Sä haihdut hiljaa pois, kun aika parantaa

Eilen eksyin selailemaan vanhoja blogipostauksia vuosilta 2012 ja 2013. Vaikka olen todella iloinen siitä, että blogimaailma (ja maailma yleensäkin) on ottanut harppauksia eteenpäin, olivat tekstini silti niin suloisen hassuja – kuvista puhumattakaan. Nykyään bloggaaminen on niin harkittua ja sitä ei kirjoita samalla tyylillä ihan mitä vaan sylki suuhun tuo. Luonnollisestikin elämääni kuului noina vuosina myös seurustelu ja parisuhteen alkuajat. Teksteistäni paistoi niin vilpitön onnellisuus ja iloinen fiilis, että kävin jälleen aika syvissä vesissä mielenmaailmani kanssa. Iski todellinen ikävä, ikävä tätä ihmistä kohtaan, jonka kanssa niin pitkään elämäni päivittäin jaoin. Se mikä kuitenkin on toisin, en voi kysyä hänen kuulumisiaan tai soittaa. En vaan voi, sillä näin on huomattavasti parempi – tästä sovittiin.

Vaikka arki on mennyt viime viikkoina todella mukavasti, elämä alkanut maistumaan elämältä ja olen kyennyt tekemään asioita, joita en olisi vielä pari kuukautta sitten kyennyt tekemään – ei tuo tunne silti katoa. En oikeastaan tiedä katoaako se koskaan? Arjessa moni asia unohtuu, mutta silti edelleen päivittäin mietin sen toisen kuulumisia – edes yhden sekunnin murto-osan ajan. Sitä, kuinka hänellä menee ja onko kaikki hyvin? En tarkoita tällä sitä, etten tekisi kokoajan itse duunia sen eteen, että menen elämässä eteenpäin (ja olenkin mennyt jo suhteellisen isoja askelia), mutta silti. Onhan se nyt outoa, että yhtäkkiä et enää tiedäkään mitään mitä kuuluu ihmiselle, jonka kanssa niin monta vuotta elämästäsi jaoit. On tavallaan, kuin hän olisi sinulle kuollut, vaikka näin ei tietysti olekaan.

Tilanne on itselleni täysin vieras, sillä en ole koskaan joutunut luopumaan kenestäkään ihmisestä vastoin tahtoani, paitsi edesmenneistä isovanhemmistani, mutta sekin on hieman eri asia. Yksikään läheinen ihmissuhde ei ole aikaisemmin elämässäni päättynyt siihen, että välit olisi katkaistu kokonaan ikään kuin väkipakolla. Jokainen vastaavassa tilanteessa ollut kuitenkin tietää, että joskus ei ole vaihtoehtoja. Ja jos ei halua viettää seuraavaa vuotta puhaltaen tulta sammuvaan hiileen – on otettava askel siihen suuntaan, jonka tietää järjellä oikeaksi. Näin se nyt vaan on kohdallani. Silti ajoittain tuntuu aivan mielettömän pahalta, kun et vaan tiedä mitä sille toiselle kuuluu. Tavallaan et halua tietää, sillä toisen kanssa kommunikointi sattuisi edelleen niin paljon, mutta jollain tavalla taas haluaisit kuulla, että kaikki on hyvin.   Ristiriitaista. Arjessa tulee eteen aika usein myös tilanteita, joissa haluaisit kertoa sille toiselle jonkun hauskan jutun tai lähettää vaikka kuvan tilanteesta, joka on ollut ns. teidän juttunne. Sitten muistat, että hei – enhän minä voikaan tehdä niin. Tuohon havahtuminen tuntuu kerta toisensa jälkeen niin pahalta.

Täällä on ollut tosiaan vähän henkisesti heikot päivät ja pakko sanoa, että on joutunut kyllä jälleen kasaamaan itseään oikein kunnolla. Joku aika sitten olin niin ylpeä itsestäni, kuinka elämäni on mennyt eteenpäin, mutta ilmeisesti näitä heikkoja hetkiä tulee edelleen mikä lienee ihan luonnollista. Pahinta on prosessi jossa päästetään irti siitä turvallisuuden tunteesta, että toinen on osa elämääsi tavalla tai toisella.

Vaikken mikään suomalaisen musiikin suuri ystävä olekaan, jollain tavalla Mikael Gabrielin ja Isac Elliotin biisi ”Liikaa Sussa Kii” on kolahtanut itseeni erityisellä tavalla. Vaikka sukupuoliroolit ovat laulussa päinvastaiset, löydän siitä monia yhtäläisyyksiä omiin fiiliksiini – erityisesti kertosäkeistö kertoo täydellisesti ne tunteet, joita juuri nyt koen.

Energistä viikon alkua jokaiselle! Onneksi tuo aurinko ulkosalla parantaa fiiliksiä. <3 

On my way

20 vastausta artikkeliin “Sä haihdut hiljaa pois, kun aika parantaa”

  1. Vitsi, täällä on kyllä just samanlainen fiilis! Erosta on aikaa reilu viisi kuukautta, yhteyttä en hirveästi halua pitää että edes joskus pääsisi eteenpäin mut silti haluaisi vaan puhua toisen kanssa ja kuulla miten menee. Odottelen sitä päivää, jolloin tajuaa illalla tai seuraavana päivänä, ettei toinen ole käynyt koko päivänä mielessä. Ikävä on ihan älytön.

    • Niin. Ymmärrän mitä käyt läpi. :( Tuntuu pahalta ettet tiedä mitä toiselle kuuluu tai miltä hänestä tuntuu. Toisaalta kuitenkin tietää sisimmässään, että näin on vaan parempi. Tsemppihali sinne. <3

  2. Samat fiilikset täälläkin. Hirveetä miten oma terveys menee tässä kaipaamisessa, ei pysty syömään, ei nukkumaan eikä liikkumaan. Kun se toinen on ollut osa elämää niin kauan, on vaikeeta päästää irti, irti siitä ettei toiseen voi enää tukeutua ja rakastaa. Tuntuu juurikin tuolta että se toinen on kuollut, mutta silti tuntuu että itsekin on kuollut. Koko viikonloppu taas itketty ja eikös tämä teksti taas saanut kyynelhanat auki. Tunteet pitää päästää ulos, mutta alkaa tuntua siltä, että loppuuko tämä itkeminen oikeesti ikinä. Eikä itku edes auta. Satuttaa lisää ja saa pään kipeäksi ;( Mutta tsemppiä jatkoon! Huonoin lohdutus on, että kyllä se siitä ajan kanssa, mutta sitäkin itse kuulleena ei oikein voi muuta sanoa.

    • I feel you. Viimeisen vuoden aikana olen käynyt noita tuntemuksia läpi niinä parinakin kertana, kun on yhteydet laitettu poikki. Viimeisen kerran tammikuussa. Tein surutyötä ja tuntui, etten pääse enää ikinä elämässäni jaloilleni – toisin kuitenkin kävi.Tässä sitä ollaan.

      Silti kuten kirjoitin, edelleen tulee noita hetkiä. Hetkiä, jolloin ikävä vaan iskee. Se voi olla jokin pieni juttu, joka toisesta muistuttaa. Tuntuu pahalta ettei voi olla toisen elämässä enää millään tavalla mukana ja silti osa minusta ei halua tai pysty olemaan. Tunteet ovat tosiaan todella ristiriitaisia mutta kuten mainitsitkin, aika tuo helpostusta. Mikään muu ei auta kuin ajan kuluminen, jonka myötä fiilikset toivon mukaan muuttuvat jatkuvasti vahvemmiksi.

      Aika parantaa. Halaus! <3

  3. Tiedän tunteen. Sama fiilis vaikka erosta jo 2 vuotta. Olen mennyt roimasti eteenpäin, mutta toinen ja ne meidän jutut on silti jatkuvasti mielessä. Myös meillä yhteydenpito katkaistu, koska muuten sattuu liikaa. Suhde kesti 10 vuotta.

    • Kaksi vuotta on lyhyt aika jos mietitään, että yhdessä on oltu kymmenen vuotta. Ei toista ihmistä voi niin vaan unohtaa ja mielestäni olisi jopa aika outoa, jos hän samantien unohtuisi. Aika kuitenkin tekee tehtäväänsä ja et voi tietää mitä vuoden päästä? Optimistinen elämänasenne onneksi auttaa! Itselläni ainakin halu mennä eteenpäin elämässä ja kivasti tässä on mentykin, mutta silti välillä toinen on ajatuksissa. Iskee jonkunlainen ikävä, kun niin pitkään hän on ollut osa elämää. Ja sitä toivoo vaan, että toisella on tosiaan kaikki hyvin…

  4. Tsemppiä! Samoissa fiiliksissä täälläkin! Ahdistavaa ja surullista, jotenkin epätoivo iskee, loppuuko tämä ikävöinti koskaan…

    • Kiitos, samoin sinnekin! <3 Uskon, ettei ikävä välttämättä lopu koskaan mutta se muuttaa muotoaan.

  5. Niin samoja ajatuksia ja fiiliksiä. Tuntuu, että pala sydäntä jää aina heille, keitä on rakastanut. Ja pienempiä murusia myös niille, keihin on ollut vähintään ihastunut.
    Vaikka olen ollut nykyisen avomieheni kanssa onnellisesti kohta kuusi vuotta, aina välillä – ehkä tietyn biisin tai muun muiston tullessa – mietin mitä kuuluu hänelle, jonka kanssa en päässytkään pidemmälle. Ja ihan aidosti toivon kaikille elämäni eksille onnellista elämää. :)

    Tää biisi soi radiossa paljon, kun olin muuttanut toiselle paikkakunnalle ja harmitti kun ei enää voinut kertoa elämästään sille, joka joskus tunsi mut parhaiten. Edelleen ihana kappale <3

    https://www.youtube.com/watch?v=8UVNT4wvIGY

    Somebody That I Used To Know

    [Verse 1: Gotye]
    Now and then I think of when we were together
    Like when you said you felt so happy you could die
    Told myself that you were right for me
    But felt so lonely in your company
    But that was love and it's an ache I still remember

    [Verse 2: Gotye]
    You can get addicted to a certain kind of sadness
    Like resignation to the end, always the end
    So when we found that we could not make sense
    Well you said that we would still be friends
    But I'll admit that I was glad it was over

    [Chorus: Gotye]
    But you didn't have to cut me off
    Make out like it never happened and that we were nothing
    And I don't even need your love
    But you treat me like a stranger and that feels so rough
    No you didn't have to stoop so low
    Have your friends collect your records and then change your number
    I guess that I don't need that though
    Now you're just somebody that I used to know

    Now you're just somebody that I used to know
    Now you're just somebody that I used to know

    [Verse 3: Kimbra]
    Now and then I think of all the times you screwed me over
    But had me believing it was always something that I'd done
    But I don't wanna live that way
    Reading into every word you say
    You said that you could let it go
    And I wouldn't catch you hung up on somebody that you used to know

    [Chorus: Gotye]
    But you didn't have to cut me off
    Make out like it never happened and that we were nothing
    And I don't even need your love
    But you treat me like a stranger and that feels so rough
    And you didn't have to stoop so low
    Have your friends collect your records and then change your number
    I guess that I don't need that though
    Now you're just somebody that I used to know

    [Outro: Gotye]
    Somebody
    (I used to know)
    Somebody
    (Now you're just somebody that I used to know)
    Somebody
    (I used to know)
    Somebody
    (Now you're just somebody that I used to know)
    (I used to know)
    (That I used to know)
    (I used to know)
    Somebody

    • Hyvä huomio. Varsinkin he keiden kanssa on aikuisiällä jää varmasti tavallaan ikuisesti elämään sydämeen. Itselläni ei ole ollut kuin muutama suurempi rakkaus, joten en tiedä enemmästä. Nyt kuitenkin vaikuttaisi, ettei sitä kaikkea yhdessä koettua voi koskaan unohtaa – eikä sitä varmasti tarvitsekaan. Muistot säilyvät aina mutta se tapa muistella ehkä muuttuu ajan kanssa. Toinen lipuu kauemmas ja aika tekee tehtäväänsä.

      Kaunis biisi ja sanat aika pysäyttävät. <3 Oli pakko kuunnella tuo tuttuakin tutumpi biisi pariin otteeseen pitkästä aikaa.

  6. Kuullostaa tutulta, itsellä on nyt vajaa 2v erosta ja edelleen iskee näitä ikävän tunteita vaikka olen jo uudessa parisuhteessa onnellinen. Me kasvettiin erilleen ja tunteet kuoli, mutta ystävyys jäi, välillä on jopa tullut itku nukkumaan mennessäni, ja tuli tästä teksistasikin tippa linssiin, kun toinen on ollut sen 6v paras ystävä ja läheisin ihminen, niin ei se ihan heti unohdu.. Vaikka pidetään yhteyttä, niin se on vähentynyt, exän uusi kumppani on erittäin mustis eikä halua että hän pitää muhun yhteyttä eikä halua tavata, vaikka sitä olen ehdottanut, tuntuu ettei exäkään nyt enää pidä yhteyttä samalla tavalla kuin ennen, no ei voi mitään :(

    • Voi ei. :( Tiedän mitä tunnet vaikka tilanne ei olekaan täysin samanlainen. Itsekin siis tavallaan toivoisin, että jossain kohtaa voisimme olla ystäviä. En tiedä onko se koskaan mahdollista, mutta ainahan toivoa voi. Meillä on niin paljon yhteisiä frendejäkin, että on ikävää jatkuvasti pelätä, että hän tulee siinä porukassa vastaan esimerkiksi yö-elämässä. En haluaisi kohdata…

      Jotkut asiat vaan elämässä menevät, kuten ne menevät ja aina kaikkeen ei voi vaikuttaa itse. Tilanteita on pakko hyväksyä ja ottaa ne vastaan sellaisena kuin eteen tulevat.

    • Niinpä…Huomaan että kun en muistele häntä niin ei ole mitään ongelmia, mutta aina välillä palaa mieleen, sille oli kuitenkin syynsä miksi erosimme, suhde ei enää toiminut parisuhteena, eikä nyt näköjään ystävyytenäkään, no sellaista elämä on ja näin on ollut tarkoitus mennä, olen myös eron myötä kasvanut paljon ihmisenä ja arvot mennyt uusiksi ja voin nykyään paljon paremmin, vielä kun olen löytänyt uuden parisuhteen. Silti joskus niin tärkeä ja läheinen ihminen ei ihan heti pyyhkiydy muistista pois… Eiköhän aika auta tähänkin :) Tsemppiä!

  7. Tiedän niin hyvin mitä tarkoitat… Mulla on elämässä katkennut välit kolmeen hyvää ystävään (yhteen naiseen joka oli paras ystäväni sekä kahteen poikaan jotka olivat läheisimpiä miespuolisia ystäviäni) ja se on juurikin noin kuin kuvailit, että ihan kuin olisivat kuolleet… Parhaan ystäväni kanssa katkaisin itse välit koska sain tietää hänen valehdelleen minulle päin naamaa. En jotenkin vain halunnut jatkaa ystävyyttä kun en voinut uskoa hänen valehdelleen ja en tiennyt erotinko enää totuutta valheesta. Itse olin hänelle aina täysin rehellinen ja luotin häneen täysillä. Tavallaan tiesin että luottamuksen menettämisen myötä en voisi enää koskaan olla ihan samalla lailla hänen seurassaan. Nyt vuosia myöhemmin kadunko päätöstäni? Voin sanoa että kyllä jollain tasolla kadun. Yhtä läheistä ihmissuhdetta ja ystävyyttä en ole elämääni hänen jälkeensä saanut, mutta toisaalta ei se ollut ”tottakaan” silloinkaan, vaan hän puuhasteli selkäni takana ja minä itsekseni vain luulin että tässä ollaan mitä parhaimpia ystäviä. Miespuoliset ystävät taas itse katkaisivat välit minuun alettuaan seurustelemaan. Se sattui koska se ei ollut oma valintani ja en voinut käsittää että minut vaan sysättiin täysin sivuun ja minuun ei voitu enää pitää yhteyttä. Toinen miehistä ei voinut lisätä minua edes facebook -kaverikseen ja hän soitteli minulle prepaid numerosta koska tyttöystävä seurasi hänen soittamiaan puheluita ja oli kieltänyt yhteydenpidon minuun. Sanoin, että jos et voi omasta puhelimestasi soittaa, niin älä sitten enää soita. Eikä hän enää ikinä soittanut. Tavallaan ymmärrän nyt itse parisuhteen myötä sen ”uhan” jona heidän tyttöystävänsä minua pitivät heidän suhteelleen, mutta toisaalta olen kyllä edelleen surullinen koska välillämme oli minun puoleltani vain ystävyyttä ja nämä ihmiset olivat itselleni oikeasti tärkeitä ystävinä.
    Se on pirun surullista, itselläkin on vuosia näistä tapahtumista mutta edelleen käyvät mielessä aina ajoittain… Siksi en haluaisi ikinä tätä nykyistä parisuhdetta lopettaa tai jos lopetan niin haluaisin että jotenkin voitaisiin pysyä väleissä kun ollaan oltu niin isossa roolissa toistemme elämissä, mutta toisaalta uskon että se välien katkaiseminen on ainoa vaihtoehto… Ajan kanssa kyllä helpottuu! Joidenkin ihmisten ei ole vaan tarkoitus olla koko elämää matkassa, mutta heillä on siitä huolimatta suuri vaikutus siihen matkaan…

    • Kuulostaa todella ikävältä ja sitähän tuollaiset tilanteet nimenomaan ovat. Ystävyyssuhteita, kun on monesti aikuisiällä vaikea saada, varsinkaan hyviä sellaisia. Toisaalta luottamuksen pettäminen on taas jotain sellaista, joka juurikin tuhoaa ystävyyden perustan. Olisin toiminut itse täysin samalla tavalla, eli ymmärrän ehdottomasti miksi noin toimit.

      Mehän aluksi ajateltiin, että jatketaan entisen kanssa ystävinä, mutta homma ei sitten ihan toiminutkaan täysin kuten ajattelin. Erosta tuli lopulta jopa aika ruma ja se todellakin tuntuu tosi pahalta. Olisi ihanaa olla väleissä, mutta tavallaan ei kuitenkaan. Sattuisi liikaa ja tulee varmasti sattumaan todella pitkään vielä. Ehkä parin vuoden päästä? Vaikkakaan en tiedä mikä silloin olisi fiilis noin ylipäänsä…

      Juuri näin. Osa ihmisistä vaikuttaa sinun kasvuusi ja elämään monella tavalla. Oma parisuhteeni teki todellakin sen ja kasvatti minua nämä vuodet. Varmaan eniten olen aikuistunutkin 25 ikävuoden jälkeen, kun seurustelin aloitin. On tämä elämä kyllä aikamoinen matka kaikkine iloineen, suruineen ja kasvukipuineen.

  8. Voi mä niin tunnen nämä tunteet. Itse juuri tammikuussa eronneena fiiliksit vielä aika vahvoja. Ja edelleenkin roikutaan pahasti toisessa. Pidettiin kahden viikon hiljaisuus tossa eron alussa ja se oli ihan uskomattoman vaikeaa olla jakamatta sille toiselle asioita, olihan hän vuosia se kumppani ja paras ystävä joka tunsi minut parhaiten. Nyt olen onneksi löytänyt ystävistä tätä, mutta edelleen kyllä roikutaan toisissamme ihan liikaa.

    Toisaalta tässä on vielä sellanen tilanne, etten itse oo vielä suostunut luovuttamaan, sekin vaikeuttaa asioita pahasti. Ei nimittäin ole mitään halua vielä katkaista välejä ja eletään välimaastossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 36
Tykkää jutusta