Onko treenitavoitteita pakko olla?

Alkanut kuukausi on varmasti pistänyt monet miettimään jälleen kerran oman liikkumisensa tavoitteita. Yksi havittelee lihaksikkaampaa vartaloa, toinen haluaa pudottaa tietyn määrän painoa ja kolmas tahtoo voida kokonaisvaltaisesti paremmin. Itselleni liikkuminen on jo niin pitkään ollut sellainen tapa tai rutiini, että monesti huomaan kuinka en sen koommin edes mieti mitään treeneihini liittyviä tavoitteita. Juostessa en havittele kovempaa aikaa tai pidempiä matkoja. Salilla en treenaa fokus siinä koska pystyn nostamaan tuon ja tuon verran lisää painoja tankoon. Välillä mietinkin, että olenkohan ainoa joka treenaa näin lepsusti? Ihan vaan omaksi ilokseen.

img_7521

Nykyään on ehkä trendikästä olla se treenaaja joka tavoittelee kokoajan kovempaa ja kovempaa kuntoa tai itsekuria. Vaikka kehosta halutaankin usein pitää myös hyvinvointimielessä huolta – on treenaaminen valitettavan usein kaukana aidosta hyvinvoinnista. Olen paljon miettinytkin onko vartalo yhä useammalle väline saada itsetunnolleen pönkitystä? Kun kroppa on mintissä kuosissa – satelee niitä kehujakin mahdollisesti enemmän. Saat somessa enemmän seuraajia ja ihmiset ihailevat itsekuriasi kadehtien. Jostain syystä tässä yhteiskunnassa juurikin itsekuri on se kovin tavoiteltava ominaisuus.

Tavallaan siinähän ei siis ole mitään pahaa – se on inhimillistä. Pakko minunkin on myöntää, että jos kehoni alkaisi yhtäkkiä muuttumaan suuntaan tai toiseen radikaalisti, varmasti se vaikuttaisi itsetuntooni. Vartalo on kuitenkin se koti jossa sinä asut ja olet. Itse olen esimerkiksi aina ollut lähestulkoon saman kokoinen ja pukeutunut tietyn kokoisiin vaatteisiin. Jos tuo muuttuisi – en tiedä? Voisi olla vähintäänkin outoa. Toisaalta taas – haluan pyrkiä kokoajan enemmän ja enemmän pois sellaisesta ulkonäköön keskittyvästä ajattelutavasta. Keho on kyllä temppelimme, mutta sen vaaliminen lähtee lopulta aina sisimmästä. Joskus on hyvä miettiä, että mitä jos yhtäkkiä joutuisi onnettomuuteen ja halvaantuisi – kuinka suhtautuisi elämään sen jälkeen? Mitään ei kannata rakentaa pelkän ulkomuodon tai kireän vartalon varaan.

Treenitavoitteetimg_7527

Itselleni liikunta onkin jo pitkään ollut hyvän olon tuoja. Se antaa energiaa arkeen ja pitää aineenvaihduntani kunnossa. Kun treenaan – myös nukun paremmin. Tottakai ajattelen jo tulevaa ja haluan pitää kehoni hyvässä kunnossa ikääntymistäkin silmällä pitäen. Kun nuorena liikkuu, voi aivan varmasti myös vanhempanakin paremmin! Uskon myös säännöllisen liikunnan ehkäisevän monia sairauksia. Tällä hetkellä en siis omaa sen suurempia tavoitteita. Jollain tavalla se tuntuu jopa vähän hassulta myöntää, että treenaan kyllä salillakin mutta minulla ei ole yhtään ulkomuotooni liittyvää tavoitetta. Tai noh, ehkä pysyä juuri tällaisena.

Minulle riittääkin vartalo jossa viihdyn. En oikeastaan mieti sitä sen enempää, kunhan tosiaan mahdun vaatteisiini ja koen oloni hyväksi. Minulle hyvinvointi kehossa on sellaista oman olemisen tiedostamista ja sitä, että kykenen kannattelemaan ryhdikkäästi kroppaani, sekä koen oloni vahvaksi. Tuo vahvuus ei ole millään tavalla sidoksissa hauiksen tai takapuolen kokoon, vaan se on enemmän sellaista vartalonhallintaa ja kehonsa tuntemista. Kaikki tämä syntyy ihan vaan säännöllisellä treenaamisella, joka ei muuten ole niin nöpön nuukaa. En kuitenkaan tarkoita sitä, että tekisin haukkareita kahden kilon painoilla tai vaan löysäilisin salilla Facebookkia selaillen. Treenaan kyllä maksimeja ja haastan vartaloani painojen avulla, mutta en tee sitä erityisen tavoitteellisesti. En havittele suurempia painoja, vaikka niihin usein pikkuhiljaa siirrynkin ja huomaan kyllä kehityksen. Silti tavoittelen ihan vaan hyvinvointia, kivaa fiilistä ja sitä, että jaksan arjessa. Sitä olotilaa jossa nytkin olen.

img_7440img_7571

Tämän tekstin tarkoitus ei ole yrittää kertoa mikä on oikea tai väärä tapa treenata – ei todellakaan. Me olemme erilaisia ja jokaiselle toimii se oma tapansa myös liikkua. Toiselle kehonsa harjoittaminen on juuri sitä veren maku suussa painamista, toiselle taas enemmän omaa kroppaansa kuuntelevaa lempeää treenausta. Joku on näiden kahden välimaastossa. Mielestäni tärkeintä on oma hyvinvointi ja se, että treenejä suorittaa sen puitteissa. Oli niitä suoranaisia tavoitteita tai ei.

Onko täällä muita joilla ei ole sen suurempia treenitavoitteita? Sinulle riittää kiva olo joka motivoi viikosta toiseen, etkä kaipaa mitään sen hurjempia tavoitteita treenaamiseesi? Pitääkö liikunnan suhteen mielestäsi ylipäänsä tavoitella aina jotain suurempaa? 

On my way

6 vastausta artikkeliin “Onko treenitavoitteita pakko olla?”

  1. tositosi hyvä postaus! itse nuorena futarina oon miettiny paljon noita tavoitteita, onko niitä pakko olla? ja tämä selkeytti ajatuksiani siitä, kiitos!

    • Kiitos, kiva kuulla! Hyvä jos tekstistä oli apua ja oivalsit jotain. :)

  2. Mulla on kyllä salilla tavoitteita saada nostettua enemmän rautaa mutta ulkonäöllisesti en tavoittele sen ihmeellisempiä. Tottakai lihaksikkaampi keho olisi kiva mutta toisaalta olen aika tyytyväinen jo nyt. :) Ryhmäliikunnassa ja juoksemisessa mull ei juurikaan ole tavoitteita mitä nyt lisätä painoja BodyPumpissa ja opetella joogassa päälläseisonta :D Rentouttavaa sunnuntaita!

    • Hyvä tavoite! Niitä saa mielestäni ollakin jos sille tuntuu. :) Itse olen ehkä vähän jämähtänyt tähän nykyiseen fiilikseen ja ei tee mieli erityisemmin tavoitella sen suurempia. Ehkä taas jossain kohtaa – ehkä ei?

      Uuden lajin olen kyllä aloittamassa, eli joogan! Tutustumiskortti on nyt ostettu ja innolla lähdenkin hot joogailemaan niin pian kuin mahdollista. :)

      Energistä alkavaa viikkoa sinne!

  3. Tärkeintä on että tekee niin kuin itsestä hyvälle tuntuu ;) Ja oi kuulostaa ihanalta, jooga on parasta! Harmi että se just lopetettiin meidän Turun salilta :(

  4. ”Tavoittelen ihan vaan hyvinvointia, kivaa fiilistä ja sitä, että jaksan arjessa.” <3

    Olen miettinyt näitä samoja juttuja aika paljon ja minulla on itse asiassa blogini luonnoksissa ollut pitkän aikaa saman tyyppinen postaus. (Kirjoittelen omaa blogia osoitteessa http://mustatballerinat.blogspot.fi.) Nykyään tosiaan tuntuu jotenkin tylsältä sanoa, ettei ole mitään erityisiä treenitavoitteita, kunhan vain tykkää liikkua edistääkseen omaa hyvinvointia ja terveyttä. Itselleni yksi isoimpia oivalluksia on se, että aina ei ole pakko treenata verenmaku suussa. Etenkin nuorempana minulla on ollut taipumusta jonkinlaiseen ehdottomuuteen ja joko-tai -ajatteluun, eli kausittain olen liikkunut joko täysillä tai sitten en ollenkaan. Nyt olen yrittänyt opetella sitä, että etenkin jos on kiireisempiä viikkoja, niin ihan ne kevyet kävelylenkit ja venyttely riittävät liikunnaksi.

    PS. Olen vasta hiljattain jotenkin löytänyt blogisi ja innostuinkin selailemaan tätä pitkälle taaksepäin. :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta