Maanantain ihmissuhde pohdintaa

Tässä ajassa pyritään paljon siihen, että olisimme joka saralla elämässä likimain täydellisiä. Se mikä ehkä eniten särähtää korvaani on, että ihmiset pyrkivät muuttamaan itseään ihmisenä täydellisemmäksi sen sijaan, että hyväksyisivät oman persoonansa. Jokainen meistä on oikeasti oma yksilönsä, ainutkertainen ja uniikki. Kaikki meistä eivät vaan ole niitä maailman kilteimpiä tai puolestaan niitä, jotka ovat heti ensimmäisenä kertomassa oman mielipiteensä. Jos mietit vaikka omaa ystäväpiiriäsi, tuskin ajattelet, että voi kunpa he kaikki olisivat samanlaisia. Nimenomaan ihmisten erilaisuus onkin se, mikä kiehtoo. Toki on totta, että saman tyyliset ihmiset vetävät toisia puoleensa ja on tärkeää, että ystäväpiirissä jaetaan samaa arvomaailmaa. Tästä huolimatta erilaiset persoonat ovat niitä, jotka täydentävät toisiaan.

Ihmissuhde

Yksi tärkeä asia jonka olen tähän ikään mennessä oppinut on, että tärkeintä on hyväksyä itsensä. Kun hyväksyy itsensä ja oman luonteensa kaikkine heikkouksineenkin, kykenee sitä nauttimaan elämästä aivan eri tavoin. Vaikka luonnettaan voi pyrkiä kehittämään, ei sitä loppupeleissä kannata edes alkaa muuttamaan. Tavat ja käyttäytymismallit ovat kuitenkin niitä, joista voimme pois pyrkiä. Itse ainakin olen vihdoin hyväksynyt sen, etten tosiaan ole aina se hillityin tyyppi, vaan toisinaan olen aika impulsiivinenkin. Luonteeni on sekoitus introverttia vetäytyjää, sekä sosiaalisempaa temperamenttia. En ole ihmisenä välttämättä se kaikista kiltein joka uhrautuu aina muiden puolesta, mutta tästä huolimatta olen ihminen joka puolustaa läheisiään viimeiseen saakka. Minussa, kuten myös sinussa on paljon hyvää mutta on myös huonoa. Se, että oppii hyväksymään myös ne huonommatkin puolensa, on erityisen tärkeää. Ja kuten joku joskus minulle totesi, ne heikkoudetkin voi pyrkiä kääntämään positiiviseen valoon sen sijaan, että miettii niitä aina negatiivisesti.

Paljon olen miettinyt sitäkin, millainen elämänkumppani itselleni sopii parhaiten. Elämässäni on ollut ehkä jollain tavalla se kirous, että olen vetänyt puoleeni liian erilaisia ihmisiä kuin itse olen. En oikeastaan varmaksi edes tiedä mistä tuo johtuu ja siksi olen asiaa jonkun verran viime aikoina miettinytkin. Onko kyse ehkä siitä, että olen mennyt aina miessuhteissa intohimo ja tunne edellä, jolloin esimerkiksi ystävyyden ja vahvan henkisen siteen rakentaminen on jäänyt vasta myöhäisempään vaiheeseen? Toisaalta nuorempana en oikeastaan edes ollut ihmisenä näin henkinen kuin nykyään olen ja siksi varmaan olen ajautunutkin ihmissuhteisiin, joissa ei ole ollut välttämättä niin suurta yhteyttä toiseen kuin nyt taas haluaisin. Voi olla, että haaveilen täysin mahdottomasta, mutta haluaisin seuraavalta parisuhteelta nimenomaan yhteyttä – keskustelutaitoja, avoimuutta ja suurta vuorovaikutusta. Sellaista tunnetta, että tuo on toinen puolesi myös henkisellä tasolla ja ihminen joka arvostaa sinua ja ajatuksiasi sataprosenttisesti.

Ihmissuhteet

Mielestäni näitäkin juttuja on välillä hyvä miettiä jos huomaa, että ihmissuhteissa ikään kuin toistuu ne samat kaavat. On hyvä kyseenalaistaa omaa käyttäytymistään ja sitä, millaisia ihmisiä puoleensa vetää. Totta kai osa käyttäytymisestämme on peräisin myös lapsuudesta ja meillä naisilla omasta isäsuhteesta. Veikkaan, että aika monella tuo suhde on tänä päivänä enemmän tai vähemmän rikkinäinen, mikä taas vaikuttaa omiin miessuhteisiin. En ole varma pystyykö näihin asioihin suoranaisesti edes vaikuttamaan mutta ainakin oman käyttäytymisensä tiedostamisen jälkeen niihin voi mahdollisesti huomiota kiinnittää. Koska jos haluaa muutosta, vaatii se sen, että tiedostaa nykytilanteen ja sen suunnan johon tulisi asioissa pyrkiä. Itse ainakin joudun jatkossa kyseenalaistamaan sen, että kannattaako elämässä välttämättä aina mennä tunne edellä. Sehän on itselleni se luontaisin tapa ja siksi välillä mietinkin, onko se nimenomaan se syy siihen, että olen ajautunut parisuhteisiin jotka lopulta päättyvät siihen ettei suhde toimi?

Tärkeää on kuitenkin se, että meistä jokaisella on lupa olla sellaisia kuin olemme. Ihmissuhteiden vuoksi ei tarvitse itseään muuttaa, vaan ennemmin kyse on sen itseä täydentävän ihmisen löytämisestä. En sano, että tuo olisi helppo nakki, sillä aivan varmasti jokainen parisuhde tuntuu alussa siltä, että tässä on se oikea minulle. Aika kuitenkin näyttää onko näin ja valitettavasti aina se ei vaan mene niin. Jokaisen eteen tulee myös epäonnistumisia ja suhteita, jotka eivät loppupeleissä olleetkaan niitä oikeita. Olen tästä joskus aikaisemminkin kirjoittanut, mutta elämään kuulemma kuuluu ensirakkaus, hullurakkaus ja tosirakkaus. En nyt muista mistä tuon luin, mutta tavallaan aika looginen ajatus. Itse ainakin uskon siihen, että ihmisellä on kyky rakastua useampaan ihmiseen elämänsä aikana. Jokaisessa rakkaudessa on jotain omaansa ja jokaisesta voimme paljon oppia.

Ihmissuhteet

Tarkoitus ei ollut alun perin kirjoittaa parisuhteista mutta siihen se nähtävästi tänään lipsahti. Aihe on ollut viime päivinä paljon esillä lähipiirissäni ja on tullut pohdittua etenkin sitä, millaisia ihmisiä sitä puoleensa vetää. Mistä johtuu se, että ajautuu parisuhteisiin tietynlaisten ihmisten kanssa ja nimenomaan niitä kariutuneita suhteita on tullut pohdittua oppimismielessä.

Tärkein pointti on kuitenkin mielestäni siinä, että jokainen meistä on arvokas sellaisena kuin on. Jos olet suhteessa, jossa sinua pyritään jatkuvasti muuttamaan suuntaan tai toiseen, on se väärin. Meidän tulee voida tuntea olomme arvokkaaksi niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa aikaa vietämme. Se, että tulee kuulluksi ja ymmärretyksi on yksinkertaisesti niin mielettömän tärkeää! Siksi ainakin itse tahdon valita lähelleni ihmisiä, joiden seurassa koen oloni arvokkaaksi. En halua heitä, jotka pyrkivät minua muuttamaan, vaan ihmisiä jotka arvostavat minua sellaisena kuin olen.

Oletteko te huomanneet, että esimerkiksi parisuhteissa päädytte aina yhteen tietynlaisen ihmistyypin kanssa? Heräsikö ajatuksia aiheesta tai voitteko samaistua ajatuksiini?

On my way

7 vastausta artikkeliin “Maanantain ihmissuhde pohdintaa”

  1. Luen juuri Tunne lukkosi-kirjaa ja oivalsin ihastumiseni etäisiin, itsekkäisiin ja kylmiin miehiin johtuvan tunnevaje-tunnelukostani. Tavallaan toistan historiasta tuttua kaavaa, odottaen sen päättyvän hyvin, vaikka se ei ole mahdollista. Minulle sopisikin kirjan mukaan joku lämmin ja turvallinen mies. Liian kiltit miehet ei vaan oikein kiinnosta. Etenkään jos toinen on heti alusta lähtien liian innokas ja saatavilla. Päätä seinään siis vaan :D

    Tiedätkö muuten mikä olisi Lumenen uutuuksista vastaava tuote aiemman Arctic Sun Skintone perfector-heleyttäjälle, jota myytiin vielä vuosi tai pari sitten ainoana heleyttäjänä? Tälläinen oranssi tuubi sinisellä korkilla, sävynä 10 Honey glow. Muistaakseni sinulta joskus opin sekoittamaan tätä meikkivoiteeseen ja nyt vetelee viimeisiään..

    • Vitsit, haluaisin niin lukea myös tuon kirjan! On kyllä totta, että varmasti tunnelukot paljastavat aika paljonkin käyttäytymisestämme ihmissuhteisiin liittyen. Ehkä nyt, kun tiedostat asian kykenet siihen myös jollain tavalla vaikuttamaan? Antamaan ehkä niille kilteillekin miehille mahdollisuuden, etkä ehkä tyrmää suhdetta jo alkumetreillä? :)

      Tiedän tuotteen, käytin myös itse sitä vuosia – ihan paras. Sen tekeminen on tosiaan lopetettu ja tilalla olen itse käyttänyt tätä: http://www.lumene.com/fi/content/hehkupisarat

      Tykkään tuostakin todella paljon ja suosittelen lämmöllä! :)

  2. Tuo kirja löytyy esimerkiksi BookBeatista! Ja kiitos, täytyy kokeilla noita hehkupisaroita :)

    • Okei! Mulla ei olekaan hetkeen BookBeatia ollut mutta pitääkin taas ottaa kuukausi aikaa siihen. :)
      Ja kannattaa! On super hyviä. :)

  3. Hyvä teksti! <3 Oon monen sun mainitseman asian suhteen täysin samoilla linjoilla!

    Ps. Mulla on tuo Tunne Lukkosi -kirja, saat lainata! ;)

    • Kiitos! :) Ai on – no ehdottomasti sitten haluisin lainata ellen nyt ota BookBeatia taas kuukaudeksi käyttöön. :)

  4. Hei,

    Mielestäni olet oivaltanut jotain merkittävää parisuhteesta.
    Tunne ei saa olla dominoiva voima, kun valitsee parisuhdetta, koska tunteet eivät johda kestäviin ratkaisuihin tällä saralla. Tunteethan tunnetusti vaihtelevat ja jos suhde perustuu tunteisiin, niin siitä tulee helposti on-off-suhde ja lopulta off-suhde, kun molemmat/toinen kyllästyy veivaamiseen.
    Ennen vanhaan parisuhteet kestivät, mummo ja pappahan olivat aivan lapsuudesta kuolemaan asti naimisissa… En tiedä, kuinka tunnepohjainen päätös oli ja kuinka ”pakon sanelema” (mummohan taisi olla naapurin tyttö papalle ja veikkaan ettei Vetelissä ollut kauheasti vaihtoehtoja, vai?).
    Loppupeleissä järjellä on hyvin merkittävä osuus myös avioliittoinstituutiossa. Ihannetilanteessahan ”roolijako” on selvillä jo ennen naimisiinmenoa, eli onko suhde ns. perinteinen (mies tienaa, nainen hoitaa kotia) vai moderni, jossa molemmat tienaa ja molemmat hoitaa kotia. Kumpikin on ok vaihtoehto ja molemmissa on sekä huonot, että hyvät puolensa.
    Vaikken usko luonteen muuttamiseen, uskon kuitenkin, että vääristä käyttäytymismalleista on mahdollista oppia ulos tai ikään kuin tuhkahduttaa niitä vääriä käyttäytymismalleja (ns. oppia ulos).
    Oman näkemykseni mukaan rakkaus on sitä, että järjellä päätetään valita olla uskollinen, järjellä tehdään päätös sanoa ”rakastan sinua ja arvostan sinua”. Ne on järjen valintoja aika pitkälle, eikä niitä sanoessaan tarvitse välttämättä kokea mitään ilotulituksia – harvanpa arki on ainaista juhlimista…? Hyvillä, lempeillä, hellillä ja kauniilla sanoilla luodaan parisuhteessa rakkaudellinen ilmapiiri – tavallaan rakkautta ei pitäisi ulkoistaa tunteille vaan ottaa itse vastuu siitä. Ehkä helppo teoreettisella tasolla pohtia tätä ja toteutus sitten voi joskus olla vaikeampi.
    Mielestäni on hyvä, että tunteet tulevat mukaan vasta myöhemmässä vaiheessa, kun suhde näyttää loogiselta ja järjellä ajatellen kaikki palaset loksahtelevat paikoilleen. Sitten alkaa vasta sen toisen ihmisen opetteleminen ja toiminen sellaisella tavalla, kuin hän haluaa sinun toimivan ja kohtelevan itseään. Kun kuulee, mitä toinen haluaa tulla kohdatuksi niin kohtaa häntä juuri sillä tavalla – ja tosiaan koskee molempia puolisoita luonnollisesti. Näistä on hyvä puhua ennen naimisiin menoa mielestäni.
    Jos toinen haluaa tulla rakastetuksi lahjoilla ja materialla, niin silloin sen toisen pitää ymmärtää tämä ja kohdata toinen ko. asioilla (eikä materian käsittääkseni näissä tapauksissa tarvitse olla mitään kauhean kallistakaan ajatus on tärkein). Jos taas toinen haluaa tulla kohdatuksi yhteisen tekemisen parissa, niin silloin järjestetään yhteistä tekemistä. On monia tapoja rakastaa ja tulla rakastetuksi, tärkeintä parisuhteessa olisi löytää se tapa, jolla juuri se toinen haluaa tulla kohdatuksi ja rakastetuksi, intuitiivisestihan ihminen koittaa rakastaa toista sillä tavalla, jolla itse haluaisi tulla kohdatuksi. Esimerkiksi jos haluaisin kumppaniltani lahjoja, niin saatan ostaa erityisen paljon lahjoja kumppanilleni. Näistä on hyvä keskustella melko aikaisessa vaiheessa parisuhdetta. Ehkä jopa jo legendaarisilla ”kolmansilla treffeillä”, joilla on jo päätetty sitoutua toisiin.

    En ole itse mikään spesialisti ja koen näissä asioissa tosi paljon vajavaisuutta, mutta aina voi unelmoida paremmasta itsestä. :-)

    Menestystä rakkauselämääsi ja muutenkin kaikkea hyvää.

    Parhain terveisin,
    Jarmo Viikki

    P.S. Onnittelut 30 vuotispäivän johdosta (myöjästyneet sellaiset).

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 11
Tykkää jutusta