Kuinka minä elätän itseni?

Bloggaajien tulot kiinnostavat kovasti. Ylipäänsä raha kiinnostaa ihmisiä ja varsinkin se, kuinka naapurissa eletään. Itsehän en ole koskaan ollut kovin rahakeskeinen ihminen. En luokittele ihmisiä tulojen perusteella ja ajattelen niin, että mieluummin vaikka hieman pienemmätkin tulot kuin onnettomana erityisen hyvä palkkaisessa duunissa. Olen tästä kiitollinen vanhemmilleni, sillä meidän perheessä ei koskaan ole korostettu rahaa onnen tuojana, vaan on opetettu terve suhtautuminen siihen. Aina olemme joutuneet tekemään töitä ansaitaksemme jotain ja CV:n kerryttäminen onkin alkanut kohdallani jo kuudennelta luokalta.

Viime viikolla eräs ihminen kysyi minulta kuinka ihmeessä elätän itseni blogilla ja tänään selitin samaa ystävälleni, jota en ollut nähnyt useampaan kuukauteen. Se, kuinka blogilla voi tienata kiinnostaa useampia ja tuntuu, ettei kovin moni edes ymmärrä sitä, että blogillakin voi itseään elättää. Minullahan on toki tässä rinnalla tällä hetkellä erään yrityksen sosiaalisen median kanava, jonka kanssa heitä auttelen, mikä tietenkin tuo minulle lisätuloja. Silti blogi on minulle kuitenkin iso osa tulojani vaikka en virallisesti aivan täysin kokopäiväinen bloggaaja olekaan (vaikkakin melkein). Tiedän kuitenkin, että Suomessa on nykyään jo useampi itsensä blogilla elättävä eikä tuo ole enää nykypäivänä mikään sen erikoisempi juttu.

Tienaan tällä hetkellä vähemmän kuin puolitoista vuotta sitten, kun työskentelin päivätyössä toimistossa. En häpeä sitä myöntää, sillä suhteessa palkkaero on kuitenkin aika pieni verrattuna siihen, miten sidottu olin tuollaiseen 8-16 työhön. Olenkin paljon miettinyt sitä, kuinka loppupeleissä valitsen aina vaikka hieman pienempi palkkaisen työn tai sen, että teen itselleni juttuja kuin, että painan töitä onnettomana niska limassa. On niin tärkeää tehdä asioita, joista nauttii, vaikka jokaisessa työssä on toki myös ne miinuspuolensakin. Luova työ vaatii tekijältään myös paljon, sillä työhön ei aina päde samat rutiinit. Omalla tavallaan saattoi olla jopa helpompaa mennä joka aamu toimistoon ja tehdä siellä kaikki vaadittava kuin olla aina luovalla tavalla tuottelias. Olenkin huomannut, että välillä se on kovin vaikeaa. Jos sinulla on huonompi päivä, et saa oikein mitään aikaiseksi, kun taas toimistotyössä tekisit vaikka hammasta purren ne sinulta vaadittavat rutiinit. Välillä otan blogista stressiä ihan hurjasti, kun pää huutaa tyhjyyttään eikä tekstikenttään yksinkertaisesti synny mitään. Tämä työ vaatii omalla tavallaan itsekuria ja sitä, että on oikeasti niitä tavoitteita, joita kohti tähtää – muuten et pysy motivoituneena.

Asia jota olen tämän tienaamisasian suhteen miettinyt, ovat ihmisten kulutustottumukset. Kuinka älyttömän paljon ihmiset tarvitsevat rahaa elääkseen mukavasti? Onko se kivasti eläminen liian monelle sitä, että joka päivä ostetaan take away kahvit ja uusia vaatteita? Itselleni mukava elämä on ainakin sellaista, että pystyn elättämään itseni kivasti arjessa, rahaa jää vähän säästöönkin ja tilipäivinä tili ei ole nollilla. En ole enää nykyään kova tuhlaamaan tai ylipäänsä shoppaile hirveästi. Silti en koe jääväni mistään paitsi ja elän mukavasti. Toki on pakko myöntää, että jos joutuisin tämän hetkisillä tuloillani elättämään viisi henkistä perhettä, siihen tuskin pystyisin. Mutta itsensä elättäminen ei ole mielestäni edes kaupungissakaan niin kallista kuin väitetään (toki opiskelijoilla tilanne on eri). Rahankäyttö on hyvin pitkälti priorisointia ja valintoja.

Uskonkin, että se kuinka paljon tarvitsemme rahaa elääksemme mukavasti, on ihmisestä kiinni. Toiset ovat tottuneet hassaamaan rahaa enemmän kuin toiset, joille säästeliäämpi elämäntyyli tulee luonnostaan. Minähän en ole todellakaan aina ollut erityisen säästeliäs ja vielä puolikin vuotta sitten ostelin aika paljon kaikkea ylimääräistä. Sitä kai jollain tavalla haki myös materiasta jotain tyydytystä johonkin sisäiseen tyhjiöön, jonka olen onneksi oivaltanut erityisen epätyydyttäväksi tavaksi. Materia ei tule koskaan tekemään minua onnelliseksi. On kyllä mukavaa, että tulee kivasti toimeen mutta omalla tavallaan en oikeastaan edes tarvitsisi enempää. Enää en halua nurkkiin joka viikko uusia vaatteita eikä shoppaileminen ole minulle harrastus tai intohimo.

Kengät Inuovo / Farkut Levi`s 501 vintage / Paita River Island / Kello Cluse / Laukku Rebecca Minkoff / Kaulakoru Pernille Corydon / Aurinkolasit Ray Ban

Elän tosiaan tällä hetkellä kuukausi kerrallaan, sillä oma työni on aika yrittäjähenkistä. Tulot eivät ole joka kuukausi tismalleen samanlaiset, vaan niissä saattaa olla vaihtelua. Omalla tavallaan tämäkin elämäntyyli vaatii tietynlaista asennetta ja sitä, ettei ota liiaksi stressiä sekä pystyy miettimään elämää lyhyemmissä ajanjaksoissa. Moni on sanonut minulle juuri sitä, ettei tähän pystyisi. Itsekin mietin alkuun asiaa pitkään mutta mitä enemmän mietin, sitä varmemmaksi tulin siitä, että haluan nyt kokeilla tätä vaihtoehtoa ja onneksi päätin siihen ryhtyä. Katsotaan, mitä tuleva syksy tuo tullessaan.

Jos heräsi jotain ajatuksia aiheeseen liittyen niin saa kommentoida!

Oikein rentoa tiistai-iltaa jokaiselle. :)

Kuvat: Taru / edit: minä

On my way

15 vastausta artikkeliin “Kuinka minä elätän itseni?”

  1. Kiva postaus :) hirmuisesti kyllä kiinnostaa paljonko blogilla voi tienata? Voisitko kertoa että tienaatko esimerkiksi yli vai alle 2000e/kk bruttona? :) vai onko kenties yli kolmosen? :)

    • Kiva kuulla, että tykkäsit. :)

      Blogillahan voi tienata huomattavasti enemmänkin kuin 3000 € ja Suomen suosituimmat bloggaajat taitavat useamman tonnin tienatakin. Joskus luin jostain, että suosituimmat tienaisivat kuten lääkärit? Kovin pitkälti tulot ovat tietysti kiinni myös omasta aktiivisuudesta, kuten ylipäänsä useammilla yrittäjillä.

      Mitään tarkkoja summia en halua blogissani kirjoitella, mutta verotiedothan ovat julkisia joten halutessaanhan bloggaajien tuloja voi sitä kautta tiedustella. Sen voin kuitenkin rehellisesti sanoa, että vielä en itse kyllä ole blogitulojeni kanssa kolmessa tonnissa… :)

  2. Voin komppailla tätä kirjoitusta :) Itsekin jättäydyin kokopäiväisestä päivätyöstä pois muutama kuukausi takaperin, ja vaikka tulot tippuivat puolella niin kyllä vaan on paljon parempi mulle. Mä elän ennemmin pienemmillä tuloilla mutta vapaana ja onnellisena kuin paremmalla palkalla jossain toimistohommissa.

    Turvaksi otin itselleni pienen sivutyön jota ehdin tehdä projektiluontoisesti parina päivänä viikossa, mutta muuten aika menee blogatessa.

    Olisihan se hienoa tienata joskus todella paljon pelkällä blogilla, mutta pääasia on että vähemmälläkin elää. Mulle tärkeintä on se oma hyvinvointi ja vapaammat kädet elämässä kuin pelkkä raha.

    • Hei olen niin samaa mieltä kanssasi! :) Nykyään on siistiä, kun näitä erilaisia vaihtoehtoja on eikä ihmisten ole pakko olla samassa työssä koko elämäänsä. Toki sekin, että tällaisessa pisteessä voi nyt olla on vaatinut paljon ponnisteluja ja blogin suhteen pitkäaikaista kirjoittamista ja sitä säännöllisyyttä – ainakin näin omalla kohdallani.

      Ja bloggaaminen on siinä mielessäkin jees, että se mahdollistaa myös rinnakkaiset työt. Juuri hieman mainitsemasi kaltaista hommaa itsekin teen, eli siihen menee kyllä aikaa mutta ei kuitenkaan niin paljon, että olisin sidottuna työaikoihin vaan voin itse sumplia kaiken. Tuo mukavaa tasapainoa kirjoittamiseenkin, sillä välillä siitäkin kaipaa hieman lomaa… :) Ja raha on ehdottomasti täälläkin kakkonen, oma hyvinvointi ja vapaus ykkönen.

  3. Olen samaa mieltä että joillakin on vaan tuhlaileva elämäntyyli ja siksi raha ei riitä. Itse olen myös aika säästeliäs ja siksi tuntuu että nyt kun olen äitiyspäivärahalla niin siitäkin jää säästöön ihan hyvin. Toki äitiyspäiväraha perustuu ansioihin itsellä mutta en kuitenkaan mitään lääkärinpalkkoja tienannut töissä olevana. Ei sitä rahaa jäisi säästöön jos joka kuukausi ostelisin Chaneleita tai Vuittoneita mutta en näe kovin järkevää omistaa kymmeniä merkkilaukkuja kun pärjää ihan hyvin esim. muutamallakin merkkilaukullakin.

    • Juuri näin, kyllä se oma elämäntyyli ja ne valinnat vaikuttaa. Olen kanssasi samoilla linjoilla, eli todellakaan laukkuja ei tarvitse olla kuin muutama tarpeellinen ja ylipäänsä tavaraa ei niin valtavasti nurkissa. Jos rahat ovat jatkuvasti loppu, on syynä todennäköisesti omat kulutustottumukset.

  4. Siis vitsi mikä kirjoitus, ajattelen ihan samoin! Oli jännä lukea tekstiä, kun sun mielipiteet ovat täysin samanlaiset kuin omani on, ja tuo on se unelma, jota itse jahtaan! Olen pitkään jo unelmoinut, että voisin elää unelmaani ja tekisin työtä joka minua oikeasti kiinnostaisi ja mikä olisi intohimoni, vaikka jos saisin sitten vähemmän palkkaa. Minut on myös kasvatettu niin, että ”ei raha, vaan rakkaus” ja sen vuoksi itseäni ei kiinnosta, mikäli jollain on rahaa vai ei.

    Hienoa kyllä, että saat nyt tehdä sitä mitä haluat <3

    Terkuin,

    Essi
    http://www.lily.fi/blogit/e-s-s-i-h-e-l-p-p-i

    • Kiitos. Kiva kuulla, että teksti kolahti! :)

      Nimenomaan, juuri samoilla linjoilla siis ollaan. :) En tiedä mikä on sinun unelmatyösi, mitä haluaisit tehdä, mutta silti rohkaisen sinua tähtäämään sitä kohti! Ja ainahan voi aloittaa siten, että tekee osa-aikaisesti sitä unelmatyötään (jos mahdollista) ja siinä rinnalla vaikka sitten jotain työtä, josta saa taloudellista turvaa. Toisaalta tuolloin elämässä ei ole ihan hurjasti muuta kuin se työnteko mutta jossain kohtaa se saattaa sitten palkita. :)

      Ja samanlainen kasvatus täälläkin – valitsen aina rakkauden rahan sijaan. <3

  5. Elekkee nyt kaikki lopettako ”työn”tekemistä. Sitäkkii pittää jonkun tehä, ett lokkoojillekkii riittää töit :). Mutt itekkii pidin näitä aikoinaan hömppänä, vuan jos näihin perehtys ja eläkkeell sit …… .

    • Työtä on monenlaista eli tässä postauksessa ei ollut kyse siitä, ettenkö tekisi töitä. En koskaan pystyisi vaan lepäämään laakereillani. Omat työni vievät minulta hyvin paljon aikaa, vaikka monen mielestä varmaankaan sosiaaliseen mediaan liittyvä duuni (valokuvaaminen, kirjoittaminen, sisällön suunnitteleminen ja tuottaminen) ei ole ns. oikeaa työtä. Se on sitä kuitenkin yhtälailla kuin vaikka kaupassa työskenteleminen. Some on vaan nykyaikaa ja mielestäni on hienoa, että sekin nykyään ihmisiä työllistää.

    • Voi kiitos. :) Hiukseni värjättiin muutama viikko sitten vapaan käden raidoituksella. Väri tosin alkanut jo kellertämään joten taitaa olla hopeashampoon paikka. :D

  6. Pakko antaa nyt positiivista palautetta, kun jaksat jokaiseen kommenttiin vastata niinsanotusti ajatuksen kanssa. :) jatka samaan malliin! 💖

    • Kiitos palautteesta. :) Siihen joo kyllä pyrin vaikka toisinaan kommentteihin vastaaminen ei tule ihan saman tien. Yritän jatkaa samaan malliin!

  7. Hyvä teksti! Kiva että nostit tämän näkökulman esiin.

    Itse vähensin reilusti töitä jokin aika sitten, ja moni kauhisteli ratkaisuani. Minulle kuitenkin aika on rahaa arvokkaampaa, ja pienemmät tulot eivät tunnu suurelralta uhraukselta sen rinnalla, että saan nyt tehdä enemmän asioita joista oikeasti saan iloa. Monella tuntuu olevan itsestäänselvyys, että jos vaihtaa työpaikkaa, sen on oltava parempipalkkainen. Tai että eihän kukaan pyydä vähentämään tunteja tai ettei kukaan halua pitää omaa lomaa ilman maailmaamullistavia syitä.

    Jokainen tekee omat ratkaisunsa mutta olen tyytyväinen omaani. Ymmärrän myös että kaikkien elämäntilanteessa tällainen ei ole mahdollista vaikka tahtoisikin, mutta toisaalta moni joka elää hyvin leveästi, saattaa haaveilla vapaa-ajasta muttei ole valmis tinkimään aineellisesta elintasosta yhtään…

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta