Teot todistaa

Ihmiset puhuvat paljon. He lupailevat asioita ja kertovat tarinoita. Otetaan esimerkki vaikka surkeassa jamassa olevasta parisuhteesta. Molemmat lupailevat toisilleen vuoron perään parantavansa tapansa ja panostavansa suhteeseen enemmän. Mitään ei kuitenkaan tapahdu, vaan meininki jatkuu samana viikosta toiseen, vuodesta toiseen. Miksi me niin usein vaan puhumme mutta emme kuitenkaan toimi?

Olen ehdottomasti sitä mieltä, että sanat merkitsee mutta teot todistaa. Se, että lupaat toiselle ihmiselle toinen toisensa perään tyhjiä lupauksia, on täysin turhaa. Teot ovat niitä, joilla osoitetaan toisen ihmisen merkitys, arvo, kunnioitus ja välittäminen. Jos välität jostain ihmisestä, toimit häntä kohtaan kunnioittavasti. Ja tiedätkö mitä, tuotahan ei tarvitse edes millään tavalla yrittää, vaan se kunnioittava käytös tulee automaattisesti. Välittäminen nimittäin aikaan saa meissä terveissä ihmisissä sen, että alamme vaistonvaraisesti huolehtimaan läheisistämme.

Se miksi halusin aiheesta tänään kirjoittaa, johtuu siitä, että olen kyllästynyt ihmisten puheeseen. Kun katselen ympärilleni näen niin paljon tyhjää puhetta, lupauksia, merkityksettömiä rakkaudenosoituksia, teennäisiä sanoja ja yksinkertaisesti vaan mietin, että miksi? Jos et ole valmis uhrautumaan toisen ihmisen puolesta, niin miksi edes sanot välittäväsi? Pahinta ovat ne ihmiset, jotka ovat yhtenä hetkenä niin hyvää pataa mutta todellisuudessa kääntävät selän heti tilaisuuden tullen. Entäs sitten pariskunnat, jotka puhuvat kumppanistaan negatiivisesti toisen ollessa muualla – mielestäni aika järkyttävää. Miksi olla edes yhdessä jos se tärkein mitä tahdot puoli tuntemattomille kertoa on, että kumppanisi on se, jonka kanssa et edes todellisuudessa haluaisi olla? Välillä oikeasti mietin, että mitä ihmettä täällä tapahtuu…

Pointtini ei kuitenkaan ole se, että itse olisin täydellinen enkä koskaan olisi toiminut ketään ihmistä kohtaan väärin. Kuten eilen kirjoitin, jokainen meistä mokailee. Mutta sellainen yleinen kunnioitus niitä ihmisiä kohtaan joista välität, se on oikeasti selkärangassa – tai ainakin sen tulisi olla. Itse arvostan aitoa ja rehellistä puhetta enemmän kuin sitä, että puhutaan niitä asioita, jotka tiedetään toisen haluavan kuulla. Tästä johtuen olen esimerkiksi aika huono ottamaan kehuja vastaan. Minulle tulee aina tunne, että nyt tuo vaan tuossa taas puhuu. Johtuen siitä mitä kaikkea olen ympärilläni tässä vuosien varrella nähnyt, on saanut minutkin ehkä hieman skeptiseksi. Sitä hyvin usein miettii, onko tuo ihminen tuossa nyt tosissaan vai haluaako se vaan jotain minusta.

Maailma on tänä päivänä kyllä jännä paikka. On oikeaa taiteilua löytää elämäänsä ne ihmiset, joiden vuoksi voit tehdä melkein mitä vaan ja he ovat myös valmiita uhrautumaan puolestasi. Itsekin voin rehellisesti sanoa, että vasta ihan viime vuosina olen saanut elämääni niitä todellisia ystäviä. Tuohon matkaan on kuulunut lukuisia ihmissuhteita, jotka ovat osa olleet nimenomaan niitä tyhjiä ja pinnallisia. Myönnän myös sen, etten itsekään en ole aina ollut kypsä rakentamaan kestäviä ja aitoja ihmissuhteita.

Jossain kohtaa muistan kuinka mietin, että jokainen ihminen on vaan käymässä elämässäni. Tuo tunne juontaa juurensa lapsuudestani ja siitä, että olen joutunut aina kerta toisensa jälkeen ystävistäni luopumaan. Nyt kolmen kympin kynnyksellä voin kuitenkin sanoa, että tällä hetkellä suhtaudun ihmissuhteisiin täysin eri tavalla kuin aikaisemmin. Arvostan jokaista ystävääni, haluan pitää heidät lähelläni ja olen aidosti huolissani jos heillä ei ole kaikki hyvin. Olen ymmärtänyt sen, että he eivät ole vaan käymässä, vaan he ovat siinä – he ovat minua varten ja minä olen heitä varten.

Päivän ajatus noin tiivistetysti onkin, että arvostetaan ihmisiä ympärillämme. Ei vaan puhuta asioita, vaan osoitetaan ne sanat todeksi. Joka ikinen päivä on mahdollisuus muutokseen ja oman käyttäytymismallinsa tarkasteluun. On oikeasti ihanaa, kun elämässä on useampi aito ja ihana ihminen, joiden kanssa tuntee olevansa arvokas. Heidän kanssaan tietää, ettei kuule toista kautta olevansa täysi kusipää, vaan tietää heidän puhuvan sinusta hyvää.

Oikein ihanaa alkanutta viikkoa jokaiselle! <3

Kommentit (4)
  1. Mut siis eikä noissa kannata luottaa vapaaseen tunteeseen et antaa sen tunten tulla että ajattelee sitä tunnetta niin silloin tutnee onko se aito kehu vai tyhjä lätinä. en siis noita kehui nyt niin itse kuule mut luulisin et se toimii tossakin hommassa niin vapaa tunne kertoo onk otoisen tunne aito?

    1. Oikeassa olet. 🙂

  2. Itse olen huomannut sellaisen surullisen asian, että monesti nimenomaa niistä pitkäaikaisista ystävistä ja puolisosta puhutaan epäkunnioittavasti tai käyttäydytään todella inhottavasti heitä kohtaan. Selityksenä on, että ”No me ollaan tunnettu jo niin kauan, et saan sanoa näin..” Niinkö? Vaikka toinen pahoittaa mielensä? Mielestäni ne kaikista läheisimmät ovat nimenomaa niitä, kenestä on pidettävä hyvää huolta, eikä otettava heitä itsestäänselvyytenä. Varmasti moni parisuhdekin kestäisi paremmin, jos sitä puolisoa kohtaan ollaan kunnioittavia. Varmasti kaikki meistä joskus satuttaa ja aiheuttaa toiselle mielipahaa, mutta silti ne käytöstavat olisi hyvä muistaa kaikkien ihmisten kohdalla.

    1. Joo, jonkun verran itsekin tuohon törmännyt. Ikävä ilmiö kieltämättä. Olen samaa mieltä kanssasi, että ne lähieisimmät ovat todella niitä, joita tulee kunnioittaa ja joista huolehtia. Valitettavasti niitä läheisimpiä usein pitää suorastaan itsestäänselvyytenä ja siksi ehkä moni noin käyttäytyykin? Mielestäni tuohon olisi kyllä hyvä puuttua, sillä tuo ei ole oikein.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *