Meille on niin paljon varattuna

Tämän päivän, tai oikeastaan viikon ajatuksen kiteyttää hienosti postaukseni otsikko. Oivallus siitä, kuinka paljon minulle ja sinulle on varattuna. Vaikka emme nyt sitä kaikkea ehkä usko, ymmärrä tai tiedäkään – paljon on varattuna.

Ihminen on siitä hassu olento, että se haluaisi kaiken nyt ja heti. Kun olo on huono halutaan äkkiä se hyvä mieli takaisin, eikä missään nimessä kyetä näkemään huonon fiiliksen kääntöpuolta tai tarkoitusta. Tulevaisuudenkin suhteen saatamme ajatella, että miksei kaikki ihana nyt vaan voisi tapahtua samantien, miksi ihmeessä joitain asioita joutuu odottamaan? Jotkut jutut odottavat kuitenkin sitä oikeaa hetkeä. Emme ole välttämättä juuri nyt kypsiä tai aika ei ole oikea. En tarkoita tällä sitä, että elämässä tulisi vaan istua odottamassa, että jotain tapahtuu, vaan tottakai meidänkin tulee ahkerasti tavoitella ja unelmoida.

On kuitenkin olemassa asioita, jotka vaan tapahtuvat myöhemmin. Monesti asioiden tapahtumattomuutta saattaa lykätä myös oma käytös. Ei uskalleta irroittaa siitä vanhasta tutusta ja turvallisesta, vaan pidetään tiukasti kiinni. Roikutaan jopa liian lujasti, jolloin uusia mielettömiä asioita vaan lipuu ohitsemme. Emme todennäköisesti edes näe niitä, sillä keskitymme niin täysillä siihen tilanteeseen jossa olemme. Kuulostaako ehkä tutulta?

Minun on pakko myöntää, että tutulta kuulostaa. On niin paljon helpompaa vaan olla mukavuusalueella, kuin ottaa askel epämukavuusalueelle. Olen kuitenkin joutunut harjoittelemaan tuota taitoa paljon viime kuukausina ja voin sanoa, että pahinta on nimenomaan sen askeleen ottaminen. Se hetki, jolloin teet jotain sellaista joka tuntuu hurjan epämiellyttävältä. Askel ja hetki sen jälkeen on pahin. Elämällä on kuitenkin tapana kantaa ja viedä meitä eteenpäin. Nyt tuntuu sille, että pikkuhiljaa sitä on taas avoin uusille seikkailulle ja antaa elämälle ihan uudenlaisen mahdollisuuden. On tullut vahva tunne siitä, että minullekin on paljon varattuna. Asiat eivät kuitenkaan aina tapahdu tahtomassamme järjestyksessä, vaan kaikelle on se oma aikansa ja paikkansa.

On tärkeää uskoa ja luottaa. Omassa elämässäni on edelleen isoja kysymyksiä, joiden suhteen minun on vaikea uskoa, vaikka kuinka tahtoisin. On nimittäin olemassa elämäntilanteita ja tapahtumia, jotka vaan vievät uskon. Ne suorastaan syövät pohjan kaikelta siltä hyvältä, johon olet aina halunnut luottaa. Se on tavallaan todella surullista, mutta kuuluu elämään. Menee hetki, että voimme oppia uskomisen taidon uudestaan. Tärkeää on kuitenkin se, että annamme elämälle mahdollisuuden kuljettaa. Viedä kohti tuntematonta ja asioita, joiden on määrä jossain kohtaa tapahtua.

Näiden ajatusten siivittämänä tähän viikonloppuun. Uskoen ja luottaen siihen, että meille on paljon varattuna. On tulossa niin paljon hyviä asioita. Toivoisinkin, että tekstini valaa uskoa myös sinuun, joka olet kamppaillut vaikeiden asioiden äärellä ja ehkä menettänyt uskosi elämän hyvyyteen. Aina on valoa tunnelin päässä. Aina on tulossa jotain uutta, kunhan annamme sille vaan mahdollisuuden. <3

Aurinkoa perjantaihinne!

On my way

9 vastausta artikkeliin “Meille on niin paljon varattuna”

  1. Jutta, kiitos tästä tekstistä!

    Et voi ikinä arvatakaan miten tarpeeseen se just tänään tuli! <3 Oon toipunut viime kuukausina pitkän parisuhteen päättymisestä ja on välillä ollut lohduttavaakin lukea, että sulla on ollut samankaltaisia fiiliksiä, kuin mitä itsellä. Vaikka en tietenkään sellaisia fiiliksiä muille toivo, mutta se auttaa ymmärtämään, ettei ole ihan täysin epänormaali jos kamppailee omien tunteidensa vuoristoradassa. Mutta tänään olo on ollut erityisen huono ja sun teksti vaan tuntui jotenkin todella lohdulliselta. Kiitti vielä! KIvaa viikonloppua sinulle! :)

    • Lämmin halaus sinne <3

      Ymmärrän paremmin kuin hyvin fiiliksiäsi, nimimerkillä samoja tunteita läpikäynyt. Elämällä on kuitenkin paljon meille annettavaa, kuten kirjoitinkin. Pienin askelin siis kohti parempaa oloa ja onnellista tulevaisuutta. Muista, ettei ole väärin tuntea mitään mitä tunnet vaan jokainen tunneskaala tulee läpikäydä. Uskoisin, että tiedätkin sen.

      Ihanaa kuulla, etten kirjoittanut tekstiä turhaan. Siispä kiitos sinulle, kun kävit kommentoimassa! Oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua! :)

  2. Hyvä kirjoitus! Ihmisten pitäisi elää hetkessä! Olen ollut poikaystäväni kanssa 7 vuotta ja ja viimeiset puoli vuotta odotin kosintaa ja pari kuukautta sitten tämä tapahtui joka oli ihanaa! Nyt kuitenkin mieleni on vallannut ahdistus. Tai onnellisuus ja ahdistus vuorottelevat. Olen lukenut ja tämä taitaa olla elämän positiivinen kriisi! Unelmani täyttyi ja se aiheuttaa jonkinlaista ahdistusta. Se kosinnnan odotus oli niin kihelmöivää! Ja nyt kun se tapahtui niin se on omituista. Olen jotenkin sairaalla tavalla nauttinut tietynlaista epävarmuudesta ja tällainen turvallisuudentunne on omituista. Kai se kaikki ahdistus johtuu nimenomaan uudesta tilanteesta – vaikka se onkin positiivista.

    On ollut inhottavaa kun kukaan kavereistani ei ole vielä kihloissa, koska täytän tänä vuonna 24, niin on sen verran nuorta porukkaa, niin kun ei ole voinut jakaa kenenkään kanssa tunteita ja sitten se ahdistus on vain pahentunut!

    En tiedä saatko tästä kiinni yhtään:D mutt jotenkin ahdistun hirveästi niistä ahdistuksen tunteista että se on kamalaa! Ja ahdistun siitä että milloin se tulee se ahdistus!

    Nyt minun pitää vaan oppia uuteen vaiheeseen ja siihen että sitä ihanaa sellaista tiettyä odotusta ja jännitystä ei nyt vain ole enää!

    Olen aina etsimässä asioista negatiivisia asioita ja ikinä en jotenkaan ole tyytyväinen (muka) siihen tilanteeseen mitä on!

    Vaikka unelma kävi toteen niin ei silti ole helppoa ajatusten kanssa! Nyt on sellainen fiilis että mitä nyt odotan???

    Ihmismieli on erikoinen!

    • Kiitos! Sain kyllä kiinni ajatuksestasi ja ymmärrän sen. Ihmismieli on kieltämättä toisinaan aika outo! Odottaa asioita mutta, kun ne saa tulee jonkunlainen tyhjyyden tunne ja miettii tässäkö se nyt oli. Hassua.

      Tavallaan kannattaa pyrkiä elämässä siihen, että keksii asioista aina jotain positiivista. Negatiivisuus, kun ei johda oikeasti mihinkään. Toki tämä ei ole mikään itsestäänselvyys välttämättä mutta siihen kannattaa pyrkiä. :) Ja sen varmasti itsekin tiedostat.

      Nythän sinulla on häät odotettavana ja ei muuta, kuin alat suunnittelemaan niitä! ;) Älä anna tuollaisille höpöaatoksille sijaa, sillä tätä hetkeä olet odottanut jo pitkään. Jos tahdot olla miehesi kanssa, voit mielestäni huoletta iloita. Keksit tosiaan tilalle jotain uutta odotettavaa ;)

    • Kiitos vastauksestasi! Ihanaa että ymmärsit! Ja sen takia juuri kun haluan todellakin olla mieheni kanssa niin on todella inhottavaa ne ahdistuksen tunteet!!!!

      Ja se menee juuri noin, että sitten kun sen saa niin tulee nimenomaan tyhjyyden tunne, omituista. Olenkin yrittänyt aina ajatella muuta kun negatiivisia ajatuksia tulee mieleen koska ne eivät johda mihinkään hyvään! Pitää jotenkin ajatella että täytyy olla nyt onnellinen kun sain sen mitä halusin:)

      Mukavaa viikonloppua!:)

    • Veikkaisin, että on tosiaan aika luonnollista tuossa tilanteessa jossa olet. :) Voi olla tavallaan jotain pelkoakin siitä, että tämä on nyt lopullista vaikka kuinka miehesi kanssa haluatkin olla.

      Uskoisin, että fiiliksesi helpottavat ajan kanssa. Kannattaa tosiaan siirtää fokus hyviin juttuihin niin eiköhän se siitä. :)

      Ja samoin sinne!!

    • Nyt pitää kyllä kiittää sua!
      Tuo lopullisuus mistä sanoit niin aluksi vähän mietin että mitä ihmettä tarkoitat. Mutta nyt jotenkin summasin yhteen näitä ja ymmärsin mitä tarkoitit, ehkä osaksi se onkin Jopa pelottanut!? Ymmärsin siis että minun pitää edelleen elää myös tässäkin hetkessä!! Miksi en sitä tajunnut aiemmin? Elämästä ei koskaan tiedä oikeasti! Eihän kihlaus periaatteessa mitään meinaan muuta! Ei se toinen silti ole itsestäänselvyys!

      Sait minut ajattelemaan positiivisia asioita, ja kiitos Jutta siitä<3

      Muutenkin blogisi on edelleen yksi parhaimmista vaikka en aina kommentoikaan!

  3. Miksi jokaisen postauksesi kuvituksena, riippumatta tekstin aiheesta, on kuvia itsestäsi sängyssä pikkutopissa ja/tai pikkupöksyissä? Huvittavaa jopa. 😊 Otatko itse kuvasi? Voin vaan kuvitella tilanteen.

    • Öööh, pikkupöksysillään? Ei ole varmaan koskaan ollut kuvaa jossa olisin pikkareissa ja pikkutopissa. :D Yleensä mulla on aika paljon vaatetta päällä. Näissä kuvissa body eikä nyt kyllä aivan hurjasti mitään kriittistä näy. Ja jokainen postaus on pientä liioittelua. Kuvaan osan kuvista itse, osaa en. :)

      Jos sua häiritsee, siirryppä muihin blogeihin. Mukavaa viikonloppua!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 19
Tykkää jutusta