiljasemmale ja mä olin jo rakastunut siihen basso ääneen haha se tulee sillain kuin rikkinäinen besiini moottori et välillä on päällä ja välillä ei,.

    mulla saattaa olla sillain et on iso puheripuli ja pakko puhuu ja sit se et tykkään vaan kuunella muitqa tai lukea ja saan siitä nautintoo et tarttee laittaa ittee sillain esille vaan voi pohtia niitä asioita hiljakseen en vältsii oo se moottori turpa ittekään joka tilanteessa ennnekaikkea ehkä kun naisen kaa juttelee ni sit on se ujous :D..

    mut siinä on taas se et mun pitäis harjotela sitä small talkia kun enpä nyt ole hirveesti treffeillä käynny edellisen treffi kumppann kaa aloin puhuu omasta mielestäni et miten hiviin vois saada parnnuskeinon tai mistä se alkoi kun samaan aikaan testattiin apinan alkio oliko polio rokote ja noh apina kantoi hivä lisäksi jos se apina osi purassut yhtä tutkijaa niin ei se ois levinny esim miljooniin mut istten miljoonilla testattiin tota rokotetta niin epidemia on valmis.

    tai sitten kun katoin kourtney kardasianin jumpperilaitetta niin tuli mieleen et miten avaruus aluksen voi rakentaa säteilyltä suojaan siihen tarvitaan magneettia ja kupari johtaa sitä hyvin niin säteilyhän kimpoaa magneetista niinkuin maamme suoja kerros estää avaruus säteilyää tulemasta tänne ja tollasii juttui.

    mut sitten juu oon ilu ja tykkään pyöräilystä ja sellaisesta koen sitten jännitystä ja mistä ruuasta piän ja tota keksuteluu en handlaa just parhaiten ku se muuttuu mulla sitten jotenkin väkinäiseksi mut alkuun se tarttee just tota small talkia ainiin oltiin tän edellisen kaa raflassa ja mä meen lattialle innoissani höpöttääs tosta avaruus aluksesta ja olin siinä sen nokan eessä polivllani höpöttääs siitä menee välillä vähän överiksi ne jutut jotka innostaa.

    onko sulla överi innostuksen kohteita jsota voit puhuu sitten paremmin? ja ne jotka ei juuri kiinnosta niin on hiljaa vaan? sul on kuitenkin hyvä analyyttinen kyky itseesi ja oon ittekin oppinu uutta ja ehkä jää pääkoppaankin kiitti siit täytyy taas lukasta :D

  3. Mä viihdyn myös aika paljon yksin, mutta toisaalta jos olen oman tyylisen ihmisen seurassa niin silloin viihdyn mainiosti. Kaipaan kuitenkin sitä omaa aikaa aika paljon. Minulla riippuu myös täysin seurasta miten käyttäydyn. Jossain seurassa olen eniten äänessä ja toisessa taas olen hiljaa. Usein olen hiljaa jos en tunne oloani niin kotoisaksi, väsyttää tms. Minua ärsyttää ja väsyttää myös kova meteli ja äänet, mutta sitten taas kipukynnys on korkea. :D En tiedä, kumpi olen varmaan molempia. :)

    • Totta, samoilla linjoilla. :)

      Välttämättä sitä ei siis tarvitsekaan tietää. Useampi meistä on sekoitus erilaisia persoonallisuuden piirteitä. Toisaalta taas jos hakee vastauksia kysymyksiin, voi tällaisten asioiden tiedostamisesta nimenomaan olla apua.

  4. Anteeksi tällainen ’valitus’, mutta täytyy sanoa, etten enää jaksa lukea tekstejäsi siksi, että käytät sanaa ’nimenomaan’ turhana täytesanana todella paljon. En halua tällä kommentilla tuoda mitään negatiivisuutta, vaan auttaa sua huomaamaan tollaisia juttuja mille itse sokaistuu, mutta joiden huomioiminen parantaa tekstiä huomattavasti. :)

    • Älä suotta anteeksi pyytele – hyvä huomio! Kiinnitän asiaan erityishuomiota. Kuten sanoitkin, kirjoittaessa usein sokaistuu omalle tekstilleen eikä huomaa tuollaisia sanojen toistoja. Pyrin jatkossa muistamaan tämän vinkin. :)

  5. Ainakin siinä mielessä olen myös introvertti, että palaudun yksin ollessa, en seurassa. Aikaa tämän ymmärtämiseen ja ehkä hyväksymiseenkin on mennyt kauan. Muistan aikanaan kun toiset odottivat innolla rippileiriä ja minä mielessäni pohdein kuinka jaksan olla viikon puolituttujen ihmisten seurassa. No siitäkin selvittiin mutta ei se mitään herkkua ollut. Eikä olisi tänä päivänäkään. Nykyään kun tunnistan tämän piirteen itsessäni niin en myös itseäni mielellään ehdoin tahdoin tällaisiin tilanteisiin järjestä.

    • Jep, tutulta kuulostaa. Itsekin koen ahdistavina tilanteet joissa joudun monien tuntemattomien ihmisten joukkoon sosialisoimaan. Vaikka teenkin työtä myös ihmisten parissa, on eri olla työroolissa kuin ihan omana itsenään tilanteissa, joissa sinun oletetaan antavan itsestäsi.

      Toisaalta itseään on hyvä haastaakin. Mielestäni välillä on hyvä mennä tilanteisiin jotka tuntuvat epämukavilta.

  6. Samaistun kyllä ihan täysin tähän! En itsekään koe olevani 100% introvertti, mutta ehdottomasti kyllä enemmän sitä kuin extroverttia. Ihanaa lukea samankaltaisia tuntemuksia etenkin siitä, kuinka on aiemmin kokenut tavallaan huonoa omaatuntoa näistä piirteistään ja jopa yrittänyt muuttaa niitä. Itsekin alan vasta hiljalleen ymmärtämään näiden oivallusten kautta sitä oikeaa minuuttani ja useimmiten yksin ollessa ne kaikista tärkeimmät oivallukset tulee tehtyä.
    Olen kyllä jo pitkään elänyt niin, että en sovi liikaa menoja itselleni ja varaan ihan kunnolla aikaa kalenteriin vaan olemiselle ja omille jutuilleni. Läheiset onneksi ymmärtävät tämän hyvin, ainakin ne tärkeimmät :) Eikä siinä, minulla on ne muutamat kaikista tärkeimmät ihmiset elämässä joiden seurassa saa olla täysin oma itsensä ja joille myös varaan aina aikaa kalenteristani.
    En tiedä oliko tässä kommentissa hirveästi pointtia, mutta halusin vaan kertoa että täällä toinen hyvin samanlainen ja kiittää näistä teksteistäsi, joista on ollut apua minulle :)

    • Oli kommentissasi selkeä pointti, kiitos siitä. :)

      Hyvin samoilla linjoilla siis ollaan. Itse teen myöskin tuota samaa etten buukkaa kalenteriani överi täyteen. Raivaan sinne hetkiä itselleni ja ihan vaan omille jutuilleni. On todellakin vapauttavaa oppia ymmärtämään itseään paremmin ja oppia hyväksymään oma minuus sellaisena kuin se on. Itseäni on ainakin auttanut se, että olen vihdoin löytänyt todellisia syitä piirteilleni. :)

      Ja ihana kuulla jos on ollut apua! Parasta palautetta. :)

  7. Olen ehdottomasti enemmän introvertti, yksinolo on sitä palauttavaa aikaa mulle.
    Tottakai viihdyn ihmisten seurassa mutta pidän todella tärkeänä, että viikkoon mahtuu myös niitä yksin olemisia tai yleensä sitä rauhaa. Vaikka olenkin avoliitossa, on meillä silti sitä hiljaisuutta ja vain olemista. Ei toisen kanssa tarvitse puhua mitään, voi vaan istua ja olla hiljaa tai vaikka lukea. Usein saatetaan myös ystävien kanssa vaan istua ja katsoa tv:tä, ei välttämättä puhuta mitään. Myös kumppanini on todella rauhallinen persoona, eli jos pitäisi valita istuako kotona vai lähteä ulos porukassa niin valinta on äärimmäisen helppo.
    Olen itse ainoa lapsi ja uskon, että senkin takia kaipaan rauhaa ja yksinäisyyttä usein.

    Jos mietin työelämää, niin tällä on jonkin verran vaikutuksia. En välttämättä enää jaksaisi tehdä asiakaspalvelu työtä vaikka sitäkin olen tehnyt ja ollut siinä hyvä, ehkä juuri tuon rauhallisen luonteenpiirteeni takia. Nykyään teen toimistotyötä, siihen mahtuu sopivasti höpöttelyä mutta enemmänkin työkavereiden kanssa tai sitten niin että toimin itse asiakkaan roolissa.

    Kaipaan kyllä elämääni ihmisiä ja sitä tekemistä porukassa, mutta en välttämättä niin paljon/usein kuin muut. :)

    • Samoilla linjoilla. Itsekin olin kuusi vuotta ainut lapsi, joten lieneeköhän sillä vaikutusta tähän introverttiuteen? Mahdollisesti. Paljon leikin itsekseni ja jouduin kehittelemään virikkeitä.

      Niin. Minäkin väsähdän kyllä kieltämättä aika helposti asiakaspalvelutyössä. En varmaan pystyisi sitä enää kokoaikaisesti tekemäänkään, mutta muutama vuoro viikossa on ihan ok. :) Ehkä asiakkaiden kanssa on se hyvä puoli, että heidän kanssaan olet työroolissa ja täten sinun ei tarvitse ainakaan tutustua toiseen ihmiseen sen syvemmin. Toisaalta taas – jos päivä on yhtään vilkkaampi menen helposti sellaiseen omaan maailmaan. Ikäänkuin korvissa hurisee ja tuntuu ettei ole ihan skarppina. Kuulostaapas oudolta. :D

      Kiva jos olet löytänyt toimistotyöstä itsellesi sopivan vaihtoehdon! Itse en oikein viihdy toimistoympäristössä… En tykkää tehdä istumatyötä enkä työskennellä toimistoaikataulujen mukaisesti. Uskon kuitenkin, että nämäkin ovat sellaisia valintoja. Kaikkea ei voi saada ja joihinkin juttuihin on vaan sopeuduttava. :)

  8. Hyvä teksti, kiitos siitä. Itse koen olevani introvertti. Välillä tekee tiukkaa hyväksyä tiettyjä luonteenpiirteitä itsestä. Monet tuntuvat arvostavan enemmän sellaista supersosiaalisuutta ja koko ajan menossa olemista. Mutta itse tykkään enemmän rauhallisista jutuista. Ehkä mun pitäisikin löytää ympärille enemmän ihmisiä, joita kiinnostaa samantyyliset asiat kuin itseä :)

    • Kiitos, kiva kuulla. :)

      Olet oikeassa, extrovertteja ehkä arvostetaan usein enemmän supersosiaalisuutensa vuoksi. Sosiaalisuus ja ulospäinsuuntautuneisuus on kuitenkin sellainen yleisesti arvostettu piirre ihmisessä.

      Mielestäni kannattaa hankkia ympärilleen ihmisiä joiden seurassa viihtyy, olivat he introvertteja tai extrovertteja. Itse omistan molempia ja viihdyn kyllä molempien seurassa. En kuitenkaan jaksaisi viettää aikaa ystävien kanssa päivittäin… Vaikka ihania tyyppejä ovatkin niin se oma rauha. Se on yksi parhaista jutuista ja yksinkertaisesti sitä vaan tarvitsen. Ja tietenkin ihmisiä joiden kanssa on samoja kiinnostuksen kohteita! Harvan kanssa on täysin samanlainen mutta kyllä ystävyydestä tulee ne tietyt yhdistävät tekijät löytyä. :)

  9. Oon lucent sun blogia jo pidemmän aikaa, mutten ole tainnut ikinä ennen kommentoida. Samaistun tosi paljon sun teksteihin ja tämäkin voisi olla ihan kuin mun kirjoittama! Olen itsekin introvertti ja alkanut pikkuhiljaa ymmärtää itseäni paremmin. Isommissa porukoissa viihdyn mielellään enemmänkin kuuntelijan roolissa ja nykyään olen tajunnut, että se on ihan ok, eikä välttämättä aina tarvitse väkisin yrittää keksiä jotain sanottavaa. Läheisten ystävien kanssa tulee sitten tottakai puhuttua enemmän. :) Kiitos super ihanasta blogistasi!

    • Kiitos sinulle, kun lueskelet. :) Ja ylipäänsä mukava kuulla tällaista palautetta!

      Ihan parasta on tosiaan oppia ymmärtämään itseään ja minuuttaan. Kun oppii ymmärtämään on helpompi suhtautua moneenkin asiaan elämässä.

  10. Olen myös lukenut blogiasi jo pidemmän aikaa. Aina kun tulen FitFashion-sivustolle, niin pian löydän itseni lukemasta juuri sinun blogiasi =). Tämäkin postaus oli kuin itseni kirjoittama! Olen siis myös introvertti, mutta en oikein ole löytänyt samanhenkisiä ystäviä, minkä takia välillä tuntuu, että olen hyvin yksinäinen…Mutta on ihanaa lukea blogiasi ja tämänkin postauksen myötä huomata, että en ole ainut, joka nauttii myös yksinolosta ja hiljaisuudesta =). Sekä myös sen, että introverttiys on ihan ok! Kaikkien ei tarvitse aina olla suuna ja päänä joka tilanteessa. Kiitos ihanasta blogistasi! =)

    • Kiva kuulla. :)

      Sepä. Olemme erilaisia ja erilaisuus on rikkaus! Itselläni on kaikenlaisia ystäviä eikä mielestäni introvertti tarvitse rinnalleen toista introverttia. Tokikaan ymmärrys ei ole ehkä aina ihan täysin samanlaista, kuin introvertilla introverttia kohtaan. Etenkin se oman tilan kaipuu saattaa olla joillekin vaikeaa ymmärtää.

      Kiitos sinulle, kun kommentoit ja käyt lueskelemassa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *