Turvattomuuden tunteesta

Kun astumme ulos kotiovesta, asetamme joka kerta itsemme ikään kuin alttiiksi erilaisille vaaratilanteille. Ulkomaailmassa, kun liikkuu niin paljon muitakin ihmisiä meidän lisäksi ja vain harvoin olemme tuolla yksin – jos koskaan. Olenkin monesti miettinyt ratikassa tai metrossa istuessani, kuinka en voi ikinä tietää jos yhtäkkiä vieressäni istuva nousisi ja iskisi puukon rintaani. Suomessa on tähän asti ollut helppo ajatella, ettei sellaista tapahdu. Tämähän on turvallinen maa, suorastaan lintukoto. Viime aikoina fiilikseni ovat kuitenkin muuttuneet. Tukholman tapahtumat olivat piste iin päälle ja nyt on pakko sanoa, etten kyllä koe Helsinkiä enää kovin turvalliseksi – ja tämän kirjoituksen mukaan ei välttämättä koe kovin moni muukaan naispuolinen henkilö (viitataan vuoden 2015 turvallisuuskyselyyn).

Julkisissa huomaan vilkuilevani ympärille. Seuraan ympäristöäni ja näenkö jotain outoa toimintaa. Ihan vasta juteltiin aiheesta ystäväni kanssa, joka hän jätti jopa bussin välistä ja jäi odottamaan seuraavaa, koska bussiin astui epäilyttävän näköinen mies, jolla oli reppu selässä. Vältän pimeällä ulkona liikkumista ja baarista yöllä kotiin tullessani otan aina taksin – julkiset eivät ole enää edes vaihtoehto. Puistoissa en liiku edes päiväsaikaan, enkä muutenkaan alueilla, joissa ei ole ihmisiä. Välttäisin ihan Helsingin keskustassakin liikkumista aikoina, jolloin siellä ei ole ihmisvilinää. Toisaalta taas en myöskään osallistuisi tapahtumiin, joissa on suuria ihmismassoja. Kuorma-auton pelkkä näkeminenkin on välillä säikäyttänyt.

En varsinaisesti pelkää päivittäin ulkona liikkuessani mutta pakko myöntää, että joku varovaisuus on lisääntynyt. Vaikka haluaisin olla vahva enkä antaa minkäänlaiselle pelolle valtaa, silti joku osa minussa kehottaa olemaan varovaisempi ja välillä kyllä koen jopa turvattomuuden tunnetta. Naisena tiedän olevani alakynnessä jos joku päättää hyökätä kimppuuni. Se mitä kuitenkin ehkä tällä hetkellä eniten pelkään, on raiskaus ja erilaiset itsemurhaiskut. Toisaalta tietysti samalla todennäköisyydellä joku voi ajaa suojatiellä ylitseni huomenna. Ulkomaailma (ja varsinkin liikenne) on aina täynnä vaaroja, vaikka emme sitä luonnollisesti ajattelekaan.

Naisena koen tämän turvallisuustilanteen todella huolestuttavana, sillä etenkin kaduilla tapahtuvat raiskaukset ovat maassamme lisääntyneet – tai ainakin niistä uutisoidaan enemmän? Olen usein miettinyt miten toimisin jos joku kävisi päälleni ja tullut siihen lopputulokseen, että edes kiukku tai laukulla iskeminen eivät auttaisi. Se ulvova avaimenperäkin on muuten vielä hankkimatta. Mielestäni turvallisuudentunteesta tulisi puhua enemmän. Miettiä miten sitä voitaisiin tässä ajassa lisätä ja pohtia keinoja sen saavuttamiseen. Toki voimme itse välttää tiettyjä juttuja, joiden seurauksena emme niin herkästi joudu epämiellyttäviin tilanteisiin. Hyvänä esimerkkinä se, ettemme liiku pimeällä epäilyttävissä paikoissa tai pukeudu paljastavasti. Jälkimmäiseen suhtaudun vähän kapinoiden, sillä mielestäni naisen kuuluisi voida pukeutua juuri kuten haluaa. Minihame ei anna oikeutta raiskaukselle, eikä se ole automaattisesti viesti siitä, että nainen haluaisi jotain seksuaalista tuntemattomalta vastaantulijalta – tai ylipäänsä keneltäkään.

Toisaalta taas, kuten alussa linkkaamassani mielipidekirjoituksessakin mainitaan, kaikilla ei ole mahdollisuutta valita missä kulkee ja mihin aikaan. Jos työskentelet esimerkiksi sairaalassa ja teet kolmivuorotyötä, todennäköisesti joudut kulkemaan myös pimeällä (etenkin talvisin) ja mahdollisesti julkisia käyttäessäsi odottamaan jossain syrjäisellä bussipysäkillä. Muistan itsekin elävästi nuo ajat, jolloin hoitajan töitä tein ja kuljin paljon pimeään aikaan. Välillä kyllä pelotti, vaikka silloinhan aikakin oli vielä niin eri, mitä se tänä päivänä on. Tuntuu, että turvattomuus on vaan pahentunut sekavan maailmantilanteen myötä ja jos yhtään oikein arvelen, tulee tilanne vielä pahenemaan.

Vaikka periaatteessa nyt itsekin myönsin, että välillä pelkään ja olen nykyään varovaisempi, haluaisin silti luoda ympärilleni rohkeaa ilmapiiriä. Haluaisin olla se tyyppi, joka ei pelkää koska sehän on juuri noiden äärijärjestöjen iskujen tarkoitus – herättää ihmisissä pelkoa. Pelon kautta tulee herkästi viha ja ennakkoluulot. Alamme ehkä vaistomaisesti syrjimään tietyn kansakunnan edustajia, sillä miellämme  heidät siihen ”samaan porukkaan”. Myönnän itsekin usein tuohon sortuneeni ja en ehkä vapaaehtoisesti lähtisi kulkemaan pimeällä samaa tietä tumman miehen kanssa. Kaikkeen tähän vaikuttaa varmasti media, se miten asioista on puhuttu. Yleistäminen ei kuitenkaan auta yhtään mitään. Jokainen varmasti tietää, etteivät kaikki ihmiset ole pahoja. Itse asiassa iso osa meistä on hyviä, mutta valitettavasti siellä joukossa on pahuuttakin ja ihmisiä, jotka ovat henkisesti epävakaita.

Pahuutta vastaan puolestaan voimme taistella hyvyydellä. Ajatuksenahan tämä on kaunis, mutta välillä tuntuu jotenkin toivottomalta. Ehkä jokainen voi pyrkiä vaikuttamaan oman elämänsä kohdalla siihen, miten asioihin suhtautuu. Alkaako pelkäämään ja osoittamaan sormella, vai pyrkiikö pitämään mielensä avoimen rohkeana. Jos alkaa elämään pelossa ja ruokkii jatkuvasti ajatuksiaan pelolla tai antaa mielikuvituksen lentää, on lopputulos aivan varmasti se, ettemme uskalla liikkua enää missään. Oma taisteluni ainakin on ennakkoluulojen ja pelkojen voittaminen! Se, etten antaisi sille pelolle valtaa elämässäni, vaan pyrkisin taistelemaan rohkeasti sitä vastaan.

Tunnetteko te turvattomuudentunteita kotipaikkakunnallanne tai ylipäänsä Suomessa? Heräsikö ajatuksia?

On my way

9 vastausta artikkeliin “Turvattomuuden tunteesta”

  1. Kotipaikkakunnalla en, tunnen ympäristön niin hyvin ja se on myös hiljainen paikka. Pimeässä siellä tulee väkisinkin kuljettua. Huomasin kuitenkin, että kun itsellä ei ole enää koiraa niin kyllä mä tarkemmin mietin missä kuljen. Silloin kun koira (saksanpaimen) oli niin ei paljoa tarttenu miettiä, koira hoiti sen puolesta.

    Tietyissä kaupungeissa oon paljon varovaisempi, kuin toisissa. Yleensä jos on pitänyt myöhään kulkea jostain syrjäisemmästä, missä ei paljon väkeä kulje niin oon soittanut jollekulle ja puhun puhelimessa sen aikaa, että pääsen valaistulle, kuljetulle reitille. Näitä reittejä yritän kuitenkin välttää, valaistus ja päätiet on ne joita uskallan yölläkin kulkea. Okei välillä matkaan tulee useampi kilsa lisää, koska pitää kiertää.

    • Tiedätkö, tuo puhelimeen puhuminen on myös minun kikkani. Joskus puhellut jopa ”valepuhelua” jos on tullut tunne, että pelottaa. :D
      Koira tuo kyllä aivan varmasti turvaa ja varsinkin mainitsemasi rotu. Olet kuitenkin rohkea jos edelleen uskallat liikkua yölläkin pääteillä tai valaistuillakin reiteillä. Itsestäni nimittäin tuntuu, etten yöllä uskaltaisi liikkua oikeastaan missän, vaikka suhteellisen keskustassa asunkin. Pistää kyllä miettimään…

  2. Itsellänikin on välillä meinannut pelko nostaa päätään, mutta yritän miettiä järjellä; todennäköisempää on juurikin tuo auton alle jääminen. Huomaan kyllä nykyään enemmän miettimään turvallisuutta, varsinkin lapsen kanssa liikkuessa.

    • Niin, ymmärrän kyllä tuntemuksesi. Toisaalta mielestäni on ihan hyväkin tiedostaa riskit ja se, ettei turvallisuustilanne varsinkaan pääkaupunkiseudulla ole enää entisensä. Ja lapsen kanssa asiaa varmasti vielä miettii kahteen kertaan…

  3. Saman olen huomannut minäkin, enemmän tulee mietittyä missä kulkee ja milloin. Asun Tampereen naapurikunnassa ja todella harvoin käyn ”isossa kaupungissa” ilta-aikaan, saati yöllä. Ne harvat kerrat ovat meinaan olleet sen verran ahdistavia nistiporukoiden ja ihan suoranaisten joukkotappeluiden takia. Koen oloni todella. turvattomaksi tutussa kaupungissa, paikassa jossa nuoruusvuosina (olen 33v) kuljin yölläkin huolettomasti. Ehkä lapsen myötä tieto ja tietoisuus asioista on lisännyt tuskaa. Meillä myös koirarotu valikoitui osittain turvallisuus mielessä, vuorotyöläisinä vanhempina liikumme mihin vuorokauden aikaan tahansa. Lenkille on kiva lähteä kun hihnan päässä jolkottelee 40 kg itäeuroopanpaimenkoira.

    • Ymmärrän täysin. Todella valitettavaa, ettei oloaan tunne enää täysin turvalliseksi. En minäkään nuorempana pelännyt, mutta viime aikoina maailman tilanne on mennyt niin huonoon suuntaan, ettei näiltä tuntemuksilta ole voinut välttyä täälläkään. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

      Ja koira on ehdottomasti oiva hankinta, se tuo turvaa! Koitetaan pitää kuitenkin se oma asenne mahdollisimman pelottomana, eikä anneta pelon rajoittaa elämää! Minimoidaan ne riskit, mutta samalla eletään normaalia elämää.

  4. Valitettavasti itselläkin etenkin ilta-aikaan liikkuminen on jossakin määrin pelottavaa. Oon 21 ja asun Helsingissä ja yksin kävellessä pakosti seuraa ympäristöä tarkemmin. Tietoisesti vältän ilta-aikaan liikkumista, tai jos näkee että epäilyttävän näköistä/humalaista porukkaa tulossa niin siirryn kyllä tien toiselle puolelle. Jos iltaa viettämässä niin yleensä valitsen myös juostavat kengät :DDÄrsyttää vaan kun täytyy miettiä tällaisia asioita eikä voi vaan elää rauhassa… Pitäis varmaan itsekin hommaa se avaimenperähälytin.

    • Niinpä, sama täällä. Onhan tuo todella kurjaa mutta minkäs tekee. Ja tuo hälytin pitää kyllä hankkia! Ei oletettavasti maksa paljon ja säikäyttää päälle kävijän varmasti.

  5. Hyvä ja ajatuksia herättelevä kirjoitus.

    Kyllä mua pelottaa liikkua yksin myöhään ja pimeällä, ja otankin aika helposti taksin.

    Tajusin hiljattain, että jos kaikki maailman ihmiset kohtelisivat toisiaan hyvin eikä kukaan, siis yksikään, tekisi mitään pahaa, maailmassa olisi hyvin vähän pelättävää ja murheenaiheita. Jäisi ”vain” luonnonkatastrofit, onnettomuudet ja sairaudet. Kuulostaa ehkä tosi naiivilta, mutta mulle tuli tuosta oivalluksesta yhtä aikaa surullinen, vihainen, ja toiveikas olo. Ei kenenkään ole pako olla paha, vaan jokainen voisi valita. Maailma olisi turvallinen ja hyvä paikka, jos vain kaikki haluaisivat.

    Miksi jotkut sitten ovat pahoja? No osa on mielisairaita ja kuuluisi suljetuille osastoille hoitoon. Mutta monet ovat vain huono-osaisia, epätoivoisia, katkeria, tai puutteessa. Kyllä. On iso joukko miehiä, joille kukaan ei anna seksiä, koska he ovat seksuaalisesti vastenmielisiä, syystä tai toisesta. Minusta Suomessa kannattaisi olla laillisia bordelleja, koska seksuaalisesti turhautunut mies, jos on vielä muutenkin syrjäytynyt, näköalaton ja onneton, on vaarallinen aikapommi. En tietenkään tarkoita, että kovin moni tällaisista syyllistyisi lopulta mihinkään laittomaan, mutta raiskaajista, muista väkivaltarikollisista, terroristeista jne ei varmaan kenelläkään ole ollut viime aikoina ennen pahoja tekoja tyydyttävää seksielämää. Se on vaan niin iso osa ihmisen hyvinvointia ja vietti on etenkin miehillä vahva. Ihan varmasti pahuutta voisi vähentää takaamalla kaikille hyvä mieli, vaikka sitten kunnallisissa ilotaloissa. Make love, not war, on itseasiassa hiton hyvä idea!

    Onko kukaan samaa mieltä? :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta