Pari huonoa tapaa

Kirjoitin maaliskuussa postauksen, jossa paljastin teille kymmenen huonoa tapaani. Nyt seuraisi tuolle postaukselle sitten jatkoa. Tällä kertaa seuraavat kymmenen huonoa tapaa, joiden kanssa lähestulkoon päivittäin elän. Olen muuten tainnut vähän hurahtaa näihin erilaisiin fakta -ja paljastuspostauksiin – toivottavasti ette kyllästy!

Hiplailen kasvojani. Tätä teen oikeastaan jatkuvasti kotona ollessani, etenkin tietokoneella työskennellessä jos keskityn johonkin. Raavin hiusrajaa ja ylipäänsä koskettelen kasvojani. Jos löydän jonkun epäpuhtauden tai muun vastaavan, en kykene jättämään sitä rauhaan. Havahdun tähän huonoon tapaan välillä kodin ulkopuolellakin, mikä on ainakin tosi huono juttu! Käsien kautta, kun ihoon eksyy aika rutkasti bakteereja.

Seisotan märkiä pyykkejä koneessa laittoman kauan. Rakastan pyykinpesua, sillä tunnen mielihyvää siitä, että pyykkikori tyhjenee. Tuosta huolimatta inhoan puolestaan pyykkien kuivumaan ripustamista. Laistan hommasta aina mahdollisimman pitkään ja toisinaan pyykit odottavatkin märkinä koneessa useamman tunnin… Välillä avaan ainoastaan koneen luukun ja suljen hanan, mutta pitkitän silti ripustamista.

En ole hyvä jakamaan tai lainaamaan tavaroitani. Olen tosiaan henkilökohtaisen omaisuuteni suhteen jopa hieman itsekäs, tai ainakin todella tarkka. En tykkää siitä, että joku lainailee vaatteitani tai tärkeitä työkalujani, kuten kameraa. Vaikka eihän se kamera siitä mihinkään kulu jos toinen sitä lainaa, mutta silti. Koen ehkä omat tavarani sen verran henkilökohtaisina, että niiden lainaaminen toiselle ei tunnu kivalta. Tähän liittyen hieman kevyempikin esimerkki, otan nimittäin aina oman karkkipussin leffaan mentäessä, sillä en halua jakaa samaa pussia seuralaisen kanssa. Haluan, että minulla on oma pussi ja ne omat herkkuni siellä eikä kukaan muu niihin koske. :D

Olen läsnä mutta en silti ole aina läsnä. Eli se kuuntelemisen taito. Vaikka tavallaan kuuntelen, saatan välillä ajatella samalla ihan muita asioita. Tähän havahdun usein silloin, kun joku muistuttaa minulle siitä, mitä kertoi eilen ja olen ihan kuin en olisi koskaan asiasta kuullutkaan. Noissa tilanteissa aina tajuan, että nyt on sitten mennyt jotain tärkeää ohitse – noloa. Tämä on ehdottomasti yksi huonoimmista tavoistani ja koetan siihen jatkuvasti huomiota kiinnittää!

Jätän aina yliviivaamatta tunnusluvun nettipankkiin kirjautuessa. Tämä on todella ärsyttävä tapa, sillä joka ikinen kerta syötän kenttään tietysti väärän tunnusluvun. Jos luku liippaa riittävän läheltä oikeaa lukua, nettipankki onneksi ilmoittaa, mikä on se seuraava luku mutta muussa tapauksessa näin ei tapahdu. Olisi aika helppoa yliviivata ne käytetyt luvut mutta ei…

Olen surkea kaupassa kävijä. Tällä tarkoitan sitä, että olen niin spontaani shoppailija jopa ruokakaupassa, että usein kotiin tullessani ihmettelen, mitä kaikkea olenkaan ostanut. En vaan osaa tehdä ruokaostoja kovin suunnitelmallisesti. Ostan niin paljon juttuja fiilispohjalta, että tarvitsisin oikeastaan jonkun koulutuksen tuohon kaupassa käyntiin! Minun on myöskin hankalaa miettiä etukäteen viikon ruokia, sillä en voi tietää maanantaina, mitä haluan syödä perjantaina.

En harjaa hiuksiani perusteellisesti. Eli kyllä, ihan vasta selvitin hurjaa takkukasaa, joka oli syntynyt tuonne hiusteni takaosaan viikkojen saatossa. Bongaan nämä takut tavallisesti vasta siinä kohtaa, kun kiharran hiuksiani, sillä silloin koko pää on käytävä huolella läpi. Tuollaisten takkupallojen selvittäminen on niin ärsyttävää ja joka kerta lupaan, että jatkossa harjaan hiuksiani huolellisemmin.

Puhun päälle ja keskeytän. Etenkin tutussa puheliaassa seurassa huomaan, kuinka välillä keskeytän tai puhun keskustelukumppanin päälle. Inhoan tuota tapaa mutta välillä sitä silti teen. Joskus nimittäin tuntuu ettei itse saa suunvuoroa muuta kuin keskeyttämällä toisen puheripulin. Ja välillä sitä on tietysti niin innoissaan sanomassa asiaan omaa mielipidettä, ettei jaksa odottaa kunnes toinen lopettaa. Erittäin huono tapa jota on hyvä jatkuvasti työstää.

Pitkitän epämiellyttävien asioiden hoitamista. Kuten nyt vaikka CV:n päivitystä tai pölyjen pyyhkimistä. Vaikka tiedän, että ne hoitamatta jätetyt asiat löytää edestään, pitkitänpä silti. Veikkaan etten ole kuitenkaan ainoa joka tätä tekee? On niin paljon mukavampi tehdä kivoja juttuja kuin hoitaa nihkeitä velvollisuuksia. Näin perjantain kunniaksi ajattelin muuten hoitaa kaiken rästissä olevan – tai ainakin pyrin siihen!

Jätän lähes aina ruokaa. Syön sitten ulkona tai kotona, jää lautaselleni oikeastaan aina ruokaa jota en syö. En vaan osaa syödä lautastani täysin tyhjäksi ja sama pätee juomiinkin (paitsi muuten viiniin). Kahvikupissa tai vesilasissa on aina ne ”pohjat” ja ruokalautasellani vähintään pieni määrä ruokaa jonka jätän.

Sellaiset kymmenen huonoa tapaa, joista osa ehkä enemmän pahoja kuin toiset. Ajattelen kuitenkin niin, että huonot tavat ja paheet käyttäytymisessä ovat nekin osa meitä. Toki itseään on ihan hyvä jatkuvasti kehittää ja varsinkin niitä puolia, jotka häiritsevät ehkä ihan yleisesti elämää. En kuitenkaan ota paineita, äläkä sinäkään. Epätäydellisiä tässä ollaan jokainen. :)

Löytyikö joukosta tuttuja huonoja tapoja? Sellaisia joihin voit samaistua? 

On my way

9 vastausta artikkeliin “Pari huonoa tapaa”

  1. Moi! Saako tiedustella mistä nuo sinun ihanat kengät on hommattu 😍 ja näitä vinkkipostauksia on mun mielestä just hauska lukea, vähän kevyempää luettavaa :)

    • Moikka! Kengät ovat Dr. Martensenin chelseat. Zalandolta olen tilannut. :) Ovat aivan lemppari kengät, koko talven käytin.

      Ja kiva kuulla, että mukava lueskella!

    • Niin niitä koodeja ei saa, joilla laskut varmistetaan mutta kyllä tunnuslukuja olisi vähän pakkokin, että muistaa missä mennään! Itse en siis missään nimessä säilytä samassa paikassa omaa käyttäjätunnustani. Jos siis tuota nyt meinasit, ettei olisi turvallista?

  2. Itekkään en haluu jakaa omia namejani muille :D johtuu varmaan osaks siitä kun oon ainut lapsi ja ei oo tarvinnut jaksaa karkkipäivän karkkeja kenenkään kanssa ;D Et kai vaan heitä ruokaa roskiin? se on kyllä ikävä tapa!

    • Joo, ymmärrän. :D Siis minähän olin myös ainut lapsi kuuden vuoden ajan, joten uskon tämän piirteen juontavan juuriaan juurikin sieltä lapsuudesta.

      No ne rippeet kyllä. :( Huono tapa.

  3. Eihän sitä samaa tunnuslukua kysytä uudestaan kun kerran jo käytetty. Näin olen itse ainakin käsittänyt enkä ole edes yliviivaillut mitään ikinä :D

    • En tiedä mikä pankki sinulla on mutta Nordealla verkkopankkiin kirjautuessa ohjelma ei kerro, mikä on seuraava tunnusluku numeroltaan, vaan se pitää itse tietää/muistaa. Siksi noita olisi syytä kortilta yliviivata. :D

      Jotenkin nyt luulen, että meillä on eri pankit ja systeemit. ;D

  4. Eikä, mäkin syyllistyn noista moneen! :D Esim. pyykkien jättäminen liian pitkäksi aikaa koneeseen (tarkoituksella), tunnuslukujen yliviivaamatta jättäminen, hiusten ei-niin-perusteellinen harjaaminen ja tavaroiden lainaamattomuus :D Tykkään kyllä antaa tavaroita omaksi, mutta jotenkin se lainaaminen vaan tuntuu niin eri asialta, vaikka kyseessä olisi joku läheisempikin ihminen. Riippuu toki asiasta. Ja olenhan mä nyt siis asioita lainaillut, mutta kuitenkin aina jotenkin pelkään, että toinen ”pilaa” tai rikkoo sen lainaamansa jutun :D

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 6
Tykkää jutusta