Aina ei voi olla mielenkiintoinen

Välillä blogin kirjoittaminen on aika haastavaa puuhaa. Sinun oletetaan jatkuvasti keksivän mielenkiintoista sisältöä ja ylipäänsä olevan kiehtova persoona. Niinäkin hetkinä, kun oma elämä heittää härän pyllyä, blogiin tulisi tuottaa innostavaa sisältöä. Bloggaajana onkin helppo toisinaan kokea riittämättömyyden tunteita ja kriittisyyttä omaa tuotantoa kohtaan. On päiviä, että tuntitolkulla aikaa vienyt postaus kuulostaakin omaan korvaan aivan surkealta ja päiviä, jolloin et tiedä yhtään mitä kirjoittaisit. Välillä itsekin mietin, olenko riittävän hyvä tai kykenenkö oikeasti tuottamaan teille sisältöä, joka kiinnostaa riittävästi.

Kun on kyse luovasta työskentelystä, saattavat fiilikset tosiaan vaihdella päivien mukaan. Itse olen usein hyvinkin kriittinen omaa työtäni kohtaan ja katson sitä suorastaan suurennuslasin läpi. Tavoitteeni olisi olla jatkuvasti mielenkiintoinen ja tuottaa tekstiä joka herättää ajatuksia – näin ei kuitenkaan aina ole. On oikeasti ajanjaksoja ja päiviä, jolloin omasta mielestä blogini ei ole mielenkiintoinen. Viime aikoina vaikka aikaa on ollut enemmän kirjoittamiselle, on tuo suunta ollut silti hukassa. Olen istunut tuntikausia koneella tuijottaen tyhjää näyttöä ja miettien, mistä seuraavaksi kirjoittaisin? Vuosia bloganneena kuitenkin tiedän, että näitä ajanjaksoja tulee ja menee. On hetkiä, jolloin inspiraatio on ihan siellä huipussaan ja sitten tulee hetkiä, kun koko inspiraatio katoaa tuhkatuuleen. Tärkeää on kuitenkin ymmärtää se, että aina ei yksinkertaisesti voi olla mielenkiintoinen. Välillä voi ihan luvankin kanssa olla tylsä, tavallinen ja keskinkertainen.

Jännä juttu muuten kuinka tällaisia fiiliksiä tulee juuri siinä kohtaa, kun periaatteessa olettaa ettei niitä tulisi. Minulla olisi mitä parhain sauma postata blogiini vaikka kaksikin kertaa päivässä, mutta silti en ole siihen kyennyt. Yhdenkin tekstin kirjoittaminen on vienyt helposti jopa viisikin tuntia ja siltikään en ole välttämättä ollut niin tyytyväinen, että olisin sen pystynyt julkaisemaan. Joku ihmeellinen kriittisyys on nyt nostanut päätään, enkä oikeastaan edes tiedä miksi? Onko kyse ehkä siitä, että odotan nyt itseltäni enemmän, kun aikaakin on enemmän? Tavoitteet ovat korkeammalla mikä aikaan saa sen, että menenkin aivan lukkoon.

Se yksinkertainen syy miksi näitä fiiliksiäni haluan teille jakaa on, että tahdon olla rehellinen. En jaksa esittää täydellistä bloggaajaa, vaan haluan kertoa rehellisesti kuinka kirjoittaminenkaan ei aina luonnistu kuten sen odottaisi luonnistuvan. Moni ehkä ajattelee, että tämä homma on maailman mukavin ja helpoin työ, mutta todellisuudessa se ei aina sitä ole. Kilpailu on kovaa ja itsekriittisyys oikeasti välillä aika hurjaa. Vaikka en olekaan luonteeltani perfektionisti, silti blogin suhteen huomaan itsessäni usein tuon kaltaisia piirteitä. Kun teet jotain itsellesi, olet kymmenen kertaa kriittisempi kuin vieraalle työskennellessä – tai näin ainakin minun kohdallani. Nuo fiilikset saavatkin aina kerta toisensa jälkeen yhtä hämilleen, sillä en oikein tiedä miten suhtautua? Bloggaamisessa on kuitenkin niin tärkeää se, että kirjoittaa omana itsenään eikä ollakseen jotain sellaista mitä ei todellisuudessa ole. Aitous ja rehellisyys ovat ne seikat, jotka vievät eteenpäin.

Tämä teksti ei nyt ehkä ollut mikään motivoiva uuden viikon aloitusteksti, mutta halusin silti kertoa teille fiiliksistäni, joita parasta aikaa läpi käyn. Toisinaan on ajanjaksoja, että kaikki sujuu niin luontevan kivasti ja sitten taas välillä jotkut elämän osa-alueet kangertelevat. Nyt omassa elämässäni on se vaihe, että kriiseilen blogin kanssa, kun taas sinun elämässäsi se kriiseilyä aiheuttava asia voi olla joku toinen juttu. Uskon kuitenkin, että oikea suunta on lähempänä kuin arvaammekaan ja kunhan vaan kuuntelemme itseämme ja ehkä jopa hieman hellitämme sitä omaa kriittisyyttämme, saattaa se oikea tie olla lähempänä kuin arvaammekaan. Toisaalta taas uskon siihen, että tietynlainen kriittisyys on jopa hyvästä. Jos olemme aina tyytyväisiä tekemäämme työhön, emme ehkä anna sijaa kehitykselle ja uudistumiselle.

Näistä fiiliksistäni huolimatta tahdon toivottaa teille oikein energistä alkavaa viikkoa! Täällä koitetaan myös suunnitella tulevaa viikkoa ja hakea sitä inspiraatiota blogin suhteen. Jos teillä on muuten jotain palautetta tai ajatuksia siitä, mistä haluatte jatkossa lukea, olisi ihan mieletöntä kuulla! Kiinnostaako blogissani eniten kauneusjutut, treenit, ruokavalio ja reseptit, vai ehkä syvällisemmät ajatukset?

Ylipäänsä teidän palautteellanne on suuri merkitys! Siksi välillä toivoisinkin, että kertoisitte minulle myös niitä kehityskohtia, tai antaisitte jopa huonoakin palautetta. Vaikka ne kivat sanat ovat aina ihan parasta, myös negatiivisen mutta kuitenkin rakentavan palautteen kautta voin oppia ja kehittää blogiani. 🙂