Sydän avoinna

Ei ehkä vielä uudelle rakkaudelle, mutta uusille ihmisille ja seikkailuille. Pysähdyin toissapäivänä miettimään kuinka monta hyvää ihmistä elämässäni onkaan tällä hetkellä. En nimittäin muista aikaa, jolloin heitä olisi ollut näin monta! Tällä tarkoitan siis henkilöitä, joihin luotan, joiden seurassa voin olla oma itseni ja joiden kanssa parannetaan jatkuvasti maailmaa – ystäviäni. En tiedä johtuuko tämä tilanne päättyneestä parisuhteesta ja siitä, että ystäville on vaan ollut entistä enemmän aikaa vai mistä, mutta koen olevani tällä hetkellä todella onnekas, mitä tulee läheisiin ihmissuhteisiin. Vaikka sitä sanotaan, että jo yksikin hyvä ystävä riittää, niin onhan se nyt rikkaus omistaa heitä useampi!

Ystävyys

Olen kirjoittanut tästä blogissani ennenkin, mutta en ole tosiaan koskaan ollut mikään sellainen laumasielu, joka omistaa kymmeniä ystäviä. Olen ennemmin niitä ihmisiä, joille ne parikin läheistä sielunsiskoa riittää mutta eipä useammasta ole haitaksikaan. Ja vaikka rakastankin yksin oloa, olen kärsinyt elämässäni myös yksinäisyydestä. Muistan kuinka esimerkiksi Helsinkiin muutettuani koin todella pitkään oloni yksinäiseksi. En tuolloin tuntenut täältä kuin yhden ihmisen ja tukiverkostoa ei käytännössä ollut ollenkaan. Siispä tiedän myös sen, miltä tuntuu, kun ei ole ihmistä jota pyytää elokuviin tai jonka kanssa lähteä viinilasilliselle. Tänä päivänä en voisikaan olla kiitollisempi siitä, että olen löytänyt lähelleni hyviä ihmisiä enkä koskaan ole tilanteessa, että jäisin tahtomattani yksin.

Ystävien löytäminen aikuisiällä ei ole välttämättä itsestäänselvyys. Todella paljon on ihmisiä, joiden kanssa ihmissuhde ei koskaan etene syvemmälle tasolle, jota ainakin itse ystävyyteen kaipaan. On myös niin kovin paljon epärehellisyyttä ja ihan vaan kaksinaamaisuutta. Itsehän luotan todella pitkälti omaan intuitioon ja siihen, mikä fiilis minulle tulee keskusteltuani ihmisten kanssa. Uskon, että sellainen tietynlainen varovaisuus onkin aikaansaanut sen, että olen löytänyt rinnalleni ne luotettavat ihmiset. Vaikka annan julkisesti blogissani aika paljon, olen huomattavasti arempi antamaan itsestäni kasvotusten. Jotta tuon teen, minun tulee kokea luottamusta toista ihmistä kohtaan. Joidenkin kanssa tuo luottamus syntyy samalla sekunnilla, kun tavataan, toisten kanssa pikkuhiljaa ja joidenkin kanssa ei koskaan.

AjatuksiaAjatuksia

Tärkeintä uuden ystävyyssuhteen luomiselle ja ylipäänsä ihmissuhteiden syntymiselle on se, että olemme avoimin mielin. Jos emme kaipaa elämäämme ketään, se vaan paistaa meistä läpi. Minähän olen tosiaan aina ollut vähän sellainen, etten haali ystäviä ympärilleni ja olen luontaisesti hieman luotaantyöntävä. Ylläpidän herkästi aika kovaa suojamuuria ja en harrasta ”turhaa” small talkia. En kuitenkaan tarkoita tuota ylimielisyytenä ja sellaisena etten haluaisi tutustua ihmisiin. On toki hetkiä etten haluakaan, mutta yleisesti ottaen olen koittanut opetella avoimempaa suhtautumista ventovieraisiin. Sellaista huolettomampaa positiivista asennetta, joka ei oleta oitis, että nyt tuo haluaa minusta jotain. Varsinkin miesten kanssa lienee tuo hankaluus, sillä pelkään aina, että nyt minua tulkitaan väärin ja joudun tahtomattani epämiellyttäviin tilanteisiin.

Teksti lähti ehkä nyt hieman rönsyilemään, mutta pääajatus tälle postaukselle oli juurikin mielen avoimuus. Se, kuinka ihania ihmisiä tulee elämäämme jos vaan päästämme heidät lähellemme. Se, että olen onnekkaassa tilanteessa ystävien suhteen, on tapahtunut varmaan osittain oman asenteen muutoksen seurauksena. Olen ehkä jollain tavalla vapautunut ja uskallan enemmän heittäytyä ihmisten kanssa? Konkreettisesti olen ainakin pistänyt merkille sen, että mitä enemmän me itse annamme ja mitä enemmän ihmissuhteeseen panostamme, sitä rikkaammin saamme myös takaisin.

Ystävyys

Ihmiset elämässämme ovat suuri rikkaus. Vaikka sitä kuinka rakastaisi yksin oloa – harva haluaa olla yksinäinen. Se tunne on todella surullinen tunne. Siksi itse pyrin ajattelemaan tätä asiaa säännöllisin väliajoin ja oikeasti olemaan kiitollinen nykytilanteesta. En siltikään halua ajatella, että nyt minulla on tarpeeksi ihmisiä elämässäni, vaan tahdon avata omaa mieltäni vielä hieman lisää. En halua sulkea  ympyrääni, vaan katsella laajemmalle. Sydämessäni on vielä tilaa ja olen varma, että on olemassa ihmisiä, joiden sydämessä on tilaa myös minulle.

Näihin ajatuksiin ja tunnelmiin, ollaan kiitollisia ihmisistä ympärillämme! Ihanaa perjantaita.

On my way

7 vastausta artikkeliin “Sydän avoinna”

  1. Aamen. Teksti oli kuin suoraa mun ajatuksista, itse en vain olisi osannut ilmaista niitä näin hyvin.

    Mulla on vain pari tosi hyvää ystävää enkä kaipaakaan isoa kaveripiiriä. Joidenkin ajatusmaailmaan kyseinen malli ei tunnu sopivan, ja siksi mutkin tulkitaan usein väärin. Ajatellaan, että oon niin ylimielinen ettei mulle kelpaa ketään tms. Oon myös saanut kuulla, että oon toisten ihmisten seurassa täysin erilainen kuin toisten. Että jotenkin ylenkatsoisin tiettyjä ihmisiä.

    Mua on käytetty hyväksi monissa ihmissuhteissa eikä ole annettu olla se, kuka olen. Että jos en ole tietynlainen, niin sitten saan kuulla siitä. Mä en näe mitään syytä olla tällaisten ihmisten kanssa, joiden seurassa mulle tulee vain paha olla. Sitten toisaalta tulee paha mieli myös siitä, että nämä ihmiset saavat mut näyttämään ”pahalta”, vain koska en vastaa heidän odotuksiaan. No, nyt olen oikein ajan kanssa opetellut tietynlaista itsevarmuutta näitä tilanteita varten. Vähitellen osaan olla kiitollisempi siitä, että mun lähellä ovat ne ihmiset, jotka aidosti ovat mun ystäviä.

    • Kiva kuulla, että ajatukset kohtasivat.

      Tiedän mistä puhut ja tuo on todella ikävää. Olen samaa mieltä siitä, että nuo ihmiset eivät todellakaan ansaitse ystävyyttäsi ja itse en tuollaisten ihmisten kanssa aikaani viettäisi. Tärkeintä on, että sinulla on se verkosto ympärilläsi, joka tietää ja tuntee sen mitä olet. Tai näin itse ajattelen. :)

      Ole rohkea ja toimi kuten sydämesi sanoo. <3

    • Hei, itsellä vähän sama tilanne, tuttuja on paljon, mutta oikeita ystäviä vain 2 enää, yhdestä jouduin luopumaan alkuvuodesta koska ihminen muuttui niin rasittavaksi omien ongelmiensa kanssa ja minulla ei yksinkertaisesti ollut enää voimia tukea ja kuunnella syytöksiä siitä etten ollut tarpeeksi läsnä ja tukena, hän ei vaan ymmärtänyt että tarvitsee ammattiapua ja minä en ole mikään terapeutti kenellekään… Ihmissuhteista pitäisi saada ehdottomasti enemmän iloa ja jos liian raskaaksi käy niin parempi vaan ottaa etäisyyttä, no meidän tapauksessa se etäisyyden pitäminen ei onnistunut ja sanoin suoraan mitä ajattelen ja toinen ei tietenkään kestänyt sitä rakentavaakaan kritiikkiä ja pisti välit poikki… Tämän lisäksi oon kohdannut muista selän takana puhumista ja henk.kohtaisten asioiden levittämistä jne, joita en hyväksy ja sellaisiin ihmisiin otankin aina etäisyyttä, kun en luota ettei puhuisi mustakin samaan tapaan mun selkäni takana…

      Näiden 2 ystävän lisäksi on vielä oma mies joka tietenkin on paras ystäväni, muita en hirveästi kaipaakaan, tykkään viettää aikaa yksikseni ja nyt seurustellessani mulle riittää että näen kavereita kerran kuussa, no enpä sinkkunakaan niitä sen enempää nähnyt. Muakin ymmärretään joskus väärin, mutta jos ei kaipaa niin paljon muiden ihmisten seuraa ja tykkää puuhastella omassa rauhassa omia juttuja niin onko se nyt väärin, jos kuitenkin viihtyy juuri noin parhaiten omassa elämässä? Onneks näillä kahdella ystävällä on myös oma elämä eikä roiku minussa niin kuin se ystävä josta luovuin, ja aina kun nähdään niin jatketaan siitä mihin viimeksi jäätiin, sitähän se parhaimmillaan on, ettei ole riippuvainen kenestäkään ja on itsenäinen, itsehän voin viihdyttää itseäni menemällä vaikka yksin terassille/shoppailemaan enkä koe itseäni yksinäiseksi… Tietenkin jatkuva yksinolo olisi eri juttu ja varmasti mullekin tulisi yksinäisiä fiiliksiä, niitä tuli kuitenkin sinkkuvuoteni aikana vaan kerran ja taustalla olikin epäonnistunut romanssin alku…

      Uudet ihanat ihmiset on toki tervetulleita elämääni ja nyt kun yksi on poistunut on enemmän aikaa muille ja ehtii nähdä vanhojakin kavereita enemmän :)

  2. Kuulostaa ikävältä. Varsinkin henkilökohtaisten asioiden levittäminen on todella loukkaavaa käytöstä.

    Mielestäni jokainen ottaa itselleen aikaa niin paljon, kun tarvitsee. Itse olen ihan viikottain parhaiden ystävieni kanssa yhteyksissä ja osan kanssa jopa päivittäin. Ei me kuitenkaan joka päivä ehditä näkemään, joskus voi mennä jopa se kuukausikin. Tosiystävät kyllä ymmärtävät ja he todella antavat tilaa. Aikuisiällä on tosiaan omat elämätkin, jonka vuoksi ei voi olettaa, että toinen ehtisi jatkuvasti näkemään. Työkiireet ja monella myös parisuhde.

    Senpä vuoksi toimi juuri kuten sinusta tuntuu. Kaksikin ystävää on paljon ja varmasti pärjäät myös tuolla määrällä. ;) Toki sydän aina avoinna, siinä ollaan samoilla linjoilla ehdottomasti.

    Ihanaa kevättä!

    • Joo se entinen ystävä paljastui lopulta narsistiksi, kun olen asiaan perehtynyt niin löytänyt tosi paljon samoja piirteitä, en olisi kyllä koskaan uskonut joutuvani sellaiseen tilanteeseen, se selittääkin paljon sitä painostuksen määrää tehdä asioita yhdessä silloin kun sille sopii, huomion kerjäämistä ja suuttumista jos musta ei kuulunut viikkoon, oltiin toki melkein päivittäin yhteydessä puhelimitse silloin kun olin sinkku, luonnollisesti aikani väheni kun aloin seurustelemaan, sitähän se ei ymmärtänyt vaan syytti että jätin hänet, juuri kun hänellä oli vaikeaa, no mistään vaikeuksista ei mulle puhunut vaan odotti että olisin sen sanojen mukaan osannut lukea häntä, se oli mulle jo liikaa… Toki muita merkkejä oli ilmassa jo ennen kuin tapasin mieheni, oikeat ystävät myös ymmärtää elämän tilanteen muuttuneen ja tosiaan antaa tilaa… On ollut todellakin vapautunut olo sen jälkeen kun meni välit poikki, saan elää juuri omannäköistä elämää ilman minkäänlaista painostusta ja syyttelyä, vaikka on toki välillä ollut ikävääkin, mutta parempi näin..

    • Onneksi pääsit tästä ihmisestä eroon! Valitettavasti narsistit saattavat monesti onnistua salakavalasti kietomaan ihmisiä pikkusormensa ympärille, eikä heistä ole välttämättä niin helppoa yli päästä. Tämän takia on mielestäni tärkeää, että jatkuvasti punnitsee ihmissuhteitaan. Ystävyyden ei kuulu olla mikään parisuhde, jolloin suututaan tuon tuosta tai vaaditaan kuten puolisolta voitaisiin vaatia. Seurustelu vie aikaa ja on luonnollista, että siinä kohtaa ei ehdi joka päivä ystäviään näkemään. Ystävyyden kuuluu olla joustava ihmissuhde, ei suhde jossa vaaditaan jatkuvasti tukea tai muuuta. Mielestäni siis todella hyvä päätös, olet vahva nainen, kun olet sen onnistunut tekemään. :)

  3. Niinpä, oikeassa olet! Toisaalta parisuhdekin toimii parhaiten niin että kumpikin on onnellinen tahollaan eikä sitä toista vaadita tekemään itseä onnelliseksi, siinä on niin suuri taakka toiselle kannettavaksi toisen onnesta, ensin pitää itsekseen olla onnellinen jotta voi olla onnellinen toisen kanssa, tämä pitää todellakin paikkansa ja on omakohtaistakin kokemusta, tämä pätee myös muihin ihmissuhteisiin… Tämä ihminen vaan on pohjimmiltaan niin onneton ja masentunut, vaikka muuta yrittää muille esittää, apua hän ei ymmärrä hakea, näille muutamile läheisimmille ihmisille näyttää sen ikävän puolen, purkaa pahaa oloa ja vaatii jatkuvaa huomiota, ihailua ja seuraa, jos joillain on hetken aikaa hauskaa jonkun muun kanssa on mustis ja suuttuu… Odottaa koko ajan että muut tekee sen onnelliseksi, ei ymmärrä että se on sen omalla vastuulla. Kuullostaa varmaan kylmältä, mutta varmaan vaan sen jatkuvan narsistin painostuksen kokenut ymmärtää. Ja kiitos, itsekin yritän ajatella noin :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 9
Tykkää jutusta