Yksin on ihan kiva olla

Minua on aina ihmetyttänyt se, kuinka osa ihmisistä olettaa, että erottuasi hyppäät oitis seuraavaan suhteeseen. Parin kuukauden sinkkuvaiheen jälkeen ihmetellään miksi et vielä tapaile ketään vakavasti, tai ylipäänsä tee mitään sen enempää löytääksesi jonkun. Itseäni tosiaan äimistyttää tuollainen suuresti, sillä en koe sinkkuutta millään tavalla vastenmieliseksi – päinvastoin. Miksihän osa ihmisistä kokee? Minä ainakin rakastan itsekseen olemista ja sitä, että minun ei tällä hetkellä tarvitse huolehtia mistään muusta kuin itsestäni. Työkuvioiden muututtua tässä ollaan aika jännän äärellä ja paljon on uusia innostavia juttuja tulossa! Olen niin fiiliksissä omasta elämästäni ja haluankin rakentaa sitä eteenpäin. En kaipaa ketään toista tekemään elämästäni täydellistä, vaan haluan tehdä siitä ihan itse sellaista.

Olen nykyään osittain ehkä hieman sitoutumiskammoinenkin. Viimeisin parisuhde jätti jälkensä ja se, että epäonnistuttiin rikkoi sisintäni ja pahasti. Olenkin monta kertaa miettinyt voinko enää rakastua tai haluanko edes? Kirjoitin aiheesta tammikuussa suositun postauksenkin, jossa pohdin edellä mainitsemiani ajatuksia. Tällä hetkellä uskon kyllä rakkauteen ja tuosta kirjoitushetkestä on edetty aika paljon, mutta se onko minulla nyt mitään tarvetta rakastua, onkin sitten eri juttu. Tällä hetkellä yksin oleminen tuntuu todella hyvältä (vähän liiankin hyvältä…), enkä koe parisuhteelle mitään tarvetta. Uskon myös jollain ihmeellisellä tavalla siihen, että siinä kohtaa, kun lopetat etsimisen avautuu elämä eteesi aivan uudella tavalla. Ja tämä pätee siis ihan kaikkeen elämässä, ei pelkästään suhdekuvioihin.

Omasta lähipiiristäni löytyy onneksi useita sinkkuja, joiden kanssa ollaan samoilla aaltopituuksilla näiden juttujen suhteen. Jokainen meistä on vahva nainen ja pärjää vallan mainiosti yksinkin. Ja kuten olen sanonut ja sanon edelleen, olen mieluummin itsekseni kuin suhteessa, jossa en ole onnellinen. En sitten tiedä pitääkö osa ihmisistä yksin eläviä jotenkin säälittävinä tai itsekkäinä, mutta itse näen asian hyvinkin eri valossa. Jokaisen tulisi jossain kohtaa elämää kokeilla itsekseen olemista, sillä se kasvattaa aika paljon. Toki parisuhdekin opettaa, mutta niin eri asioita. Yksin ollessa opit tuntemaan ehkä se tärkeimmän, nimittäin itsesi!

Yksin ollessa viimeistään oppii rakastamaan itseään. Se itsenäisyys ja tilanne, että oletkin yksin itsesi kanssa ikään kuin pakottaa sinut luomaan paremman minäsuhteen. Kun tulet vaikeiden päätösten eteen ymmärrät, että vain sinä voit tehdä nämä päätökset. Suhteessa se toinen ihminen on aina siinä rinnalla ja olette tiimi, yksin ollessa kaikki vastuu on sinulla. Jotenkin yksin ollessa ne omat vahvuudet ja heikkoudetkin korostuvat. Sitä näkee itsensä selvemmin ja ainakin itselläni on jatkuva halu kasvaa ja kehittyä. Toki tuo sama tunne voi olla myös parisuhteessa, mutta sinkkuna kaiken energiansa voi käyttää juuri niihin asioihin joihin haluaa.

Tiedän, että on olemassa ihmisiä joita yksin oleminen pelottaa. Etsitään heti uusi suhde vanhan tilalle, eikä oikeastaan koskaan edes tutustuta siihen mitä pohjimmiltaan ollaan. Onhan helpompaa elää turvallisesti toisen kanssa kuin tuntea ehkä jossain kohtaa itsensä vaikka yksinäiseksi. Itse voin ainakin sanoa, että jokainen ikäväkin tunne jonka olen eron jälkeen läpi käynyt, on kasvattanut aivan mielettömästi. On ollut hetkiä, jolloin on vaan halunnut paeta niitä tuntemuksiaan mutta se, että ne on kohdannut vaikka väkisin on opettanut niin paljon! Enää en pelkää yksinäisyyden tunnetta, enkä oikeastaan mitään muutakaan tunnetta. Uskallan kohdata itseni ja tuntemukseni juuri sellaisena kuin ne eteeni tulevat. Jos olisin heti eron jälkeen hypännyt uuteen suhteeseen, olisin tuskin näitä tuntemuksia läpi käynyt. Valitettavan usein suhteesta toiseen hyppääminen onkin jonkinlaista itsensä ja tuntemustensa pakenemista.

Yksin oleminen on tosiaan ihan kivaakin, uskokaa tai älkää. Aurinko paistaa, kesä tekee tuloaan, elämä maistuu hyvältä ja ovet on auki joka suuntaan – mitä sitä muuta kaipaisikaan? Jos joku ihminen jossain kohtaa tulee, joka todella kolahtaa niin en pistä tokikaan pahakseni. Juuri nyt en kuitenkaan kaipaa mitään treffipelleilyä tai ihmissuhde säätöä. Voi olla, että on liikaa pyydetty mutta seuraavalta ihmissuhteeltani kaipaisin sitä, että kaikki lutviutuisi kuin luonnostaan. Siihen saakka ajattelin olla yksin ja jopa nauttia tästä.

Onko muilla sinkuilla samanlaisia fiiliksiä? Viihdyttekö itseksenne ilman parisuhdetta?

Kommentit (14)
  1. ” En kaipaa ketään toista tekemään elämästäni täydellistä, vaan haluan tehdä siitä ihan itse sellaista. ” Amen!
    Tuo lause kolahti. Niin paljon samoja ajatuksia läpi käyneenä, en voi kuin nyökytellä lueskellessani näitä tekstejä.

    On surullista, että jotkut ovat mielummin onnettomassa suhteessa, kuin yksin. Vaikka olen sisimmiltäni parisuhdeimmeinen, nautin omasta ajasta ja siitä, että onneni ei ole kenestäkään muusta kiinni, kuin minusta itsestäni.
    Koko maailma on avoin ja kaikki on mahdollista. 😉

    Pakko sanoa näitä sun juttuja lukiessa, että olet aina niin ihanan positiivinen ja kannustava tapaus. Pitää yrittää taas ryhdistäytyä blogin tiimoilta ja muistaa käydä visiitillä useamminkin. 🙂

    1. Juuri näin, samoilla linjoilla kanssasi. 🙂 Todellakin mieluummin yksin kuin epätyydyttävässä parisuhteessa, vaikka yksin oleminenkaan ei välttämättä ole aina sitä helpointa…

      Ihana sinä, kiitos! <3 Tule ihmeessä useammin jos vaan ehdit ja muistat. 🙂

  2. Amen sister! Olen ollut sinkkuna jo vuosia, ja kyllä, olen kuullut näitä ”eikö sulla nyt mitään sutinaa edes ole”-kommentteja mm. ihmisiltä, jotka itse ovat huonossa suhteessa ihan vaan koska eivät uskalla lähteä siitä pois. En halua tyytyä keneenkään ihan kivaan, ja viihdyn itsekseni ihan hyvin. Se on monelle hankala asia ymmärtää, siis se että yksinkin voi olla onnellinen. Olen viime vuosina, joidenkin kauhistellessa, mm. matkustellut yksin, ja nuo reissut ovat vaan entisestään tuoneet minulle varmuutta olla oma itseni ja nauttia omasta seurastani. Kuten sanoit, ovet on auki joka suuntaan – valinnanvaikeushan tässä vaan iskee! 😀 En vaan tajua ihmisiä joiden elämässä ei ole muuta onnellisuusmittaria kuin parisuhteen olemassaolo tai sen puuttuminen. Omassa elämässäni on niin valtavasti muutakin.

    Aurinkoisia toukokuun päiviä sinulle Jutta, hyvä kirjoitus jälleen kerran 🙂

    1. Kuulostat kyllä ihailtavan vahvalta ja rohkealta! 🙂 Ja siis samaa mieltä olen kanssasi. Elämää, kun ei tulisi rakentaa parisuhteen tai sen puuttumisen varaan, vaan oikeasti keskittää energia muuhunkin. Elämässä on niin paljon ja oikeasti jos avaamme silmät voimme nähdä sen kaiken! Parisuhdetta ei kannata etsiä vaan olla ylipäänsä avoin asioille elämässä. Eihän sitä tiedä jos se ihana prinssi sitten yhtäkkiä jostain eteen tuleekin – elämä on arvaamatonta. 😉

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *