Tätäkö on hyvinvointi?

Treenit viisi kertaa viikossa, tiukkaakin tiukempi ruokavalio, kieltojen itselleen asettaminen, jatkuvat herkkulakot, alituinen itsensä ja vartalonsa mittailu, ruoan punnitseminen ja sosiaalisten juttujen skippaaminen ”repsahtamisen” pelossa – kuulostaako tutulta? 

Veikkaan, että tänä päivänä on aika paljon ihmisiä, joiden elämää treenit ja ruokavalio hallitsevat. Olen nähnyt näitä tapauksia muutaman suhteellisen läheltäkin mutta siinä kohtaa, kun ihminen elää tuossa kuplassaan, ovat muiden sanat kuin tyhjää. Tällainen ihminen joka elää edellä mainitsemallani tavalla luulee hallitsevansa elämäänsä, mutta uskallan väittää, että todellisuudessa hän on täysin hukassa.

Välillä mietin voinko enää kutsua itseäni hyvinvointibloggaajaksi? Tai olenko ylipäänsä sitä koskaan ollut, sillä en varsinaisesti elä mitenkään yltiömäisen terveellisesti. En ole se tyyppi joka valitsee aina salaatin hampurilaisen sijaan tai kyttää ruokalistalta valitsemansa annoksen ravintoarvoja. Punnitseminen, kalorit, mikrot vai makrot – EVVK. En ole ylipäänsä mikään ravintoguru tai pt, enkä jaksa käyttää aikaani siihen, että etsin netistä tietoa ravinnosta tai mistään muustakaan terveyteen liittyvästä. Ehkä jossain kohtaa olin aiheesta jossain määrin kiinnostunut, mutta tällä hetkellä haluan vaan elää täysin normaalia elämää ihan kuten kuka tahansa Pekka tai Pirkko. En tahdo, että joku tuomitsee nähdessään minut terassilla viinilasi kädessä tai miettii, miksi kuvassani vilkkuu vehnäpizza – Juttahan on gluteeniton.

Itselleni hyvinvointi ja terveelliset elämäntavat ovat ikään kuin takaraivossa. Jo pienestä pitäen olen harrastanut liikuntaa ja syönyt terveellisesti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö voisi tehdä mitään muuta. Minusta on mukavaa jakaa terveellisiä reseptejä blogissa ja motivoida ihmisiä terveelliseen ruokavalioon. Rakastan nimenomaan reseptiikan kehittelyä ja sitä, että tekeleeni onnistuvat. Pidän myös salaateista ja muusta terveysruoasta mutta siitä huolimatta syön muutakin. Noudatan arkisin aika pitkälti puhdasta ruokavaliota, sillä olen tottunut siihen. Kuten mainitsin, terveellinen ruoka ei ole itselleni pakkopullaa tai millään tavalla vastenmielistä – päinvastoin. Terveellinen ruokavalio auttaa jaksamaan ja saan siitä positiivista energiaa! En kuitenkaan voisi elää pelkästään salaateilla. Rakastan myös herkuttelua ja sitä, että minulla on lupa syödä, mitä ikinä haluan. Sama juttu pätee liikuntaan. Mielestäni hyvinvoinnissa onkin tärkeintä nimenomaan se vapaus, vapaus valita niitä itselleen toimivia valintoja ja mikä tärkeintä, rennolla otteella. Aina jokainen valinta ei ole välttämättä jonkun silmissä se paras mahdollinen, mutta mitä sitten? Me eletään täällä ainoastaan kerran ja jos oikeasti tämän elämän hukkaa siihen, ettei anna itselleen lupaa elää, on se vaan niin kovin surullista.

Veikkaan, että tämä koko ilmiö johtuu siitä, että tänä päivänä haetaan täydellisyyttä. On aivan liikaa paineita joka suunnalta ja se ainut tapa kontrolloida kaikkea, on oman kehonsa hallinta. Omaan vartaloonsa keskittyvä elämäntapa on kuitenkin aika tyhjää. Ei sillä, etteikö terveys olisi tärkeää ja nimenomaan se, että itsestään pitää huolta mutta jos muu elämä kärsii sen takia, liikutaan mielestäni jo hieman epäterveellisillä vesillä. Tänä päivänä asioissa on niin helppo mennä yli ja valitettavasti se raja on etenkin liikunnan ja ravinnon suhteen kovin häilyvä. Usein ihminen itse ei edes tajua sitä kuinka rajoittunutta elämää elää ja esimerkiksi asiasta kommentoivat ystävät nähdään jopa ärsyttävinä. On todella valitettavaa, että hyvinvoinnin tavoittelu on mennyt tähän. Siitä on tullut täydellisyyden tavoittelua, joka vie niin helposti mennessään ja vieläpä valitettavaan suuntaan. Välillä tekisi oikeasti mieli ihan vaan ravistella ihmisiä ja sanoa heille, että ELÄKÄÄ! Aivan liian moni keskittää kaiken energiansa vartaloonsa ja sen tarkkailuun, vaikka voisi katsoa ympärille ja nähdä mitä kaikkea muuta mieletöntä elämällä on annettavana.

Toivon sydämeni pohjasta, että jos elät yhtään rajoittuneesti, miettisit asiaa tämän tekstin jälkeen. Totta kai jokainen saa päättää elämäntyylistään, mutta jotenkin minusta tuntuu, että aivan liian moni elää omassa kuplassaan näkemättä sen ulkopuolelle. Ei ehkä anneta itselleen edes lupaa nähdä ja pidetään kaikkea sen kuplan toisella puolella olevaa täysin huonona.

Joskus sitä voi kuitenkin kokeilla, vähän heittäytyä ja antaa itselleen luvan tehdä niitä omassa päässään kielletyksi leimattuja juttuja. Se ettet nuku joka yö kymmentä tuntia tai jätät salitreenin spontaanisti väliin, voikin olla ihan hauska ratkaisu ja saatat saada tilalle jotain sinut aidosti onnelliseksi tekevää. Itse olen ainakin huomannut, että ne parhaat jutut elämässä ovat nimenomaan täysin muuta kuin niitä asioita, joissa keskitytään siihen omaan napaan. Ne kymmenen tunnin unet ehdit nukkua huomennakin, salitreenistä puhumattakaan.

Oletteko te huomanneet saman ilmiön, että hyvinvoinnista on tullut monelta osin suorittamista ja rajoittunutta? Heräsikö ajatuksia?

Kommentit (10)
  1. Niinpä!! 🙂 Rakastan olla itselleni armollinen, vaikka jotkut toiset ihmiset saattaa nähdä sen laiskuutena. Saatan tuumata, etten nyt teekkään jotain treeniä, koska väsy tai päänsärky, mutta paljon mieluummin treenaan sitten, kun mulla on antaa siihen 100 %.

    1. Juuri näin, hyvä tapa ajatella! 🙂

  2. Outi Karita
    9.6.2017, 12:22

    Mä yhdistän hyvinvointiin vahvasti nimenomaan rentouden. Ja hyvinvointi on niin paljon muutakin kuin ravintoa ja liikunta. Tekstejäsi lukiessani uskoisin meillä olevan samansuuntaiset ajatukset hyvinvoinnista.

    1. Kyllä, näin minäkin ajattelen. 🙂 Ja voisin tosiaan kuvitella. Rentous todellakin ennen kaikkea!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *