Kuinka vapautua suojakuoresta?

Suojakuori on itselleni erittäin tuttu kuori. Sen uumeniin on niin helppo piiloutua hetkinä, jolloin ahdistaa tai tunnet olosi epävarmaksi. Mitä enemmän elämässä petyt ja koettelemuksia läpi käyt, sitä vahvemman kuoren yllesi kasvatat. Olen muutamaankin otteeseen matkani varrella kuullut, kuinka olen ihminen, josta on vaikea ottaa selvää tai jonka lähelle päästä. Moni on pitänyt ylimielisyytenä sitä, etten juttele välttämättä kaikille porukassa, tai olen vähän ujo uusien ihmisten seurassa. Jopa ystävillenikään en ole aina kertonut edes niitä pahimpia tuntemuksiani. Olen ihminen, joka pahan olon tullen on mieluiten yksin.

Suojakuori

Pidän hyvin herkästi yllä kuorta, jonka avulla minun on helpompi olla. Kun olet jatkuvasti hieman varautunut etkä anna itsestäsi liikaa, et joudu niin herkästi pettymään. Viimeksi toissa päivänä eräs parhaista ystävistäni totesi, että ”sä pelkäät aina kaikista pahinta”. Suojakilpi on niin helppo kasvattaa, sillä se tapahtuu ikään kuin huomaamatta ja auttaa sinua kestämään kipua. Itse herkkänä ihmisenä olen niin usein ollut tilanteissa, joissa minuun sattuu, mutta en ole kyennyt muurini vuoksi tunteita näyttämään. On ollut helpompi esittää coolisti kuinka minulle on aivan sama, vaikka todellisuudessa olen halunnut purskahtaa itkuun.

Pahimmillaan suojakuoren käyttö saattaa edetä siihen pisteeseen, että alat tukahduttamaan kaikkia tunteita. Et tunne enää edes aidosti iloa tai onnea, koska et anna itsellesi lupaa tuntea. Minulle tällainen tila tuli reilu puolitoista vuotta sitten. Patosin niin paljon asioita sisälleni parisuhteen aikana ja suojasin sisintäni asioiden rehelliseltä kohtaamiselta, että lopputulos oli olotila, jossa tunsin tukehtuvani. Tätä on tapahtunut edelleen säännöllisin väliajoin, sillä kuoresta luopuminen ei käy käden käänteessä. Vaikka nykyään uskallankin kohdata helpommin tilanteita jotka pelottavat, on minulla silti edelleen se herkkyys suojautua sinne kilven taakse. Ja tätä tapahtuu siis pääosin ihmissuhteissa, sillä itselleni ne ovat nimenomaan niitä asioita, joissa riski satuttaa itseään on suurin.

Suojakuori

Tuosta kilvestä luopuminen vaatii jatkuvaa työstämistä. Olen kuitenkin huomannut kuinka se hetkellinen paha olo ja tunteiden rehellinen kohtaaminen eivät olekaan niin suuri paha kuin jatkuva tuntemustensa patoaminen ja suojakuoreen piiloutuminen. Mitä sitten jos joudun pettymään tai koen ikäviäkin tuntemuksia? Ihmissuhteissakaan et voi mitään voittaa ellet oikeasti ota riskiä. Se, että sulkeudut etkä anna ihmisille mitään on mielestäni kymmenen kertaa huonompi vaihtoehto kuin, että annat itsestäsi ja otat riskin myös pettymisen suhteen. Olenkin pyrkinyt olemaan ihmisten suhteen avoimempi ja kuin huomaamatta, elämääni on tullut tässä reilun vuoden sisään aivan ihania tyyppejä. Oikeastaan se, että uskaltaa olla avoin ja antaa itsestään ihmisille on se juttu, joka oletettavasti niitä ihania ihmisiä myös luoksesi tuo.

Tärkeintä vapautumisessa on se, että myöntää itselleen oman herkkyytensä ja ymmärtää ettei tuo suojakilpi loppupeleissä estä niiden mahdollisten haavojen syntymistä. Sen avulla voimme vaan siirtää tuntemuksia tuonnemmas ja vältellä kipua hetkellisesti. On kuitenkin tärkeää ymmärtää ettei tuosta seuraa yhtään mitään hyvää. Toinen tapa on olla rehellinen ihmisille. Uudessa ihmissuhteessa voit rehellisesti kertoa, että sinua pelottaa jos näin on. Se minkä olen huomannut on, että yhä useampi ihminen painii samojen asioiden kanssa. Pahinta on se, että kaksi ihmistä miettii samoja juttuja mutta kumpikaan ei uskalla niistä toiselle avautua. Rehellisyys onkin oikeasti yksi maailman tärkeimmistä asioista. Se, että on rehellinen senkin uhalla, että tulee satuttamaan itseään. On niin turhaa siirtää asioita tuonnemmaksi vaan sen pelossa, että pelkää hajoamista.

Suojakuori

Itse opettelen jatkuvasti arjessani avoimuutta ja sitä, että menen sinne epämukavuusalueelleni. Pyrin avoimempaan kanssakäymiseen ihmisten kanssa ja siihen, että olisin rohkeampi luottamaan syvemmin. On niin helppoa olla varovainen… Myös sellainen omien tunteiden kohtaaminen on tärkeää. Ettei pelkää tuntea ikäviäkään fiiliksiä, vaan kohtaa nekin avoimesti. Veikkaan, että jos on suojamuurin päälle laittamiseen taipuvainen, sitä joutuu työstämään itsessään lopun elämää. Uskon kuitenkin siihen, että kaikesta voi oppia. Voit oppia avoimuuteen, tunteiden rehelliseen kohtaamiseen ja siihen, että et pelkää niin paljon – kaikki ajallaan, pikkuhiljaa.

Onko suojamuuri teille tuttu juttu? Kuinka olette siitä vapautuneet?

On my way

8 vastausta artikkeliin “Kuinka vapautua suojakuoresta?”

  1. Iso sydän <3
    Pystyn niin samaistumaan tekstiisi. Olen samanlainen suojakuorityyppi ja usein kuulen samaa, että minua on todella vaikea lukea tai en päästä helposti lähelle ja vaikutan ylimieliseltä. Tämän takana on kuitenkin vuosikausia rakennettu suojakuori erittäin rankan lapsuuden johdosta. Nyt olen kuitenkin viimein ottanut askeleen eteenpäin ja hakeutunut pitkäaikaiseen psykoterapiaan (ensin ajettua itseni fyysiseen ja psyykkiseen ylikuntoon), ja voi luoja miten ihanan terapeutin olen löytänyt! Edistystä on tapahtunut samantien. Suosittelen kyllä kaikille terapiaa harkitseville. Aivan ihanan avaava kokemus jo nyt.

    Kiitos Jutta tästäkin ihanasta postauksesta!

    • Sydän takaisin! <3

      Ihan mahtavaa kuulla! Kullakin meistä on ne omat syynsä tuon suojakuoren rakentamiseen ja siihen miksi sen aina uudestaan ja uudestaan esiin otamme. Terapia auttaa aivan varmasti ja itsekin sitä viime syksynä tosissani mietin, kun oli sen verran vaikeaa… Ainut miinus siitä, että terapia maksaa sen verran paljon, että siinä oikeastaan ainut syy siihen miksi sitä jäin itse harkitsemaan.

      Kiitos sinulle, että luit! <3

  2. ”Patosin niin paljon asioita sisälleni parisuhteen aikana ja suojasin sisintäni asioiden rehelliseltä kohtaamiselta, että lopputulos oli olotila, jossa tunsin tukehtuvani.”

    Musta on jännä, miten aina kun luen sinun kirjoituksia omista tuntemuksistasi, on kun sanottaisit omia tuntemuksiani.
    Se herättää ristiriitaisia tuntemuksia – toisaalta helpotusta ja huokausta sisäisesti, että hei, joku muukin tuntee näin, mutta toisaalta sitä haluaa vetäytyä vielä enemmän ja todeta että ei, en mä tunne noin.

    Otin lainauksen tekstistäsi, joka koskettaa tällä hetkellä. Se on tuntemus jota käyn tällä hetkellä. 7 vuotta suhteessa. 7 vuotta padottuja tunteita. Se kynnys avata itseään on jo niin korkea, että mietin, mihin tässä enää voi mennä. Mistä mennä.

    Suojakuori on. Se on ollut aina.
    Sen purkaminen on aloitettu pala kerrallaan ja luojan että se tulee olemaan vaikeaa ja kipeää ja ahdistavaa. Mutta kyllä sen saa alas. Lopulta voi olla pirun ylpeä ja tuntea kaikki tunteet pontenssiin sata ja vaikka hymyillä vaan.

    • Ymmärrän täysin mitä tarkoitat. Tavallaan huojentaa mutta osittain taas ”järkyttää” tajuta se totuus tuntemuksistaan.

      Niin. Tuosta kyseisestä parisuhteesta eronneena voin sanoa, etten enää ikinä koskaan halua suhdetta jossa asioista ei voida avoimesti puhua. Jo vaikka ihan alkumetreillä mieluummin rehellisyyttä peliin kuin ihmeellistä kyräilyä. Mieluummin sanoo kaiken avoimesti kuin jättää sanomatta. Itse en halua enää koskaan tuohon ahdistuksen tilaan jossa silloin olin, se on jotain niin hirveää.

      Vaikka sinusta tuntuu nyt ahdistavalle etkä oikein tiedä lähteäkö vai jäädä, niin suosittelen punnitsemaan asiaa vakavissaan. Toki terapiakin voi auttaa jos tuntuu, että voisitte sellaiseen kumppanisi kanssa lähteä? Mutta se, että jatkat elämää samassa ahdistuksessa on mielestäni väärin.

  3. Juu, on täälläkin suojamuuri. Tai kilpi. Se ilmestyy aina kun pitäis puhuu tunteista, mutta oikeastaan on oppinu tunnistaa sen, mutta aina en voi sitä estää.

    Ehkä käänteentekevää oli kun päätin etten enää juokse. Se oli vaihtoehto, mutta sen sijaan otin niskasta itseäni kiinni ja kerroin toiselle tunteistani. Voi luoja sitä jännityksen, kauhun ja hermostuneisuuden määrää ennen kun tein sen. Se oli todella hyvä kokemus, koska toinen osapuoli otti sen vastaan tosi hyvin ja sillein eihän tässä mitään ole. Niinkuin sanoit pitäis muistaa, ettei oo yksin. Muutkin pohtii samoi asioita kuin itse :)

    Suosittelen kyllä myös vihan ilmaisemista. Toiselle saa suuttuua, jos et tykkää miten se toimii tai kohtelee sua. Aina ei kaikkee tarvi niellä, vaikka siihen olis tottunut. Tosin opetteluu tää vieläkin on ja no babysteps babysteps :D

    • Olen samaa mieltä, että kaikki tunteet on lupa tuntea ja myös ilmaista. Oli kyse sitten pettymyksestä, surusta tai vihasta… On tietysti niin paljon helpompi vetäytyä kuoreen kuin ottaa riski ja heittää kaikki mahdolliset tunteet peliin. Itse ainakin niin helposti vaan suojaudun vaikka periaatteessa jos mietitään, niin keneltä tai miltä suojaudun? Loppupeleissä ainoastaan itseltäni.

  4. nojoo mä en tota särkymistä niinkään itse ajattle mut huomannut et jos puhun siitä mitä todella ajattlene sisimässäni niin silloin on hiljaista ja sitten se on jotenkin niinkuin et taas tätä et sitä ei jotenkin osata jakaa oon ollut sitten väärissä porukoissa kenties ei siis ylimielisyyyttä tarkotia tällä mut jotenkin sitten helpommin meen siihen toisne juttuun ku nsiitä osataan sitten keksutella mut ne menee kuitenkin eri raiteilel kun ei oel niin paljoo samaa sitten kuitenkaan et pitäisi tosiaan olla oma ittensä ja puhuu vaikak olisi kuinka sekopäistä tahansa se sun sisin niin ainakin on helpottava tunne sydämeesä eikä tuu raskaaks olo mitä välii sillä miten muut suhtautuu. siis mulla taas on tossa se ihmisuhteissa ettää tuntee niin suurta iloa et elääköhän se toinen tunne maailmassa ja kemioita tuntee et mikä mihinkin menee kun sitä kuuntelemalla löytää paljon kaltaisiaan ja pitäisi vaan rohkeesti mennä eikä jumitella mä oon siinä viellä se baby kyl :) niitä asioita jotka saa sydämmen iloseksi eikä turhautuneeksi huomaan et jutu kiertää paljon kehää ja se ei jaksa enään kiinnostaa :

  5. Sama juttu täälläkin – itselläni tosin suojakuori ilmestyy ympärille sillä sekunnilla kun tulee jokin ristiriitatilanne toisen ihmisen kanssa. Ei tarvitse olla välttämättä edes riita, vaan jokin vakavampi erimielisyys, ja huomaan yhtäkkiä että haluan vain poistua tilanteesta ja olla yksin. En ole varmastikaan ikinä oppinut siis kunnolla käsittelemään konflikteja, ja koen heti epäonnistuneeni, jos konflikti tulee. Tämä johtaa tietysti siihen, että käyttäydyn muita mukaillen ja liiankin joustavasti, jotta kaikilla olisi aina kivaa. Vakavemmissa asioissa osaan kyllä pitää puoleni, mutta olisihan se mahtavaa jos pääsisi eroon siitä ihmeellisestä koteloitumisen tarpeesta ja osaisi olla ilman suojakuorta, omana itsenään, missä tilanteessa tahansa.
    Toisaalta, jos se ei itseä häiritse, niin silloin täytyy vain muiden ihmisten ymmärtää että hiljaa olo ei ole aina ylimielisyyttä tai että jotkut tarvitsevat yksinoloa ja omaa aikaa selvittääkseen tunteensa.
    Olen siitä onnekas, että puolisoni kanssa voimme puhua kaikesta ja hän yrittää auttaa minua pääsemään kuorestani, jos sinne livahdan. Älä sinäkään tyydy yhtään vähempään kuin rehelliseen ja avoimeen suhteeseen :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 20
Tykkää jutusta