Itsekuri vai sen puute?

Tänä päivänä itsekuria pidetään suuressa arvossa. Se on yleisesti ottaen piirre jota kovin moni arvostaa ja veikkaisin, että useampi meistä pyrkii toimimaan mahdollisimman kurinalaisesti itsensä kanssa. Tavallaan tuo on täysin ymmärrettävää, sillä lujalla itsekurilla varustellut ihmiset usein myös menestyvät. He päättävät jotain ja tekevät kaikkensa saavuttaakseen sen. Itsekurista on ehdottomasti hyötyä jos halutaan saavuttaa asioita ja tähdätä johonkin.

Itse olen jotain tuolta väliltä. Välillä koen, että itsekurini on aika rautainen, mutta toisaalta olen samaan aikaan kovin mukavuudenhaluinen. Jotta itsekurini on huipussaan, tulee minulla olla jokin tavoite ja ennen kaikkea palava halu saavuttaa se. Ilman motivaatiota tai suurta intohimoa saavuttaa, en kykene mitenkään erityisen hyvään itsekuriin. Jospa siis aloitat usein elämässäsi projekteja, jotka kaatuvat jo alkumetreillä, kannattaa ehdottomasti miettiä onko asia, jota tavoittelet kuitenkaan se, mitä haluat oikeasti tavoitella?

Veikkaan, että usein ihmiset myöskin asettavat tavoitteensa liian korkealle, jolloin ne kaatuvat jo alkumetreillä epäonnistumiseen. Omasta mielestäni esimerkiksi välietapit asioiden saavuttamisessa ovat hyvä tapa tähdätä kohti sitä, mitä haluaa. Kun ei ole kerralla liian ankara ja vaativa itseä kohtaan, itsekurikin pysyy paremmin hallinnassa eikä mene äärilaidasta toiseen. Minulta esimerkiksi usein kysytään kuinka pystyn treenaamaan ja syömään terveellisesti vuodesta toiseen? Itsekuriani asian suhteen ihmetellään, vaikka todellisuudessa tyylini on aika kaukana kurinalaisuudesta. Veikkaan, että salaisuuteni piilee ennemminkin siinä, että olen viime vuosina löytänyt näiden juttujen suhteen sen hyvän balanssin ja teen asioita hyvinvointi edellä. En tee terveellisen ruokavalion noudattamisesta pakonomaista tai treenaa verenmaku suussa. Pyrin tekemään asioista itselleni mieluisia, jolloin jaksan myös niitä noudattaa. Terveellinen ruokavalio voi parhaimmillaan olla aivan mieletöntä ja kunnon ylläpitäminen kaikkea muuta, kuin sitä pakkopullaa. Toisaalta kyllä kai tähän kaikkeen tarvitaan jonkinlainen sisäinen päätös. Kohdallani se on, että haluan voida hyvin.

Itsekurin ei siis tarvitse olla itsensä piiskaamista tai sitä, että olemme liian ankaria. Itsekuri voi olla arjen hallintaa jämäkällä otteella. Hyvänä esimerkkinä aamuheräämiset ja vaikka kotona työskentely. Itsehän teen paljon töitä kotoa käsin ja se jos joka vaatii itsekuria. Vaikka tiedän, että mahdollisuus nukkua olisi kahteentoista päivällä, en silti sitä tee. Kelloni herättää klo. 8-9 välillä ja nousen tekemään töitä vaikka väsyttäisikin. Olen päättänyt sen, että asioita on saatava aikaiseksi ja silloin niitä on saatava aikaiseksi. Tietysti asiaa helpottaa se, että se mitä teen on itselleni mieluisaa ja siksi mielelläni heräänkin aamulla enkä vaikka keskipäivällä. Tuo on sitä itsekuria, että saa itsestään irti sen mitä tarvitsee.

Jos nyt huokailet, että voi kunpa minullakin olisi itsekuria niin pakko sanoa, että ei hätää! Itsekuriakin on onneksi mahdollista harjoittaa. Harjoittamisessa on tärkeää se, että lähdetään liikenteeseen pienin askelin. Ensin otetaan yksi välietappi, sitten toinen ja lopulta kolmas. Myös sellainen lopun elämän harjoittelu ja ajatustapa auttaa itsekurissa. Kun miettii, että haluan nyt vaikka muuttaa elintapani lopullisesti, sitä suhtautuu tuohon projektiin hieman eri tavalla. Itsekurin kanssa pitää muistaa kuitenkin myös armollisuus. Toisinaan me emme jaksa, pysty tai kykene. Välillä saatetaan ottaa takapakkia ja epäonnistuakin. Tuon ei kuitenkaan saa antaa lannistaa! Et omaa huonoa itsekuria jos epäonnistut jossain projektissa kerta toisensa jälkeen, vaan mielestäni olet silloin liian ankara itsellesi. Ehkä asettanut tavoitteet liian korkealle, jonka vuoksi epäonnistuminen tuntuu ylitsepääsemättömältä.

Ajattelen, että itsekuri on myös omalla tavallaan itsensä rakastamista. Jos haluat jotain, sen saavuttaminen on mahdollista. Kun haluaa itselleen hyvää ja hyviä juttuja, se on tervettä itserakkautta. Usein tuo vaatii meiltä kuitenkin sitä, että laitamme itsemme likoamaan ja haastamme itseämme. Harva asia elämässä, kun tulee täysin ilmaiseksi eteemme, vaan niin monessa jutussa vaaditaan meidän omaa panosta. Ilman minkäänlaista itsekuria tuskin saavutammekaan elämässä yhtään mitään. Löysä ja laiska ote kaikkeen ei vie kovin pitkälle. Tätäkään ei silti tarvitse viedä sinne toiseen äärilaitaan, eli ankaruuteen. On taito löytää tasapaino rennon ”going with the flow” -meiningin ja itsekurin välille.

Omaatteko te hyvän vai huonon itsekurin? Kamppailetteko usein itsekurin kanssa?

Pakko muuten vinkata teille vielä tähän loppuun aivan ihanasta kuvissakin ranteessani vilkkuvasta Daniel Wellingtonin kellosta! Näitä on näkynyt nyt mediassa paljon ja minäkin sain pari päivää sitten omani. Kyseessä on DW kaunis uutukainen Classic Petite. Itselläni on ruusukultainen mustalla kellotaululla (Melrose) ja pakko sanoa, että vaikka ruusukulta on itselleni värinä aivan uusi juttu – pidän kellosta kovasti! Niin kaunis ja yksinkertainen.

Sain teille ale-koodin, jolla saa koko DW:n valikoimasta -15 % alennuksen. Koodi on Judezzi ja se on voimassa 30.4.2017 asti. Wellingtonilla on myös ilmainen toimitus ympäri maailman.

*Daniel Wellingtonin kello saatu blogin kautta. 

Kommentit (2)
  1. Hyvä postaus; pisti miettimään omaa käytöstä! Yleisesti mulla on aika hyvä itsekuri mitä treeniin, terveelliseen ruokavalioon ja opiskeluun tulee. Herkuista kieltäytyminen on kuitenkin välillä melkeinpä mahdotonta 😀 En kuitenkaan liikaa soimaa tästä itseäni, kaikilla meillä välillä tulee syötyä herkkuja vaikka ei alunperin pitänytkään 🙂 Hyvää viikonloppua!

    1. Juuri näin. Mielestäni tuo on täysin terve ajattelutapa. 🙂 Elämä ei kaadu siihen, että sitä herkutteleekin vaikkei alunperin pitänytkään. 😉

      Sinnekin hyvät viikonloput!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *