Ethän elä menneisyydessä?

Veikkaan, että jokainen meistä tietää ihmistyypin joka muistelee jatkuvasti menneitä ja ikään kuin elää jossain jo tapahtuneessa. Monellehan tuo saattaa olla ihan luontainen tapa tai tyyli muistella jotain jo käynyttä, eikä siinä sinällään ole mitään väärää. On kuitenkin olemassa ero nykyisyydessä ja menneisyydessä elävien ihmisten välillä. Jos jatkuvasti muistelet vanhoja, et yksinkertaisesti pääse elämässäsi eteenpäin. Itse uskon siihen, että tuollainen elämäntyyli jumittaa niin monet ihmiset paikoilleen ja elämä jää pyörimään samaa ympyrää.

Menneisyys on jo koettua ja elettyä elämää. Meillä jokaisella on historiassamme niin hyviä, kuin huonojakin tapahtumia. Muistan kuinka nuorempana morkkistelin todella paljon tapahtuneiden negatiivisten asioiden kanssa ja keskityin miettimään jokaista virhettäni. Kyllä, olen ollut nolo ja toiminut todella väärällä tavalla monen monta kertaa. Olen sekaantunut ihan hirveisiin tyyppeihin ja jopa ihastunut ihmisiin, jotka nykypäivänä suorastaan ällöttävät minua. Silti mietin, että se oli se hetki ja elämäntilanne. En halua ikään kuin kyseenalaistaa mitään tunnetta tai tapahtunutta. Vaikken ole jokaisesta teostani ylpeä, ymmärrän silti itseäni jollain tavalla myös niissä virhetilanteissakin. Joku ajaa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla ja jos se ei ole järki, se on tunteet tai joku muu. Toisinaan ihan vaan se, että olemme hukassa. On tärkeää kyetä hyväksymään se tosiasia, että jokainen meistä mokailee välillä, yritti sitten pyrkiä täydellisyyteen kuinka paljon tahansa.

Sen sijaan, että elämme menneisyydessä meidän kannattaa keskittyä nykyhetkeen ja tulevaisuuteen. Et voi muuttaa menneitä, mutta tähän päivään ja tulevaan voit vaikuttaa! Toisaalta jos näistäkin kahdesta tulisi valita, niin tärkein on tämä hetki. Tulevaisuuden suhteen on tietysti lupa unelmoida ja suunnitella, mutta liikaa ei kannata silti kontrolloida sellaisia asioita, joita ei ole vielä tapahtunut. Elämä muuttuu helposti suorittamiseksi jos emme anna hetken viedä, vaan keskitämme energiamme pelkästään tulevaan ja sen suunnitteluun. Mielestäni onkin todella tärkeää hyväksyä se, millaista elämä on tällä hetkellä ja keskittyä sen elämiseen. Meillä on tämä hetki käsissämme ja vain meillä on avaimet muokata elämäämme sellaiseksi, kuin tahdomme sen olevan.

Toisaalta tässä hetkessä olemisestakaan ei kuulu ottaa paineita. Uskon, että monelle ajatus siitä kuinka nyt tulee elää hetkessä ja nauttia, tuntuu kovinkin haastavalta. Tuostakin saatetaan tehdä stressin aihe jos tuntuu sille, ettei pysty tai osaa nauttia tässä olemisesta – eikä se muuten aina ole edes kovin helppoa! Hetkessä olemista vaikeuttaa ajatusmaailmamme, joka käy liian usein alituiseen ylikierroksilla. Mietimme kokoajan sitä, mitä pitäisi tehdä tänään tai saatamme pyöritellä päässämme muita stressaavia asioita. Löydän itseni tuosta kuvailusta liiankin hyvin. Minä olen juuri se ihminen, jolle hetkessä oleminen ei ole mitenkään maailman helpointa. Välillä tuntuu, kuin päässä pyörisi sata ja yksi asiaa, joista en saa kiinni edes siitä ensimmäisestä. Koetan kuitenkin oppia. Ilman paineita, stressiä tai turhia päämääriä pyrin opettelemaan hetkessä elämistä ja sitä, kuinka elämäni olisi sitä parasta mahdollista laadultaan – sellaista joka tekee minut onnelliseksi.

On kuitenkin tärkeää muistaa, että jokainen päivä ei ole sitä onnen kukkuloilla heilumista. Kaikesta ei ole aina väkisin pakko löytää positiivista, vaan voit halutessasi tuntea juuri niitä tunteita joita tunnet. Hetkessä elämisestä ei kannata ottaa paineita ja jos mieli hamuilee syystä tai toisesta menneissä, ei senkään suhteen tarvitse olla itselleen liian ankara. Monesti on täysin inhimillistä miettiä jo tapahtuneita asioita, jos käyt läpi esimerkiksi jotain niihin liittyvää. On kuitenkin eri jäädä elämään menneeseen, kuin prosessoida sitä pyrkien eteenpäin. Menneisyytensä hyväksyminen on se avainsana, jolla pääsemme eteenpäin. Se, että hyväksymme jo tapahtuneen tapahtuneeksi ja ymmärrämme sen menneeksi.

Tällaisia ajatuksia tähän päivään. Aihe on itselleni juuri tällä hetkellä tärkeä ja siksi siitä halusin kirjoittaa, toivottavasti kolahti myös johonkuhun teistäkin.

Oikein mukavaa tiistaita jokaiselle! 🙂

Kommentit (4)
  1. Mä oon oiva esimerkki menneessä eläjästä. Mun elämäni lempivuosi oli 2011. Silloin tapahtu kaikkea kivaa, hauskaa, ihanaa ja koin paljon kaikkea uutta. Nykyhetki on ahdistava. Oon jatkuvasti ahdistunut, vihainen, masentunut, katkera… tulevaisuuskin pelottaa. Vuonna 2011 mulla oli koko ajan ihmisiä ympärillä. Tällä hetkellä oon tosi yksinäinen. Usein myös unelmoin elämästä 1920-luvulla tai jossain sadussa.

  2. Mia / Beauty Highlights
    14.3.2017, 19:20

    Hyvä teksti taas jälleen kerran, samat sanat sanoisin itsekin, mutta sä muotoilit ne tosi hyvin 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *