Miksi olen feministi?
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä vahvemmin tiedän olevani feministi. En toitota asiaa päivittäin jokaiselle vastaantulijalle, mutta jos aihe kääntyy johonkin mikä koskee naisten asemaa tai oikeuksia – kiihtyy pulssini hyvin herkästi. Mielestäni naisen aseman kuuluisi yksinkertaisesti olla täysin tasavertainen miehen aseman kanssa. Eletään kuitenkin jo vuotta 2017 ja siksipä onkin aivan uskomatonta, että edelleen on olemassa sukupuolien välistä epätasa-arvoa.
Feministin leima on valitettavasti kovin negatiivissävytteinen. Feministien ajatellaan aivan liian usein edelleen olevan hulluja rintaliivit polttavia miestenvihaajia, jotka mainitsevat naisten oikeudet joka toisessa lauseessa. Itse koen olevani täysin normaali ihminen, vaikka feminismiä kannatankin. Itseasiassa ihmettelen, että miten nykymaailmassa voi olla vielä ihmisiä jotka eivät kannata kyseistä aatetta? Ihmeellisintä on mielestäni se, että naiset itse alistuvat epätasa-arvoiseen kohteluun ja ettei jokainen nainen voi sanoa olevansa feministi. On kyse kuitenkin meidän oikeuksista, vapaudesta ja tasa-arvosta. Kukapa meistä haluaa jäädä tieten tahtoen tässä yhteiskunnassa alakynteen?
Kuten jo alkuun kirjoitin, oma feministinen ajattelutapa on kypsynyt vuosien saatossa. Parikymppisenä en todellakaan ollut yhtä rohkea aatteideni kanssa ja olinkin kovin herkkä ulkopuoliselle arvostelulle. Minuakin on huoriteltu monen monta kertaa ja kohdeltu kuin esinettä. Tänä päivänä, kun mietin noita aikoja nousevat karvani pystyyn. Jos nykyään kuulenkin sanan huora – raivostun. Kenelläkään ei ole oikeutta arvostella toisen ihmisen seksuaalisuutta tai käyttää siitä halventavaa nimitystä. On ylipäänsä väärin, että seksuaalisesti aktiivinen nainen leimataan niin helposti huoraksi, mutta mies saa aktiivisuudestaan vaan mainetta ja kunniaa. Tuollainen tyyli puistattaa niin paljon. Myös kähmintä, vislailu, pervot huutelut, esineellistäminen ja muu naista alentava provo menee täysin samaan kategoriaan ja saa itsessäni aikaan todella suurta ärsyyntymistä.
Itselleni feminismi on etenkin sitä tasa-arvoa ja hyväksyntää. Mielestäni jokaisen ihmisen kuuluu voida olla sellainen kuin on – pukeutua kuten haluaa ja elää juuri haluamallaan tavalla. Sukupuolen ei tulisi vaikuttaa ammatinvalintoihin tai ylipäänsä työstä saatavaan palkkaan. Meidän ei myöskään tarvitse ehostaa itseämme kenenkään muun takia, kuin itsemme (jos siis haluamme edes ehostaa). Meillä on myös täysi oikeus pukeutua halutessamme jopa paljastavastikin ilman, että joku voi luulla saavansa luvan raiskata. On tärkeää voida olla juuri sellainen kuin on ilman, että joutuu kohtaamaan ulkopuolista arvostelua tai ohjausta siitä mitä tulisi olla. Valitettavasti edelleen näissä kohdissa on puutteita ja siksi feminististä aatetta tarvitaan!
Parisuhteessa en kannata vanhakantaisia sukupuolirooleja. Nainen voi yhtälailla tienata rahaa – eikä hänen tehtävänsä ole siivota ja laittaa kotona ruokaa miehelle. Mielestäni suhteessa voitaisiin puhua enemmänkin kahdesta ihmisestä, jotka ovat parisuhteessa unohtaen sukupuoliroolilliset jaot. Ja miehetkin voivat tietenkin yhtälailla olla feministejä! Itseasiassa miehet, jotka eivät kannata naisten tasa-arvoa ovat omasta mielestäni kieltämättä aika juntteja. Tuollainen ajattelutapa kertoo todella surullista tarinaa miehestä itsestään.
Jos minulta siis kysytään miksi olen feministi – on vastaukseni ennemminkin ”Miksi en olisi?”. Mielestäni tuon kuuluisi olla suorastaan itsestäänselvyys jos maailmassa tärkeää on tasa-arvo ja samat ihmisoikeudet. Feminismiä ei ole pakko viedä äärimmilleen – vaan se voi olla yksi aate muiden joukossa. Mielestäni on rohkeutta, että ihmisillä on tärkeitä aatteita ja halua muuttaa asioita.
Oletteko te feministejä? Mitä ajatuksia naisten ja miesten välinen epätasa-arvo teissä herättää?
Olen aina lapsesta asti ollut feministi ja en ymmärrä myöskään miten joku ajatteleva ihminen ei olisi. Vaikka itse ei olisi juuri kokenut omassa elämässään sortoa, joutuvat naiset läpi elämänsä lukemaan, kuulemaan ja näkemään miten omaa sukupuolta sorretaan niin lukemattomilla tavoilla. Jotkut ihmiset tosin näyttävät pystyvän ohittamaan tai kieltämään kyseiset negatiiviset asiat. Vaatii pohdintaa ja tietoa jotta edes näkee miten epätasa-arvo on kietoutunut eri elämän osa-alueisiin. Mutta helpompihan on elää kun ei ajattele negatiivisia asioita ja toistaa vaan perinteisiä patriarkaalisia elämäntapoja. Onhan niin toki helpompi elää kuin vastarannankiiskinä. Mutta mikään ei tällöin muutu. Ja täytyy myös sanoa, että toivoisin että täysi tasa-arvo olisi jo vuonna 2017. Väsyttää nimittäin jankuttaa vanhalle sukulaissedälle, että tytöt jatkavat sukua yhtälailla kuin miehet ja en aio vaihtaa sukunimeäni tai vanhalle tädille kuinka en toivo poikalasta vaan olen ikionnellinen kahdesta tyttärestäni… Oikeasti ei jaksaisi enää tuollaista! Miettikää vähän miehet miten erilaisessa todellisuudessa me naiset elämme.
’Women who seek to be equal with men lack ambition.”
—Timothy Leary
Mun mielestä kyse ei ole niinkään siitä että toisen sukupuolen tulee saada tehdä samoja asioita kuin toisen, vaan enemmänkin siitä että molempien sukupuolten valintoja tulisi pitää yhtä korkeassa arvossa, siis jos tyypillisistä valinnoista puhutaan ja mitä ne ikinä ovatkaan. Molemmat sukupuolet tulisi siis olla yhtä arvostettuja. Mua ottaa niin päähän kun mietin, miten miehet voivat haukkua toisiaan, silloin usein käytetään sanoja ”neiti”, ”homo” yms. Ihan kuin naiseus olisi se alin taso jolle voi pudota? Kamalaa. Me ollaan kuitenkin molemmat sukupuolet ihmisiä vain ja meillä on pohjimmiltaan samat halut, tunnetaan samoja asioita ja ollaan molemmat syviä kokonaisuuksia, silti jotenkin naiseus on edelleen se huonompi vaihtoehto. En ymmärrä ja voisin puhua tästä vaikka kuinka kauan!