Pysähtymisen vaikeus

Olen aina ollut ihminen jolle pysähtyminen ja pelkkä oleminen on todella vaikeaa. Ei en kuitenkaan sairasta ADHD:ta, tai ole muutenkaan mikään yliaktiivinen ihminen. Olen vaan yksinkertaisesti pienestä saakka tottunut jatkuvasti tekemään jotain. Jo lapsena harrastin todella paljon ja viikkoni olivat täynnä erilaisia menoja. Urheilin, kävin 4H-kerhossa, soitin poikkihuilua, kävin taidepiirissä, myin WWF:n pandatuotteita ja mitä vielä. Elämässäni ei ollut lapsenakaan aikaa vaan löhöämiselle, joten varmaan tuolta kumpuaa tuo piirre myös aikuisikään. Aina tulisi tehdä jotain ja mieluiten vieläpä jotain hyödyllistä.

En siis ole oikein koskaan oppinut aidosti rentoutumaan. Aina tuntuu sille, että pitäisi tehdä jotain. Blogi on itselleni sellainen juttu, jota teenkin oikeastaan jatkuvasti kotona ollessani. Koen sen hyödylliseksi ja vaikka nautinkin kirjoittamisesta, välillä toivoisin, että voisin keskittyä johonkin täysin muuhun. Viikko sitten perjantaina oli itse asiassa pitkästä aikaa ilta, että päätin olla avaamatta konetta ollenkaan. Tiesin, että ehdin lauantaina hyvin miettimään, mitä kirjoitan ja voin nyt vaan harjoitella olemista. Laitoin HBO:lta Divorce -sarjan pyörimään ja siinä vierähti useampi tunti ihan vaan sängyssä maaten. Loppujaksojen aikana löysin itseni kuitenkin matolta tekemästä vatsoja, hahah. Tuollainen minä vaan olen.

Olen kuullut useammaltakin suunnalta, että jooga voisi auttaa tällaisiin vaikeuksiin. Jatkuva tekeminen, kun ei ole meistä kenellekään hyväksi. Välillä olisi ehdottoman tärkeää vaan olla ja rentoutua. Myös meditaatiosta olen kuullut paljon hyvää. Sellainen totaalinen mielensä vapauttaminen kaikesta arkisesta, se ei vaan ole kovin helppoa. Toki treenatessa moni asia unohtuu ja esimerkiksi salilla keskityn vaan siihen itse tekemiseen. Tuo ei kuitenkaan ole rentoutumista. Vaikka moni ehkä pitääkin treenejä omana henkireikänä ja tapana rentoutua, itse en usko kehon rentoutumiseen rasituksessa. Se missä me fyysisesti ja henkisesti rentoudumme, on lepo. Tai ehkä vastaavasti lajit, joissa keskitytään siihen kehon ja mielen rentouttamiseen.

Tavallaan tämä piirteeni on aika suuresti ristiriidassa kehoa kuuntelevan ajatusmaailmani kanssa. Tiedän pitkälti mitä pitäisi tehdä ja miten toimia, kuitenkaan aina toimimatta tiedostamieni viestien mukaan. Varsinkin stressitilassa käyn aina aivan ylikierroksilla ja pysähtyminen on todella hankalaa. Tällä hetkellä koen, että nyt, kun elämä alkaa muuttumaan jälleen hieman seesteisemmäksi, on minun oiva aika keskittyä kehon ja mielen rauhoittamiseen. Haluan löytää tavan vaan olla ja kuunnella itseäni. Jos ei koskaan pysähdy ja tekee jatkuvasti jotain, ei keho saa ääntään kuuluviin. Vaikka kuinka ajattelisi pääasiallisesti elävänsä terveellisesti ja kehoaan kunnioittaen, harva tekee sitä kuitenkaan aidosti. Nyky-yhteiskunta arvostaa suorittamista ja sitä, että teemme jatkuvasti jotain. Laiska ihminen makaa iltaisin sohvalla ja laiskuus ei ole kovin suuressa arvostuksessa.

Päätinkin maanantaina, että tällä viikolla aloitan ns. uuden elämän ja pyrin tekemään rauhoittumiseen tähtääviä harjoituksia. Useampana aamuna olen nyt aloittanut päiväni rentouttavalla venyttelyyn keskittyvällä joogalla, jota olen seurannut Youtubesta (kanava Boho Beautiful). Herätessä keho on aina jollain tavalla vastaanottavaisimmillaan ja silloin rauhan löytäminen tuntuu ainakin omasta mielestäni helpoimmalta. Puhelin äänettömälle ja sen sijaan, että selaisi Instagramin feedia, keskittyy kehoonsa ja hengittelyyn. Ei välttämättä tarvita mitään kovin pitkää aikaa, vaan ihan vartinkin harjoitus voi riittää. Tärkeintä on se, että keskittyy juuri siihen hetkeen, jossa on.

Veikkaan, että moni teistäkin on tehnyt vastaavia harjoituksia jo pitkään ja osasta nämä taas kuulostavat ihan höpöhöpöltä. Tietenkin jokaiselle toimii se oma tapansa rentoutua ja toiselle se voi tosiaan olla se sohva tai juoksulenkki. Itse olen vaan huomannut, että edes noissa tilanteissa en vaan saa itseäni rennoksi. Lenkillä käyn läpi vaikka mitä ja ajatustoimintani on kokoajan aktiivinen. Telkkaria katsoessa taas vaaditaan todella paljon siltä ohjelmalta, että pystyn keskittymään vaan ja ainoastaan siihen. Uskon, että silloin, kun ihminen on tasapainossa myös rentoutumisen kanssa, hän on ylipäänsä tehokkaampi. Saa aikaan enemmän, kuin saisi vaikka puuhaisikin jatkuvasti jotain.

Tässä on tosiaan ainakin itselleni haastetta, mutta haaste itsessään on kovin mielekäs. Minulla on suuri halu löytää tapa rentouttaa kroppa ja aidosti rauhoittua. Unohtaa kaikki ulkopuolinen. Uskon tuon olevan väylä myös parempaan oloon itsensä kanssa ja siihen, että on helpompi tiedostaa se, mitä todella haluaa ja mihin asioihin sitä kannattaa elämässään panostaa.

Millaisia tapoja teillä on rentoutua? Olisiko jotain hyviä vinkkejä siihen miten olette löytäneet tavan rauhoittua?  

On my way

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 5
Tykkää jutusta