Hyppy tuntemattomaan

Olen puhunut blogissani useampaankin otteeseen heittäytymisestä. Siitä, kuinka jättää se tuttu ja turvallinen, hypätä rohkeasti kohti tuntematonta. Tämä siis niissä tilanteissa, kun tuntuu ettei nykyinen elämäntilanne enää tyydytä, tai esimerkiksi työ jota teet on jo pitkään maistunut puulta. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jos yhtään tuntuu sille, että nyt pitää vaihtaa suuntaa, niin silloin sitä suuntaa on vaihdettava!

Itsehän olen aina ollut vähän sellainen tuuliviiri, että etsin jatkuvasti itseäni ja sitä mitä haluan elämältäni. Kyllästyn kovin nopeasti, mikä on tavallaan jonkinlainen kirous. Haluaisin jatkuvasti mennä eteenpäin ja saada uusia haasteita. Oli työ tai elämäntilanne mikä tahansa, kohtaan aina nuo samat fiilikset jossain kohtaa. Toisinaan ne ovat kovastikin pinnalla, kunnes taas katoavat johonkin mielen syövereihin. Nyt olen jälleen tilanteessa, että edessä on aivan uudenlaiset haasteet – hyppy tuntemattomaan. Duunikuviot tulevat jonkun verran muuttumaan ja tilanteen myötä todellakin hyppään kohti täysin tuntematonta.

Olen käynyt tässä viime päivien aikana läpi aikamoisen tunteiden kirjon – hämmennyksestä suruun ja jopa pelosta stressiin. Tulevaisuus kieltämättä jännittää, mutta omalla tavallaan mahdollisten uusien ovien aukeneminen tuntuu jopa aika hyvältä. On hyvin tyypillistä, että mullistavien elämäntilanteiden kohdalla koemme usein pelkoa ja jännitystä. On iso muutos hypätä sieltä mukavuusalueelta epämukavuusalueelle ja toisinaan jopa vastoin omaa tahtoaankin. Uskon kuitenkin vahvasti siihen, että kun yksi ovi edessämme suljetaan, aukeaa toinen ennenpitkään tilalle.

Muutamaan otteeseen on kyllä tullut mietittyä omaa elämäntilannetta ja sitä, kuinka myllerryksessä  elämäni on jo pitkään ollut. Jos vuosi 2016 oli jo itsessään haastava, niin en tiedä mitä sanoisin tästä vuodesta… Jatkuvasti on tapahtunut asioita, niin hyvässä, kuin pahassakin. Jollain tavalla sellainen tasapainoinen arki ja seesteisyys on pitkään ollut ihan hakoteillä. Olen miettinyt mikä mahtaa olla kaiken tarkoitus? Miksi tapahtuu niin paljon ja nimenomaan asioita, jotka vaikuttavat omaan hyvinvointiin aika suurellakin tavalla. Ja tämä ei siis ole pelkästään omassa elämässäni, vaan useamman läheisenikin elämässä. Nyt on ihmeelliset ajat!

Elämä on tosiaan välillä kovin arvaamatonta, emmekä voi tietää mitä huominen tuo tullessaan. Itse haluan uskoa tulevasta hyvää, sillä uskon haasteiden tuovan elämään hyviäkin asioita. Kun meitä koulutetaan, me vahvistumme. Uusien elämäntilanteiden kohdatessa onkin tärkeää, että näemme ne mahdollisuutena johonkin uuteen. Negatiivisten asioiden miettiminen ei auta meitä yhtään, vaan on ehdottoman tärkeää pitää mieli positiivisena. Toki negatiivisuuttakin on lupa tuntea ja pelko tai epävarmuus ovat aivan luonnollisia tunteita tilanteessa, jossa hypätään kohti tuntematonta. Kun omat pelkonsa kohtaa, voi niistäkin vapautua. Itse ainakin usein huomaan pelkoni kohdatessa, että eipä minua enää niin pelotakaan.

Tällaisia sekalaisia ajatuksia tähän torstaihin. Elämän ihmeellistä myllerrystä ja ristiriitaisia tunteita, joiden suhteen uskon kuitenkin pelkästään hyvään lopputulokseen. Kaikella on tarkoituksensa ja mikään täällä ei tapahdu turhaan. Tuntemattomasta voi poikia meille jopa paljon jotain sellaista, josta emme osanneet edes unelmoida.

Onko teidän elämässänne ollut viime aikoina myllerrystä? Vai onko se kohdannut lähinnä vaan itseäni ja lähipiiriäni? 

Kuvat: Iines /editointi: minä

Kommentit (3)
  1. no nyt en oo kirjoittamassa kuin nopeesti mut huomannu et meijään tunteet menee samoilla sykleillä aika paljon 🙂

  2. Täällä ollaan ihan samassa tilanteessa, kun viime viikolla mulle tarjottiin pitkän etsinnän jälkeen vihdoin töitä muualta. Nyt ”joudun” jättämään tutun ja turvallisen työn, jossa ehdin olla lähes kymmenen vuotta, ja joka toisinaan kuitenkin puudutti ja sen takia uusia töitä hainkin. Nyt kun ovi on auennut muualle ja asiat kongretisoitunut, olen yhtä aikaa kauhusta kankeana ja toisaalta älyttömän iloinen ja kiitollinen saamastani uudesta mahdollisuudesta muualla. Tunteet ovat kuitenkin heitelleet laidasta laitaan, haikeudesta ja epävarmuudesta ihan mahtavaan fiilikseen ja välillä stressistä ahdistukseen ja kuitenkin taas onnistumisen tunteeseen. On tämä mieli välillä vaan niin älytön ja ihmeellinen!

    Tsemppiä sulle uusiin haasteisiin! Hyvin se menee 🙂

    1. Niinpä! Tuollaisissa tilanteissa tunneskaala saattaa olla tosiaan aika laaja. Mahtavaa, että sinulle kuitenkin tuollainen mahdollisuus aukeni ja vieläpä tartut siihen! Siistiä. Ja kiitos, luotan, että asiat todella menevät myös omassa elämässäni kuten niiden kuuluukin mennä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *