Sinä et päätä kehen ihastut

Aihe on pyörinyt päässäni viime päivät, sillä ulkomaan matkallamme tapahtui jotain todella odottamatonta. En suunnitellut, osannut aavistaa tai millään tavalla ajatellut näin käyvän mutta kävipähän kuitenkin – minä nimittäin ihastuin. Ihastuin ihmiseen, jonka kanssa oleminen on täysin mahdotonta. Sillä ei ole oikeastaan väliä miksi se ei ole mahdollista mutta näin se kuitenkin menee – olemme vaan liian erilaisissa elämäntilanteissa. Tuo lyhyt hetki jäi lomamatkallemme ja se tulee olemaan ainoastaan osa historiaani eikä missään nimessä tulevaisuutta.

En ihastu helposti tai todellakaan kovin usein, varsinkaan ulkomaan matkoilla (!!). Oikeastaan olen ihmissuhteissa loppupeleissä aika pidättyväinen siihen saakka kunnes olen kovin varma siitä, mitä tunnen. Sitten on taas näitä satunnaisia tapauksia, jolloin vaan tunnet, että tuossa ihmisessä on jotain – sitä on vaikea selittää. Usein tuo tapahtuu tosiaan täysin yllättäen ja nimenomaan silloin, kun et odota yhtään mitään. Ihastuminen voi todella yllättää ja itsekin ymmärsin sen vahvuuden oikeastaan vasta Suomeen tultuani. Jälleen kerran jäin kuitenkin miettimään, että miksi näin kävi? Ihastuin taas kerran ihmiseen, jonka kanssa suhteen luominen olisi mahdotonta ja tiesin sen jo tapaamishetkellämme. Ilmeisesti itselleni on nimenomaan tyypillistä ihastua aina niihin ihmisiin, joiden kanssa parisuhteen luominen on täysin mahdotonta tai vähintäänkin hankalaa.

Olen miettinyt asiaa paljon viime päivinä ja vaikka omalla tavallani olenkin ollut kovin surullinen, toisaalta olen ollut iloinen siitä, että joku ihminen pystyi vaikuttamaan minuun tällä tavalla. Jossain kohtaa nimittäin mietin, että pystynkö enää koskaan ihastumaan saatikka tuntemaan ketään ihmistä kohtaan mitään sen enempää. Vaikka tällä tarinalla olikin lyhyt loppu, tieto siitä, että voin oikeasti tuntea jälleen aika vahvastikin, tuntuu todella hyvältä. Kaikki se ajatus siitä, että olisin nykyään muka niin kovin sitoutumiskammoinen tai vaikea ihminen näissä suhdejutuissa, onkin ehkä vaan lopulta omaa kuvitelmaa. Kun kohdalle osuu ihminen joka kolahtaa, kaikki tuo vaan unohtuu.

Ihminen ei päätä kehen ihastuu. Kun tunnet jotain kohtaan jotakin, silloin vaan tunnet. Tokikaan aina tunne ei ole välttämättä oikea ja sellainen, jota tulee kehittää tai vaalia eteenpäin mutta tunne on kuitenkin aina tunne. Siskoni muistutti asiaan liittyen viisaasti, että useimmiten myös tunnelukkomme tosiaan ohjaavat tunteitamme. Emme siis voi aina ajatella, että tämä tunne on se oikea, sillä se saattaa nimenomaan pohjautua menneisyydessä kehkeytyneisiin lukkoihin. Ei jokainen kohtaamamme ihminen johon ihastumme ole missään nimessä meille se oikea. Voi olla, että tuon ihmisen tehtävä on auttaa meitä ymmärtämään jotain elämästämme tai ehkä hänen on vaan tarkoitus vaikuttaa siihen pienen hetken tavalla tai toisella – joskus tuon merkityksen ymmärtää vasta myöhemmin.

Muistan tosiaan matkamme ikuisesti. Ehkä myöhemmin myös ymmärrän, mikä tarkoitus tällä lyhytkestoisella ihmissuhteella oli elämälleni – vai oliko se nimenomaan muistutus itselleni siitä, että kyllä, minä kykenen edelleen tuntemaan ja vieläpä vahvasti.

Onko moni muu kokenut vastaavaa? Ehkä kohdannut ihmissuhteita joiden on heti alkumetreillä tiennyt olevan täysin mahdottomia mutta joihin on sisältynyt vahvoja tunteita? 

Kuvat: Taru / Edit: minä

On my way

8 vastausta artikkeliin “Sinä et päätä kehen ihastut”

  1. En ihan samanlaista ole kokenut, mutta otsikkoon liittyen ”sinä et päätä kehen ihastunut”. Olen parikymppinen nainen ja identifioinut itseni aina täysin heteroksi, aina ollut vain poikaystäviä ja suhteita miesten kanssa. Naisia en ole edes ajatellut. Mutta mitäpä kävikään tänä kesänä. Tapasin aivan upean ihmisen, joka sattuukin olemaan nainen ja nyt olen aivan korviani myöten rakastunut. Viime vuosina parisuhteet ja ihmissuhteet on potkinut persiille aika kovaakin, ja olen pyöritellyt ihan samoja ajatuksia. Sitoutumiskammoa ja tunnekylmyyttä. Mutta kyllä ne tunteet ja jonkinlainen halu sitoutua meissä jokaisessa kytee, vähintään sitten kun törmää siihen oikeaan tyyppiin. Elämä yllättää, mutta sehän tässä elämässä onkin parasta.

    • Nimenomaan, tuota juuri tarkoitan! Aivan ihana kuulla, että olet kohdannut jotain sellaista, joka on murtanut tunnekylmyyden ja sitoutumiskammon.

      Ja rakkaus ei tosiaan katso sukupuolta, ikää, aikaa tai paikkaa! Jossain kohtaa itse ajattelin tosi tarkkaan sen, mitä haluan mutta jälleen matkalla huomasin, että loppupeleissä millään kriteereillä ei ole merkitystä, kun vaan kokee jotain toisen ihmisen kanssa.

      Kaikkea hyvää teille! <3

  2. Voi että, olen kokenut tämän saman joskus kauan sitten. Sellainen ihastuminen saa aikaan todella ristiriitaisia tunteita. Kävin läpi juuri noita samoja asioita, kuin sinäkin. Alussa mietin aina, että miksi maailma on mua kohtaan näin epäreilu, että tuo ihanan ihmisen eteeni, mutta saankin nauttia hänen seurasta vain hetken. Jälkeenpäin tajusin kuitenkin, etten edes tunne häntä kovin hyvin ja ehkä tämän kaiken tarkoitus oli kertoa, että uskallan kyllä ihastua ja jossain mua odottaa se oikea. Tällaisen ihastumisen jälkeen kaipuu on valtava, eikä kotimaassa mikään tunnu miltään…

    • Niin, sepä. Samaa olen itse asiassa miettinyt, sillä niin hetki ehdittiin ”tuntemaan”. Tuo oli ehkä joku kupla jossa sitä eli pienen hetken ja sen tarkoitus oli nimenomaan kertoa minulle jotain itsestäni. Jollain tapaa kyllä kaunis ajatus.

  3. Kirjoituksestasi tuli mieleen, että ehkä onkin turvallisinta ihastua sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa oleminen on mahdotonta. Siten säästää itsensä tuskalta ja pettymyksiltä ja pitää illuusion. Olen eri mieltä siitä, että ’sinä et päätä kehen ihastut’. Juuri nuo syyt joita itsekään ei tajua, usein vaIkuttavat taustalla – esimerkiksi sitoutumiskammoinen valitsee varatun ihastuksen kohteen. Kokemuksia on itsellänikin. Enkä koskaan saanut olla ihastukseni kohteen kanssa.

    • Se on totta, juuri tuo on pitkään ollutkin ehkä se oma kompastuskiveni.

      Tarkoitin otsikolla sitä, että minä en itse tietoisesti tee sitä päätöstä kehen ihastun. Toki minun sisimpäni ja kokonaisuuteni sen päättää mutta en tee sitä tietoisesti. Uskon kuitenkin siihen, että niitä omia lukkoja tutkimalla ja purkamalla on mahdollista päästä pois vanhoista käyttäytymismalleista sekä alkaa tiedostamattaankin toimimaan ehkä hieman eri tavoin kuin on tottunut toimimaan. Tuo ei kuitenkaan ole helppo prosessi ja alussa omaan käytökseen on todellakin huomiota kiinnitettävä. Muutamia kertoja olen nimittäin ollut sellaisessakin tilanteessa, että tyyppi olisi lähes täys kymppi mutta, kun ei vaan niin ei…

      Kaikki ihmiset eivät kolahda ja kaikkia ihmisiä ei ole tarkoitettu edes pieneksi hetkeksi toisilleen.

  4. On varmasti helpointa ihastua sellaiseen, jonka kanssa ei pystyisi syystä tai toisesta seurustelemaan, silloin saa tuntea tunteessa turvassa ja tarpeeksi kaukaa. Ihmisen lähelle päästäminen suhteessa on riskialtista, silloin pitää antaa kaikki itsestään. Itse olin neljän vuoden ajan lohduttoman ihastunut silloisen parhaan ystäväni kumppaniin.. Tilanne oli tosi raskas ja epätoivoinen, koska vietettiin paljon aikaa yhdessä ja miehestä oli kehittynyt minulle myös hyvä ystävä. Lopulta tilanne ratkesi niin, että mies kertoi minulle omista tunteistaan, he erosivat ja me aloimme pitkän pohdinnan jälkeen seurustella. Nyt olemme olleet yhdessä 4 vuotta, vuosi sitten ostimme yhteisen asunnon ja joulukuussa on esikoisemme laskettu aika. Olen joka päivä kiitollinen siitä, että olen löytänyt kumppanin, joka on myös paras ystäväni, puolet minusta. Olen myös kiitollinen entiselle ystävälleni ja ajalle jonka sain viettää hänen kanssaan, vaikka välimme rikkoutuivatkin.

    • Oikeassa olet. Apua mikä tilanne, aivan kamala! Tavallaan tulee tosi ristiriitainen fiilis mutta ehkä tosiaan joskus voi olla noinkin, että tapaa sen oikean jonkun toisen ihmisen kautta – vaikka se hurjalta noin kuulostaakin.

      Toivon kaikkea hyvää teille ja tulevaisuuteenne. <3

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 30
Tykkää jutusta