Itsetutkiskelun vuosi

Voisin sanoa, että tämä vuosi on ollut tähän saakka elämässäni todellista itsetutkiskelua. Olen joutunut käymään läpi asioita, joita en olisi koskaan halunnut läpi käydä. Tällä hetkellä tuntuu, että prosessi on vasta aluillaan mutta tiedän, että ilman tätä kamppailua en rehellisesti sanottuna pääse elämässäni eteenpäin. Ja kyse ei nyt tosiaan ole erostani tai sen käsittelemisestä, vaan tunnen, että oikeastaan koko kolmenkymmenen ikävuoteni aikana tapahtuneet asiat ovat nyt jotenkin kasaantuneet ja tuntuu kuin ne olisivat yhtäkkiä edessäni yhtenä ahdistavana sumana.

Me ihmiset reagoimme asioihin niin eri tavoin. Voi olla, että joku teistä seuraa blogiani ajatellen, että voisiko tuokin nyt lopettaa tuon jatkuvan miettimisen ja elää elämäänsä. Osan ihmisistä on vaikea ymmärtää sitä, miksi toiset meistä miettii asioita syvällisemmin tai ylipäänsä tuntee vahvemmin. Se mikä on tapahtunut menneisyydessä, on menneisyyttä ja se siitä. Itse olen kuitenkin ihminen, joka ei pysty elämään noin suoraviivaisesti. Olen herkkä ja mukaani kasaantuu todella helposti asioita matkan varrelta. Jos tuota taakkaa ei selvitetä tai läpi käydä, kulkee se mukanani vuodesta toiseen ja vaikuttaa elämääni sekä ihmissuhteisiini negatiivisella tavalla. Varmaan siksi olenkin nyt tässä pisteessä. Vaikka olen kuvitellut purkavani kuormaa, en ole sitä todellisuudessa tehnyt – tai ehkä osa taakasta on purettu mutta jotain sinne on kuitenkin jäänyt. Esimerkiksi lapsuus on asia, jota en ole koskaan käsitellyt sen enempää. Olen aina ajatellut, ettei se todennäköisimmin vaikuta haitallisesti nykyisyyteeni mutta todellisuushan on täysin toinen. Koko identiteettimme rakentuu lapsuudessa ja sieltä elämäämme jää erilaisia käyttäytymismalleja, niin hyviä kuin huonojakin.

Oman elämänsä nostaminen pöydälle voi olla todella pelottavaakin. Olen käynyt aikamoista tunteiden kirjoa läpi ja välillä miettinyt, miksi ihmeessä kidutan itseäni? Totuus on kuitenkin se, että pakenemalla emme saa aikaan mitään hyvää eikä se vie meitä eteenpäin. Jos jätämme asioita nurkan taakse piiloon, kohtaamme ne kerta toisensa jälkeen uudestaan ja uudestaan. Elämässäni on ollut viime aikoina esimerkiksi useita haitallisia tilanteita, joihin päädyn aina kerta toisensa jälkeen. Kun mietin noita tilanteita en voi kuin ihmetellä, että miksi ihmeessä? Totuus on kuitenkin mitä varmimmin se, että siellä on jotain käsittelemätöntä joka ajaa minut näihin tilanteisiin aina uudestaan ja uudestaan. Taustalla on ehkä niitä tunnelukkoja, joiden vajetta pyrin täyttämään mutta todellisuudessa käyttäytymismalli on se, jonka avulla en tule koskaan saamaan tyydytystä syvimmille tarpeilleni.

Vaikka näiden asioiden ajatteleminen on ylipäänsä rankkaa, on lohdullista tietää kuinka käsittelyn kautta koemme niistä vapautumista. Ei ole oikeasti mitään muuta rakentavaa tapaa edetä ahdistavien asioiden kanssa kuin niiden pöydälle nostaminen. Joskus selviämme yksin, toisinaan meidän on pakko hakea apua ulkopuolelta. Tärkeintä on kuitenkin mielestäni se, että prosessoimme, sillä sitä kautta voimme päästä elämässämme eteenpäin ja mikä parasta, entistä viisaampina ja vahvempina – itsemme paremmin tuntien. Vaikka itsetutkiskelua huomattavasti mukavampaa olisi vaan unohtaa, en suosittele sitä kenellekään. Vaikka se tuntuisi nyt elämässäsi helpommalta ratkaisulta, tulevat nuo maton alle lakaistut asiat eteen aina jossain kohtaa tulevaisuudessa uudestaan ja uudestaan.

Vaikka vaikeaa on tosiaan ollut, näen silti tunnelin päässä valoa. On ollut todella synkkiä hetkiä mutta siitä huolimatta jaksan uskoa siihen, että tämä ankeassa sumussa kulkeminen vielä päättyy ja tunnen taas syvää iloa niistä asioista, joista sitä ennen tunsin. Uskon, että tämä vuosi tulee kaikessa rankkuudessaan olemaan kokonaisuudessaan yksi elämäni opettavimmista. En tiedä tekeekö se minusta vahvempaa mutta ainakin kasvattaa ja veikkaisin, että ainoastaan parempaan suuntaan.

Oikein ihanaa alkavaa viikkoa jokaiselle! Ei pelätä kohdata itseämme vaan ollaan itsellemme rehellisiä. Joskus asioiden myöntäminen ja peilaaminen on vaikeaa mutta se, mikä on tärkeää muistaa on, että itsetutkiskelusta tie on vaan ylöspäin.

Kuvat: Taru / Edit: minä 

Kommentit (4)
  1. Minusta on erittäin virkistävää lukea pohdintojasi. Jatka samaan malliin! Olet rohkea kun olet alkanut prosessoimaan omaa lapsuuttasi ja sen vaikutusta elämäsi rakentumiseen. Tekstisi ovat mielenkiintoista luettavaa. Moni painaa tämän elämän läpi ymmärtämättä, miksi toimii niin kuin toimii tai että tietyt uskomukset (jotka eivät ole oikeasti edes totta) ohjaavat elämää. Vaatii todellista rohkeutta kohdata itsensä. Se on vaikeaa, mutta samalla niin antoisaa kun tietoisuus ja ymmärrys kasvaa. Teet tosi arvokasta työtä itsesi eteen <3

    1. Ihana kuulla, kiitos. <3

      Olet oikeassa, viisaita sanoja. Itsensä kohtaaminen vaatii todella rohkeutta, sillä huomattavasti helpompaa olisi varmasti olla tekemättä sitä ja painaa vaan eteenpäin. Itse ainakin koen, että nimenomaan hyvinvointi itsensä kanssa on tärkeää ja en halua haudata asioita enää yhtään enempää, vaatii se sitten mitä vaatiikaan. Eiköhän suunta ole tästä vaan ylöspäin ja nimenomaan kohti parempaa oloa ja minuutta.

      Kiitos sinulle kannustavista sanoistasi! :))

  2. Hienoa luettavaa Jutta <3 Ei pidä missään nimessä ajatella, että jaksaako kukaan lukea sun ajatuksia. Tämä on sinun blogisi ja sinä päätät sisällöstä. Jos se ei jotakuta miellytä niin pysyköön poissa 🙂 Voin rehellisesti ja käsi sydämellä kertoa, että sulla on niin paljon annettavaa lukijoille ettet pysty arvaamankaan. Sinun blogistasi saan huomattavasti eniten irti verrattuna mihinkään muuhun blogiin.

    Herkkyys ja asioiden syvällinen pohtiminen ovat mielestäni ominaisuuksia joista sinun tulisi olla ylpeä. Myös itse olen huomannut, että olen todella herkkä ihminen, koen ilon ja surun tunteet erittäin voimakkaasti ja analysoin erilaisia asioita loppuun asti. Välillä nuo ominaisuudet persoonassani tuntuvat enemmän taakoilta, mutta olen pohjimmiltani oppinut arvostamaan niitä. Miten voisimme ikinä kehittyä ja kasvaa ihmisinä, jos emme tiedostaisi näitä ominaisuuksia itsessämme? Sama asia noiden tunnelukkojen kanssa. Kokemuksen kautta voin kertoa, ettei omaa käyttäytymistmallia muuteta sormia napsauttamalla. Vaikka löydät itsesi samanlaisista tilanteista uudelleen, ole armollinen itsellesi. Teet parhaasi, olet työstämässä näitä asioita ja tulet vielä huomaamaan, ettet lopulta enää joudu noihin harmillisiin tilanteisiin.

    Itsetutkiskelu on terveellistä -vaikka se aluksi pelottaakin, vain sitä kautta voimme tulla entistä vahvemmiksi. Minusta on itseasiassa aika mielenkiintoista oivaltaa tiettyjä asioita itsestäni. Tuntuu että tutustun itseeni ensimmäistä kertaa. En tiedä oletko kuullut Juulian biisiä "Mul oli ikävä mua", tuossa on sanoitukset jotka voisi sinunkin tilanteeseen kolahtaa aika hyvin 🙂

    Ihanaa viikkoa! <3

    1. Kiitos. <3

      Niin, noinhan se meneekin. Toivon todella, että omakohtaisten kokemuksieni kautta voisin vaikuttaa muidenkin elämään.

      Kirjoitat todella kauniisti, kiitos. Ajattelen samaa kyllä pohjimmiltani herkkyydestä mutta toisinaan mietin, kunpa voisi päästä helpommalla edes joskus. Analysointi ja asioiden pyöritteleminen, kun on itselleni myös niin kovin tuttua. Ja oikeassa olet, nimenomaan aikaa asioiden muuttaminen vie. Ja varsinkin, kun on kyse omista lukoista ei niitä tosiaan sormia napsauttamalla avata.

      Itse asiassa olen kuullut tuon biisin joskus aikaisemminkin, mutta kuuntelin sen nyt uudestaan ajatuksella ja kolahti kieltämättä! Sanoitukset todella osuivat ja upposivat. En tiedä miten olenkin onnistunut kuuntelemaan tuon biisin ilman, että olen sen enempää sanoituksia ajatuksella kuunnellut.

      Ihanaa viikkoa sinnekin! <3

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *