Olen haavoittuvainen

Haavoittuvaisuus on asia, joka monen on vaikea myöntää jopa itselleen. Niin usein peittelemme arkoja kohtiamme ja vedämme roolia, koska se on yksinkertaisesti helpompaa. On helpompaa olla ulospäin haavoittumaton kuin haavoittuvainen. Todellisuutta on kuitenkin se, että jokainen ihminen on haavoittuvainen. Jokaisella meistä on mennyt elämä ja siellä asioita, jotka ovat meitä satuttaneet. On tapahtumia, jotka ovat jättäneet traumat ja arpia, joita saatamme kantaa mukanamme edelleen päivittäin.

Haavoittuvaisuus

Mielestäni haavoittuvaisuus on nimenomaan se asia, joka tekee ihmisestä kauniin. Haavoittuvaisuus on osa ihmisyyttä ja täysin inhimillistä – sukupuoleen katsomatta. Mielestäni on pelkästään upeaa jos ihminen kykenee avoimesti näyttämään heikot kohtansa muiden edessä. Mieluummin purskahdat vaikka itkuun kuin nielet kyyneleitäsi. Useampi meistä kuitenkin tekee jälkimmäistä, koska ei kehtaa, pysty tai voi – on liikaa lukkoja ja muureja, jotka estävät tunteiden näyttämisen. Saatetaan ajatella, että on ihan luuseri jos tässä nyt muiden edessä romahtaa. Pelätään ihmisten reaktioita ja sitä, että leimaudutaan.

Omassa elämässäni on lukkoja nimenomaan tällä alueella. Minun on usein vaikea näyttää todellisia tunteitani ja saatan esittää kovempaa kuin olen. Kirjoitin vähän aikaa sitten postauksen ”Herkkä mutta vahva”, joka sivuuttaa hieman tätä samaa aihetta. Nuo tilanteet joissa tuo haavoittuvaisuuden peitteleminen tulee esiin, ovat nimenomaan niitä, jotka aiheuttavat minussa pelkoa, kipua tai epävarmuutta. Menen ikään kuin lukkoon enkä oikein tiedä miten toimia. Tällaisia tilanteita ovat usein riidat ja muut konflikti tilanteet. Usein toiminkin päinvastoin kuin todellisuudessa haluaisin, koska en vaan pysty näyttämään vaikeassa hetkessä aidosti, mitä tunnen. Ja tiedättekö mitä? Vaikka tiedostan nämä seikat itsessäni, silti saatan toistaa samaa kaavaa uudestaan ja uudestaan. Välillä mietin enkö oikeasti koskaan opi, mutta sitähän tämä elämä on – jatkuvaa keskeneräisenä olemista.

Haavoittuvaisuus

On tavallaan helppo sanoa kuinka ihailen ihmisten haavoittuvaisuutta mutta samaan aikaan niin usein häpeilen sitä itsessäni. Uskon kuitenkin, että nimenomaan haavoittuvaisuudesta voi löytää vahvemman minän. Kun hyväksyy sen, mitä on ja tiedostaa heikot kohtansa, on jo huomattavasti vahvempi. Se, että on rehellinen itselleen ja pystyy katsomaan esimerkiksi omaa käyttäytymistään ulkopuolisen silmin, on jo aika iso juttu. Haavoittuvaisuuden hyväksyminen itsessään on asia, joka auttaa ymmärtämään myös muiden ihmisten haavoittuvaisuutta. Itsehän olen hyvin empaattinen ihminen ja jos joku esimerkiksi itkee, en voi vaan mennä kylmästi ohitse. Tilanteissa joissa toinen ihminen osoittaa heikon kohtansa, tunnen usein itsekin jollain tapaa rohkeutta olla heikompi. On muuten myös totta, että toisten ihmisten seurassa on helpompi olla haavoittuvainen kuin toisten. En oikein osaa sanoa mistä tuo johtuu, mutta joissakin ihmisissä on jotain sellaista herkkyyttä, joka helpottaa omankin herkkyyden esiin tuomista.

Ehkä eniten haavoittuvaisuus tulee kuitenkin esiin läheisissä ihmissuhteissa kuten esimerkiksi parisuhteessa. Olenkin sataprosenttisesti sitä mieltä, että parisuhteessa heikkouksiaan on aivan turhaa piilotella. Tästä huolimatta voin sanoa, ettei tuon toteuttaminen ole aina niin helppoa edes sen kaikista rakkaimmankaan ihmisen kanssa. Pelko siitä, tuleeko hyväksytyksi jos näyttää heikkoutensakin on monesti todella suuri. Oman ikäpolveni suomalaiset miehet on usein kasvatettu olemaan ”miehisiä miehiä” eli toisin sanoen sellaisia, jotka eivät näytä tunteitaan. Sieltä löytyy paljon padottuja tuntemuksia, haavoja, epävarmuutta ja häpeää, joista ei puhuta edes kumppanilleen. Parisuhteessa jossa kaksi ihmistä eivät kykene täysin kommunikoimaan tulee ristiriitoja, joiden kautta usein vielä lisää lukkoja ja epävarmuutta. Kun itse sanon, että haluan seuraavalta parisuhteeltani sataprosenttista avoimuutta, tiedän vaativani liikoja. Ihmissuhteet ovat aina kahden ihmisen kauppa, jossa on mukana kaksi henkilöä kaikkine elämänkokemuksineen. Harva ihminen on tänä päivänä täysin ehjä, vaan jokaisella meistä on omat taistelumme – itsestäni puhumattakaan.

Haavoittuvaisuus

Kuten jo tekstissä aikaisemmin mainitsin, haavoittuvaisuus on kaunista. Se on ehkä yksi kauneimmista asioista meissä, sillä se tekee meistä ihmisiä. Se osoittaa sen, ettei kukaan ole täydellinen tai edes lähimainkaan. Haavoittuvaisuuden kautta pääsemme myös lähemmäs muita sekä omaa sisimpäämme. Miksi siis peitellä tai pakoilla tuota ominaista piirrettä itsessään?

Siispä pyrkikäämme rohkeasti kohtaamaan heikkoutemme ja hyväksymään haavoittuvaisuutemme. Jos sinusta joskus tuntuu, että olet muita huonompi tai heikompi – unohda se! Haavoittuvaisuutta on meistä jokaisella, myös niillä ulospäin kaikista vahvimmillakin ihmisillä.

Oikein ihanaa päivää ja alkanutta viikkoa jokaiselle! <3

Kommentit (6)
  1. Ihana teksti, oot ihana bloggaaja! Yhdyn edellisiin kommentteihin, ihailen miten taitavasti osaat kirjoittaa ja koota yhteen ne ajatukset jotka itselläkin pyörii usein mielessä mutta ovat vähän hajallaan 😮 kiitos, näistä saa voimaa <3

    1. Kiitos kovasti! <3 Se onkin tarkoitukseni, herättää myös muissa ajatuksia.

      Ihanaa kesää! 🙂

  2. Niin hieno teksti, että ihan liikutuin. Ja allekirjoitan joka sanan. Edelleen jaksan hämmästellä sitä, miten sun kirjoitukset on kuin suoraan mun päästä. 🙂

    1. Ihan samaa meinasin itsekin tulla sanomaan. Oot noussut kyllä tosi nopeasti yhdeksi mun lempibloggaajista, koska pystyn aina samaistumaan sun teksteihin. Jatka samaan malliin! 🙂

      1. Ihana kiitos, huippu juttu! Aina kiva kuulla, että tekstit kolahtaa ja blogi miellyttää. 🙂

    2. Kiitos paljon, tuollaiset sanat merkitsevät kovastikin. 🙂 Heh niin, ehkä me ollaan sielunsiskoja jotka eivät vaan vielä ole kohdanneet todellisessa elämässä. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *