7 X HUONOA TAPAA

Onnistun aina pilaamaan avokadot! Ostan poikkeuksetta sellaisen verkkopussillisen avokadoja, koska ne tulevat loppupeleissä edullisemmaksi – tai no minun tapauksessani ”tulevat ja tulevat”… Tänään nimittäin jouduin taas kerran heittämään noita biojätteeseen kokonaisen pussillisen. En tiedä miksi ihmeessä mutta aina, kun avokadoja ostan seisotan niitä ja odotan, että ne kypsyvät kunnes ne ovat tosiaan kuivuneita ja pilalla. Avaan ne aina joko liian raakoina tai sitten ylikypsinä, hittolainen. Olisiko tähän olemassa joku kaava montako päivää kypsymiseen menee ja ehkä voisin asettaa hälytyksen sille kyseiselle päivälle?

En ikinä varmuuskopioi mitään. Puhelin herjaa varmuuskopiointia ja tietokoneen kuvat eivät ole ulkoisella kovalevyllä. Olen maailman huonoin tuollaisissa teknisissä jutuissa ja luotan sokeasti siihen, ettei koskaan tapahdu mitään pahaa jolloin koko koneeni sisältö katoaisi jonnekin bittiavaruuteen. En edes tiedä onko se mahdollista Applen laitteilla, enkä oikeastaan edes halua tietää. Olen huono ennakoimaan katastrofeja ja ehkä vaan luotan liikaa… Nykypäivän teknologia, eiköhän kaikki tallennu automaattisesti jonnekin?!

En ole kovin hyvä vastailemaan pitkiin viesteihin. Pitkät viestit jotka sisältävät monta kysymystä eivät todellakaan ole juttuni. Olen ylipäänsä huono vastailemaan viesteihin ja tyylini kirjoittaa on aika lailla sellainen, että pari lausetta jonka jälkeen painan jo lähetä- nappia. Rasittavinta on whats upissa kirjoittelu, josta olen tainnut ennenkin mainita. Edelleenkään en ole siis saanut tuota appia koneelle mikä tarkoittaa sitä, että kaikki viestit on kirjoitettava puhelimella. Puhelimella kirjoittaminen on siis vieläkin rasittavampaa kuin koneella viesteihin vastaaminen. En tiedä johtuuko tämä siitä, että kirjoitan päivittäin niin paljon muutenkin vai mistä, mutta en ole ollenkaan viestittelijä ihmisiä.

Olen välillä jopa ärsyttävänkin herkkä. Murehdin asioista jo ennen kuin olisi mitään murehdittavaa ja otan useammat jutut täysin suotta turhan raskaasti. Saatan myös loukkaantua tai ottaa itseeni jos joku vaikka töksäyttää jotain vähän ajattelemattomasti. Harvoin tuota kuitenkaan näytän, mutta muistan aina jos joku on minulle jossain kohtaa vaikka vähän ilkeä, tai esimerkiksi humalassa kommentoi jotain ilkeään sävyyn. En valitettavasti ole ihminen joka vaan antaisi mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Minulla on joissain jutuissa harvinaisen hyvä muisti…

Pesen pyykkiä aina aivan liian myöhään ja taloyhtiön hiljaisuusaikojen ulkopuolella. Täällä kone siis tosiaan linkoaa usein jopa vielä kahdeltatoistakin – anteeksi naapurit! Olen vaan sellainen iltaeläjä, että usein tuo pyykkikone käy vielä yömyöhään. Pesen pyykkiä ylipäänsä lähes päivittäin, sillä inhoan sitä, että pyykkikori on tupaten täynnä tai haisee hikisistä vaatteista. Kun treenaa paljon, tulee likapyykkiä ihan päivittäin ja siksi niitä on kiva jatkuvasti pestä pois. Ei välttämättä ekologisinta mutta näin täällä.

Olen välillä vähän turhankin ehdoton asioiden suhteen. Niin. Välillä toivoisin itseltänikin enemmän ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan. Niin usein minussa riitelee kaksi puolta, se Jutta joka on kasvatettu siihen ettei pettäminen tai muu epämoraalisuus ole oikein, mutta sitten taas se toinen puoli minussa ajattelee ihmisistä inhimillisesti ja rakkaudella. Niin usein teot ovat kyllä väärin, mutta niitä tekevä ihminen on vaan ihminen. Jokainen meistä mokailee ja kukaan ei ole täydellinen, minä viimeisenä. Joskus itsekin mietin kuinka tavallaan haluaisin maailmasta hyvän paikan, jossa vallitsisi vain rehellisyys ja oikeudenmukaisuus kunnes tajuan ettei se ole mahdollista. On hyvä, että omaa selkärankaa ja pyrkii elämään arvomaailmansa mukaisesti mutta ihmisten ja ihmisyyden ymmärtäminen, se on kuitenkin mielestäni aivan yhtä tärkeää.

En pysty suunnittelemaan asioita kovin pitkälle. En voisi kuvitellakaan eläväni niin, että kaikki suunnitelmat olisi lukkoon lyöty seuraavien kolmen kuukauden ajalle. Minua ahdistaa jollain tavalla sellainen kovin suunnitelmallinen elämäntyyli ja se, että asioista pitää päättää ajoissa. Mielestäni on ihanaa, että elämässä on mahdollisuuksia spontaaneillekin jutuille, eikä kaikkea tarvitse tietää kuukausi etukäteen. En ylipäänsä ole kovin rationaalinen ihminen, tosin en nyt tiedä onko tämä pelkästään huono juttu? Ehkä suunnitelmallisen ihmisen mielestä joo, mutta saman tyylisen tyypin mielestä taas ei.

Oliko joukossa huonoja tapoja joihin tekin voitte samaistua? 

Kommentit (8)
  1. Jos avokadot on raakoja ne saa kypsytettyä muutamassa minuutissa esim. mikrossa 🙂 Avokado kuorineen mikroon ja välillä vähän kääntää sitä ja välillä kokeileen onko se pehmenny. Sama onnistuu myös, kun laittaa uuniin erittäin kuumalle ja avokadon vaan ritilälle lämpiää. Jos taas alkaa koko pussi oleen jo kypsä niin palottelee avokadot valmiiks ja laittaa annospusseihin pakastimeen. Pakastimesta sulatettu ei ehkä oo tuoreinta mahdollista, mutta menee just smoothieissa ja leivänpäälle murskattuna 🙂

  2. Kahteen kohtaan voin kyllä niin samaistua! Aina kun näytölle tulee teksti ”laitettasi ei ole varmuuskopioitu xx kk:een (toisin sanoen ikinä), tunnen kyllä piston sydämessäni, mutta siihen se sitten aina jääkin 😀 Toki siirrän koneelta tikulle tärkeimpiä juttuja, kuten gradun ja cv:n ym. Voin kuitenkin vaan kuvitella, kuinka paljon etenkin kaikkien kuvien katoaminen harmittaisi.
    Toinen huono tapa, jonka todellakin tunnistan itsessäni on herkästi loukkaantuminen. Vitsiksikin tarkoitettu heitto jää helposti kummittelemaan mieleen vuosikausiksi. Ulospäin se ei koskaan näy, vaikka oikeati tekisi jopa mieli itkeä. Ylipäänsäkin harmittaa, että mietin aina ihan liikaa sitä, mitä muut ihmiset ajattelevat/sanovat. Olen myös kova tulkitsemaan pieniäkin eleitä ja äänensävyjä, ja jos jonkin asian vaan voi omassa päässään kääntää kuulostamaan kritiikiltä, niin ihan varmasti sen teen : D

    1. Tunnistan tuon loukkaantumisen, se on lieventynyt tosi paljon iän myötä ja näin yli 30v:nä ei jaksa paljon enää kiinnostaa mitä joku puolituttu musta ajattelee, jos tiedän etten ole loukannut ketään tahallaan, on kyllä nähty näitä yli 50v:kin henkilöitä jotka päästää suustaan mitä kummallisempia juttuja ajattelematta, nykyään lähinnä naurattaa niiden ajattelemattomuus. On myös niitä jotka ei tarkoita ollenkaan pahalla ja nuorempana olisin vetänyt herneet nenään, mutta nykyään osaan jo ottaa huumorilla, uskon että tämä liittyy itsetuntoon ja itsevarmuuteen, nykyään kun nämä on paljon paremmat kuin ennen niin ei samalla tavalla kiinnosta mitä muut ajattelee, tärkeintä on että tietää että toimii itse oikein. Kun on kokenut kovia ei enää loukaannu pienestä ja on kehittänyt itselle paksumman nahkan. Vie valtavasti energiaa kun koko ajan murehtii mitä muut ajattelee, ja kun sillä ei ole mitään väliä jos henkilö ei ole millään tavalla tärkeä itselle, miksi tuhlata siihen aikaa, tärkeintä että läheiset tietää millainen olen. Yksi kaveri on todella herkkä loukkaantumaan ja menee välillä naurettavuuksiin asti kun jokainen harmiton vitsikin käännetään loukkaukseksi, mielestäni näiden ihmisten kanssa ei ole helppoa olla tekemisissä ja saisivat tehdä asialle jotain, varsinkin kun ei olla mitään teinejä enää 🙂

      Ja voin samaistua noihin muihinkin Jutan juttuihin 😀 Tuo ehdottomuus on myös lieventynyt paljon, kun on itsekin tehnyt elämässä kaikenlaisia virheitä ja saanut anteeksi ja uuden alun niin ymmärtää paremmin muitakin, ihmisiä tässä vaan ollaan.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *