Elämän tarkoitus

Tämä keskiviikko aloitetaan oikein kevyellä aiheella, nimittäin elämän tarkoituksen pohdinnalla. Veikkaan, että vaikka olen blogissani yhtä sun toista syvällisempää aihepiiriä sivuuttanut, en ole koskaan kirjoittanut siitä, mitä ajattelen elämän tarkoituksesta. Miksi olemme täällä ja mitä varten? Näihin kysymyksiinhän ei ole olemassa yhtä ainoaa vastausta, jonka vuoksi jokainen meistä tulkitsee elämää ja sen tarkoitusta omalla tavallaan. Mielestäni aihe on monellakin tapaa kiehtova ja ehkä nimenomaan siksi, että jokainen meistä voi itse määritellä oman elämänsä tarkoituksen ihan itse eikä kenenkään ajatus aiheesta ei ole oikea tai väärä.

Alle parikymppisenä ajattelin tämän kaiken tarkoituksen kristillisen näkökannan kautta. Se on oikeastaan se minuun kasvatettu ajattelutapa, jota en silloin edes oikein koskaan kyseenalaistanut. Vanhemmiten olen kuitenkin hakenut asioille syvempää vastausta ja opetellut kyseenalaistamaan. En halua uskoa sokeasti jotain, mitä toinen ihminen minulle kertoo, vaan etsiä itse vastaukset. Olen halunnut tehdä omat valintani sen suhteen mihin uskon ja mitä ajattelen elämän tarkoituksesta. Mielestäni kaikki täällä ei ole niin yksinkertaista, eikä mitään kannata uskoa sitä ensin itse kyseenalaistamatta.

Viime vuosina olenkin alkanut ajattelemaan elämää enemmän itseni ja sisimpäni kautta. Minusta on tullut syvällisempi ihminen ja olen alkanut käyttämään aikaa enemmän syvempien asioiden ajattelemiseen, sekä vastausten etsimiseen. Ei sillä, olen aina pohjimmiltani ollut pohdiskelija mutta jossain kohtaa täytin elämäni hyvin pitkälti kaikella pinnallisella. Kun oli koko varhaisnuoruuden pyörinyt seurakuntaympyröissä ja sisäistänyt aika raskastakin tekstiä, oli jotenkin vaan helpompaa elää hetki miettimättä mitään muuta kuin ihan vaan tätä hetkeä ja siinä olemista. Näin jälkikäteen ymmärrän täysin, miksi jossain kohtaa täytin elämäni kaikella sellaisella, joka ei tehnyt minusta aidosti onnellista. Oli helpompaa elää edes hetki ajattelematta liikaa, sillä sitä olin riittämiin tehnyt.

Tänä päivänä koen, että elämän tarkoitus on hyvin pitkälti tavoitella asioita, jotka tekevät onnelliseksi. Se mikä meistä kustakin taas tekee onnellisen, on jokaisen oma asia. Toiselle onnellisuus on rahaa ja materiaa, kun taas toiselle se on tasapainoisia ihmissuhteita ja hyvää arkea. Itse koen onnellisuuden olotilaksi, jossa minun on kaikin tavoin hyvä ja rauhallinen olla. Kun elämässä ne perus palikat ovat kohdallaan, koen olevani onnellinen. Onnea ovat myös ihan vaan arkiset asiat kuten työ josta nauttii, läheiset ihmiset, hyvinvointi, kyky liikkua ja se, että voit hymyillä joka päivä niille pienillekin arkisille jutuille. Näitä ihania arkisiakin asioita voisi listata vaikka kuinka monta, sillä niitähän on oikeasti aika paljon jos vaan viitsii katsoa ympärilleen.

Mielestäni elämän tarkoitus on olla myös hyvä ihminen. Tällä en tarkoita mitään hyvyys pisteiden keräämistä vaan sitä, että pyrkii anteeksi antoon, erilaisten ihmisten hyväksyntään ja siihen, että yrittää ylipäänsä ymmärtää erilaisuutta. Ihminen on kuitenkin ihminen, eli aina tämä ei missään nimessä ole mikään helppo tehtävä. Itse ajattelen myös niin, että olemme täällä toisiamme varten. Vaikka jokaisen on hyvä luoda suhdetta itseensä sekä harrastaa itsetutkiskelua, on ihminen laumaeläin ja jokaisella meistä on täällä myös muita ihmisiä varten oma tarkoituksensa. Jokainen ihmissuhde ja kohtaaminen on jotain varten. Joskus puhutaan siitä, että joku ihminen opettaa meille jotain. Toinen auttaa ymmärtämään sen kuinka ei ole oikein käyttäytyä ja toinen ehkä sen, kuinka tulee käyttäytyä. Kariutunut parisuhde saattaa opettaa aika paljon asioita niin itsestä kuin muistakin ihmisistä. Ehkä ymmärrämme, mitä haluamme kumppaniltamme ja mitä taas emme. En usko siihen, että on olemassa yhtään turhaa ihmissuhdetta vaan jokaisella niistä on tarkoituksensa.

Elämän tarkoitusta ei toisaalta ole välttämättä koskaan pakko edes täysin oivaltaa. Mielestäni on kiehtovaa, että se jää meille kysymysmerkille ainakin kuolemaamme saakka. Vaikka meidän on helppo liittää tarkoitusperät nimenomaan siihen täällä elettävään elämään, en ole siltikään varma onko elämämme tarkoitus edes täällä ymmärrettävissä? Onko ehkä olemassa jotain, joka paljastuu meille vasta myöhemmin? Ihmisen aivokapasiteetti ei välttämättä edes kykene ymmärtämään kovin absurdeja juttuja, joten silloin puhutaan taas siitä mihin uskomme.

Itse uskon siihen, että joku tarkoitus tällä kaikella on. Vaikka se onkin omassa elämässäni mm. se onnellinen elämä ja onnelliseksi tekevät valinnat, en voi olla uskomatta, että on vielä jotain syvempääkin. Se syvempi tarkoitus on puolestaan se, jonka uskon joskus paljastuvan. Toki minulla on omat uskomukseni siitä, kuinka meitä tosiaan ohjaillaan ja on olemassa suurempia voimia jotka vaikuttavat täällä jatkuvasti. En kuitenkaan enää ajattele noiden juttujen olevan niin simppeleitä kuin ihmisille opetetaan esimerkiksi eri uskonnoissa. On kyllä olemassa suurempi voima, mutta niin moni  sen ympärille rakennettu asia ja olettamus on mielestäni aika pitkälti myös ihmisten rakentamaa.

Jokainen tulkitkoon nämä jutut haluamallaan tavalla. Ja mielestäni se onkin parasta, että jokaisella meistä on oikeus omata ihan oma mielipide elämän tarkoituksesta. Edes maailman viisaimmat tiedemiehet eivät sitä tiedä, tai voi yhtä vastausta siihen antaa.

Mitä te ajattelette elämän tarkoituksesta? Uskotteko, että tällä kaikella on jokin syvempi päämäärä vai miten asiaan suhtaudutte?

Kommentit (6)
  1. Ei liity aiheeseen, joka on kyllä kiehtova mutta sulla on ihana huulipuna ja tyyli! Makeat kuvat;)

  2. ”Olet ymmärtänyt, että olet tässä maailmassa sytyttämässä muiden kynttilöitä, et sammuttamassa niitä. Valonlähteenä oleminen täyttää sieluasi paljon enemmän kuin toisiin vaikutuksen tekeminen. Valon tarjoaminen toisille heidän tiellään antaa tarkoituksen olemassaolollesi.”

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *