Kun elämä yllättää

Olen aina uskonut tarkoitukseen ja siihen, ettei mikään asia elämässä tapahdu sattumanvaraisesti. Usein tapahtumahetkellä voi olla vaikea ymmärtää kaiken tarkoitusta, mutta joku päivä mieli kirkastuu ja ymmärrämme, miksi sekin niin oudolta tuntunut asia elämässämme tapahtui. Kun elämä tuo huomattavan määrän myrskyjä eteen alkaa sitä väkisinkin miettimään, että miksi näin paljon ja juuri minulle, eikö vähempikin jo riittäisi? Asioilla on kuitenkin aina kaksi puolta ja me voimme valita kummalta kantilta niitä katselemme. Jos valitsemme positiivisuuden, uskon ja luottamuksen – muuttuu elämäntilanne aivan varmasti valoisammaksi!

Julkaisin pari viikkoa sitten blogissani kirjoituksen koskien arvaamattomia elämänmuutoksia – hyppyä kohti tuntematonta. Vihjasin siitä, kuinka elämässäni tulee tapahtumaan muutoksia ja nyt ne ovat tosiaan ihan ovella ja ovi jo puoliksi raollaan. Enää pari viikkoa, niin osa-aikainen työpestini blogin ohessa tulee loppumaan. Tämä minusta riippumattomista syistä ja siksi olen nyt tilanteessa, joka on kieltämättä herättänyt tunteita laidasta laitaan. Tällä hetkellä olo on kuitenkin sisimmässä jo todella rauhallinen ja luottavainen. Näen kaiken nyt kauempaa ja pystyn katsomaan muutosta eri perspektiivistä, kun alkuun katsoin.

Siitähän on nyt tosiaan tasan vuosi aikaa, kun jätin kokopäivätyöni toimistossa ja heittäydyin osa-aikatyöhön voidakseni panostaa enemmän bloggaamiseen. Tämä vuosi on ollut niin opettavainen ja olen löytänyt enemmän sitä ammatillista suuntaa, johon haluan mennä. Minua ei ole luotu toimistotyöhön tai ylipäänsä kuivien papereiden pyörittämiseen – se työ ei vaan ole minua varten. Tarvitsen jotain luovempaa, innovatiivisempaa ja innostavampaa. Itselleni työssä on tärkeää jatkuva inspiroituminen ja se, että yksikään päivä ei ole samanlainen. Raha ei myöskään kohdallani riitä motivaattoriksi. Työ on niin iso osa arkea, että jos sitä tekee pelkästään rahasta, tekee tuo pidemmällä tähtäimellä aika onnettomaksi. Kun muutumme onnettomiksi, alamme inhoamaan paitsi tekemäämme työtä, sen lisäksi kaikkea muutakin elämässä. Toki olemassa on mahdollisuus, että tekemästään työstä nauttii ja siitä saa vielä hyvää korvaustakin! Tuohan on oletettavasti se jokaisen unelmatilanne.

Tällä hetkellä tilanne on tosiaan se, että toukokuun alusta jään ainakin hetkellisesti täyspäiväiseksi bloggaajaksi. Nyt on minun hetkeni miettiä, mitä seuraavaksi haluan ja samalla nähdä millaista on blogata työkseen. Ei sillä ettenkö tähänkin päivään asti olisi blogin parissa viettänyt täydet työpäivät ja vähän enemmänkin mutta se, että blogi on se ainut työ, muuttaa jonkun verran asioita. Se vaatii minulta huomattavasti enemmän ja koen, että hommaa on viimeistään silloin vietävä eteenpäin entistä ammattimaisemmin. Haluankin ottaa tilanteen vastaan haasteena ja jonkinlaisena mahdollisuutena.

Olen viime päivinä miettinyt paljon sitä, kuinka elämä saattaakin muuttaa suuntaa ihan pienessä hetkessä. Yhtäkkiä se tuttu ja turvallinen katoaa ja eteen tulee aivan uusi tilanne. Omalla tavallaan kaikki uusi tulisi ottaa juuri mahdollisuutena kasvaa ja kehittyä. Jos esimerkiksi omassa elämässäni ei olisi tapahtunut näitä asioita, jotka nyt tapahtuvat, en olisi saanut tätä hetkeä. Olen nimittäin työjutuissa sen verran varman päälle pelaava ihminen, etten koskaan heittäytyisi johonkin edes vähänkään epävarmaan. Nyt on kuitenkin sellainen olo, että haluan katsoa tämän kortin – kääntää sen ja ottaa vastaan mitä tuleman pitää.

En luonnollisestikaan sulje pois ajatusta opiskelusta tai työnhausta. Katson avoimin mielin kuinka arki lähtee rullaamaan ja jos heti alkuun jo tuntuu, että kaipaan muutakin blogin rinnalle, niin sitten haen kokopäivä- tai osa-aika töitä. Jatkuvasti seuraan mollia ja laitan aivan varmasti hakemusta menemään jos sieltä jotain mielenkiintoista löytyy. Jotenkin ihmeellisellä tavalla nyt vaan kuitenkin uskon ja luotan siihen, että asiat järjestyvät ja menevät hyvin. Haluan luottaa siihen, että elämä kantaa ja tämä tilanne avaa minulle jotain uutta. Elämää ei voi ennustaa tai käsikirjoittaa eikä tulevaisuutta kannata turhaan pelätä. Otetaan vastaan se, mitä eteen tulee ja suhtaudutaan muutoksiin positiivisin mielin!

Onko muilla vastaavaa elämäntilannetta meneillään – muutoksia, pelkoa, jännitystä, iloa ja odotusta?

Oikein energistä päivää jokaiselle ja ihanaa alkavaa pääsiäistä! Blogi ei hiljene pyhinäkään, joten toivottavasti jaksatte käydä lukemassa. 🙂 

Kommentit (10)
  1. Mol:ista ei ole löytynyt vuosiin oikeasti ns. helmiä työpaikkoja.. Koko rekrymaailma on muuttunut niin, että hyvät ja kiinnostavat firmat eivät julkaise siellä töitä. Etsi mielenkiintoisia yrityksiä netistä ja laita mailia tai etsi ja verkostoidu Linkedinissä 🙂

    Mol.fi ja muut tuollaiset sisältää 80% surkeita töitä ?

    1. Aijaa, hahah. 😀 Olen saanut pari viimeisintä työtäni ns. suhteiden kautta, (tai en siis tietenkään varsinaisesti paikkaa saanut suhteilla, mutta kuullut niistä sillä tavalla), joten olen ehkä vähän jälkijunassa miten tämä homma tänä päivänä toimii. Hyvä idea siis, kiitos tästä! 🙂

  2. Hyvä päätös! 🙂 Tää on yksi lempiblogeistani (jotka on yhden käden sormilla laskettavissa). Onnea! 🙂

    1. Kiitos! Ja ihana kuulla, että on yksi lemppareista! :))

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *