Juhannustunnelmia

Viimeiset vuodet olen viettänyt juhannuksen poikkeuksetta railakkaissa juhlatunnelmissa. Tähän keskikesän juhlintaan on kuulunut vuosittain ne läheisimmät ystävät, viini, kokko sekä juhlinta. Viime vuonna juhlistettiin Hernesaaressa ja Kaivarissa, sitä edeltävät (ainakin) kolme vuotta Nummelassa järven rannalla. Tämä juhannus on kuitenkin ollut monin tavoin viime vuosista poikkeava. Se on nimittäin kulunut kovin rauhallisissa tunnelmissa maalla. Alkoholia en ole nauttinut pisaraakaan, kokkokin jäi kokonaan näkemättä ja yöunet ovat olleet pidemmät kuin aikoihin. Tämä juhannus on tuntunut kuin oikeastaan miltä tahansa viikonlopulta.

Idea oli oikeastaan siskoni. Hän alkoi kyselemään kiinnostaisiko minua lähteä rauhoittumaan maaseudun rauhaan ja unohtaa hetkeksi kaupungin vilinä. Aluksi vastustelin ja puolustin Helsingin hauskaa kaupunkijuhannusta kunnes päädyin siihen ratkaisuun, että luontoon pakeneminen tuntuu nyt enemmän kuin hyvältä vaihtoehdolta – Helsingissä saamme olla aina. Vaikka alkuun mietinkin teinkö ehkä väärän ratkaisun, tulin kuitenkin siihen lopputulokseen, että tämä pieni get away tuli nyt oikeasti todella hyvään saumaan. Täällä on saanut nautiskella täyden kattauksen ruokapöydästä, herkuista, luonnosta, rauhasta, seurasta sekä nukkua pitkään ilman herätyskelloa.

Välillä on oikeasti aika hassua, että olen kasvanut maalla koska olen kuitenkin niin kaupunkilaistunut. Pidän Helsinkiä aidosti kotinani enkä osaisi kuvitellakaan enää palaavani mihinkään pohjoisempaan. Toisinaan mietin, että kaipaanko koskaan tänne lapsuuden asuinseuduilleni ja vastaus on, että en. Osaan ihmisistähän jää joku sellainen kaipuu lapsuuden maisemiin, mutta itselläni sellaista ei jostain syystä ole. En sitten tiedä juontaako se juuriaan siitä, etten ole oikein koskaan mihinkään ehtinyt kunnolla juurtumaan kunnes on jo muutettu seuraavalle paikkakunnalle. Perheeni on myös rikkinäinen eikä minulla ole maaseudulla ainoastaan yhtä kotia. En kuitenkaan milloinkaan tunne Helsingissä oloani ulkopuoliseksi tai esimerkiksi kaipaa sieltä pois. Se tuntuu niin kodilta, oikeastaan enemmän kodilta kuin mikään koskaan aikaisemmin. Ja tottahan on muuten se, että siellä olen asunut yhtäjaksoisesti pisimmän ajanjakson elämästäni, ensi syksynä jo 11 vuotta.

Vaikka Helsinkiä tosiaan kotinani pidän, en sano etteikö välillä olisi ihana käydä maalla ja aistia se maaseudun tunnelma. Onhan täällä ihanan rauhallista ja voit halutessasi olla täydessä hiljaisuudessa. Aina, kun tänne tulen haluan olla lökähousut jalassa ja meikittä koko viikonlopun. En mieluiten törmää yhteenkään ihmiseen, vaan olen ainoastaan itsekseen tai perheeni parissa. Ymmärrän, että osalla ihmisistä on kaipuu tähän rauhaan, täällä mieli yksinkertaisesti vaan lepää ja ajatuksille on laajemmin tilaa. Hiljaisuus on itse asiassa joku sellainen olotila, jota kaupungissa ei kovin herkästi edes saavuta. Jos taas tällaiseen hiljaisuuteen ei ole tottunut, ei sitä välttämättä osaa edes kaivata.

Parin tunnin päästä hyppäämme kuitenkin junaan ja matkustamme takaisin kaupungin sykkeeseen. Arki koittaa huomenna ja olo on kieltämättä mukavan energinen. Toivottavasti teilläkin on ollut kiva juhannus ja olette saaneet nauttia siitä tavallanne – maaseudun rauhassa tai kaupungin hulinoissa!

Oikein rentouttavaa sunnuntaita!

On my way

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 7
Tykkää jutusta