Elämä kontrollissa

Oletteko huomanneet kuinka tänä päivänä on helpompi elää jatkuvassa kontrollissa, kuin epäkontrollissa? Joka puolelta toitotetaan kuinka kodin siisteys tuo selkeyttä elämään, säännöllinen treenaaminen saa kehon ja mielen voimaan hyvin, työnteko yötä päivää lopulta palkitsee… Me elämme hyvin pitkälti kontrollissa ja teemme asioita kontrolloidusti. Hyvinvointimme on niin kovin hallittua.

img_7213

Itselläni on ollut jo pitkään sellainen fiilis, että haluan täysin pois tuosta kontrolloidusta mielestä. Haluan ajatella tulevaisuudesta jotain sellaista, jota rationaalinen mieli ei tuota. Ottaa riskejä, heittäytyä ja astua epämukavuusalueelle! Oletteko koskaan miettineet, että jos elätte jatkuvassa hallinnassa elämä yksinkertaisesti vaan lipuu ohitse? Jos aina mietimme, että en minä voi, uskalla tai pysty – mitään positiivisella tavalla odottamatonta ei myöskään tule tapahtumaan. On luonnollisestikin helpompaa elää turvallisilla vesillä, kuin kurottaa punaisten lippujen toiselle puolen. Kontrollista irti päästäminen on nykyihmiselle suorastaan kauhistus.

Lopulta tuollainen elämäntyyli tekee meistä katkeria. Muistan itse konkreettisesti kuinka tehdessäni työtä joka ei enää palkinnut – muutuin pikkuhiljaa väsyneeksi, kiukkuiseksi ja jopa katkeraksi. Mietin jatkuvasti, että muutosta tulisi tehdä, mutta en vaan silti tehnyt mitään. Velloin ikävissä fiiliksissä ja purin niitä ympärilleni. Sama juttu voi tapahtua millä tahansa elämän osa-alueella jos emme ole kontrollin suhteen skarppeina. Tiedän aivan liian monta ihmistä, jotka elävät surkeissa parisuhteissa, tekevät työtä josta eivät pidä, suorittavat elämäänsä päivästä toiseen ja kulkevat silmät sokeina ympäristölleen. Tuo on se oravanpyörä, johon meistä aivan liian moni niin helposti pikkuhiljaa päätyy. Se on kuitenkin valitettavan usein kaukana onnellisesta elämästä.

img_7148img_7253

Halusin kirjoittaa aiheesta koska koen, että näin uuden vuoden kunniaksi ihmisillä on yhä kovempi tarve elää kontrollissa. Aloitetaan karkkilakkoja, kitukuureja ja ladataan hampaat irvellä salikortti. Edellä mainitsemissani ei ole periaatteessa mitään väärää, mutta silti haluaisin ravistella jokaista ajattelemaan niin, että hyvä ja onnellinen elämä ei välttämättä vaadi asioita, jotka pitävät sinut ruodussa ja kaidalla polulla. Hyvinvointi ei ole aina sitä, että lasket kaloreita, nautit karkkia vain lauantaisin, kyttäät vaakaa, sätit kumppaniasi likaisista lattialla lojuvista sukista tai mietit kuinka paljon voisit tehdä duunia ilman, että olet burn outin partaalla. Se voi olla myös satunnaisia ylilyöntejä, inhimillisiä mokia, treenien skippaamista tai rahkan vaihtamista suklaalevyyn. Sitä on elämä ja niin monesti hyvinvoiva elämä. Ihan sama onko tammikuu vai lokakuu – suhtaudu elämään samalla tavalla!

Haastankin teistä jokaista alkaneen vuoden kunniaksi kokeilemaan kontrollin vähentämistä. Miettikää mielessänne ainakin yksi asia, jonka suhteen olette todella kontrolloivia. Onko se ehkä työ, vapaa-aika, aikataulutus, ruokavalio, treenit, lasten kasvatus – mikä tahansa? Kokeilkaa vähentää hallintaa ja tehdä asioita ehkä jopa täysin päinvastoin. Jos ei liian radikaalein muutoksin – edes pienin askelin kohti vähempi kontrollista elämää! Tässä samalla haastan muuten itsenikin. Extempore juttuja ja sellaista elämän hallinnan hukkaamista.

img_7265img_7212

En tiedä onko muilla ollut samankaltaisia ajatuksia mutta omassa mielessäni aihe on ollut jo pitkään. Liian usein elämästä puuttuu se hallitsemattomuus sillä sitä pelätään. Yksi omista alkaneen vuoden tavoitteista onkin elää vuosi 2017 vähemmän kontrolloidusti ja tehdä paljon asioita, joita en olisi voinut koskaan kuvitella tekeväni.

Energistä ja aurinkoista päivää jokaiselle! 

On my way

15 vastausta artikkeliin “Elämä kontrollissa”

  1. Paljon oon miettinyt samanlaisia ajatuksia menneen vuoden aikana. Mitä vanhemmaks tulee, sitä rennommin oon oppinu asiat ja elämän muutenkin ottamaan. Oli kyseessä sitten työ, opinnot, ruoka, liikunta, ihmissuhteet jne. Suorittamisesta ja kontrollista löysääminen ja ihan oikeasti elämästä nauttiminen ilman sellaista ”pitäisi tehdä tai olla” fiilistä on tehneet musta tosi onnellisen. Elämässä tapahtuu niin paljon kaikkea siistiä, kun vaan uskaltaa elää ja heittäytyä. Ja nauraa paljon!

    Kaikilla meillä on tottakai myös velvollisuuksia ja välillä isojakin haasteita ja toisinaan myös itselle mieleiset asiat tuntuvat niiltä (työ, opiskelu yms.). Mut ainakin ite oon oppinu et kun ottaa elämän vähän rennommin, niin moni asia luistaa paremmin. Hommat tulee kyllä tehtyä ilman täyttä kontrolliakin. Ja siitä yritän itseäni aina muistuttaa, kun stressi meinaa ottaa valtaa. :)

    Kiitos Jutta ihanasta ja ajatuksia liikkeelle laittavasta blogista.Paljon hyvää tulevaan vuoteen. <3

    • Juurikin näin, fiksusti sanottu. Allekirjoitan kommenttisi täysin. :)

      Sinnekin paljon onnea alkaneeseen vuoteen ja kiitoksia, että luet. Merkkaa paljon. :)

  2. Tosi hyvä postaus! <3 Mä pyörittelen aivan samanlaisia ajatuksia just nyt. Liika kontrolli vie todellakin ilon elämästä. Miksi kaikkea pitäisi hallita? Miksei joskus vaan voisi antaa olla? Liikaa kun paahtaa, huomaa yhtäkkiä, että vain suorittaa, eikä enää tunne samanlaista iloa. Mäkin haluan nauttia elämästä, enkä vain "elää suorittamalla". Tätä onkin hyvä pureskella näin vuoden alkuun, niin eiköhän jossain vaiheessa ala "tuloksetkin" näkyä, kun aloittaa aikaisin :D

    • No sepä. Näitä juttuja on kyllä kieltämättä hyvä pohdiskella. Liian usein asiat vaan unohtuu ja painellaan menemään puoliksi lasi tyhjillään.

      Positiivista tässä on se, että aina on mahdollisuus muutokseen! Voimme aina kääntää kelkkaa ja parantaa elämänlaatuamme. :) Ihanaa uutta vuotta – toivottavasti törmättään taas pian! <3

  3. Hyvä postaus! Samoja aatoksia on ollut myös omassa mielessä. :)

    • Kiitos! :) Näitä on kyllä hyvä säännöllisesti mietiskellä.

  4. Just loppuvuodesta täytin 40 v. ja huomasinkin ennen vuodenvaihdetta, ettei mun ekaa kertaa ikinä tarvitse luvata mitään, vaan voin tehdä tai olla tekemättä ihan mitä huvittaa. Ainainen lupaus karkkilakosta, päivittäisestä treenamisesta, laihtumisesta sun muusta ei vaan jotenkin innostanut. Miksi luopua viikottaisesta herkkuhetkestä, kun terveys on hyvä? Miksi treenata päivittäin, kun arkiliikuntaakin tulee reilusti ja työssäni saan olla jalkojeni päällä aina kun haluan? Miksi laihduttaa, kun olen ihan tarpeeksi pieni näinkin ja ilman kituuttamista en tästä pysty kaventumaan enää? Valinnanvapaus – se on itsensä rakastamista :).
    Tosi hyvä kirjoitus sinulta!

    • Todella hyvä kommentti – juurikin näin! :) On mieletön tunne, kun oivaltaa ettei elämä ole niin vakavaa ja, että näinkin on ihan hyvä ilman jatkuvaa hallintaa ja kontrollia. Elämä on monesti parasta rennommalla otteella ja lempeydellä.

      Mukavaa alkanutta vuotta sinulle! :))

  5. Moi Jutta. Ei liity tähän postauksewn mutta syötkö vielä e-pillereitä? Ootko ajatellut lopettavasi? Täällä yksi lopetuksen kanssa painija..muistelin et joskus lopetit..

    • Moikka!

      Itseasiassa syön kyllä edelleen. Jossain kohtaa olin puoli vuotta ilman, mutta en huomannut juurikaan erityisiä sivuvaikutuksia. Tukka rasvoittui hemmetisti ja oli ehkä hormonipöhöä mutta muuta en oikeastaan huomannut.

      Aloitin pillerit lopulta uudestaan koska en oikein keksinyt mitään yhtä sopivaa ehkäisytapaa – tai varsinkaan hormonitonta sellaista. Nyt vaikka en ole suhteessa en ole lopettanut koska se taas olisi keholle uusi shokki. Ollut muutenkin stressaava elämänvaihe niin ei oikeastaan kaipaa mitään hormonaalisia muutoksia enää tähän. Ehkä jossain kohtaa voisin miettiä pillereiden jättämistä – ehkä en. Katsotaan! Minulle pillerit kuitenkin käytännössä sopivat eikä aiheuta murhetta. Ainut mitä mietin on tietysti hormonit ja veritulppariski… Luonnollisestikin noita aina välillä miettii.

      Niitä miesten e-pillereitä odotellessa… Harmittaa, että tämä ehkäisyasia on niin pitkälti naisten kontolla. :( Toivottavasti tästä oli jotain apua! Vaikkakaan en nyt tarkemmin tiedä millaisessa tilanteessa painiskelet.

  6. Juuri näin! Aivan ihana postaus. Nykyään nipotus kaikilla elämän osa-alueilla on valitettavan yleistä, ja huomaan että on helppo vahingossa itsekin lähteä kontrollointiin mukaan. Kun kontrolloi kaikkea, ei tarvitse miettiä, mikä oilisi oikeasti hyvä. Sen vuoksi kannatan sopivaa kaaosta elämässä ;)

    Muutenkin tykkään blogistasi paljon, sillä kirjoituksistasi välittyy aito tunnelma!

    • Ihana kuulla, että pidit. :)

      No sepä se, näinhän se menee – valitettavasti. Kontrolli todellakin pitää kysymysmerkin loitolla, joten se on monelle turvallisempi tapa elää. Olen kuitenkin kanssasi samoilla linjoilla. Enemmän vaan pois kontrollista ja elämänlaatu paranee huomattavasti!

      Kiitos, kun kerroit! Positiivinen palaute piristää aina. :)

  7. Hei ja täällä myös eräs, joka on miettinyt tätä elämänmenoa! Juuri tätä vuodenvaihteen meininkiä, että ensin kehotetaan joka tuutista, että nyt kun tulee joulu niin tee sitä ja leivo tätä ja sitten joulun jälkeen alkaa ahdistus, että nyt laihduta, lähde lenkille, kituuta yms. Miksei voi vain olla ja nauttia kaikesta kohtuudella. Se on meidän perheessä ollut joka vuosi teemana. Ei stressata tekemättömistä jutuista tai tehdyistä asioista tai syödyistä herkuista, koska liikutaan kuitenkin ihan riittävästi, kuunnellaan kehoa, mikä tekee hyvää ja mitä taas nautitaan vähemmän. Aurinkoista vuoden jatkoa sulle!

    • Hyvä kommentti! Juuri noinhan se menee. :)

      Ihmiset stressaavat jatkuvasti jostain. Kokoajan tulisi olla joku homma päällä, eikä osata ottaa rennosti. Parasta on juurikin se balanssi ja elämästä nauttimisen iisi taito. Ihanaa alkanutta vuotta sinne!

  8. Postauksesi (taas jälleen kerran) osui ja upposi :) Ajaudun itse helposti kontrolliin ja suorittamiseen varsinkin arkisissa asioissa, jotka on ns. pakko tehdä. Jotenkin siivous, ruuanlaitto, lihaskunnon treenaaminen, kaupassakäynti ym. on mulle sellasia asioita mitä en haluaisi tehdä – mutta tietysti tajuan että ne on pakollisia – ja siksi tavallaan ylisuoritan näillä osa-alueilla. Jotenkin varmaan ajattelen, että jos tilanne ei ole koko ajan kontrollissa niin ajaudun toiseen ääripäähän :D
    Nyt olenkin päättänyt että lapsiperhearjen vastapainoksi aion aloittaa liikuntaharrastuksen sellaisten lajien parissa mistä oikeasti pidän ja joissa tiedän nauttivani, enkä pumppaa hampaat irvessä salilla. Lihaskunto saattaa hieman tästä päätöksestä kärsiä, mutta henkinen hyvinvointi varmasti kasvaa! Sama pätee ruuanlaittoon: ajattelin kokeilla uusia, kiinnostavia reseptejä ja ostaa tylsääkin tylsemät makaronilaatikot ja muut ”pakkotehdä”-ruuat vaikka tarpeen vaatiessa eineksenä :)
    Mietin myös että onkohan sekin jokin luonnekysymys, että jotkut ihmiset vaan nauttii suorittamisesta ja kontrollista ja saavat siitä hyvän mielen? Itse olen tullut siihen tulokseen että mikäli tällaisia ihmisiä on, niin itse en kyllä (valitettavasti) kuulu heihin :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *