Kuinka minä elätän itseni?

Bloggaajien tulot kiinnostavat kovasti. Ylipäänsä raha kiinnostaa ihmisiä ja varsinkin se, kuinka naapurissa eletään. Itsehän en ole koskaan ollut kovin rahakeskeinen ihminen. En luokittele ihmisiä tulojen perusteella ja ajattelen niin, että mieluummin vaikka hieman pienemmätkin tulot kuin onnettomana erityisen hyvä palkkaisessa duunissa. Olen tästä kiitollinen vanhemmilleni, sillä meidän perheessä ei koskaan ole korostettu rahaa onnen tuojana, vaan on opetettu terve suhtautuminen siihen. Aina olemme joutuneet tekemään töitä ansaitaksemme jotain ja CV:n kerryttäminen onkin alkanut kohdallani jo kuudennelta luokalta.

Viime viikolla eräs ihminen kysyi minulta kuinka ihmeessä elätän itseni blogilla ja tänään selitin samaa ystävälleni, jota en ollut nähnyt useampaan kuukauteen. Se, kuinka blogilla voi tienata kiinnostaa useampia ja tuntuu, ettei kovin moni edes ymmärrä sitä, että blogillakin voi itseään elättää. Minullahan on toki tässä rinnalla tällä hetkellä erään yrityksen sosiaalisen median kanava, jonka kanssa heitä auttelen, mikä tietenkin tuo minulle lisätuloja. Silti blogi on minulle kuitenkin iso osa tulojani vaikka en virallisesti aivan täysin kokopäiväinen bloggaaja olekaan (vaikkakin melkein). Tiedän kuitenkin, että Suomessa on nykyään jo useampi itsensä blogilla elättävä eikä tuo ole enää nykypäivänä mikään sen erikoisempi juttu.

Tienaan tällä hetkellä vähemmän kuin puolitoista vuotta sitten, kun työskentelin päivätyössä toimistossa. En häpeä sitä myöntää, sillä suhteessa palkkaero on kuitenkin aika pieni verrattuna siihen, miten sidottu olin tuollaiseen 8-16 työhön. Olenkin paljon miettinyt sitä, kuinka loppupeleissä valitsen aina vaikka hieman pienempi palkkaisen työn tai sen, että teen itselleni juttuja kuin, että painan töitä onnettomana niska limassa. On niin tärkeää tehdä asioita, joista nauttii, vaikka jokaisessa työssä on toki myös ne miinuspuolensakin. Luova työ vaatii tekijältään myös paljon, sillä työhön ei aina päde samat rutiinit. Omalla tavallaan saattoi olla jopa helpompaa mennä joka aamu toimistoon ja tehdä siellä kaikki vaadittava kuin olla aina luovalla tavalla tuottelias. Olenkin huomannut, että välillä se on kovin vaikeaa. Jos sinulla on huonompi päivä, et saa oikein mitään aikaiseksi, kun taas toimistotyössä tekisit vaikka hammasta purren ne sinulta vaadittavat rutiinit. Välillä otan blogista stressiä ihan hurjasti, kun pää huutaa tyhjyyttään eikä tekstikenttään yksinkertaisesti synny mitään. Tämä työ vaatii omalla tavallaan itsekuria ja sitä, että on oikeasti niitä tavoitteita, joita kohti tähtää – muuten et pysy motivoituneena.

Asia jota olen tämän tienaamisasian suhteen miettinyt, ovat ihmisten kulutustottumukset. Kuinka älyttömän paljon ihmiset tarvitsevat rahaa elääkseen mukavasti? Onko se kivasti eläminen liian monelle sitä, että joka päivä ostetaan take away kahvit ja uusia vaatteita? Itselleni mukava elämä on ainakin sellaista, että pystyn elättämään itseni kivasti arjessa, rahaa jää vähän säästöönkin ja tilipäivinä tili ei ole nollilla. En ole enää nykyään kova tuhlaamaan tai ylipäänsä shoppaile hirveästi. Silti en koe jääväni mistään paitsi ja elän mukavasti. Toki on pakko myöntää, että jos joutuisin tämän hetkisillä tuloillani elättämään viisi henkistä perhettä, siihen tuskin pystyisin. Mutta itsensä elättäminen ei ole mielestäni edes kaupungissakaan niin kallista kuin väitetään (toki opiskelijoilla tilanne on eri). Rahankäyttö on hyvin pitkälti priorisointia ja valintoja.

Uskonkin, että se kuinka paljon tarvitsemme rahaa elääksemme mukavasti, on ihmisestä kiinni. Toiset ovat tottuneet hassaamaan rahaa enemmän kuin toiset, joille säästeliäämpi elämäntyyli tulee luonnostaan. Minähän en ole todellakaan aina ollut erityisen säästeliäs ja vielä puolikin vuotta sitten ostelin aika paljon kaikkea ylimääräistä. Sitä kai jollain tavalla haki myös materiasta jotain tyydytystä johonkin sisäiseen tyhjiöön, jonka olen onneksi oivaltanut erityisen epätyydyttäväksi tavaksi. Materia ei tule koskaan tekemään minua onnelliseksi. On kyllä mukavaa, että tulee kivasti toimeen mutta omalla tavallaan en oikeastaan edes tarvitsisi enempää. Enää en halua nurkkiin joka viikko uusia vaatteita eikä shoppaileminen ole minulle harrastus tai intohimo.

Kengät Inuovo / Farkut Levi`s 501 vintage / Paita River Island / Kello Cluse / Laukku Rebecca Minkoff / Kaulakoru Pernille Corydon / Aurinkolasit Ray Ban

Elän tosiaan tällä hetkellä kuukausi kerrallaan, sillä oma työni on aika yrittäjähenkistä. Tulot eivät ole joka kuukausi tismalleen samanlaiset, vaan niissä saattaa olla vaihtelua. Omalla tavallaan tämäkin elämäntyyli vaatii tietynlaista asennetta ja sitä, ettei ota liiaksi stressiä sekä pystyy miettimään elämää lyhyemmissä ajanjaksoissa. Moni on sanonut minulle juuri sitä, ettei tähän pystyisi. Itsekin mietin alkuun asiaa pitkään mutta mitä enemmän mietin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että haluan nyt kokeilla tätä vaihtoehtoa ja onneksi päätin siihen ryhtyä. Katsotaan, mitä tuleva syksy tuo tullessaan.

Jos heräsi jotain ajatuksia aiheeseen liittyen niin saa kommentoida!

Oikein rentoa tiistai-iltaa jokaiselle. 🙂

Kuvat: Taru / edit: minä

Kommentit (15)
  1. Hyvä teksti! Kiva että nostit tämän näkökulman esiin.

    Itse vähensin reilusti töitä jokin aika sitten, ja moni kauhisteli ratkaisuani. Minulle kuitenkin aika on rahaa arvokkaampaa, ja pienemmät tulot eivät tunnu suurelralta uhraukselta sen rinnalla, että saan nyt tehdä enemmän asioita joista oikeasti saan iloa. Monella tuntuu olevan itsestäänselvyys, että jos vaihtaa työpaikkaa, sen on oltava parempipalkkainen. Tai että eihän kukaan pyydä vähentämään tunteja tai ettei kukaan halua pitää omaa lomaa ilman maailmaamullistavia syitä.

    Jokainen tekee omat ratkaisunsa mutta olen tyytyväinen omaani. Ymmärrän myös että kaikkien elämäntilanteessa tällainen ei ole mahdollista vaikka tahtoisikin, mutta toisaalta moni joka elää hyvin leveästi, saattaa haaveilla vapaa-ajasta muttei ole valmis tinkimään aineellisesta elintasosta yhtään…

  2. Pakko antaa nyt positiivista palautetta, kun jaksat jokaiseen kommenttiin vastata niinsanotusti ajatuksen kanssa. 🙂 jatka samaan malliin! ?

    1. Kiitos palautteesta. 🙂 Siihen joo kyllä pyrin vaikka toisinaan kommentteihin vastaaminen ei tule ihan saman tien. Yritän jatkaa samaan malliin!

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *