Hiuskuulumisia

Hiukset ovat aina olleet itselleni iso osa identiteettiäni. Ne ovat olleet pitkät niin kauan kuin muistan, lukuun ottamatta muutama vuosi sitten tekemääni ”mokaa”, kun leikkasin tukan suunnilleen olkapää pituuteen. Muistan kuinka sopeutuminen lyhyempään tukkaan oli kamalaa ja suorastaan seurasin mittanauhan kanssa koska hiukset kasvavat takaisin entisiin mittoihinsa. No, kyllähän ne kasvoivat ja vieläpä aika nopeastikin, jonka jälkeen en ole tosiaan koskaan ollut innokas tukkaani enää lyhyemmäksi leikkaamaan. Sanonkin aina kampaajalle, että latvoista lähtee tälläkin kertaa niin vähän kuin vaan mahdollista. Mieluummin leikkaan latvoja useammin kuin pätkäisen kerralla monta senttiä.

Kun hiusmallille ei ole valmis juuri mitään muutoksia tekemään, jää ainoaksi vaihtoehdoksi hiusväri ja sillä leikitteleminen. Oma leikittelemiseni on tälläkin saraa aika hillittyä, sillä en vaan uskalla. Olen aivan liian jumiutunut tummaan tukkaan, sillä se on vain niin osa minua. Tällä hetkellä on pakko kuitenkin myöntää, että hiukseni ovat vaaleammat kuin aikoihin! Kuukausi sitten kävin nimittäin kampaajalla ja hiuksiani raidoitettiin hieman lisää, tällä kertaa balayage tyylillä eli vapaan käden raidoituksella. Omat kokemukseni tuosta raidoitustyylistä ovat ainoastaan positiiviset! Se oli huomattavasti nopeampaa kuin tavallinen raidoittaminen ja mielestäni lopputuloksesta tuli pehmeämpi sekä luonnollisempi. Päälaella ei näy palkkimaisia osioita vaan raidat sekoittuvat hiuksiin luonnollisesti. Pidänkin tällä hetkellä todella paljon tuosta lopputuloksesta ja nyt vaan toivon, että värisävy pysyisi edes vielä hetken nättinä.

Se ainoa ongelma näiden vaaleiden raitojen ylläpidossa onkin nimenomaan se värisävy. Elämä on jatkuvaa color maskeilla ja hopeashampoilla pelaamista, sillä muuten tuo kaunis lopputulos muuttuu äkkiä vähemmän kauniiksi. Ihmettelen aina kuinka te blondit jaksatte tätä vuodesta toiseen? Vai onko niin, ettei hiuksenne yksinkertaisesti vedä oranssiin kuten täällä niin herkästi tekee? Tumman tukan kanssa on vaan niin helppoa, kun ei tarvitse tehdä mitään ihmeellisiä poppas konsteja jotta värisävy pysyy hiuksissa. Lukeudunkin niihin ihmisiin, jotka heti heikon hetken tullen värjäävät taas kokonaan tummaksi. Välillä naurankin sitä, kuinka joka toisella kampaajakäynnillä haluan täysin tasavärisen tumman tukan ja sitten taas haikailen raitojen perään.

Tällä hetkellä kuitenkin pidän tukasta kovasti. Se on mukavan mittainen ja värisävy on nätti, vaikka se ei olekaan latvaosuuksista mikään blondeista blondein. Nyt vaan sitten seuraillaan, mitä tapahtuu ja ehkä matkan jälkeen tukkaan tulee laitettua jonkinlainen sävyte? Aurinko kieltämättä kuivattaa hiuksia aina aika paljon, joten Suomessa sitten taas teho hoidetaan!

Jos jotain vinkkejä antaisin hiusten hyvänä pitämiseen niin suosittelen ehdottomasti naamioita, syväpuhdistavaa shampoota sekä ylipäänsä shampoon vaihtelemista. Ainakin itse huomaan jos pesen viikko tolkulla samalla shampoolla, muuttuu hius jotenkin veltommaksi. Vuoroviikoin shampoita kannattaakin vaihdella, jolloin hius pysyy ilmavampana. En tosin tiedä mistä tuo johtuu mutta havainnon olen kuitenkin tehnyt jo vuosia sitten ja tuota taktiikkaa jo pitkään noudattanut! Syväpuhdistavalla pesen kerran viikossa ja samassa yhteydessä teen naamion. Samalla tapaa kuin kasvot, myös hiukset kaipaavat hoitavaa ja kosteuttavaa naamiota, joten niiden käyttöä ei kannata missään nimessä laiminlyödä!

Myös hiusten lisäravinteet kannattaa muistaa, sillä vaikka söisit kuinka monipuolisesti et tule saamaan riittävästi ravinteita hiuksillesi. Itse suosin Hankintatukun Evoniaa, jota olen syönyt jo useamman vuoden ajan. Hiusten lisäravinteella varmistan sen, että hiukseni saavat suuremmalla todennäköisyydellä tarvitsemansa. Toki noita voi myös syödä kuuriluonteisesti jos tuntuu, ettei oma hius kaipaa niitä jatkuvasti. Itse olen vaan sen verran koukussa, etten uskalla enää poiskaan jättää!

Tuli tähän loppuun vielä mieleen eräs hiusväri, johon olen jostain syystä todella paljon tykästynyt ja siitä salaa unelmoinut – nimittäin sinimusta. En nyt saa päähäni missä tuollaisen sinertävän tukan alun perin näin, mutta sen jälkeen olen Pinterestista selaillut kyseisiä hiusvärejä ja siellä on tullut vastaan aivan mielettömän ihania sinimustia hiuksia! Aikanaanhan minulla oli täysin musta ja sitä kyllä paljon kehuttiin mutta toisaalta musta on aina todella kova… No katsotaan mitä syksy tuo tullessaan, tässä on vielä aikaa mietiskellä!

Onko teillä meneillään jotain hiusprojektejä värin tai kasvatuksen suhteen? :)

On my way

4 vastausta artikkeliin “Hiuskuulumisia”

  1. Mulla lähtee vaalennusprojekti ensi viikolla käyntiin, en malta odottaa! Parikyt vuotta mustalla tukalla alkaa riittämään, oon kyllästynyt siihen että aina on saman väriset hiukset, plaah. Toivottavasti ekan kampaamokäynnin jälkeen mun tukka ei ole ihan järkky. Jännityksellä odotan :D

    • Joo! Onhan se mukavaa vaihtelua siihen ainaiseen tummaan värisävyyn. :)

      Innolla jään odottelemaan sun prokkiksen tuloksia!

  2. Sinimusta tukka on kyllä tosi upea! Naisista tulee välittömästi sellaisia Kleopatroja kun sillä värjää :D Etenkin kesällä, kun auringonvalo tuo sinisen sävyn esiin. Yhtään heikommassa valaistuksessa sinimusta näyttää vain hyvin mustalta. Sinulla varmaan vaaleammat latvat toistaisi sinisen sävyä kauniisti!
    Minulla on menossa itse asiassa aika iso hiusprojekti ja jopa elämänmuutos: 14 vuoden mustalla värjäämisen jälkeen lopetin synteettisillä väreillä värjäämisen kokonaan viime jouluna, kun kampaajani vaihtoi alaa. Samalla lopetin kampaajalla käynnin ja aloin värjätä hiuksia kasviväreillä. Päänahkani kuumotti usein ikävästi värjäyksen aikana ja hiukseni ohenivat vuosi vuodelta, ja kampaajani sanoi, että musta väri voi hiljalleen ”myrkyttää” hiustupet ja että hänellä on ollut asiakas, jonka hiusten oheneminen loppui ja tukka elpyi kun lopetti mustalla värjäämisen. En ole muuten kovinkaan tarkka kemikaaleista joita syön tai iholle levitän, mutta tummien hiusvärien fenyleenidiamiini ja muut aineet (esim resorsinoli) ovat ilmeisesti oikeasti haitallisia, jopa karsinogeenisiä, ja siksi lopetin niiden käytön. Ilokseni olen huomannut, että kasviväritkin toimivat ihan hyvin, ja niistä saa tosiaan muitakin sävyjä kuin hennanpunaista. Itse olen värjännyt välillä mustalla (väriaine sisältää indigoa ja hennaa sopivassa suhteessa-> musta), välillä tummanruskealla. Käytän sellaista sarjaa kuin Cultivators. Värjääminen ei ole vaikeaa ja lopputulos on ihan oikeasti yllättävän hyvä. Mikä parasta, koska värit eivät ole ollenkaan haitallisia, voi värjätä tyvikasvun niin usein kun vain viitsii. En enää varmasti palaa synteettisiin väreihin! :)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 1
Tykkää jutusta