Vaadi ystävyyssuhteilta

Halusin tänään kirjoittaa blogiini asiasta, joka on ollut mietinnässäni jo jonkun aikaa. Tai tämä seikka on oikeastaan häirinnyt itseäni, sillä olen törmännyt kyseiseen kohteluun nyt viime aikoina jonkun verran. Kyse on ystävyydestä, joka toimii todella pitkälti sen mukaan, miten itselle parhaiten sopii. Silloin, kun on paska fiilis tai kaivataan ihmissuhteisiin neuvoja, ollaan yhteydessä. Yhteistä tekemistä tai tapaamista ehdotetaan niille päiville, kun oma mies on muualla eikä ole oikein muutakaan. Noina hetkinä ystävyys merkkaa, mutta muuten se ei tunnu olevan kovin tärkeää.

Itsehän vierastan todella paljon tuollaista käytöstä. Mielestäni ystävyys ei ole asia, joka voidaan kaivaa esiin vaan silloin, kun se itselle parhaiten sopii eikä ole muutakaan tekemistä. Ystävyys ei ole hyötysuhde tai ylipäänsä se viimeinen vaihtoehto – tai ainakaan sen ei kuuluisi olla. Ystävyys on ihmissuhde, jota tulee vaalia puolin ja toisin. Vaikka seurustelisitkin, ei se ole syy laiminlyödä ystävyyttä. Itse olen ainakin niin kiitollinen siitä, että parisuhteenkin aikana säilytin ystävyyssuhteeni. Vaalin niitä samalla tapaa kuin parisuhdettakin, jonka vuoksi erotessanikaan en jäänyt yksin. Mielestäni tuon kuuluisi olla automaatio mutta valitettavasti se ei sitä kaikille ole.

Jos joskus nuorempana siedin huonoja tai hyötyviä ihmissuhteita, enää en niitä siedä. Otankin tietoisesti etäisyyttä ihmisiin, joiden huomaan haluavan seuraani vaan ja ainoastaan silloin, kun menee huonosti tai ei ole muutakaan. Kaikenlainen teennäisyys on myös asia, jota en ihmissuhteissa jaksa. Hyvän päivän tutut ja kaveeraaminen silloin, kun halutaan hyötyä toisesta, on mielestäni kovin vastenmielistä. Olenkin näiden juttujen suhteen nykyään hyvin mustavalkoinen, enkä vaan halua elämääni tuollaista. Haluan, että ystävyyttäni arvostetaan, sillä arvostan sitä itsekin ja ystäväni ovat minulle tärkeitä.

Mielestäni meidän tulisikin ehdottomasti vaatia ihmissuhteilta huomattavasti enemmän. Jos ihmissuhde vie enemmän kuin antaa tai aiheuttaa meissä negatiivisia tuntemuksia, on syytä tarkastella, onko kyseessä suhde, jonka eteen kannattaa tehdä töitä. Ystävyydenkin, kun kuuluu olla molempia tyydyttävä ja nimenomaan sellainen, josta saamme hyvää energiaa mutta samalla myös tuetaan toista tarpeen vaatiessa. Itse olen näiden juttujen suhteen tänä päivänä hyvin rehellinen ja en tosiaan anna itseäni huonosti kohdeltavan. Uskallan vaatia ja tarvittaessa jopa sanoa jos koen, että ihmissuhde ei toimi oikealla tavalla tai epäilen sen aitoutta.

Itse ainakin koen, että koska vapaa-aikaa on vaan rajallisesti, haluan viettää sitä nimenomaan niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa koen oloni hyväksi. Ystävyys on parhaimmillaan voimavara joka kantaa ja saa meissä esiin ne parhaat puolemme. Onneksi elämässäni on juuri tuollaisia ihmisiä, joiden kanssa koen voivani olla täysin oma itseni ja joista saan hyvää energiaa. Valitettavasti elämässä tulee kuitenkin joskus eteen myös tilanteita, joissa joudut punnitsemaan, onko suhde enää tasapuolinen tai mitä ylipäänsä sen kanssa tekisit. Itsehän en katkaise välejä kovin helposti enkä ylipäänsä halua olla kenenkään kanssa vihoissa mutta joskus vaan käy niin, että ihmiset etääntyvät. Kasvetaan mutta eri suuntiin tai elämä vie yksinkertaisesti niin erilaisiin elämäntilanteisiin, ettei vaan enää kyetä toista ymmärtämään. Tavallaan tuo on todella normaalia. Osa ystävyyssuhteista on ehkä tarkoitettu lyhyemmiksi ja osa taas lopun elämän mittaisiksi.

Kuten itseänikin kehoitan, kehoitan myös sinua punnitsemaan elämäsi ihmissuhteet. Onko siellä ehkä joku sellainen suhde, joka vie sinulta enemmän kuin antaa tai joka saa olosi tuntumaan kerta toisensa jälkeen huonoksi? Jos vastasit kysymykseen kyllä, ole rohkea ja toimi. Maailma on täynnä ihmisiä, joten miksi katselisimme kuinka meitä huonosti kohdellaan? On olemassa paljon parempaa, joten vaatikaamme ihmissuhteilta ihan jo oman henkisen hyvinvointimmekin vuoksi.

Oikein rentouttavaa perjantai-iltaa jokaiselle!

Kuvat: Taru / Edit: minä

On my way

22 vastausta artikkeliin “Vaadi ystävyyssuhteilta”

  1. Hyvä postaus ja tärkeää asiaa, olen samaa mieltä, että ystävyyssuhteita tulee vaalia ja arvostaa ja toisaalta huonoon ystävyyssuhteeseen ei kannata jäädä. Siis sellaiseen, joka vain ottaa muttei anna mitään takaisin.

    Minttu
    https://lifeofmenta.wordpress.com

    • Kiitos! Niinpä, täysin samaa mieltä olen. Ehdottomasti kannattaa kyllä lähteä suhteesta jos tuntuu, ettei saa mitään vastavuoroisesti takaisin.

  2. Hyvä kirjoitus, just tällä viikolla mietin tätä:) Olen todella samaa mieltä ja miettinytkin miksi jotkut pitävät ystävyyttä itsestäänselvyytenä? Ollaan juurikin silloin yhteydessä, kun itselle sopii parhaiten ja näkemiset tapahtuu esim. juuri silloin kun mies on jossain.

    • Kiitos! Niinpä, samaa mieltä… Ystävyys vaatii lähes samalla tavalla hoitamista kuin parisuhdekin. Toki ymmärrän, että elämässä on välillä kiireempiä ajanjaksoja mutta silti se, että on valmis uhraamaan toiselle aikaansa on aika merkittävää. Myös sellainen vastavuoroisuuden puuttuminen ettei kysellä laisinkaan toisen kuulumisia, vaan puhutaan vaan omista ongelmista on mielestäni jotenkin aivan käsittämätöntä…

  3. ”erosin” hiljattain ystävämielessä ihmisestä, joka oli ollut lähes kymmenen vuotta se läheisin frendi. Ei vaan enää oltu niitä samoissa piireissä ja samoissa paikoissa pyöriviä teinejä, vaan meistä oli kasvanut liian erilaisia ihmisiä, ja ihmisiä jotka ei ihan kunnioittaneet toisiaan ja toistensa tekemisiä enää. Empatiakyvyssä oli myös aika hurjia eroja; jouduin liian monta kertaa tilanteeseen, jossa totesin, etten ikimaailmassa käyttäytyisi ja kohtelisi häntä tällä lailla. Samalla väliin tuli asia, joka vahingoitti ja tuli jatkuessaan vahingoittamaan entistä ystävääni henkisesti ja lujaa, josta en vain itse voinut taputtaa häntä selkään hyväksyvästi ja tukea, joka ilmeisesti teki minusta sitten huonon ihmisen. Asiat muuttuu, ihmiset muuttuu.

    Selkeästi oikean ratkaisun tästä teki se, etten hetkeäkään ole kyseenalaistanut päätöstä, eikä se edes ottanut kovin lujille kuin ihan hetken, joka kertoo myös siitä, että henkistä pesäeroa oli tehty jo ihan hetki, ennenkuin asiasta kunnolla keskusteltiin. Harmi juttu, mutta antaa tilaa sitten taas uusille, tällä hetkellä paremmille asioille :)

    • Näinpä, rohkea päätös. Mielestäni nimenomaan noin kannattaa toimia jos tuntuu ettei ystävyys ole enää molemmin puolista tai on etäännytty pahasti. Kuten sanoitkin, asiat muuttuu ja ihmiset muuttuu.

      Tavallaan todella harmillista mutta itse jaksan uskoa, ettei jokaista ihmistä ole tarkoitettu elämäämme pidemmäksi aikaa kuin vaan visiitille. Joskus pitää osata vaan irrottaa jos tuntuu ettei suhde ole enää molemmin puolin tyydyttävä.

  4. Hyvä kirjoitus ja jälleen hassua, että juuri itsellekin ajankohtainen aihe. En itsekään haluaisi kenenkään kanssa olla huonoissa väleissä tai ylläpitää mitään draamaa, mutta juuri menneellä viikolla oli pakko ottaa asia puheeksi erään ystävän kanssa. Toki on ymmärrettävä toistenkin vaihtuvia elämäntilanteita, mutta jossain menee myös raja kun arvomaailmat alkavat niin lähteä eri raiteille ja toisen seura on jo pienenkin hetken jälkeen todella uuvuttavaa. Silloin on paras ottaa etäisyyttä, vaikka olisi kuinka pitkältä ajalta toisen tiennyt. Onneksi tässä iän myötä alkaa myös enempi arvostamaan omaa henkistä hyvinvointia ja uskaltaa puuttua paremmin epäkohtiin ja käytökseen, joka vain tuo negatiivista energiaa.

    Mukavaa kesän jatkoa!

    • Juuri näin! Ja toki asioista on hyvä puhua jotta saadaan hommaan selkeyttä. Mutta joskus ne tiet tosiaan vievät eri suuntaan ja se on ihan vaan elämää… Olen samaa mieltä myös tuosta, että vanhemmiten on oppinut arvostamaan niitä hyviä ihmissuhteita ja uskaltaa oikeasti vaatiakin ystävyydeltä. Ei halua tulla miten tahansa kohdelluksi vaan ystävyys on molemmin puolista vastavuoroista kunnioitusta ja yhteydenpitoa.

      Sinullekin oikein ihanaa kesän jatkoa! :)

    • Tänä kesänä olen nähdyt unia kuinka olen riidellyt lapsuuden aikaisten kavereideni kanssa. Siskoni,joka lukee juuri psykologian yo-kokeisiin osasi tulkita uneni siten,että minulla on menneisyydestä lähtöisin hylkäämisen ja syrjityksi tulemisen pelko.
      Asiaa pohdittuani tajusin jopa näin monen vuoden jälkeen,että lapsuuden aikaiset kaverini,joitten kanssa olin vielä lukiossakin hyvää kaveria eivät olleet ehkä niitä parhaimpia ystäviä. Minua ei suoranaisesti kiusattu,mutta jätettiin välillä porukan ulkopuolelle. Ei kutsuttu kaikkiin illanistujaisiin tai edes uutta vuotta viettämään, vaikka olin heidät aina kutsunut juhliini. Olin tavallaan on/off-suhteessa heidän kanssaan. Seurani kelpasi vain kun kyse oli minun järjestämistäni juhlista,mutta vasta vuoroisuutta en saanut joka kerta. Muutenkin nuorena kärsin ahdistuksesta ja se ehkä olikin siihen selityksenä kaveripiirin aiheuttama syrjintä. Vaikka ympärilläni oli ihmisiä,tunsin henkisesti yksinäisyyttä.
      Nykyään minulla menee paremmin:koulupaikka,muutto omilleen,uusi ja parempi kaveripiiri. Kannattaa erkaantua niistä ihmisistä,jotka eivät palvele takaisin. Pidän vielä näihinkin kavereihin yhteyttä,koska hyviäkin muistoja on heistä,mutta asiallisina kuitenkin pelkästään.

    • Aivan, voihan tuolla Laura olla nimenomaan yhteys? Ja todennäköisesti onkin. Niin usein erilaiset lukot ja pelot ohjailevat elämäämme myös alitajunnasta käsin. Todella ikävää tuollainen syrjintä. Itsekin kokenut itsensä usein ulkopuoliseksi, joten tiedän mistä puhut. Itse asiassa vielä tälläkin ikää välillä tietyissä paikoissa tulee tunne, etten kuulu ollenkaan joukkoon. Onneksi elämään on kuitenkin siunaantunut niitä ihmisiä, joiden joukkoon tunnen kuuluvani. <3

      Ihanaa kuulla, että nykyään menee paremmin ja kaveripiirisi on nykyään hyvä! On oikeasti niin tärkeää saada ympärilleen niitä oikeita ihmisiä väärien sijaan. Joskus se vaatii sen, että tekee elämässään muutoksia, joiden seurauksena tuo tilanne muuttuu.

  5. Tämä on ihan totta! Itse olen samantyyppinen etten kovin helposti katkaise välejä ystävien kanssa. Joskus on vaan täytynyt kuitenkin luovuttaa ystävyssuhteen kanssa, kun seura kelpaa silloin kun ystävällä on ollut tarvetta seuralle. Useimmiten nämä ystävyyssuhteet ovat kuivuneet kasaan. Taidan olla aika huono vaatimaan sitä, että minua ei unohdettaisi ystävyyssuhteessa, mutta toisaalta jos ystävyyssuhde kuivuu kasaan niin olisiko ystävältä vaatiminenkaan korjannut mitään. Toisaalta taas minulla on ystävyyssuhteita, joiden eteen olen tehnyt paljon töitä, ehkä sen aavistaa milloin selvittely on turhaa.

    Hyvin surulliseksi tulen siitä, että ystävyyssuhde hylätään parisuhteen vuoksi ja varsinkin kun sama kaava toistuu ystävän kanssa aina kumppanin vaihtuessa. Itselle ystävät ovat niin tärkeitä, että haluan viettää aikaa heidänkin kanssaan parisuhteesta huolimatta.

    Kiitollinen olen kuitenkin kaikista ystävyyssuhteista, koska ne taakse jääneet ovat aikanaan olleet tärkeitä, enkä sano että menneitä ystävyyssuhteita ei voisi uudelleen lämmittää jos ystävä on valmis näkemään vaivaa tällä kertaa.

    https://tuhatlausetta.blogspot.fi/

    • Niinpä, sanos muuta – samoilla linjoilla kanssasi. Mielestäni ystävät nimenomaan pysyvät vaikka parisuhteet saattavat mennä ja tulla!

      Ykspuoliset ihmissuhteet ovat aina kovin valitettavia. Itselleni ainakin on tullut iän myötä se, etten enää jaksa katsella tuollaista. Joskus on parempi nimenomaan luovuttaa kuin jatkaa yksipuolista suhdetta.

  6. Nyt oli postaus, joka koskettaa juurikin tämän hetkistä elämääni.
    Täällä tilanne vain on toisin päin – minä olen se parisuhteessa oleva ja ystäväni spontaanisti elävä ja menevä sinkku.
    Olen ollut yhdessä mieheni kanssa vuosia ja olen kokenut aina, että ystävien kanssa vietetty aika on hurjan tärkeää.
    Ystäväni on sellanen, että hänen kanssa on vaikeaa sopia yhteisiä tapaamisia ja hän usein ehdottaa jotain juuri silloin, kun se sattuu hänelle sopimaan, usein vieläpä ihan viime tipassa. Tämä tuntuu niin kurjalta, koska itse haluaisin sopia yhteisiä juttuja hyvissä ajoin, antaa aikaani. Tulee fiilis, että ystävä elää juurikin noin, että otetaan yhteyttä silloin kuin se sattuu omaa fiilikseen sopimaan ja kaivataan viihdykettä omaan elämään, mutta ei huomioida toista…

    • Ymmärrän, todella kurjaa. :( Ja nimenomaan juuri tuollainen fiilis tilanteesta tulee, toinen uhraa aikaansa vaan ja ainoastaan silloin, kun itselleen parhaiten sopii – ei kiva. Kannattaa ehdottomasti punnita tuollainen ihmissuhde tai vähintään keskustella asiasta hänen kanssaan.

  7. Hyvä kirjoitus ja hyvää pohdintaa, kuinka ystävyyssuhteiden pitäisi olla niitä voimavarojen lähteitä eikä vähentää niitä. Kirjoitin itse myös vähän samasta aiheesta tekeekö ystävät onnellisemmaksi kuin perhesuhteet (http://www.lily.fi/blogit/pa-andra-sidan-havet/tekeeko-ystavat-onnellisemmaksi-kuin-perhesuhteet). Ja sivusin myös tekstissäni sitä, kuinka ystäväsuhteisiin voidaan vaikuttaa ja oon myös täysin samaa mieltä siksi, että välillä ystävyyssuhteitakin pitää punnita. :)

    <3:lla Bansku

  8. Tämä oli hyvä teksti ja muistutus itselleni, kiitos siitä! Olen yrittänyt lämmittää välejä ystävään jonka kanssa meni välit poikki alkuvuodesta. Kerran ollaankin nähty ja mielestäni se meni hyvin vaikkei päästykään käsittelemään sitä mitä meidän välillä tapahtui. Olen yrittänyt pitää yhteyttä viestitellen mutten saanut enää vastausta. Siitä on jo 1,5kk ja tämä taitaa olla tässä.

    Nyt kun hän rupesi seurustelemaan ei ilmeisesti kaipaa enää mun seuraa. Itsehän hylkäsi mut kun tapasin mieheni ja vaikka mä oon ollut se joka on yrittänyt pitää yhteyttä, kerran en ottanut viikkoon yhteyttä ja sain kuulla siitä syytökset, itsehän hän ei vaivautunut yhteyttä pitämään. Lopulta selvisi että oli masentunut mut siitäkin syytti että en osannut lukea sitä et se tarvii seuraa ja tukea, olisi pitänyt siis olla ajatusten lukija, asioista kun ei voi kertoa vaan vetäydytään pois. Sitä seurasi välien selvittely ja lopulta muutaman kk välirikko.

    Ajattelin et nyt kun on tavannut miehen ja menee paremmin niin voitais koittaa jatkaa siitä mihin jäätiin mutta ei väkisin. Kertoo aika paljon siitä kuinka paljon ystävyyttämme arvosti, oltiin kuitenkin niin läheisiä ja joka päivä yhteydessä. Tuo on myös tuttua että kun on muuta seuraa ja menee hyvin niin ei kuulu mitään ja sitten otetaan yhteyttä ja itketään et on tylsää ja tarvii nyt seuraa ja tukea, kaikki kaverit on miestensä kanssa ja kaipaa jotain viihdykettä, lähdettäiskö risteilylle päivän varoitusajalla jne. Tai laittaa su iltana viestiä et lähdetään terassille, kun valmistaudun seuraavaan työviikkoon, ja suututaan et ”tiedän etten enää pyydä extempore mihinkään, koitan muistaa”. Oon kyl kaikenlaista paskaa saanut niskaan kun en oo suostunu sen pompoteltavaksi, oon kuulemma niin itsekäs ihminen. Vasta kun oon ottanut etäisyyttä niin oon huomannut millainen hyväksikäyttäjä se on, kaikista ihmisistä täytyy hyötyä, muuten ne ihmissuhteet on ihan turhia, ei varmaan oikeasti välitä kenestäkään sen ystävyydestä. No mut parempi myöhään kuin ei koskaan, mieluummin vietän aikaa ihmisten kanssa jotka oikeasti välittää musta. Kannattaa arvostaa itseään sen verran ettei suostu tuollaisten hyväksikäyttäjien pompoteltavaksi :(

    • Edellisestä jäi vielä se että tämän henkilön kanssa ei pysty vaikeista asioista puhumaan, viimeksi kun nähtiin se oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tuntuu itsestä oudolta ja pinnallisella jatkaa kun asiat on jäänyt käsittelemättä, se välirikko kun tapahtui viestitellen, puheluihini se ei vastannut eikä soitannut takaisin. Itse kehitti riidat tyhjästä kun asiat ei mennyt niin kuin se halus ja provosoi muita ja myöhemmin syytti riidanhakuiseksi. Samalla tavalla se tappeli myös muiden kavereiden ja sukulaistensa kanssa. Myöhemmin esitti muille niin mukavaa ihmistä ja ihmetteli miksi muut on niin negatiivisia ja riidanhakuisia, hän kun on niin mukava ja hyvä ystävä joka huomioi muita. No kyseessä taitaakin olla narsisti, koskaan en oo vastaava kokenut.

    • Kuulostaa juuri sellaiselta ihmiseltä, josta eroon pääseminen on oikeasti lottovoitto (anteeksi suorasukaisuuteni). Mutta ihan oikeasti… Hänellä on selkeästi jotain ongelmia itsensä kanssa ja ehkä huomannut, että olet sen verran kiltti ihminen jota on helppo koittaa määräillä ja pompotella.

      Mielestäni ystävyyteen kuuluu se, että suoraan voi sanoa mutta toisen alistaminen tai alas laittaminen ovat asioita, joita ei tarvitse sietää. Ja juuri tuo, että käännetään asiat aina muiden viaksi eikä nähdä omaa osuutta asiaan. Vaikuttaa narsistiselle, joten sinuna ottaisin kyllä etäisyyttä vaikka sinällään kaunis ajatus onkin koittaa välejä elvyttää.

    • Joo niinpä, vaikka kuinka yritin ajatella hyvää tuosta ihmisestä niin väärässä oon ollut. Olin tosiaan sanonut sille suoraan mitä siitä ajattelen, oli ilmeisesti liikaa sille, mutta ainakin oon ollu rehellinen. Ei sitä väkisin voi mitään ihmissuhdetta pitää yllä jos se ei vaan toimi. Toivon että sen mies näkee pian millainen se on. En usko että tuollainen ihminen voi muuttua niin nopeasti, olisi muuten varmaan pyytänyt jo anteeksi ja myöntänyt tehneensä väärin. Ja jos on sen ymmärtänyt muttei silti niin tehnyt niin kertoo myös kaiken siitä ihmisestä.

    • Niin, ikävää kyllä kokea tuollainen pettymys mutta älä anna sen silti vaikuttaa tulevaisuutesi ihmissuhteisiin. Kaikki, kun eivät ole tuollaisia ystäviä…

      Ja tosiaan vastavuoroisuus on se jota ystävyys toimiakseen kaipaa. Jos sitä ei ole, ei suhde vaan toimi.

  9. Kiitos tästä postauksesta ! Linkkasin tämän ystäväporukalleni. Juuri viime viikolla luovuin yhdesta kaverisuhteesta ja olin meidän porukasta ainut joka sen teki. Siitä olen kyllä ollu yllättynyt miten paljon asia on vaivannu ja ”satuttanut”. Mutta tiedän että se oli oikea päätös pidemmän päälle. Koska enhän minä olisi sellaisessa parisuhteessakaan jossa viesteihini ei vastata tai muutenkaan pidetä yhteyttä vaikka itse pidät. Luulen että ystäväni ymmärtävät tämän postauksen kautta sen että on ihmisiä jotka haluavat olla kaikkien kavereita ja on niitä ketkä haluvat vain olla sellaisessa seurassa missä viihtyvät ja on 100% hyvä olla. Kiitos tuhannesti <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 22
Tykkää jutusta