KOLMEKYMMENTÄ

Kun täytin kahdeksantoista, ajattelin, että viimeistään kolmekymppisenä olen naimisissa ja muutaman lapsen äiti. Kun ikää tuli mittariin kaksikymmentä olin aivan varma, että kolmekymppisenä tiedän vihdoin sataprosenttisesti elämäni suunnan ja sen, mitä siltä haluan. Kun sitten täytin kaksikymmentäviisi,  ymmärsin, ettei elämää yksinkertaisesti voi käsikirjoittaa. Tänään, päivänä jolloin lopultakin täytän kolmekymmentä, olen oivaltanut ettei elämä ole sidoksissa millään tavalla ikävuosiin. Ne kaikki olettamukset ja ennakko odotukset sen suhteen, mitä tulisi missäkin iässä tapahtua ovat täysin turhia.

Vaikka ajattelenkin tänä päivänä ettei kolmekymmentä ole missään nimessä elämän loppu vaan ennemminkin alku, on silti pakko myöntää, että aika paljon olen tämän iän eteen tulemisen kanssa kriiseillyt. Elämäni on ollut aikamoista tunne-elämän hullunmyllyä parin viime vuoden aikana ja siksi ehkä koen, että myös oman iän kriiseily on kuulunut asiaan. Sanotaanko näin, että paljon on tapahtunut ja ehkä juuri niitä asioita, joita ei välttämättä toivoisi tässä iässä enää tapahtuvan. Toisaalta olen myös ymmärtänyt sen, ettei mikään vastoinkäyminen tai muutos ole millään tavalla riippuvainen ikävuosista. Elämä saattaa tuoda eteen kaikenlaista olit sitten minkä ikäinen tahansa. Se, että ajattelet elämääsi aikamääreissä ja tavoittelet asioita ikävuosien puitteissa, on mielestäni turhaa. Voit luoda mielikuvia siitä millaista elämäsi on vaikka kolmekymppisenä mutta saatatkin yllättyä, että elämä ei mene aina lähellekään niiden suunnitelmien mukaan.

Elämä osaa niin ottaa kuin antaakin. Se kasvattaa ja itse olen erityisen kiitollinen viime vuosista sen vuoksi, että niiden aikana olen kasvanut henkisesti kaikista eniten. Olen muuttunut kymmenessä vuodessa ihmisenä aivan hurjan paljon, enkä rehellisesti sanottuna oikeastaan edes tunnista sitä parikymppistä itseäni. Niin paljon teki asioita vääristä syistä, oli hyvin epävarma ja pyrki miellyttämään vääriä ihmisiä väärällä tavalla. Se halu kuulua johonkin, olla hyväksytty ja rakastettu oli tuohon aikaan niin suuri. Tänä päivänä on vaan jollain ihmeellisellä tavalla niin kovin vapautunut olo. Uskallan olla rohkeammin sitä, mitä olen ja olen ylipäänsä henkisesti vahvempi. Koen, että olen löytänyt itseni monellakin tapaa ja oppinut nauttimaan elämästä tavallani. Teen juttuja joita rakastan ja elämässäni on aivan ihania ihmisiä – mitä muuta sitä voisi toivoa?

Vaikka ikävuosien kertyminen jollain tavalla ehkä jopa pelottaa (siis fyysisessä mielessä), se henkisen kasvun lisääntyminen kiehtoo. Olen ylipäänsä aina viihtynyt vanhempien ihmisten seurassa, sillä rakastan sitä iän tuomaa viisautta ja elämänkokemusta. Ehkä eniten pidänkin siitä, mitä vuosien kertyminen tekee mielelle ja ajatusmaailmalle. Ainakin omat arvoni ovat muuttuneet tässä vuosien saatossa aika paljon ja jos vielä jossain kohtaa ajattelin, etten koskaan halua ottaa mitään suurempaa vastuuta asioista, ajattelen nyt toisin. Ehkä ikä lisää omalla tavallaan sellaista vastuuntuntoa ja sitä alkaa miettimään elämää hieman pidemmälläkin tähtäimellä. Vaikka edelleen olen aika pitkälti hetkessä eläjä, olen minäkin alkanut miettimään perhettä, avioliittoa ja sitä, että joskus haluaisin ehkä elämääni juttuja, joita siinä ei vielä ole. Mutta kaikella on tosiaan aikansa ja paikkansa, joiden uskon vahvistuvan minulle sitten sen oikean hetken tullen.

Tänään tuntuu tosiaan hyvältä täyttää kolmekymmentä. Olen hyvällä fiiliksellä ja kiitollinen kaikesta siitä, mitä olen saanut niin niistä hyvistä kuin huonoistakin asioista. Jokainen vastoinkäyminen on tehnyt minusta vahvemman ja ilman kaikkea sitä, mitä olen läpi käynyt en olisi tässä pisteessä. Olen vahva nainen joka seisoo omilla jaloillaan, tekee parhaansa mukaan asioita joista nauttii ja odottaa mielenkiinnolla tulevaa. Suhtaudun itse asiassa seuraaviin vuosiin hyvin optimistisesti ja kuten joku taisi minulle tänään todeta, tästähän se elämä vasta alkaakin. Todellakin, kolmekymmentä on uusi kaksikymmentä!

Pyöreitähän ei voi ohittaa ilman kunnon juhlia, joten huomenna juhlistetaankin lähimpien ystävieni kanssa ja toivon mukaan vieläpä hieman lämpöisemmässä kesäsäässä. Instagramissa tulee varmasti näkymään juhlafiiliksiä (ainakin Storyssa), joten kannattaa nyt viimeistään laittaa tilini seurantaan. Löydyn IG:stä nimimerkillä @judezzi.

Oikein ihanaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua jokaiselle!

Kommentit (12)
  1. Oikein paljon onnea! Toivottavasti oli kivat juhlat 🙂

  2. Paljon onnea!? Ja ihana testi, voin allekirjoittaa kaiken! Tuntuu tosiaan että kolmekymppisenä elämä vasta alkoi kun on vihdoin oppinut tuntemaan itseään ja uskaltanut alkaa elää omannäköistä elämää! Parikymppisenä sitä oli niin hukassa! Ja onneksi en perustanut perhettä silloin, ei siitä olisi tullut mitään! Tuntuu että nyt vasta tietää mitää parisuhteelta haluaa ja uskaltaa myös vaatia sitä. Tää henkinen kasvu on ollut tosiaan mahtavaa ja lisää tulossa!? Nyt tuntuu tosiaan että voisi olla valmis myös perhe-elämään, jos sellainen joskus suodaan, nuorempana se tuntui niin kaukaiselta ja pelottavalta ajatukselta! Ihmiset toki kehittyy eri tahtiin, mutta on ollut hienoa kokea näitä eri kehitysvaiheita, vaikka tietyt asiat olisi voinut kyllä jättää kokematta, mutta kaikesta on oppinut jotain tärkeää, myös ikävistä asioista, mitkä on auttanut paremmin ymmärtämään elämää ja muita ihmisiä.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *