Naisilla on lupa vaatia kumppaniltaan

Silmiini osui tänään Helsingin Sanomien sivuilla mielipidekirjoitus, joka nosti karvat pystyyn. Kyse on tästä Markus Sormaalan tekstistä, jossa hän väittää kulttuurimme kasvattavan naisista nirsoja kumppanin etsinnän suhteen. Kiteytettynä – liian moni meistä etsii rinnalleen täydellistä prinssiä ja/tai usein hylkää kumppaninsa parisuhteessa, koska epärealistiset odotukset eivät täytykään. Haluamme olla prinsessoja ja sitä rataa… Miehet tietenkin suhtautuvat asiaan realistisemmin – kuin käytetyn auton hankintaan. Anteeksi mitä?

img_6811

Mielipidekirjoitus on tietenkin aina mielipidekirjoitus ja jokaisella meistä on oikeus mielipiteeseen. Ärsyynnyin kuitenkin tekstin yleistävästä ilmapiiristä ja siitä, että naisten leima tekstissä on nirso ja tyytymätön. Toisaalta taas teksti heijastaa mielestäni jonkunlaista katkeroitumista kirjoittajan puolelta. Ja vertauskuvat käytetyn auton hankintaan taas sovinismia. Se, ettei jokainen mies löydä helposti rinnalleen oikeaa kumppania – ei nyt vaan ole yleisesti ottaen naisten vika. Tuollaisessa tilanteessa katsoisin (anteeksi nyt vaan) peiliin.

Itse olen aina pitänyt seurustelua jollain tapaa todella isona juttuna. En ihastu herkästi ja jotta rakastun – siihen vaaditaan todella paljon. Se, että alan seurustelemaan vaatii kohdallani sen, että löydän rinnalleni ihmisen joka tuntuu monin tavoin sopivalta. Ei myöskään riitä, että herra on paperilla hyvä – vaan tarvitaan se tunne. Tuon ihmisen tulee todella kolahtaa, saada minut nauramaan ja tuntemaan oloni hyväksi. En vaadi mitään ylellisyyksiä tai satujen prinsessana olemista – en todellakaan. Uskon, että aika harva nainen loppupeleissä vaatii. Tänä päivänä kenenkään ei myöskään tarvitse hankkia parisuhdetta taloudellisten tai sosiaalisten syiden takia, ellei näin välttämättä halua. Siksipä meillä on myös lupa olla nirsompia ja valita juuri sellainen kumppani joka hyvältä tuntuu. Halutessaan jopa odottaa sitä unelmien prinssiä niin pitkään, kuin tahdomme.

img_6836-2

Olen aina ollut myös sitä mieltä, että olen mieluummin sinkku, kuin tyydyn johonkin ihan ookoo vaihtoehtoon. Mielestäni onkin kohtuullista ettei kenenkään tarvitse tyytyä kakkosvaihtoehtoon, vaan voimme uskoa rakkauteen ja siihen ”oikeaan” (joita heitäkin voi olla elämämme aikana useampia). Onhan tässä toki olemassa riski, että olen lopun elämääni yksin mutta sittenpä olen. Viihdyn hyvin myös itsekseni, joten miksi ottaisin elämääni jonkun ihmisen, joka tuntuisi lähinnä riesalta? Tyypin johon tyytyisin. En  vaan tarvitse miestä rinnalleni tunteakseni itseni kokonaiseksi. Tällä hetkellä en siis ole vielä uuteen suhteeseen valmis, mutta puhun nyt yleisellä tasolla ajatuksistani.

Olen aina ihmetellyt myös sitä, kuinka joillekin ihmisille voi olla elämän ykköstavoite löytää rinnalleen kumppani? Tai siis – eikö rakkaus ole yksi elämän osa-alue, eikä elämämme tärkein päämäärä? Jos kuitenkin etsit kumppania alituiseen ja tulet joka kerta torjutuksi, on kyllä syytä miettiä olisiko itsessä jotain kehitettävää? Kannattaa katsoa peiliin ja miettiä mikä on vikana. Ei aina vaan voi olettaa, että me muut laskisimme rimaa sinun vuoksesi – sitä ei tule tapahtumaan.

img_6844

Tuohon kirjoittajan väittämään parisuhdeasiaan en edes viitsi kommentoida suuremmin. Onhan varmasti jokaiselle fiksulle ihmiselle sanomattakin selvää, että yleensä nainen ei lähde suhteesta vaan heppoisin perustein. Ei ainakaan tapauksessa, jolloin siihen on lähdetty mukaan koko sydämellä! Jokainen parisuhde on iso hyppy ja uskon, että meistä hyvin moni taistelee todella säilyttääkseen suhteensa. On tietysti olemassa erilaisia ihmisiä ja toiset aloittavat suhteita kevyemmin perustein, kuin toiset. Jos seurustelu on jo alunperin lähinnä toiseen tutustumista – on aika luonnollista, että siitä lähdetään jos toinen alkaakin tuntumaan väärältä. Se puolisko joka jää rannalle näppejään nuolemaan, ei voi kuin jatkaa elämäänsä. Kasata itsensä ja ottaa tuonkin yhtenä osana elämänkoulua. Ehkä seuraavalla kerralla tutustuu riittävän hyvin ihmiseen, jonka kanssa seurustelun aloittaa.

Ylipäänsä tuollainen miesten puolelta tuleva rutkutus siitä, kuinka naiset ovat nykyään vaativia plaa plaa on mielestäni lapsellista ja naurettavaa. Kehittäkää itseänne – älkääkä rypekö itsesäälissä tai syyllistäkö muita. Jokaisella on oikeus vaatia kumppaniltaan juuri niitä asioita, joita itse haluaa.

Vai mitä mieltä te olette? Ollaanko me naiset tänä päivänä jotenkin liian nirsoja? Heräsikö ajatuksia aiheesta?

On my way

22 vastausta artikkeliin “Naisilla on lupa vaatia kumppaniltaan”

  1. Huomasin, että olit aikaisemmin kertonut lady comp-nimisestä ehkäisylaitteesta. Käytätkö sitä vielä tai käytitkö pidempään? Olen pohtinut pillerien lopettamista ja siihen siirtymistä.

    • Hei, en käytä enää. Lopetin itseasiassa aika nopsaa aloittamisen jälkeen. Oli liian epävarma ehkäisytapa silloin itselleni, koska lapsi ei ollut missään nimessä ajankohtainen. Periaatteessa laitteessa ei kuitenkaan ole mitään vikaa. Ihmiskeho on kuitenkin todella erikoinen, eli kannattaa muistaa ettei mikään ehkäisy toimi 100 % – tuollainen ruumiinlämpöön perustuva varsinkaan. Tai näin ainakin itse koin. Stressasin, että tulen raskaaksi ja se nyt vaan ei ole ehkäisyn tarkoitus.

      Laitteesta löytyy netistä kyllä käyttökokemuksia, joten kannattaa googlailla! :) Uskon kyllä, että ajan kuluessa tuo toimii hyvin. Vaatii kuitenkin aikaa, että kone oppii kehosi tuntemaan ja voi taata edes erityisen hyvän suojan.

  2. Vitsi, oon niin samaa mieltä tästä! En vaan pysty tajuamaan miten se parisuhde on joillekin se itseisarvo; pitää etsiä väkisin se edes siedettävä kumppaniehdokas että voisi saada parisuhteen, eikä niin että haluaisi parisuhteen siksi, koska tuli ihana tyyppi vastaan.

    Tulee mieleen tosta tekstistä se joidenkin miesten nice guy -syndrooma, eli ihan kuin olisi velvollinen haluamaan parisuhteeseen (tai vaikka vaan seksiä) vaan sen takia, että tää tyyppi on ollut sulle mukava.

    • Jep! Ihan käsittämätön teksti… Samaan aikaan raivostuttava mutta loppupeleissä ehkä eniten koen kuitenkin sääliä ihmistä kohtaan, joka alentuu tuolle tasolle. Katkeruushan tekstistä läpi paistaa – valitettavasti.

  3. Samat fiilikset nousi täällä pintaan. Tekstin perusteella siis pitäisi tyytyä johonkin mukavaan ”kilttimieheen”. En usko koko kilttimies -määritelmään, koska näillä ”kilteillä” on yleensä eniten vihaa sisällään ja sellaisen kanssa seurustelu on kuin aikapommin kanssa olisi. Kokemusta on.

    Muslowin tarvehierarkia pätee maassamme – meillä on asiat niin hyvin että voimme miettiä parisuhdetta syvällisemmällä tasolla, kuin taas kolmannen maailman maissa, jossa parisuhde edustaa monille ainoastaan fyysistä turvaa (koti, ruoka, elämästä fyysisesti selviytyminen).

    Tämän lauseen merkitystä en ihan tajunnut kuitenkaan: ” Jos seurustelu on jo alunperin lähinnä toiseen tutustumista – on aika luonnollista, että siitä lähdetään jos toinen alkaakin tuntumaan väärältä. ”
    Mitä muuta seurustelu olisi alusta alkaen kuin toiseen tutustumista? En ihan ymmärrä mitä ajat takaa tuolla :)

    • Joo sanoppa muuta! Hyvä pointti. Meillä on tosiaan mahdollisuus ja siksipä niin teemmekin.

      Tarkoitin lähinnä, että jos seurustelu on aloitettu melkein kylmiltään. Tyyliin parit treffit ja jo ollaan yhdessä. Mielestäni ennen seurustelun virallistamista olisi hyvä tapailla ja tutustua toiseen. Silloin seurustelu voi kestääkin jos pohjalla on jo tuntemusta. :) Toki toisille eroaminen ei ole seikka eikä mikään, mutta koska itse olen niin vanhanaikainen – haluan aina ensin tapailla. Ikäänkuin varmistua, että voin sanoa seurustelevani tämän henkilön kanssa. Tällöin ehkä pienemmällä todennäköisyydellä tulee tuota tilannetta josta kirjoittaja tekstissään puhui. Että nainen lähtee koska suhde ei ollutkaan sitä mitä odotti sen olevan.

      Saitkohan nyt pointistani kiinni? :)

    • Ah, joo, taisin tajuta. Eli siis sitten kun seurustellaan niin tiedetään jo se tyyppi luotettavaksi, ts. mitään ikäviä pommeja tuskin enää tulee.
      Sehän on ihan fiksua, itsekin hieman katselen ja kuulostelen ensin onko miehellä jotain salattavaa tai tuleeko muita hälytysmerkkejä ennen kuin tunteen tasolla uskallan antautua.

      Ja sama, seurustelu itsessään ei ole minulle mikään ”tavoiteltava unelma”, vaan se on seurausta siitä jos olen jonkun ihanan sattunut tapaamaan. Eli en sanoisi seurustelevani vain ulkoisen hyväksynnän vuoksi.

    • Niinpä! Juuri tuota siis ajoin takaa ettei tulisi hirveää pommia tai pettymystä. :) Mutta tottakai seurustelun aikana tutustutaan lisää vielä… Ja varmasti arki jossain kohtaa joka suhteessa muuttuu vähemmän mahtavaksi. Se ei kuitenkaan mielestäni tarkoita sitä, että nainen oitis lähtisi, kun ei saanutkaan niitä prinsessaunelmiaan. Aivan naurettava väite…

    • Apua olen unohtanut! Merkkaan nyt heti muistikirjaani. Voisin vaikka tiistaille merkata reseptin julkaisun, joten oleppas silloin kuulolla. :)

    • Niinpä. On kyllä käsittämätön väite ja hyvä naisten nousta puolustuskannalle. :)

  4. Osui ja upposi. Miksi ylipäätään kenenkään oli nainen tai mies pitäisi tyytyä johonkin ihan ok mr nive guy -tyyppiin. Ja siis mikään suhdehan ei ole täydellinen, mutta miksi edes tyytyä johonkin mihin et ole oikeasti tyytyväinen.

    Itse kuulin juuri ”isoveljeltä” että hän toivoo etten tuu ikinä tyytymään vaan johonkin kumppaniin vaan löydän itselleni jonkun älykkään puolison joka arvostaa mua juuri omana itsenäni, ja jota itse arvostan samoin.

    Ylipäätään itseäni ärsyttää yleistyvä asenne, että jos nainen ei ole kiinnostunut on hän nirso, ylpeä yms… Tai ainakin itselläni suurin osa kokemuksista on tätä luokkaa. Kyllä mua(ketä tahansa) kiinnostaa niin hirveästi kun joku tulee iholle kiinni ja alkaa ehdottelemaan. Jos sanot ei niin alkaa tulemaan haukuntaa… Huoh.

    • Jep, siis tyytyminen ei todellakaan ole vaihtoehto!

      Luulen, että nuo tuollaiset höpinät ovat juurikin näiden torjuttujen miesten katkeria tilityksiä.

      Yhtenä esimerkkinä voisin omasta elämästäni mainita erään vanhahkon äijän joka lähestyi minua tuossa syksyn aikana useamman kerran Facessa viestein. En koskaan vastannut viesteihin, sillä tiedän tyypin enkä ole hänestä kiinnostunut. Viestejä kuitenkin tuli aina uudestaan vaikken hänelle vastannutkaan. Noh, sitten kuulen kuinka hän on puhunut tyylillä ”saisin Jutan koska vaan” ja ilmeisesti levittänyt jotain juttua siitä, että meillä olisi jotain ollutkin. :D

      Kun kuulin, lähinnä nauroin. Miten säälittäviä voivat miehet oikeasti ollakaan jos joku ei sinusta kiinnostu. Tuollainen on niin ala-arvoista. Lähinnä kyllä kertoo juurikin näistä tyypeistä itsestään.

      Eli tosiaan samoilla linjoilla kanssasi. Mutta koska ollaan aikuisia, vahvoja naisia ja tiedetään miten asiat oikeasti on – eipä meidän tarvitse noista jutusteluista sen enempää välittää. :)

  5. Ylipäätänsä se, että kaikki naiset eivät etsi kumppaniksi miestä. Kirjoittajan ajatusmaailma on erittäin binäärinen, sovinistinen ja seksistinen.

    • Hei hyvä pointti! Juurikin näin. Ajatusmalli todellakin kyseisellä tyypillä kysenalainen. Veikkaan ettei tule tuon kirjoituksensa jälkeen ainakaan kovin fiksua naista löytämäänkään… :D

  6. Hei,

    Mielestäni HS:n kirjoittaja on osittain oikeassa. Toki hän tekee väärin, kun yleistää. Minä voi ainakin nöyränä myöntää olevani prinsessamainen, mitä parisuhteeseen tulee. Se asia, jonka minä koen kauhean isona asiana, ei miehelleni ole mitään (kyseessä ei ole mikään tuore suhde). Mies siis osaa suhtautua asioihin realistisemmin ja tyynemmin. Naiset ovat kovin dramaattisia. Myönnän, että edelleenkin minun päässäni on ajatus täysin rypyttömästä ja saumattomasta parisuhteesta, jossa ei koeta epäonnistumisia tai pettymyksiä.

    Liekö tähän syynä HS:n mielipiteen ”syyt” lapsille kerrotuista prinsessatarinoista, en tiedä.

    Täällä siis yksi Anonyymi Prinsessa ;)

    • Uskon, että meitä naisiakin on aika tavalla erilaisia. :) Osa on prinsessamaisempia, kuin toiset ja siksi mielestäni yleistäminen tuon asian suhteen on typerää möläyttelyä. Erilaisuus on onneksi kuitenkin rikkaus!

  7. Tosi hyvä teksti. Itse allekirjoitan jotain tuossa mielipidekirjoituksessa, eli että länsimainen kulttuuri saa naiset odottamaan miehiltä tiettyjä asioita kuten vaikka prinsessahäitä ja lahjoja naistenpäivänä yms. Mielestäni nämä odotukset ovat ehkä vähän väärin, mutta samalle ei se ole mitenkään vakavaa ja itse tiedostan että odotan näitä asioita kulttuurin takia ja ne ovat siitä huolimatta tärkeitä itselleni. Mutta olen myös sitä mieltä että elämä täällä on ainutkertainen eikä omia kriteerejä pidä laskea kenenkään takia. Itse olen ehkä laskenut aika paljonkin nykyisessä suhteessa, koska alun hurmaaminen on lopahtanut nyt vuosien jälkeen. Asiat joista olen kuitenkin joustanut ja kriteerit joita olen laskenut suhteessani harmittaa mua edelleen, eli olisi kuitenkin ollut parempi pitää niistä kiinni koska ne olivat itselleni tärkeitä. Kompromisseja täytyy parisuhteessa tehdä, mutta kun niitä tekee paljon ja laskee rimaa itselleen tärkeiden asioiden kohdalla, niin pahimmassa tapauksessa sitä sitten vain katkeroituu kumppanilleen. Näin itselleni on käynyt. Jokainen ihminen, mies tai nainen, kuitenkin on yksilö ja suhteen pitää pystyä täyttämään ne yksilölliset kriteerit jotka jokaisella on. Vaikka naiset ehkä vaativat prinsessahäitä ja lahjoja, niin naisille kuitenkin yleensä muut asiat painavat vielä enemmän parisuhteessa. Parisuhde vaatii töitä, se nyt vaan on niin ettei mikään suhde pysy hyvänä ilman panostusta. Ja kumppani pitää valita niin että hänen kanssaan ne omat unelmat toteutuvat ja että sellaisessa suhteessa voi olla itse onnellinen. Ei siten, että kumppani on ainoa joka tekee onnelliseksi, mutta että edes yhteiset tavoitteet suhteessa toteutuisivat. Nyt meni vähän ajatusvirraksi tämä kommentti, mutta hyvä teksti ja kannanotto Jutta:)

  8. Asiaa! Itsellänikään ei ole pienintäkään aietta tyytyä johonkuhun vain siksi että olisin parisuhteessa. Voimillehan se kävisi. Saa nähdä muuttuuko ääni kellossa joskus myöhemmällä iällä, mutta en kyllä usko.

    http://blogit.kauneusjaterveys.fi/pilketta

  9. Samaa mieltä, säälittävä yleistävä teksti katkeralta mieheltä :D Itse olen deittaillut sinkkuvuosina kymmeniä miehiä ja huomannut sen että aika harvoin kiinnostun, kun niin käy, se ei ole kiinni mistään miehen omaisuudesta, rahasta, ulkonäöstä, älystä jne, kun kolahtaa niin sitten kolahtaa. Monesti kävi niin että minusta kiinnostuttiin ja vaikka kuinka yritin vakuutella itselleni että tässä on hyvä tyyppi, mutta kun ei tunnu siltä niin ei voi mitään.Todellakin mielellään yksin kuin väärässä seurassa jossa täytyy itseä pakottaa johonkin. Onneksi tapasin ihanan tyypin siinä vaiheessa kun jo luovutin enkä enää edes ajatellut tapaavani ketään pitkään aikaan ja pitäväni tauon miehistä, siitä myös huomasi ettei väkisin kannata parisuhdetta yrittää saada ja rakentaa, se tulee luonnostaan silloin kun tapaa oikean ihmisen, pitää pitää vaan silmät auki. Veikkaan että tämänkin jutun kirjoittajalla on ollut ehkä rima vähän liian korkealla, kannattaisi katsoa niitä erilaisia tyyppejä eikä vaan niitä ”oman tyyppisiä”, tutustua ihmiseen eikä hakea vaan sitä kaunista ulkokuorta, niin voi löytyä yllättäin helmi :)

    • Lisäyksenä vielä että itse en ole koskaan haaveillut prinsessahäistä, tai mistään häistä, minulle riittää että mennään maistraatissa naimisiin kahden todistajan läsnä ollessa :D Ja siitä sitten häämatkalle. Eli tässäkin turhaa yleistämistä. Minusta on vaan turhaa pistää monta tonnia yhteen päivään enkä todellakaan jaksaisi järjestää sellaisia, tärkeintä on että tietää että on löytänyt sen oikean kenen kanssa haluaa vietää elämän.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 3
Tykkää jutusta