Täydelliset kiharat – näin onnistut!

Olen todella laiska arkisin laittamaan hiuksiani, joten niitä harvoin nähdään viikolla ainakaan laitetuilla kiharoilla. Hiukseni ovat kyllä luonnostaan suhteellisen taipuisaa sorttia ja jo puolen tunnin sykeröllä pitäminen taivuttaa hiuksia mukavasti. Tämä on yksi syy siihen miksi tukkani saattaa näyttää välillä kuvissakin kiharalta, vaikken ole sitä millään tavoin laittanutkaan. Kuljen oikeastaan aina kotona huoleton nuttura päälaella.

Ne tilanteet, joissa hiukseni kuitenkin kiharran, liittyvät aina viikonloppuihin tai ulos lähtemiseen. Välillä kiharran tukan mennessäni esimerkiksi illalliselle ja melkein aina varsinkin silloin, jos tiedän illan jatkuvan baareihin. Pidän todella paljon kiharoista ja ne tuovat mielestäni ulkomuotoon jotain arjesta poikkeavaa. Pitkät hiukset suorastaan korostuvat ollessaan kiharalla. Ne näyttävät tuuheammilta ja tuovat tyyliin kivasti ripauksen naisellisuutta.

Kiharoiden tekemistä olen harjoitellut vuosia ja nykyään olenkin hommassa aika pro. Ne onnistuvat niin muotoiluraudalla, kuin kiharrinpuikollakin. Tekemiseen menee kyllä aikaa tällaisessa tukassa, mutta on se sen vaivan arvoista! Eniten makuuni ovat lainemaiset, suurehkot ja luonnolliset kiharat. En pidä kovin säkkärästä meiningistä ja siksipä kaksi omistamaani rautaa ovat hommaan aivan parhaita. Toinen (vasemmalla) on *Remingtonin PROluxe 32 mm kiharrin, jonka avulla teen tavallisesti koko muun pään, paitsi päällimmäisen kerroksen. Rauta on sopivan paksu ja sen avulla hiuksiin saa juurikin lainemaiset kiharat, jotka eivät kuitenkaan veltostu. Raudassa on asetus, joka estää lämpötilaa ylittämästä 185 astetta, mikä on ainakin omalle tukalleni mielettömän hyvä juttu. Pelkään aina aika paljon sitä vahinkoa, mitä kuumuus hiukselle tekee, mutta tuon säädön ansioista hiuksiaan voi kihartaa huoletta. Toinen erikoisominaisuus on OPTIheat-teknologia, joka vie lämmön sinne missä sitä eniten kaivataan. Toisin sanoen teknologian avulla paksut osiot saavat eniten lämpöä ja heikoimmat osiot vähiten (hiuslatvat).

Kiharat

Päällimmäisen kerroksen teen puolestaan *Remingtonin PROluxe muotoiluraudalla. Tämä siksi, että haluan hiusten päällisosaan tiettyä tyyliä, jonka saa aikaan vaan muotoiluraudalla. Sen avulla voi nimittäin enemmän vaikuttaa kiharoiden suuntaan ja esimerkiksi siihen, että kasvoja reunustavat suortuvat ovat juuri omaan makuun täydelliset. Tässäkin raudassa on tuo lämmönsäätelyjärjestelmä, joka laskee lämpötilaa siinä kohtaa, kun rautaa viedään hiuksessa alaspäin. Myös edellä mainitsemani PRO + asetus löytyy, jonka avulla hiuksiaan on mahdollista edes hieman varjella. Rauta ylipäänsä on todella liukuva ja metalliosat jättävät hiusten pinnan kiiltäväksi. Pakko sanoa, että vanhaan rautaani verrattuna aivan eri luokkaa! Ei takerru hiuksiin vaan luistaa jopa omissa kuivahkoissa suortuvissa täydellisesti.

Kun kiharrusvälineet on kunnossa, tullaan aika tyypillisen kysymyksen äärelle, eli kuinka onnistua kiharoiden teossa? Kuinka saada ne kestämään koko illan ajan ilman jatkuvaa hiuslakan lisäilyä? Itsehän olen opetellut kiharoiden tekemistä vuosien varrella ja sitä kautta löytänyt ne parhaat kikat täydellisiin kiharoihin ja niiden tekemiseen. Tänään haluan jakaa teille ne omat vinkkini, jotka eivät ole mitään ammattilaisen sanelemia mutta toimivat ainakin omassa tukassani erinomaisesti!

Kuivaa hiukset huolella

Puolimärkään tukkaan on monesti kova houkutus lähteä kiireessä kihartamaan mutta virheistä oppineena, se ei todellakaan kannata! Jos haluat hyvän lopputuloksen, föönaa tai anna hiusten kuivua luonnostaan täysin kuiviksi ennen kihartamisen aloittamista. Itse teen tavallisesti niin, että föönaan puolikuivan tukan huolellisesti kamman avulla, jonka jälkeen aloitan kiharrushommat.

Käytä pohjustustuotteita

Muistan kuinka nuorempana ihmettelin miksi tukka ei pysy kiharalla? Virhe oli kuitenkin se, etten pohjustanut hiuksiani millään tavalla. Nykyään homma lähtee jo suihkusta. Pesen hiukseni aina kosteuttavilla tuotteilla jos tiedän, että tulen hiukseni kihartamaan (tämä siksi, että omaan kuivan tukan joka kuivuu rautakäsittelyssä entisestään). Suihkun jälkeisen hoitosuihkeen jätän kuitenkin laittamatta, sillä se tekee tukasta helposti liian raskaan muiden muotoilutuotteiden kanssa.

Puolikuivaan hiukseen laitan tyveen muotoiluvaahdon, pituuksiin rakennetta tuovaa voidetta (KMS:n Add Volumea) ja lopuksi vielä lämpösuojan. Kampaan hiukset läpi tyviosaa vältellen ja föönaan kuiviksi.

Jaa hiukset osioihin

Jotta kihartaminen olisi helpompaa ja selkeämpää, kannattaa hiukset jakaa osioihin. Itse jaan tukkani tavallisesti 3-4 osioon ja nostan ylimääräiset hiukset ylös. Kihartamisen aloitan niskasta ja etenen kohti päällisosuutta. Lopputulos on aina paras jos koko prosessin suorittaa huolellisesti ja ajan kanssa. Otankin kihartimeen kerrallaan suhteellisen kapeita osioita, jotta hius kihartuu eikä suoristu saman tien.

Anna kiharoiden jäähtyä

Heti kihartamisen jälkeen ei kannata tehdä hiuksille mitään, vaan antaa kiharoiden jäähtyä muotoonsa. Tavallisesti annan tukan olla ainakin kymmenen minuuttia, jonka jälkeen viimeistelen sen. Tämä kikka todella toimii ja auttaa siihen, että hiukset ovat kiharat vielä seuraavanakin päivänä!

Viimeistele

Yhtä tärkeää, kuin pohjustaminen, on myös kiharoiden viimeistely. Itse harjaan kiharat aina läpi, sillä haluan lopputuloksesta pehmeän ja kuohkean. Kun hiukset on harjattu, on aika viimeistellä kampaus lakalla ja suolasuihkeella. Suihkutan ihan alkuun suolasuihketta kauttaaltaan, jonka jälkeen heitän päälle vielä lakan. Lakka ei saa olla missään nimessä sitä vahvinta mahdollista, vaan mieluiten pidoltaan keskivertoa ja koostumukseltaan hienojakoista. Kiharakampauksessa, kun on se vaara, että lopputuloksesta tulee tahmainen ja liian laitetun näköinen. Mieluummin jättää tukan pehmeämmäksi, kuin tekee siitä lakkakorpun.

Kohota tyvi

Kiharoiden pito lähtee tyvestä. Jos tyvi on lätyssä, menee tukka helposti lähes kauttaaltaan päätä myöten. Varsinkin suomalaisessa lasimaisessa hiuksessa tyven kohottaminen on tärkeää! Yksi tapa on suihkuttaa hiuslakkaa käsiin ja viedä sitä kautta tyveen. Toinen erittäin hyvä keino on tyvipuuteri. Tuon kanssa saa kuitenkin olla tarkkana ettei laita liikaa, vaan pienikin määrä riittää kohottamaan tyven ja tuomaan siihen kuohkeamman efektin. Tupeerausta en itse harrasta ollenkaan, sillä en oikein osaa tehdä tuota luonnolliselta näyttävällä tavalla.

Älä hipelöi

Jotta lopputulos säilyy, kannattaa hiusten antaa olla ihan rauhassa ilman koskettelua ja jatkuvaa muotoilutuotteiden lisäilyä. Pitkä hius on helposti raskas ja sen vuoksi kiharat saattavat suoristua helpommin, kuin lyhyessä tukassa. Onkin tärkeää ettei tukkaa jatkuvasti näperrä, vaan laittaa tekovaiheessa alle ja päälle riittävän hyvät tuotteet, jolloin lopputulos säilyy. Oma heikkouteni on jatkuva lakan lisääminen mikä monesti vaan saattaa pahentaa tilannetta ja tehdä tukasta tönkön. Tuosta tavasta olen koittanut pois oppia.

Näillä keinoin omat kiharani onnistuvat poikkeuksetta ja pysyvätkin hiuksissa erinomaisesti. Toki hiuslaatukin vaikuttaa ja esimerkiksi lasimainen suomalainen hius on varmasti huomattavasti vaikeampi saada kihartumaan ja pysymään kiharana. Toisaalta myös pitkä hius tuo kyllä peliin omat haasteensa.

Onko teillä jotain kikkoja, joilla kihara mielestänne pysyy tukassa paremmin? Jos on jotain erityisen hyviä vinkkejä niin jakakaahan ihmeessä! :)

 

*Remingtonin raudat blogin kautta saatuja. 

Tätä et tiennyt minusta

Olen jossain määrin aika itsekäs ihminen. Tällä en tarkoita mitään ilkeää omahyväistä tyyppiä, mutta se, että olin kuusi vuotta ainut lapsi näkyy minussa jollain tavalla vielä tälläkin ikää. Olen aika huono jakamaan asioita ja tavallaan en tee helposti mitään sellaista, mikä ei tunnu minusta hyvältä. Vaikka ajattelenkin muita ihmisiä, en ajattele muita kuitenkaan niin paljon, kuin jotkut ihmiset ajattelevat. Tai en laita toisia aina itseni edelle ja sitä rataa. Terve itsekkyys on mielestäni jossain määrin ihan hyväkin piirre, mutta toisinaan toivoisin, että olisin se joukon huolehtivaisin tyyppi. Yksi ystäväni on niin epäitsekäs, että jollain tavalla katson tuota piirrettä hänessä todella ylöspäin.

Vaikkei ehkä ihan heti päällepäin uskoisi, kiihdyn helposti nollasta sataan. Olen kovin temperamenttinen ihminen ja jos jokin asia todella ärsyttää, näytän sen. Hermostun eniten jos jokin asia ei onnistu ensimmäisellä kerralla ja useinpa vielä silloin, jos kyse on omasta epäonnistumisesta. En pidä yhtään siitä, etten osaa jotain. Joskus ovat tavaratkin lentäneet, mutta onneksi ikä on tuonut temperamenttiini tiettyä tyyntymistä…

Inhoan kaikenlaisia sanalyhennelmiä. Raksu, seukata, ystis, datailla, dösä, dokata, spessu… Listaa voisin jatkaa vaikka loputtomiin. Miksi sanoista pitää vääntää tuollaisia lyhennelmiä? Mielestäni ne kuulostavat niin tyhmiltä ja teinimäisiltä. Vaikken puhu mitään kirjakieltä, en oletettavasti myöskään käytä noita lyhenteitä. En ainakaan usein, toivottavasti.

Minulla on lähes aina jotain vaivoja. Eikä siinä jos vaan sivuuttaisin oireet, mutta alan aina googlettamaan ja lopulta päättelen, että nyt on tosi kyseessä. Toisinaan joutuu jälkikäteen ihan naureskelemaan niille omille diagnooseille, joita teen. Harvoin on kuitenkaan oikeasti kyse mistään vakavasta, sillä olenhan perusterve ihminen. Pelkään vaan aika paljon erilaisia sairauksia ja ajattelen tässäkin asiassa realistisesti, että ne todella voivat osua joskus jopa omalle kohdalle.

Olen kokenut jonkinlaisen joogahurahduksen. Alkuun olin vähän skeptinen ja mietin etten halua mitään henkisiä joogahöpinöitä mutta nyt, kun olen tehnyt joogaharjoituksia kotona useamman kerran ja käynyt kerran hot joogassa alan fiilistelemään todella tuota lajia. Henkisyyttähän ei ole pakko ottaa mukaan ellei niikseen halua. Fiilis kehossa puolenkin tunnin joogan jälkeen on aika mieletön! Tuntuu, kuin keho aukeaisi ja sitä löytäisi itsestään ihan uusia ulottuvuuksia. Kyseinen laji tuo hurjan hyvää tasapainoa lihaskuntoharjoittelun ja aerobisen rinnalle.

Kiroilen aivan liikaa. Vaikken niitä pahimpia kirosanoja, niin veellä alkava sana pääsee suustani vähän turhankin usein. Muiden puheesta kirosanat aina särähtävät korvaani, joten tuo on ehdottomasti tapa, josta koetan kokoajan päästä eroon! Kiroilu on vaan jonkunlainen noidankehä, se ikäänkuin tarttuu kielenkäyttöön todella helposti ja on hankala lopettaa kokonaan. Varsinkin jos jokin juttu ärsyttää, on tuo vee niin helppo suustaan ulos päästää. Eipä noita kai turhaan voimasanoiksi kutsuta…

Imuroin asuntoni lähestulkoon joka päivä. En nimittäin voi sietää roskia lattioilla ja varsinkin keittiön valkoisilla kaakeleilla jokainen hiussuortuvakin pistää oitis silmään. Asuntoni on kyllä 24 neliöinen yksiö, mikä sinällään helpottaa hommaa. En pidä siivoamisesta yhtään, mutta en tykkää myöskään sotkusta – varsinkaan pölystä tai hiuksista lattioilla.

Olen koukussa suuveteen. Mielestäni tuo on aivan paras tapa freesata suu helposti ja nopeasti, sillä en syö laisinkaan purkkaa. Kuljetan pientä suuvesipurkkia usein myös laukussani, sillä silloin voin huuhdella suuni missä ja milloin vaan, varsinkin ruokailujen jälkeen. Pahanhajuinen hengitys on yksi ällöttävimmistä asioista mitä tiedän. :D

En voisi elää ilman paperista kalenteria! Omaan huonohkon muistin ja kaikki menot tulee olla kirjoitettuna ylös jotta muistan ne. Puhelimen kalenteri ei kuitenkaan ole vaihtoehto, vaan minun tulee voida kirjoittaa kaikki ylös ns. vanhanaikaisesti. Kalenteri onkin yksi tärkeimmistä jutuista, mitä omistan.

Olen todella huono kevyissä ihmissuhteissa. En olekaan koskaan ottanut ketään täysin tuntematonta baarista mukaan ja lähtenyt hänen kanssaan. Toki minullakin on ollut kaikenlaisia ihmissuhteita, eikä monikaan niistä kovin vakavaa sorttia (varsinkin nuorempana oli), mutta olen todella huono noissa jutuissa. Olen ihmisenä herkkä ja jollain tavalla minun on vaikeaa olla ihmisten kanssa ilman, että pidän heistä edes jollain tasolla ja siksi kiinnynkin todella herkästi. Joskus toivoisin olevani edes hieman tunteettomampi ja kovakuorisempi.

Oliko joukossa juttuja joihin voitte samaistua? :)