Kuluneen vuoden fiiliksiä

Selasin eilen illalla blogiani tammikuusta 2016 lähtien tähän päivään saakka. En avannut jokaista postausta, vaan luin lähinnä otsakkeet. Vuosi on pitänyt kyllä sisällään paljon. Itseasiassa jopa aika paljon asioita, joita en olisi edes muistanut kirkkaasti ilman blogia. Tämähän on itselleni kuin päiväkirja. Kun pyörittelet juttuja päässäsi, on huojentavaa kirjoittaa niitä ylös. Monesti aloitankin tekstejä ihan vaan ajatusten virrasta ja osa päätyy julkaistuksi – osa taas ei. Jälkikäteen on tavallaan kiva, että on jonkunlainen kanava josta lukea kuluneista tapahtumista ja fiiliksistä.

img_6801-2

Vaikka koen, että vuosi 2016 on pitänyt sisällään useita elämänmuutoksia, silti koin tekstejä selatessani jonkunlaista paikalleen jämähtämistä. Muutoksia on kyllä tapahtunut mutta tunnemaailmani polkee jollain tavalla sitä samaa ympyrää. Olen ikäänkuin lähellä lähtöpistettä, vaikken kuitenkaan itse lähtöpisteessä – onneksi. Tuntuu ehkä jopa vähän nololtakin myöntää, että vuodessa ei ole saanut aikaan muutoksia, joita moni muu ihminen aivan varmasti saisi. Tiedän, että asiat ottavat aikansa mutta silti. Usein ihailenkin ihmisiä, jotka tuntuvat ponnistavan hankalistakin elämäntilanteista kohti uutta huomista lähestulkoon samantien! Joillekin asiat vaan ovat helpompia – tai sitten ne vaan unohdetaan. Haudataan ja jatketaan eteenpäin.

On ylipäänsä hassua, että ihmiset asettavat itselleen aikarajoja. Mihin mennessä pitää tehdä sitä tai tätä ja koska heittää vanhat tunteet lopullisesti romukoppaan. Loppupeleissä meidän olo täällä on kuitenkin jollain tavalla aika rajatonta ja ajatonta. Aika kuluu halusimme tai emme – ja loppukin tulee joskus. Ainakin itseäni tahdon jatkuvasti muistutella ottamaan aikaa niin paljon, kuin sitä tarvitaan – huonoa omaatuntoa potematta. Toki päätökset ovat tärkeitä joissain asioissa ja ne vievät meitä kohti huomista. Jos emme koskaan tee päätöksiä ja siirtoja, emme voi tietää mitä tämän nykyisen oleskelualueen ulkopuolella on.

img_6803-2

Toisaalta taas koen, että kulunut vuosi on opettanut paljon. Tällä hetkellä on tunne, että tahdon kuunnella itseäni ja mennä eteenpäin juuri sillä vauhdilla mikä on minulle otollisin. Olen oppinut sen, että puhumattomuus ei kannata koskaan. Oppinut ymmärtämään omaa minuuttani paremmin, kokemaan negatiivisia tunteita ja jopa käsittelemään niitä. Lukkoja on ollut todella paljon mutta uskon niiden avautuvan pikkuhiljaa. Otin isohkon riskin myös työkuvioiden suhteen ja olen tyytyväinen! Myöskin ystävyyssuhteistani muutama on syventynyt henkisellä tasolla entistä lujemmaksi ja sekin lämmittää mieltä. Olen ymmärtänyt myös sen ettei vihanpito ratkaise koskaan ongelmia – vaan on itsessään ongelma.

Kiteytettynä – vaikka vuosi on ottanut, on se myös antanut. Opettanut. Vastoinkäymiset voimaannuttavat ja tekevät meistä usein vahvempia ihmisinä. Vaikka tavallaan en tavoittele suurta vahvuutta, tuo vahvuuden tunne myös parempaa kykyä selvitä elämässä ja jatkossa selvitä vastaavista tilanteista. Esimerkiksi eroprosessi on ollut itselleni oikeastaan ensimmäinen kunnollinen eroprosessi, jos nuoruuden suhteita ei lasketa. Nyt tiedän miltä sekin tuntuu, kuinka vaikeaa toisesta ihmisestä luopuminen voi henkisellä tasollakin olla. Vaikka jokainen ihmissuhde onkin uniikki, tuo ehkä eron kokeminen jotain uutta näkökulmaa myös tulevaisuuteen. Vaikka toki toivon ettei tällaisia tunteita tarvisi enää koskaan läpi käydä.

img_6796-3

Haluan kiittää myös teitä kuluneesta vuodesta! On ollut ihan mahtavaa kuinka olette jaksaneet tsempata, kannustaa ja ottaa kommenteillanne osaa keskusteluun. Olette tuoneet minullekin uusia näkökulmia ja monessa asiassa saaneet oloni tuntumaan sille – etten ole ainoa. Oikea sana on varmaan myötäeläminen, siltä kommenttinne ovat usein tuntuneet! Vaikka emme tunnekaan, koen silti omaavani jonkunlaisen suhteen myös teihin kasvottomiin anonyymeihin lukijoihin. Siispä kiitos. Ilman teitä ei olisi tätä blogia – mikä on muuten aika iso juttu!

Toivottavasti jokaisella teistä on ollut hyvä vuosi ja uskotte vuoden 2017 olevan vieläkin parempi. Itse odotan tulevalta paljon ja tiedän, että tulevasta vuodesta tulee hyvä. Jollain tavalla jopa erityinen – siltä minusta tuntuu.

Rentouttavaa torstaita! Jos teillä on muuten jotain palautetta, kehitysideoita tai muuta blogiin liittyvää niin nyt saa kertoa? :) Toki niitä lueskelen kommenteista aika säännöllisesti, mutta jos tulee nyt juuri jotain erityistä mieleen niin olen korvana! Blogini kehittymisen kannalta teidän mielipiteillänne on aika suuri merkitys.

On my way

6 vastausta artikkeliin “Kuluneen vuoden fiiliksiä”

  1. niin keksittyy niihin asioihin jotka tekee onneliseksi ja siitä tulee sitten se positiivinen kierre siihen itsetutkistelu on hyvä homma sit jos jumahtaaa kehään niin silloin mä taidan itse aina liia nylianalysoida ja sit tulee se liika varovaisuus itelle ku mulla itte asiassa tänään oli jo tunteellinen päivä siis sillain ku ennen romahdusta siis että koi nliikutusta ku tuntu et tunteet katos hetkeks tai piti ottaa rauhallisemmin tänään kerran kiivastuin ja heti otti sydämmestä et en oo viellä täysin kondiksessa mut kyl mä ton yhen kaa jolle sydän sanoo et me haluisin viiä treffeille mut en voi kiirehtiä kun en oo kondiksessa :(..

    mä muuten huomasin et mitä enemmän kaikesta puhuu sen tyhjemmäksi se pää tulee ajtuksista ja mitä enemmän niitä sekaviakin juttui uskaltaa tuoda esille vaikka se muista hullun hommaa ja ne ois laittamassa suoa hullujen huoneelle mäkin jouduin jankuttaa psygolgille et hei tää on keskeneräinen ajatus ja sun pitäisi auttaa saada se rakenllema kuntoon ni tää vaan tokas et olen levoton ja kaikkee muuta ku tottakait mä vähän kiihdyin kun koitin sanoa et niin tää asia mun pitäisi saada ratkaistua ja ristiriitaset ajataukset ei oo aina loogisia ja sen takia on helppo sano oet ei toi oo looginen mut jos kertoo ongelmistaa niin yks ongelma kerrallaan ne solmut aukee ja siinä ei tosiaan ole kiirettä tulee puhtaampi olo mitä enemmän uskaltaa kertoo.

    ja itte asiassa kun mulla oli solmui ja on ni sullakin oli muutama sananen joka toi avun yhteen ongelmaan koskaan ei tiedä missä tulee siihen ongelmaan liittyvä lause tai teko joka avaa sen.. kuhan ittekin muistaisi ton et missä vaan joku voi olla se key to open next port.. eikä ota ketään kilpailiana vaan kanssa kulkiana ..

    mä kirjotan välillä tosi sekavasti ku jos liian hion ni sitten musta tulee se perfektionisti ja sit en kehtaa.
    mut sitä et teksti näyttää sekvalle ei tarttee pelkää sellasta mä luen mielelläni itte ainakin noh toisaalta helppoa sanoa kun kirjotan näin anonyymisti :).

    https://www.youtube.com/watch?v=j5-yKhDd64s
    https://www.youtube.com/watch?v=ScJPpUiaT8U
    ainiin mä selitin psykalle et mä uskon sydämmen telepatiiaan ja sydän puheluihin siis sillai net sydämmet soittelee toisilleen ja ”juttelee” toisilleen psykka ois voinnu sanoo vaik et noh tulee halvemmaksi puhelutkin mut se tokas et hullun hommaa..

    • Positiivisiin asioihin keskittyminen on ehdottomasti se juttu. :) Mukavaa alkavaa vuotta 2017!

  2. Musta tuntuu samalta. Erosin 2 vuotta sitten 10v suhteesta. Eka vuosi meni siitä ahdistuksesta ja ikävästä selvitessä. Tokan vuoden järjestelin uutta käytännön elämääni mm. remppaamalla uutta asuntoani ym. Mitäs nyt..? Ens vuonna vois tapahtua jotain kivaakin…. Tuntuu kans että olen jämähtänyt…uutta suhdetta ei ole meinannutkaan löytyä, en ole halunnut, pystynyt enkä kerennyt. Ja nyt rupee jo kaverit jo kyseleen että koskas uus mies…liittyy varmaan tähän otolliseen lapsentekoikään, kun on hieman päälle kolmekymppinen….

    Jotenkin tuntuu, että olen nyt samassa tilanteessa kuin joskus 18-vuotiaana; sinkku, vietän aikaani lapsuuden perheen sohvalla maaten kuin silloin vielä 18-vuotiaana kotona asuessa…Sillon 18-vuotiaana mulla ei ollut paljoa kavereita kun ei vielä aikuisiän opinnoissa ja työpaikoissa ollut ja tutustunut niihin. Ja nyt tuntuu että niitä ei ole siinä mielessä, että kaikki muut on parisuhteessa ja lapsellisia, eikä niillä ole aikaa kaveerata entiseen malliin. Ainut hyvä puoli, että työ ja liksa on nyt hippasen parempi kuin sillon 18-vuotiaana siivoushommissa :D Mut muutoin tuntuu, että olen back to square one..en ole mihinkään päässyt vaikka ehdin jo olla pitkään parisuhteessa, yhteisen asunnon omistajana, lapsi- ja aviohaaveiden syrjässä kiinni… Ja ero vei kaiken, palasin lähtöpisteeseen.

    No, en ole katkeroitunut tai masentunut, enkä aio, tää nyt oli vaan tällaista tajunnanvirtaa ja pohdintaa omasta tilanteesta, mikä kyllä nyt tietyllä tavalla kyllästyttää ja tympäsee välillä.

    Onneks on kohtalotovereita! :)

    • Ymmärrän sinua. Asiat todellakin ottavat aikansa ja se on hyvin henkilökohtaista kuinka pitkään eheytyminen vie. Omalla kohdallani tilannetta on pahentanut se ettei olla kunnolla irroitettu… Nähty ja oltu paljon tekemisissä. Nyt olen ehdottomasti sillä linjalla ettei enää ole mitään välimaastoa. Tuollaisella tyylillä vaan tuhoaa oman tulevaisuutensa ja aikaansaa sen ettei ole koskaan ikinä enää valmis mihinkään uuteen.

      Uskon, että eron jälkeen tulee herkästi sellainen väsähdys. Jonkunlainen henkinen loppumispiste ja ylikuormittuminen. Tai näin ainakin itse koen. On varmasti ihan okei maata siellä sohvalla kuin 18-vuotias. Tiedät itsekin ettei olotila ole lopullista. :) Mielestäni asioita ei saa hoputtaa vaan antaa niille ennemminkin aikaa. Koitetaan muistaa se.

      Toivon sinulle onnellista uutta vuotta 2017! Iso tsemppihalaus. <3 :)

  3. I truly hope you can move on in 2017!. Best wishes for a successful New Year! It has been a pleasure to follow your life, ups and downs and all.

    • Thank you Pia and so nice to hear. :) I wish you too happy new year 2017!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *