Tylsä tammikuu

Enää yksitoista päivää ja tämä tylsääkin tylsempi tammikuu on takana. En tiedä olenko ainoa jonka mielestä juurikin tämä kuukausi on se tylsin vuodesta? Hiljainen, ankea, pimeä ja noh – tylsä. En ole koskaan erityisemmin välittänyt tammikuusta ja mieluusti skippaisinkin sen nopeasti – ottaisin etumatkaa helmikuuhun.

Tammikuu

Koko kuu on mennyt tänäkin vuonna poikkeuksetta aika ankeissa merkeissä. Aamuisin on väsyttänyt aivan vietävästi ja on tuntunut, että edes kahdeksan tunnin yöunet eivät riitä. Pimeys on ollut ajoittain jopa ahdistavaa. En ole myöskään tehnyt mitään erityistä – oikeastaan vaan töitä. En ole käynyt kertaakaan missään ulkona tuulettumassa ja olen itseasiassa viettänyt tipatontakin. Päivät ovat olleet toinen toisensa perään aika tylsiä ja mitään erityisiä kohokohtia ei ole ollut. Olen ihmisenä vähän sellainen, että vaikka pidänkin tietyllä tapaa turvallisuudesta ja tasapainosta – kaipaan elämääni silti vähän extraa. Menoja ja meininkiä – fiilistelyä, tapahtumia. Minulle, kun ei vaan riitä sellainen tasaisen tylsä arkielämä päivästä toiseen (jos sen nyt niin voi edes muotoilla?). Tästä kuusta on todellakin puuttunut meininki – kaikenlainen spontaani toiminta ja hauskuus. Ikävä jopa sellaista kunnon naurunremakkaa!

Uskon, että elämässä on hyvä olla välillä tällaisia ajanjaksoja jotta oivaltaa mitä elämältään todella haluaa. Hyvä olla pätkiä, että elää ihan hissukseen ja mietiskelee asioita. Kun käy fiiliksissään pohjalukemissa – osaa taas arvostaa hyvää elämää ja arkea. Olen myös funtsinut olenko ehkä vähän masentunut, sillä en tunnu saavan tällä hetkellä erityistä iloa oikein mistään. Toisaalta taas – enhän ole edes tehnyt mitään kuten kirjoitin. En ole jaksanut eikä ole ollut fiilistä. Olen puhunut tästä muutamalle ihmiselle ja se on auttanut minua ymmärtämään, että ehkä tämä on vaan osa prosessia jota käyn tunne-elämässäni läpi parasta aikaa. Jotain sellaista luopumisen tuomaa surua ja ikävää. Toisaalta – voihan se olla vaan tämä tammikuu joka ei ole vahvuuteni.

Tammikuu

Elämä on todella paljon itsestä kiinni. Tämä kuukausi on erityisesti opettanut myös sen, että me itse teemme arkemme. Valitsemme asioita joita päästämme elämään ja joita emme. Me itse vastaamme oman elämämme sisällöstä, jopa sen onnellisuudesta. Toisaalta taas – omalla mielentilallakin on tietty merkityksensä. Jos fiilis on maassa – on nuokin tunteet vaan läpi käytävä. Ei ole mitään järkeä porskuttaa eteenpäin tekopirteydellä ja suunnattomalla elämän fiilistelyllä jos oikeasti ei sille tunnu. Kaikki feikkaaminen on todella uuvuttavaa ja lopulta masentaa aivan varmasti vielä lisää.

Onneksi kuu on jo loppusuoralla ja helmikuu tuo mukanaan aivan varmasti kaikkea kivaa. Oletteko muuten pistäneet merkille, että aurinko nousee nyt aikaisemmin ja laskee hitusen myöhemmin? Kun valokuvaamista harrastaa – on tämä tullut huomattua! Eipä voi kuin iloita, että se merkitsee kevään lähenemistä. Kun valo lisääntyy kenties myös mieli piristyy ja elämäkin alkaa jälleen näyttämään valoisammalta.

Tammikuu

Onko täällä muita joille tammikuu on tänä vuonna (tai yleensäkin) ollut raskas kuukausi? Vai olenko ainoa tammikuun inhoaja? :)

PS. Blogini Facebook-sivun 500 tykkääjän määrä täyttyi muutama viikko sitten, joten koitan järkkäillä teille jotain kivaa arvontaa! Jos et vielä ole sivustani tykännyt – käyhän tykkäämässä siitä täällä. Tuota kautta on mahdollista saada kivasti ilmoitukset postauksistani aina sinne Facebookin feedille. :)

On my way

22 vastausta artikkeliin “Tylsä tammikuu”

  1. Nyt oli pakko kommentoida. Oon lueskellut sun blogia jo pidemmän aikaa ja tällä hetkellä sulta on tullut kaksi postausta, jotka voisi olla suoraan mun ajatuksista. Tämä kyseinen ja sitten tuo voinko enää koskaan rakastua -postaus. Aivan samoilla ajatuksilla tällä hetkellä ja oikein odotan, että tammikuu vaihtuu helmikuuksi. Ja sieltä sitten jatkuu aika kevättä kohti. :)

    • Aaaah, kiva kuulla. Vaikkakaan kumpikaan ei ole ollut niin kovin positiivissävytteinen postaus. :D Mutta sellaistahan tämä elämä välillä on.

      Nojoo, tulisi jo helmikuu ja kevät! Todellakin odottelen minäkin. Onneksi molemmat ovat kuitenkin tulossa, aika ei pysähdy. Tsemppiä sinne ja onneksi enää 11 päivää! ;))

  2. Täällä kans ihan samoissa tunnelmissa tätä kuuta eletty. Kevättä odotan todella jo.

  3. Mä taas tykkään tammikuusta. Tosin tykkäisin enemmän jos olisi pakkasta ja kunnolla lunta. Talven kuuluu olla kunnon talvi :D Enkä tarkoita nyt mitään kolmenkymmenen pakkasia vaan ihan vaikka -10 Nää plussakelit on jotain ihan syvältä. :/ Tammikuu on uuden vuoden alku ja jotenkin sellaista energistä aikaa kun koko vuosi edessä ja voi suunnitella vaikka mitä kivaa vuodelle :D

    • En usko, että olet kuitenkaan ainoa. :) Montaa tyyppiä varmasti inspiroi ajatus uudesta alusta ja puhtaasta pöydästä! Itse taas pidän juuri tällaisesta säästä. En todellakaan kaipaa kylmempää. :D Makuja on monia.

  4. Mulla ei oo kans tämä tammikuu omia vahvuusalueitani. Tammikuussa on jotenkin tyhjä olo. Ainakin viimeiset kolme vuotta tammikuu on tuntunut juurikin tältä. Ehkä pitäisi sitten opetella aloittamaan tammikuussa jotain täysin uutta tai innostua jostain (tai täysin vaihtaa maisemaa?), mutta kun tykkään jotenkin aloittaa vuoden sillälailla iisisti katsellen ja kuunnellen. En koe olevani edes alakuloinen, mutta ehkä hieman turhautunut.

    Ei tässä ole mitään varsinaisen huonoa ollut, mutta ei oikein mitään hyvääkään. En ole oikein ikinä kipeänä, mutta nyt on joku epämääräinen päällänsä, kun viime viikolla alkoi hirveä nuha ilman mitään kurkkukipuja tai kuumetta, kesti pari päivää ja nyt tiistai-keskiviikkoyönä heräsin kamalaan horkkaan ja oksensin kahdesti. Nyt olo on ihan ok, mutta ei vieläkään tee mieli monia tavanomaisia ruokia, mutta ei kyllä sentään mitään överimättöjäkään…lähinnä smoothieta, kauraleipää, riisipuuroa, pinaattikeittoa ja maksalaatikkoa :D Viime tammikuussa olin myös puolet kuukaudesta sairaana, vaikka sitä ennen en ollut kipeänä viiteen vuoteen.

    Kamala ikävä äitiä, perhettä ja kotiseutujen kavereita. Tuntuu, etten ole saanut juuri mitään aikaan, vaikka olisi pitänyt ja kaikilla muilla tuntuu olevan kauhean kova kiire omien juttujensa parissa. Olen ollut jotenkin tavallista enemmän itsekseni (mikä on kyllä tehnyt hyvääkin), vuorokausirytmi on päin persettä, asuntoni tekee minut hulluksi ja koen itselläni olevan paljon enemmän annettavaa kuin tämänhetkinen elämä tarjoaa mahdollisuuksia antaa. Tekisi mieli vain soimata itseään ja todeta, että se on itsestä kiinni, mutta kun ei se aina ihan niinkään mene. Toivottavasti tosiaan se vuoden eteneminen näyttää jotain suuntaa ja tämä tästä valoon päin kääntyy.

    Tulipas tästäkin nyt taas vuodatus, mutta etpähän ainakaan ole yksin näiden tunteiden kanssa. Kyllä se siitä vielä iloksi muuttuu, kuten ennenkin on ollut tapana :) Aurinkoa ja valoisempia päiviä odotellen.

    Nyt olisi viikonloppuna Matkamessut. Pitäisiköhän siellä poiketa? :)

    • Hahah – kiitos tästä! Oli oikeasti aika lohdullinen vuodatus. :D Aina ei tosiaankaan ole mikään ”elämä on niin ihanaa fiilis”. Toki toivon, että tämä meininki tästä pian iloksi muuttuu.

      Ainiin! Siellä saa todellakin matkakuumeen aikaiseksi. ;) Hyvä idea muuten alkaa miettimään jotain reissua, ne aina piristävät! Mukavaa viikonloppua sinne ankeudesta huolimatta. :)

  5. Mä oon aina ennen ollut tammikuun vihaaja, mutta johan muuttui ääni kellossa kun ei olekaan koulua tänä talvena vaan saa tehdä lastenvahtitöitä oman jaksamisensa mukaan,harrastaa ja viettää aikaa rakkaiden kanssa! Ymmärrän kyllä silti fiiliksesi, tammikuu on usein mullakin aika tylsää aikaa. Poikkeuksellisesti tänä vuonna on ollut enemmän energiaa järjestää kaikkea, juurikin välivuodesta johtuen. :D Hyvää tammikuun toiseksi viimeistä viikonloppua! ;)

    • Oi kuulostaapas rennolta sinun tammikuusi. :) Niin, ehkä nämä fiilikset tästä taas kohenevat, kun kuu saadaan vaihdokseen?

      Mukavaa viikonloppua sinne! :))

  6. Joopa, itselleni tuo ajanjakso marras-joulu-tammikuu on jostain syystä sellainen, että heivaisin koko ajanjakson jonnekin huitsin kuuseen. Lokakuun aikana jo alkaa ahistamaan, ja vasta helmi-maaliskuussa helpottaa. En ole mikään jouluihminen, joten siksi odotan kevättä, joka on parasta!
    Ja kokemuksesta tiedän, että kyllä näitä synkkiä ajatuksia ja apatioita syntyy vaikka keskellä kesää (tai kevättä), mutta ne kuuluvat elämään ja menevät aikanaan ohikin, oli vuodenaika mikä tahansa. Tsemppiä ja aurinkoista kevään odotusta! Kyllä se siitä taas kirkastuu!

    • Joo ymmärrän, tuo on aika tyypillistä. Itse taas olen jouluihminen ja siksi marras-joulukuu onkin ihan kivaa aikaa. :)

      Mutta oikeassa olet! Kuuluvat elämään. Kohdallani vaan lähes poikkeuksetta juuri tähän kuuhun vuodesta…

      Mukavaa ja rentoa viikonloppua. :)

  7. Minulle marraskuu on se pahin kaikista. Pimeys ja kylmyys tuntuvat vievän kaiken energian ja pelkkä töissä käyminen tuntuu mahtipontiselta saavutukselta :D Olen itse syntynyt tammikuussa, mutta silti vihaan talvea! Tänä vuonna tammikuu on poikkeuksellisesti aika kiva; täytän pyöreitä ja tiedossa on paritkin illanistujaiset ihanassa seurassa, on siis jotain mitä odottaa. Tämän vuoden tammikuu on siinäkin mielessä poikkeuksellinen, että huomaan olevani tavallista pirteämpi ja kiinnitän enemmän huomiota juuri tuohon mainitsemaasi valon määrään – sitä todella on jo nyt enemmän kuin esim. joulukuussa! Se antaa kummasti virtaa ja olo on toiveikas: kevät on tulossa :)

    • Se kyllä vaikuttaa aika paljon jos on tiedossa kivoja juttuja, illanistujaisia tms. :) On vähän mitä odottaa! Tavallaan haluan itse kuitenkin korostaa sitä, kuinka tärkeää on nauttia ihan arjestakin. Nyt tammikuussa se on tuntunut todellakin mahdottomalta…

      Mutta valon lisääntyminen on aivan ihanaa!! Tänäänkin ihan huippu keli, parasta. Alkaa tuntumaan sille, että kesä se sieltä tulee. :))

      Rentoa vloppua sinne!

  8. Mää taas rakastan tammikuuta<3 Voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Valo lisääntyy ja heijastuu lumesta. Marraskuu on karsein kuukausi. Hyi.

    • Niin, et varmasti ole ainoa! Tammikuusta kohti kevättä. :)

  9. Joinain vuosina tammikuu on tuntunutkin onnistuneesti uuden alulta ja energiaa on riittänyt, mutta ainakin tänä vuonna tilanne aivan toinen. Tässä on aika kivulias ero meneillään ja kun yhteinen pieni lapsikin kuvioissa, niin on pakko olla tekemisissä toisen kanssa, mikä ei yhtään tilannetta helpota. Ja kun suhteeseen liittynyt paljon henkistä ja nyt lopussa myös fyysistä väkivaltaa, niin uskoisin, että menee vielä melko pitkään tässä itseä ”keräillessä”, että voisi jatkaa eteenpäin. Toki vielä on monia käytännön asioita selvittämättä, joten tällainen epätietoisuus on se pahin vaihe ja on todellakin alakuloisuutta ilmassa. Olen myös jo pian kuukausitolkulla ollut enemmän ja vähemmän kipeänä, varmasti myös henkisen kuormituksen takia, joten esim. treenaamaan ei ole päässyt. Myöskään työnhaku ei ole vielä tulosta tuottanut, joten taloudellisesti mennään melko tiukilla. Löytyy siis useita syitä, miksi on ollut alavireinen mielentila. Jotenkin vielä tämä viikonloppu ”kruunaa” tilanteen, kun tuntuu että kaikilla ystävillä on jotain kivoja juttuja ja ohjelmaa ja itse en pysty niihin osallistumaan nyt. Mutta toki parempi nauraa kuin itkeä, täytyy uskoa että kerralla tulee kaikki niskaan ja sitten on suunta ylöspäin ;)

    Kommenttini pointti nyt kuitenkin ehkä eniten se, että yllättävältä taholta saa jonkinlaista ”vertaistukea”, kun tällaisia postauksia lukee. Vaikkei kellekään ankeita tuntemuksia toivo, niin tällaisella hetkellä auttaa kummasti, kun saa lukea vähän vastaavista fiiliksistä. Oon muutoinkin erityisen tykästynyt blogiisi, vaikutat jotenkin todella aidolta ja jalat maassa -ihmiseltä (jota ei ihan jokaisesta yhtä näyttävästä naisesta varmaan voi sanoa) ja kirjoitat poikkeuksetta jollain lailla kiinnostavista aiheista.

    Aurinkoista viikonloppua, kyllä täältä vielä noustaan kevättä kohti :)

    • Kiitos sinulle puhuttelevasta kommentistasi. Käyt elämässäsi todellakin läpi vaikeita asioita. Vaikken itse ole täysin samaa kokenut, voin silti samaistua. Eroprosessi ja siitä toipuminen täälläkin käynnissä… Asiat ottavat aikansa. Se on varmaa.

      Ja todellakin. Vaikka sitä ei toivo samoja fiiliksiä kenellekään – on silti jollain tavalla lohdullista kuulla, että ei ole ainoa jolla asiat eivät ole ehkä parhain päin. Mielestäni kaikenlaisista fiiliksistä ja olotiloista on hyvä puhua avoimesti! Rikkoa illuusiota, että kaikki olisi aina hyvin. Mutta suunta tosiaan ylöspäin kuten mainitsitkin. Upea asenne sinulla! En voi kuin ihailla tuollaista vaikeuksien keskellä. :)

      Ja iso kiitos, mahtavaa kuulla! Toivon sinulle kaikkea hyvää ja voimia tuleviin koitoksiin. <3 Olen aivan varma, että elämässäsi kääntyy uusi lehti joka tuo mukanaan paljon hyvää. Kaikkea sellaista jota ansaitset.

  10. Ajattelin kanssa, että varmasti olisi ihan eri fiilis mennä töihin aamulla jossain etelän maassa missä näkyisi palmuja työmatkalla ja olisi melkein aina aurinkoista. Johan nämä säät täällä saa aikaan plääh-fiiliksen. Mutta huomasin kanssa viime viikolla, että päivät on pidentyneet ihan selvästi, ei ole enää pimeetä kun lähtee neljältä töistä :) ja tänään on kyllä ollut ihana ilma :)

    • Hahah, no sanoppas muuta! :)

      Saman huomion olen tosiaan tehnyt ja se on kyllä parasta. Jee jee, kevät tulee! :)

  11. Tää tammikuu on tällä kertaa ihan ok, sillä futis on taas alkanut!! :)

    • Ymmärrän. :) Mutta sittenhän sulla on tosiaan hyvä kuukausi meneillään. Tosi kiva kuulla, että osalla tosiaan positiiviset ja hyvät fiilikset kuluvasta kuukaudesta. Ehkä nämä omanikin tästä pian taas kohenevat, kun päästään helmikuuhun… ;)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta