Vinkkini stressinhallintaan

Mainitsin juuri viime viikolla siskolleni, kuinka luontaisesti surkean stressinhallintakyvyn omistan. Olen oikeasti todella huono stressaavien tilanteiden kanssa ja koko kroppani onkin lähes saman tien monellakin tapaa puolikuntoinen. Stressioireita joista kärsin ovat mm. vatsakivut ja ns. herkkyyden tunne vatsassa (etenkin ruokailutilanteet), närästys, pahoinvointi, palan tunne kurkussa, univaikeudet, itkeskely, tunneherkkyys, kurkkukipu ja aivan suunnaton väsymys – sellainen tunne, kuin flunssa iskisi. Sivuutin aihetta jo maanantain tekstissäni, mutta tänään pureudun stressiin oikein kunnolla, tosin hieman eri näkökulmasta.

Kuten mainittu, en omaa luontaisesti hyvää stressinhallintakykyä. Tällä en kuitenkaan tarkoita sitä, että stressaisin jokaisesta pikkujutusta, vaan olen periaatteessa aika lungi tyyppi. Otan elämässä monellakin tapaa rennosti, mutta sitten on olemassa asioita, jotka saavat stressihormonini nousemaan pilviin. Tällaisista mainittakoon aidosti rankat elämäntilanteet, joissa liikutaan raha-asioiden, tulevaisuuden, tunne-elämän tai muun vastaavan kokonaisvaltaisesti elämään vaikuttavan asian äärellä. Stressaannun helposti myös kiireestä ja siitä, ettei minulla ole omaa aikaa tai en ehdi tekemään asioita, joita esimerkiksi blogiini liittyvä työ vaatii. En ole stressitilanteissa todellakaan tehokas, kuten jotkut ihmiset ovat. En pysty luontaisesti heittämään stressiä sivuun ja keskittymään oleelliseen, vaan stressitilassa todella olen aivan lamaantunut ja kärsin tuossa aikaisemmin mainitsemistani oireista.

Stressin suhteen on periaatteessa mahdollisuus valita kahdesta. Joko pyrimme minimoimaan stressiä aiheuttavat tekijät elämästämme ja teemme valintoja, joiden kanssa stressi pysyy varmemmin poissa, tai sitten opettelemme vaan sietämään stressiä. Vaikka tuo kirjoitettuna kuulostaa järkevälle ja selkeälle, harvoin homma on tosielämässä kuitenkaan noin yksinkertainen. Tämä johtuu taas siitä, että niin usein elämässä tapahtuu myös meistä riippumattomia asioita, joiden seurauksena stressitasot nousevat – halusimme sitä tai emme. Uskon kuitenkin siihen, että jokainen meistä voi kehittää omaa kykyään hallita kaaosta ja sietää stressiä jos niikseen haluaa. Se ei välttämättä ole helppoa, mutta se on mahdollista.

Itselläni on todella vahva halu tässä asiassa kehittymiseen, sillä elämässäni on ollut stressi niin isona osana läsnä viime syksystä lähtien. Välillä on ollut aikoja, että on mennyt paremmin mutta sitten on taas tapahtunut jotain. Osa on tietysti osittain myös itse aiheutettua ns. takapakkia, mitä tulee esimerkiksi entiseen parisuhteeseeni ja sen seurauksena olen ajautunut pahoinvointitilaan ja stressiin. Myös lähipiirissäni on ollut todella vaikeaa ja olen ikään kuin lipunut stressaavaan tilaan myös heidän vaikeuksiensa vuoksi. Siihen päälle vielä työkuvioni, joiden suhteen pakka on nyt myöskin levällään. Ainiin ja meinasi unohtua – täytän kohta kolmekymmentä ja en vieläkään tiedä mitä elämältäni haluan. Olen ollut ajoittain jopa vähän masentunutkin ja sanoinkin eilen siskolleni, että tuntuu, kuin elämää varjostaisi parasta aikaa joku synkkä pilvi. Lähipiirissäni on vaikeaa, minulla on vaikeaa – meneekö kenelläkään oikeasti hyvin?

Siinä tosiaan mainittuna muutama seikka, joiden vuoksi stressi on ollut osana elämääni enemmän tai vähemmän jo jonkun aikaa. Näiden juttujen seurauksena olen joutunut harjoittamaan stressinsietokykyä ja sitä, kuinka toimia tilanteissa, joissa stressi ja ahdistus ottaa vallan. On kuitenkin selvittävä arjesta, tehtävä töitä ja kyettävä vielä luovaan työskentelyynkin. Välillä on ollut niin rankkaa, mutta kaikesta on selvitty. Ne keinot selviytyä näistä stressaavista tilanteista ovat olleet henkireikäni, vaikka loppupeleissä jokainen keino on aika yksinkertainen. Suosittelenkin, että jos kärsit elämässäsi stressistä tai olet siitä jo pidempään kärsinyt, lue ohesta ne omat vinkkini stressinhallintaan! Näiden avulla minä olen selvinnyt.

Rauhoittuminen ja oma aika

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että jokainen ihminen tarvitsee päivittäin edes pienen hetken itselleen! Stressitilanteissa sellainen jatkuva kiire ja säheltäminen ovat niitä seikkoja, jotka ainakin itselläni vaan pahentavat oloa. Niin monta kertaa olen viime aikoina mennyt nukkumaan pää täynnä dataa ja kas kummaa, uni ei olekaan tullut. Siispä varaa esimerkiksi illalla puolisen tuntia pelkästään itsellesi, mene sängylle makaamaan, sulje silmät ja laita rentouttava musiikki soimaan. Jos et halua kuunnella musiikkia, keskity hengitykseesi. Tätä voisi kutsua kai jonkinlaiseksi meditaatioksikin, mutta itse kutsun sitä ihan vaan rauhoittumiseksi.

Jooga

Hieman edelliseen liittyen, jooga on aivan mieletön tapa poistaa ja hallita stressiä! Jooga laittaa kehon toimimaan ja joogahetki itsessään on todella rentouttava. Oma ongelmani on se, että minun on vaikeampi päästä rentoutuneeseen olotilaan itsekseen, joten joogatunnilla käyminen ikään kuin pakottaa rauhoittumaan. Tunnilla ei pidetä puhelimia esillä ja keskitytään aidosti vaan läsnä olemiseen ja oman kehon tuntemuksiin. Käyn nykyään joogassa suunnilleen kerran viikossa ja siitä on todellakin tullut itselleni yksi tärkeimmistä lajeista, joka auttaa minua stressinhallinnassa!

Ongelmatilanteiden ja vaikeuksien hyväksyminen

Tunnemaailmallemme on tärkeää, että hyväksymme elämän vaikeudet. Jos kiellämme vaikeudet ja panttaamme tunteitamme, pahenee stressitila aivan varmasti. Sellainen omanlainen kaaoksen hyväksyminen on mielestäni stressinhallinnassa tärkeää. Tuota kautta meidän on myöskin helpompi lähteä tarkastelemaan asioita etäämmältä ja miettiä järkevämmin. Itse ainakin usein huomaan, kuinka stressi helpottaa jonkun verran, kun hyväksyn tilanteen ja alan miettimään vaihtoehtoja siitä selviämiseen.

Tunteminen 

Itku, suru, nauru, viha… Tunteitaan ei kannata pantata, sillä silloin olotila pahenee. Jos itkettää, niin itke. Kun purat tuntemuksiasi, helpottaa olosi aivan varmasti! Itselläni on ainakin monesti ollut tilanne, että olen pantannut esimerkiksi itkua ja vasta sen jälkeen, kun olen antanut sen tulla vapaasti ulos, on stressaava oloni helpottanut. Stressitilaan kuuluu aika luontaisena osana tunneherkkyys ja se, että esimerkiksi juuri itku voi olla herkemmässä, kuin tavallisesti. Tuotakaan ei mielestäni tarvitse häpeillä, vaan parempi antaa tunteiden purkautua ulos juuri sellaisena ryöppynä, kun ne ovat tullakseen.

Liikunta ja terveellinen ruokavalio

Joogan lisäksi perus hikiliikuntakin voi auttaa stressinhallinnassa. Itselleni esimerkiksi juokseminen on mielettömän hyvä keino tyhjentää päätä. Lenkin jälkeen on niin hyvä olo ja tuntuu, kuin monta kiloa taakkaa olisi keventynyt. Liikunnan merkitys korostuu ehdottomasti stressitilanteissa! Kun vaan ottaa sen ensimmäisen askeleen ja pakottaa itsensä lenkkipolulle on olo aivan eri, kun sieltä palaa. Itsehän olen todella huono käymään salilla stressaavina aikoina. En tiedä teistä, mutta minusta tuntuu kuin voimani vaan katoaisivat jonnekin? Salitreeni vaatii myös aivan liikaa keskittymistä itse liikkeisiin, mikä ei toimi ainakaan kohdallani stressaantuneessa olotilassa.

Myös terveellinen ja puhdas ruokavalio auttaa, sillä tuolloin olo pysyy kehossa mahdollisimman hyvänä. Vaikka stressi ajaa meitä usein syömään roskaa, on siitä todella suuri apu jos pystymme pitämään ruokavaliomme terveellisenä! Suosittelen muuten superfoodeista erityisesti Ashwagandhaa ja macaa stressinhallintaan.

Ihmissuhteet

Läheisistä on aivan mieletön apu stressitilassa! Se, että on joku, joka kuuntelee murheitasi, auttaa todella paljon. Ainakin itse olen saanut niin monta hyvää vinkkiä lähipiiristäni vaikeisiin elämäntilanteisiin, sillä he tuntevat minut ja tietävät täysin taustani. Stressitilassa ei useinkaan näe itse kovin kauas kantoisesti, jolloin tarvitaan joku toinen selkeyttämään tilanne. Jos stressitilasi on todella paha ja tuntuu ettet selviä edes ystävien neuvojen avulla, kannattaa suosilla kääntyä ammattiavun puoleen. HelsinkiMissio ainakin tarjoaa maksutonta apua ja terapiaa 12-29-vuotiaille.

Itseensä uskominen

Stressihän juontaa usein juuriaan epävarmuudesta. Esimerkiksi työelämässä koettu stressi saattaa olla sitä, että pelkäämme ja koemme olomme epävarmaksi jonkun meneillään projektin suhteen. Onkin tärkeää opetella uskomaan itseensä ja siihen, että minä pystyn ja voin – minusta on tähän! Stressitilanteissa se, että valamme sisäämme itsevarmuutta, auttaa ihan hurjasti. Joskus tuo itsevarmuuden boostaaja voi olla vaikka se läheisin ihminen, ystävä tai puoliso. Pääasia on, että yleisesti ottaen opimme uskomaan itseemme ja tekemiseemme, mikä taas vähentää huomattavasti turhaa stressiä.

Näitä keinoja minä olen tosiaan stressinhallinnassa noudattanut ja huomannut, että ne todella toimivat! Jokainen me ollaan tietysti yksilöitä enkä sano, että näistä on välttämättä apua sinulle, mutta ainahan voit edes kokeilla. Mieluummin pyrkii stressiä lievittämään, kuin elää jatkuvan stressipeikon kanssa.

Millaisia tapoja teillä on hallita stressiä? 

On my way

4 vastausta artikkeliin “Vinkkini stressinhallintaan”

  1. Olipa hyvä kirjoitus! Huomaan itse painivani monesti samojen asioiden kanssa. Etenkin ihmissuhteet on välillä vaikeita, vatsa menee heti sekaisin, sydämessä painaa tonnin möykky ja menetän yöunet.
    Itse olen kirjoittanut päiväkirjaa. Tai siis kirjoitan vaan ajatukseni ja tunteeni ruutuvihkoon. Yritän ensin purkaa pahan olon tunteet ja miettiä mistä ne johtuu. Sitten tarkastelen, että onko asia todella näin vai onko ne oman mielen oikkuja. Loppuun aina kirjoitan kannustavia sanoja itselleni.
    Liikunta on kyllä ehdoton stressinpoistaja. Tai ei se vie sydänsuruja mennessään, mutta suorituksen jälkeen on rauhallisempi olo.
    Itselläni on tällä hetkellä ykköstavoitteena oppia hallitsemaan omia tunteita paremmin, etten aina suistuisi raiteilta, kun jotain tapahtuu. Annan tunteiden tulla ja mennä, mutta yritän löytää keinoja siihen, että pysyisin rauhallisempana, eikä koko maailma kaatuisi.

    • Kiitos! Hyvä idea muuten tuo vihkoon tuntemuksistaan kirjaaminen, voisi kokeilla. Ja joo, liikunta on ihan parasta! Olotila todellakin paranee lenkillä. :)

      Tuo on hyvä tavoite, kunhan muistat kuitenkin antaa itsellesi mahdollisuuden ja ”luvan” tuntea ne tuntemukset. Tietenkään niihin ei kannata jäädä vellomaan, mutta tunteminen on tärkeää. Mielestäni tunteiden kanssa on tärkeää aina miettiä miksi tunnemme kuten tunnemme ja mistä tunne on lähtöisin. Jäljittämällä tunnetilaamme ymmärrämme paremmin itseämme ja reaktioitamme.

  2. Olip kyllä hyvä kirjoitus!! :)
    Itse painiskelen kans hirveessä stressitilanteessa tällähetkellä. Mieheni kanssa erottiin puoli vuotta sitten. Koska mikään ei tuntunut enää miltään. Mä olin se joka enemmän halusin eroa. Tajusin eron jälkeen että rakastan häntä edelleen, jopa enemmän? Ja että parisuhteemme oli hyvä ja eron syy oli vain mun sen hetkinen stressi. Pari läheistä kuoli, työpaikan vaihto, muutto. Tottakai purin kaiken parisuhteeseen. Tyhmä kun olin. Nyt haluisin hänet takas mut eilen julkaisi facebookissa parisuhde statuksen. Ja uusi nainen vielä raskaana.
    Huhu tulipa kirjotus :D mut jotenkin oli vaan pakko avautua kun olen rivien välistä lukenut että sullakin edelliseen parisuhteeseen liittyy jonkinmoista stressiä. Saako kysyä onko sama tilanne? Olis ihana enemmänkin avautua tästä, auttaa sua ym <3 varmasti kymmeniä lukijoitakin kellä suht sama tilanne ollut tai on…
    Mut ihanaa kevättä ja yritetään pinnistellä eteenpäin! <3

    • Kiitos paljon. :)

      Sinullakin on kieltämättä ollut rankkoja juttuja elämässä. Mielestäni itseään ei kuitenkaan kannata erosta syyllistää. Veikkaan, että vaikka olet ollut stressitilassa, on eroon vaikuttanut monet muutkin seikat. Vaikka olisitkin ollut se joka sitä enemmän haluaa, ei se tarkoita, että koko ero olisi ollut vikasi. Elämää ei voi käsikirjoittaa ja se miten me toimimme, tapahtuu juuri sillä tavalla, kuin tapahtuu.

      Itse olen osittain käynyt mielessäni läpi samankaltaisia juttuja. Miettinyt sitä oliko ero oikea ratkaisu vai ei. Meidän suhde ei loppunut varsinaisesti viralliseen eroon, vaan se jatkui todella pitkään ja vasta viime kuukausina on tehty sellaista aitoa eroamista toisesta. Edelleenkään en ole päätöksestä varma – en tiedä tulenko koskaan olemaan. Silti en voi elää roikkuen ”meissä”, vaan on mentävä eteenpäin. Uskottava siihen, että asiat tapahtuvat kuten niiden on tarkoitettu ja jos joku toinen ihminen vie sydämeni vielä joskus, niin hän vaan tulee ja vie sen.

      Ihanaa kevättä sinnekin ja hurjasti tsemppiä! <3 Uskotaan parempaan huomiseen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta