Vaadi ystävyyssuhteilta

Halusin tänään kirjoittaa blogiini asiasta, joka on ollut mietinnässäni jo jonkun aikaa. Tai tämä seikka on oikeastaan häirinnyt itseäni, sillä olen törmännyt kyseiseen kohteluun nyt viime aikoina jonkun verran. Kyse on ystävyydestä, joka toimii todella pitkälti sen mukaan, miten itselle parhaiten sopii. Silloin, kun on paska fiilis tai kaivataan ihmissuhteisiin neuvoja, ollaan yhteydessä. Yhteistä tekemistä tai tapaamista ehdotetaan niille päiville, kun oma mies on muualla eikä ole oikein muutakaan. Noina hetkinä ystävyys merkkaa, mutta muuten se ei tunnu olevan kovin tärkeää.

Itsehän vierastan todella paljon tuollaista käytöstä. Mielestäni ystävyys ei ole asia, joka voidaan kaivaa esiin vaan silloin, kun se itselle parhaiten sopii eikä ole muutakaan tekemistä. Ystävyys ei ole hyötysuhde tai ylipäänsä se viimeinen vaihtoehto – tai ainakaan sen ei kuuluisi olla. Ystävyys on ihmissuhde, jota tulee vaalia puolin ja toisin. Vaikka seurustelisitkin, ei se ole syy laiminlyödä ystävyyttä. Itse olen ainakin niin kiitollinen siitä, että parisuhteenkin aikana säilytin ystävyyssuhteeni. Vaalin niitä samalla tapaa kuin parisuhdettakin, jonka vuoksi erotessanikaan en jäänyt yksin. Mielestäni tuon kuuluisi olla automaatio mutta valitettavasti se ei sitä kaikille ole.

Jos joskus nuorempana siedin huonoja tai hyötyviä ihmissuhteita, enää en niitä siedä. Otankin tietoisesti etäisyyttä ihmisiin, joiden huomaan haluavan seuraani vaan ja ainoastaan silloin, kun menee huonosti tai ei ole muutakaan. Kaikenlainen teennäisyys on myös asia, jota en ihmissuhteissa jaksa. Hyvän päivän tutut ja kaveeraaminen silloin, kun halutaan hyötyä toisesta, on mielestäni kovin vastenmielistä. Olenkin näiden juttujen suhteen nykyään hyvin mustavalkoinen, enkä vaan halua elämääni tuollaista. Haluan, että ystävyyttäni arvostetaan, sillä arvostan sitä itsekin ja ystäväni ovat minulle tärkeitä.

Mielestäni meidän tulisikin ehdottomasti vaatia ihmissuhteilta huomattavasti enemmän. Jos ihmissuhde vie enemmän kuin antaa tai aiheuttaa meissä negatiivisia tuntemuksia, on syytä tarkastella, onko kyseessä suhde, jonka eteen kannattaa tehdä töitä. Ystävyydenkin, kun kuuluu olla molempia tyydyttävä ja nimenomaan sellainen, josta saamme hyvää energiaa mutta samalla myös tuetaan toista tarpeen vaatiessa. Itse olen näiden juttujen suhteen tänä päivänä hyvin rehellinen ja en tosiaan anna itseäni huonosti kohdeltavan. Uskallan vaatia ja tarvittaessa jopa sanoa jos koen, että ihmissuhde ei toimi oikealla tavalla tai epäilen sen aitoutta.

Itse ainakin koen, että koska vapaa-aikaa on vaan rajallisesti, haluan viettää sitä nimenomaan niiden ihmisten seurassa, joiden kanssa koen oloni hyväksi. Ystävyys on parhaimmillaan voimavara joka kantaa ja saa meissä esiin ne parhaat puolemme. Onneksi elämässäni on juuri tuollaisia ihmisiä, joiden kanssa koen voivani olla täysin oma itseni ja joista saan hyvää energiaa. Valitettavasti elämässä tulee kuitenkin joskus eteen myös tilanteita, joissa joudut punnitsemaan, onko suhde enää tasapuolinen tai mitä ylipäänsä sen kanssa tekisit. Itsehän en katkaise välejä kovin helposti enkä ylipäänsä halua olla kenenkään kanssa vihoissa mutta joskus vaan käy niin, että ihmiset etääntyvät. Kasvetaan mutta eri suuntiin tai elämä vie yksinkertaisesti niin erilaisiin elämäntilanteisiin, ettei vaan enää kyetä toista ymmärtämään. Tavallaan tuo on todella normaalia. Osa ystävyyssuhteista on ehkä tarkoitettu lyhyemmiksi ja osa taas lopun elämän mittaisiksi.

Kuten itseänikin kehoitan, kehoitan myös sinua punnitsemaan elämäsi ihmissuhteet. Onko siellä ehkä joku sellainen suhde, joka vie sinulta enemmän kuin antaa tai joka saa olosi tuntumaan kerta toisensa jälkeen huonoksi? Jos vastasit kysymykseen kyllä, ole rohkea ja toimi. Maailma on täynnä ihmisiä, joten miksi katselisimme kuinka meitä huonosti kohdellaan? On olemassa paljon parempaa, joten vaatikaamme ihmissuhteilta ihan jo oman henkisen hyvinvointimmekin vuoksi.

Oikein rentouttavaa perjantai-iltaa jokaiselle!

Kuvat: Taru / Edit: minä

Kommentit (22)
  1. Kiitos tästä postauksesta ! Linkkasin tämän ystäväporukalleni. Juuri viime viikolla luovuin yhdesta kaverisuhteesta ja olin meidän porukasta ainut joka sen teki. Siitä olen kyllä ollu yllättynyt miten paljon asia on vaivannu ja ”satuttanut”. Mutta tiedän että se oli oikea päätös pidemmän päälle. Koska enhän minä olisi sellaisessa parisuhteessakaan jossa viesteihini ei vastata tai muutenkaan pidetä yhteyttä vaikka itse pidät. Luulen että ystäväni ymmärtävät tämän postauksen kautta sen että on ihmisiä jotka haluavat olla kaikkien kavereita ja on niitä ketkä haluvat vain olla sellaisessa seurassa missä viihtyvät ja on 100% hyvä olla. Kiitos tuhannesti <3

  2. Tämä oli hyvä teksti ja muistutus itselleni, kiitos siitä! Olen yrittänyt lämmittää välejä ystävään jonka kanssa meni välit poikki alkuvuodesta. Kerran ollaankin nähty ja mielestäni se meni hyvin vaikkei päästykään käsittelemään sitä mitä meidän välillä tapahtui. Olen yrittänyt pitää yhteyttä viestitellen mutten saanut enää vastausta. Siitä on jo 1,5kk ja tämä taitaa olla tässä.

    Nyt kun hän rupesi seurustelemaan ei ilmeisesti kaipaa enää mun seuraa. Itsehän hylkäsi mut kun tapasin mieheni ja vaikka mä oon ollut se joka on yrittänyt pitää yhteyttä, kerran en ottanut viikkoon yhteyttä ja sain kuulla siitä syytökset, itsehän hän ei vaivautunut yhteyttä pitämään. Lopulta selvisi että oli masentunut mut siitäkin syytti että en osannut lukea sitä et se tarvii seuraa ja tukea, olisi pitänyt siis olla ajatusten lukija, asioista kun ei voi kertoa vaan vetäydytään pois. Sitä seurasi välien selvittely ja lopulta muutaman kk välirikko.

    Ajattelin et nyt kun on tavannut miehen ja menee paremmin niin voitais koittaa jatkaa siitä mihin jäätiin mutta ei väkisin. Kertoo aika paljon siitä kuinka paljon ystävyyttämme arvosti, oltiin kuitenkin niin läheisiä ja joka päivä yhteydessä. Tuo on myös tuttua että kun on muuta seuraa ja menee hyvin niin ei kuulu mitään ja sitten otetaan yhteyttä ja itketään et on tylsää ja tarvii nyt seuraa ja tukea, kaikki kaverit on miestensä kanssa ja kaipaa jotain viihdykettä, lähdettäiskö risteilylle päivän varoitusajalla jne. Tai laittaa su iltana viestiä et lähdetään terassille, kun valmistaudun seuraavaan työviikkoon, ja suututaan et ”tiedän etten enää pyydä extempore mihinkään, koitan muistaa”. Oon kyl kaikenlaista paskaa saanut niskaan kun en oo suostunu sen pompoteltavaksi, oon kuulemma niin itsekäs ihminen. Vasta kun oon ottanut etäisyyttä niin oon huomannut millainen hyväksikäyttäjä se on, kaikista ihmisistä täytyy hyötyä, muuten ne ihmissuhteet on ihan turhia, ei varmaan oikeasti välitä kenestäkään sen ystävyydestä. No mut parempi myöhään kuin ei koskaan, mieluummin vietän aikaa ihmisten kanssa jotka oikeasti välittää musta. Kannattaa arvostaa itseään sen verran ettei suostu tuollaisten hyväksikäyttäjien pompoteltavaksi 🙁

    1. Edellisestä jäi vielä se että tämän henkilön kanssa ei pysty vaikeista asioista puhumaan, viimeksi kun nähtiin se oli ihan kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan, tuntuu itsestä oudolta ja pinnallisella jatkaa kun asiat on jäänyt käsittelemättä, se välirikko kun tapahtui viestitellen, puheluihini se ei vastannut eikä soitannut takaisin. Itse kehitti riidat tyhjästä kun asiat ei mennyt niin kuin se halus ja provosoi muita ja myöhemmin syytti riidanhakuiseksi. Samalla tavalla se tappeli myös muiden kavereiden ja sukulaistensa kanssa. Myöhemmin esitti muille niin mukavaa ihmistä ja ihmetteli miksi muut on niin negatiivisia ja riidanhakuisia, hän kun on niin mukava ja hyvä ystävä joka huomioi muita. No kyseessä taitaakin olla narsisti, koskaan en oo vastaava kokenut.

    2. Kuulostaa juuri sellaiselta ihmiseltä, josta eroon pääseminen on oikeasti lottovoitto (anteeksi suorasukaisuuteni). Mutta ihan oikeasti… Hänellä on selkeästi jotain ongelmia itsensä kanssa ja ehkä huomannut, että olet sen verran kiltti ihminen jota on helppo koittaa määräillä ja pompotella.

      Mielestäni ystävyyteen kuuluu se, että suoraan voi sanoa mutta toisen alistaminen tai alas laittaminen ovat asioita, joita ei tarvitse sietää. Ja juuri tuo, että käännetään asiat aina muiden viaksi eikä nähdä omaa osuutta asiaan. Vaikuttaa narsistiselle, joten sinuna ottaisin kyllä etäisyyttä vaikka sinällään kaunis ajatus onkin koittaa välejä elvyttää.

    3. Joo niinpä, vaikka kuinka yritin ajatella hyvää tuosta ihmisestä niin väärässä oon ollut. Olin tosiaan sanonut sille suoraan mitä siitä ajattelen, oli ilmeisesti liikaa sille, mutta ainakin oon ollu rehellinen. Ei sitä väkisin voi mitään ihmissuhdetta pitää yllä jos se ei vaan toimi. Toivon että sen mies näkee pian millainen se on. En usko että tuollainen ihminen voi muuttua niin nopeasti, olisi muuten varmaan pyytänyt jo anteeksi ja myöntänyt tehneensä väärin. Ja jos on sen ymmärtänyt muttei silti niin tehnyt niin kertoo myös kaiken siitä ihmisestä.

    4. Niin, ikävää kyllä kokea tuollainen pettymys mutta älä anna sen silti vaikuttaa tulevaisuutesi ihmissuhteisiin. Kaikki, kun eivät ole tuollaisia ystäviä…

      Ja tosiaan vastavuoroisuus on se jota ystävyys toimiakseen kaipaa. Jos sitä ei ole, ei suhde vaan toimi.

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *