Kuinka välttää krapula?

Tiedän ainoastaan pari ihmistä, jotka eivät juuri koskaan kärsi krapulasta mutta suurin osa tuntemistani kyllä valittelee oloaan aina, jos alkoholia on tullut juotua useampi lasillinen. Omalla kohdallanikin se maaginen viiden lasillisen raja on sellainen, että sen ylittyessä kärsin kyllä krapulasta. En ole enää parikymppinen ja sitähän sanotaan, että kankkuset pahenevat iän myötä. Olen kuitenkin onnekas siinä mielessä, että lasillisesta tai edes muutamistakaan en saa mitään oloja. Krapula tulee ainoastaan silloin jos juon reilusti useamman lasillisen illan aikana ja itse krapulan laatuun taas vaikuttaa muutamakin eri seikka.

Olen seurannut omaa alkoholikäyttäytymistäni ja tehnyt muutamia havaintoja tässä vuosien varrella. On nimittäin olemassa muutamia pieniä juttuja, joilla krapulaa voi ennaltaehkäistä, tai sen laatua lieventää ainoastaan väsymykseksi. Sellainen oksentelu, hirveä päänsärky ja sängyn pohjalla koko päivän makaaminen on ollut jo pidempään kohdallani historiaa. Tätä saattaa joku ihmetellä, sillä ennen olin nimenomaan se, joka nukkui kaikki krapulapäivät! Nykyään en enää tuohon pysty. Olen nimittäin huomannut, millainen vaikutus on sillä, että pienessä kankkusessakin ryhdistäytyy ja tekee asioita. Kävelylenkki, brunssi tai pizza ystävän kanssa, kodin pienet askareet tai muu ihan normaali tekeminen ovat seikkoja, jotka oikeasti lieventävät krapulaa. Ehkä kaikista paras juttu on lähteä ulos kotoa ja käydä virkistävässä suihkussa. Uskon, että krapulakin on jollain tasolla myös henkistä, eli sen selättämiseen voi psyykata itseään.

Haluan näin lauantain ja alkaneen viikonlopun kunniaksi jakaa teille ne omat hyväksi havaitsevani vinkit, joiden avulla krapulaa voi lieventää tai jopa ennaltaehkäistä. Toki tähän väliin pakko sanoa, että helpoitenhan krapulalta välttyy, kun ei juo ollenkaan. Alkoholi on myrkky, enkä kannusta ketään sen nauttimiseen. Jos tästä huolimatta päädyt viinille ja ilta venyy – lukaisehan läpi vinkkini ja kokeile itse!

Juo joka toinen lasillinen vettä. Joku voi sanoa, että vanha klisee mutta itse olen ehdottomasti vedenjuonnin kannalla! Mitä useammin ja enemmän vettä juo, sitä kevyempi on krapula seuraavana päivänä. Alkoholihan on diureetti, joka kuivattaa kehoa, jonka vuoksi on erityisen tärkeää nauttia samaa tahtia vettä kuin nauttii alkoholiakin.

Soodaa valkoviiniin. Vähän edelliseen liittyen, soodan lisääminen valkoviiniin on erinomainen kikka lisätä juomisen aikaista vedenjuontia. Itse harrastan tätä aika usein sen vuoksi, että spritzer on yksi suosikeistani ja tykkään siitä, että viini itsessään maistuu miedommalle. Tällä keinolla pystyt myös hieman huijaamaan itseäsi, sillä lasillinen on täysi mutta ei kokonaan alkoholia. Mieluummin juo täyden lasillisen valkoviiniä soodalla kuin pelkkää valkoviiniä.

krapula

Hiilihydraatteja ennen kosteaa iltaa. Ehkä paras kikka ehkäistä (tai ainakin lieventää krapulaa) on syödä kunnon hiilihydraattipitoinen ruoka ennen kuin lähtee kosteaan illanviettoon. Sitä pastalautasellista ei kuitenkaan tarvitse vetää juuri ennen lähtöä, mutta sen voi syödä vaikka 3-4 tuntia ennen h-hetkeä. Itse olen ainakin huomannut selkeän eron siinä jos syön hiilihydraattipitoisesti ennen juhlimista kuin, että syön jonkun kevyen keiton tai salaatin.

Ei humalassa nukkumaan. Tämä on myös vuosien kokemuksella todettu, eli krapula helpottuu huomattavasti silloin, kun humalatila on mahdollisimman lievä (tai lähes olematon) nukkumaan meno vaiheessa. Hyvä keino päästä tuohon olotilaan on, että lopettaa alkoholin juomisen suunnilleen tunti tai puolitoista ennen baarista lähtöä. Tietenkin tähän vaikuttaa myös se kokonaisuus, eli kuinka paljon olet koko illan aikana juonut ja se, miten nopeasti kehosi polttaa alkoholia. Itsehän selvenen hyvinkin nopeasti jos lopetan alkoholin nauttimisen riittävän ajoissa, vaikka takana olisikin pitkä ilta. Kannattaa vaikka salaa vaihtaa se viinilasi pelkkään soodaan, jolloin ei tule turhaa ihmettelyä ja kukaan ei oikeasti enää kiinnitä huomiota siihen, mitä lasissasi on.

Älä sekoittele juomia. Yksi mielettömän hyvä ja toimiva vinkki on pysyä yhdessä juomalaadussa koko illan ajan. Pahin cocktail syntyy, kun lähtee sekoittelemaan viinejä, kuohuvaa, drinkkejä ja shotteja. Jo järkikin sen sanoo, että tuosta ei hyvää seuraa. Itse pysynkin oikeastaan aina valkoviinissä ja joskus otan jossain kohtaa iltaa aperolin tai GT:n. Muuten mennään hyvinkin yksinkertaisella linjalla, sillä silloin olotila on seuraavana päivänä myös mahdollisimman siedettävä. Yksi pahimmista krapulan aiheuttajista on muuten itselleni kuohuva! En tiedä, mikä siinä onkin mutta siitä saan hirveän hedarin ja aivan varmasti karsean kankkusen…

Älä treenaa salilla ennen juhlia. Omalla kohdallani tämäkin vaikuttaa aika paljon siihen krapulan laatuun. Jos treenaan kovan lihaskunto treenin vaikka muutama tunti ennen kuin alan nautiskelemaan viiniä, kärsin seuraavana päivänä pahemmasta krapulasta. Veikkaan, että tuo johtuu siitä, ettei keho ole ehtinyt palautumaan treeneistä, kun päälle jo isketään myrkytystila. Teenkin aina niin, että ajoitan salitreenit muille päiville ja jos jotain liikuntaa harrastan juhlapäivänä, niin käyn ainoastaan kevyellä palauttavalla juoksulenkillä.

Nauti chlorellaa ennen juhlia. Tähän suhtauduin hyvin skeptisesti ennen kuin itse kokeilin ja vakuutuin. Chlorellahan on siis superfood, jonka sanotaan parantavan krapulaa tai jopa ennalta ehkäisevän sitä. Tämä johtuu siitä, että chlorella sisältää runsaasti aminohappoja, vitamiineja ja mineraaleja, joita alkoholi puolestaan tuhoaa. Chlorellallahan sanotaan olevan myös maksan toimintaa tehostava vaikutus, jolloin alkoholi tosiaan poistuu kehosta nopeammin. Mitään tutkimuslinkkejä minulla ei tähän saumaan ole, mutta kokeilemallahan sitä voi selvitellä! Omalla kohdallani on ainakin ollut vaikutusta. Helpoiten chlorella menee alas vaikka tuoremehun tai smoothien joukossa.

Ei roskaruokaa yöllä. Roskan syöminen laskuhumalassa on ainakin omalla kohdallani juttu, joka pahentaa krapulaa. En ole tosiaan koskaan tuota harrastanut mutta ne muutamat kerrat, kun olen sinne snägärille eksynyt, ovat aikaan saaneet nimenomaan sen, että olo on ollut seuraavana aamuna huonompi. En kuitenkaan sano, etteikö yöllä voisi syödä jos on nälkä mutta ehkä ei kannata valita sitä kaikista suolaisinta pommia, sillä aika varmasti se vasta tekeekin olosta tukkoisen seuraavana aamuna. Voi olla, että osalla on päinvastainen mielipide tähän mutta omalla kohdallani se menee näin. Useimmiten syönkin yöllä kotiin tullessani muutaman leivän, joihin sitten kasaan hyvät täytteet jääkaapista – säästää muuten aikaa ja rahaakin!

Juo hitaasti. Mitä hitaammin juot alkoholia, sitä vähemmän nautit sitä koko illan aikana. Pahin kiroushan on se tilanne, kun lasi on tyhjä ja on taas täytettävä se. Tuon välttää sillä, että juo hitaasti, jolloin juo koko illan aikana luonnollisesti myös vähemmän. Olen joskus kuullut hyvän nyrkkisäännön, lasillinen tunnissa – liekö sitten paikkansa pitävä?

Nappaa särkylääke heti, kun tunnet orastavankin päänsäryn. Suurin virhe on krapulassa odotella, että josko se päänsärky menisi ohitse, sillä se ei mene ohitse vaan ainoastaan pahenee. Kannattaakin napata aina heti särkylääke jos tuntee jyskytystä ohimoilla. Osahan ottaa särkylääkkeen oli särkyä tai ei jo nukkumaan mennessä ja itsekin olen tuota välillä tehnyt jos olo on ollut yhtään sellainen, että päänsärkyä voisi olla luvassa. Kannattaa muuten muistaa, että krapulaan paras särkylääke on ibuprofeeni.

Näitä vinkkejä noudattamalla voit mahdollisesti edes hieman vaikuttaa siihen alkoholin jälkeiseen päivään. Toki olemme yksilöitä, eli toiset nyt vaan kärsivät pahemmista krapuloista kuin toiset – vähän samalla tapaa kuin, että alkoholi ei sovi kaikille. Voisin muuten lähitulevaisuudessa kirjoitella postausta nykyisestä suhteestani alkoholiin ja ylipäänsä alkoholin käytöstäni.

Onko teillä jotain kikkakolmosia, joilla vältätte alkoholista aiheutuvan krapulan? 

Riittämättömyyden tunne ihmissuhteissa

Tästä aiheesta kirjoittaminen on pyörinyt mielessäni jo pidempään mutta en ole jotenkin rohjennut tekstiä aloittaa, sillä siitä kirjoittaminen tuntuu vaikealta. Suurin syy tähän on se, että olen vasta aloittanut näiden haavojen käsittelyn ja koen, että nimenomaan tällä osa-alueella olen syvällä sisimmässäni eniten rikki. Kyse on tosiaan riittämättömyyden tunteesta ja siitä, että tuntee, ettei ole oikeanlainen vaan on aina vääränlainen – toiselle ihmiselle riittämätön.

Oma riittämättömyyden tunteeni ei kohdistu niinkään tekemiseeni tai kykyihini, vaan ihmissuhteisiin. En halua mainita sen tarkemmin mistä tämä tunne on peräisin mutta tiivistettynä, menneisyydessäni on ollut läheinen ihminen, joka on saanut minussa aikaan todella suurta riittämättömyyden tunnetta. Sitä tunnetta, että olen jo ihan perus luonteeltani vääränlainen ja varsinkin naiseksi liikaa jotain sellaista, mitä minun ei kuuluisi olla. Kyse on siis luonteeni lujuudesta ja vahvuudesta, temperamentistani sekä siitä, että uskallan puuttua tilanteisiin ja sanoa jos minulla on sanottavaa. Olen ollut myös kerta toisensa jälkeen syyllinen välillämme olleisiin ristiriitoihin tai muuhun negatiiviseen, vaikka todellisuudessa en ole ollut yhtään syyllisempi kuin toinenkaan osapuoli. Asiat kuitenkin kääntyivät aina niin, että minä olen syypää ja se, joka on tavalla tai toisella vääränlainen ja aiheuttaa kaiken huonon. Jos taas puolustauduin, oli sekin väärin ja sanat viilsivät nimenomaan niin, että puolustukseni oli täysin turha. Uskon myös siihen, että nuoruuteni ihmissuhteet vaikuttavat tähän kokonaisuuteen siellä taustalla, sillä minulla on aika paljon kokemusta siitä, ettei toinen ole halunnut olla kanssani kuin hetken verran. Nuo ovat varmasti jättäneet pienen riittämättömyyden tunteen sinne taustalle, josta on sitten kehkeytynyt lopulta mainitsemieni tapahtumien vuoksi lukko, joka liittyy siihen ettei vaan koe riittävänsä.

Tämä aihe on itselleni kokonaisuudessaan hyvin ristiriitainen, sillä asiaa miettiessäni koen aikamoisen tunnemyräkän. Yhdessä hetkessä olen todella vihainen tuosta tunteesta, joka minulle on aiheutettu ja toisessa hetkessä taas olen maailman surullisin ja kysyn, että miksi? Ymmärrän tietysti myös sen, että me ihmiset toimimme elämässämme tunnelukkojemme pohjalta varsinkin silloin, jos emme niitä koskaan tiedosta tai työstä. Se, että toinen ihminen laittaa sinua alaspäin tiedostaen tai tiedostamattaankin, on yksinkertaisesti sitä, että hän kokee kanssasi itsensä heikoksi, jolloin hänen on pakko laittaa sinua alas tunteakseen itsensä vahvemmaksi. Ymmärrän tuon käytösmallin erittäin hyvin paperilla mutta se tunne, joka minulle tulee aihetta ajatellessa ei ymmärrä tapahtunutta. Uskon kuitenkin, että tämä tunteiden ristiriitaisuus ja sekamelska taas kielii siitä, että prosessi on aloitettu mutta se on vielä vaiheessa. Ja toisaalta – kai se viestii myös siitä, että arvostan itseäni enkä halua tuntea niin, miten aina välillä nykyään tunnen.

Se miksi koen itseni ihmissuhteissa usein riittämättömäksi johtuu tosiaan siitä, mitä olen kokenut. En ollut lapsena se lapsi, joka koki olevansa riittämätön tai vääränlainen, vaan tuo tunne on tullut itselleni nimenomaan aikuisiällä ihmissuhteiden myötä. Tärkeintähän tämänkin lukon kanssa on kuitenkin se, että olen sen vihdoin uskaltanut itselleni myöntää ja lopettanut häpeilyn. Riittämättömyyden tunne, kun on ollut salaisuuteni jo todella pitkään ja jopa itse olen sen kohtaamista kiertänyt. Totuushan on kuitenkin se, että se millainen olen luonteeltani ei tee minusta vääränlaista, vaan luonteeni tekee minusta nimenomaan juuri minut. Minun ei tarvitse olla jotain, mitä joku toinen haluaa minun olevan tai edes pyrkiä siihen vaan voin olla sataprosenttisesti sitä, mitä olen ja on olemassa ihmisiä, jotka osaavat sitä arvostaa.

Itse asiassa viime viikolla erään ihmisen sanat siitä, kuinka vahvuuteni on ollut se kannatteleva voimani näiden kaikkien vaikeuksien keskellä suorastaan pysäytti minut. Vaikka olen sisimmässäni tiennytkin, ettei minun tarvitse muuttua ja olen hyvä näin, vasta tuon toisen ihmisen sanomana todella oivalsin, että niin – vahvuuteni on todella tällä hetkellä elämässäni se voimavara eikä huonoin ominaisuus, joka minussa on. Vahvuuteni on itse asiassa ollut monessakin asiassa elämässäni hyväksi. Se ei ole heikkouteni, vaan se on voimavarani. Olen ollut lapsesta saakka vahva ja pärjäävä. Se on perus luonteessani hyvin dominoivana ja se olen minä. Tuon kuuleminen toisen ihmisen suusta tuntui jotenkin erityisen hyvältä ja oivalsin siinä hetkessä aika paljon.

Riittämättömyyden tunteen kanssa vaikeinta on kuitenkin se, että kyse on tunteesta. Vaikka nyt sanonkin, että tiedän olevani hyvä ja oikeanlainen, tulee eteen hetki, jolloin koen täysin päinvastaisia tunteita. Riittämättömyyden tunteen voi laukaista oikeastaan ihan mikä tahansa pienikin menneisyyteen viittaava juttu, tai ihan vaikka vaan jonkun toisen ihmisen minuun tai muihin kohdistama alentava käytös. Se, että sama kaava toistuu elämässäni tavalla tai toisella, jolloin tunnemuistini palauttaa mieleeni sen, että jälleen olen toiselle riittämätön. Tiedän, että koska olen näitä tunteita elämässäni kokenut, tulen niitä vielä tulevaisuudessakin kokemaan. Kuitenkin se, että tunnistan nämäkin tilanteet, on minulle tärkeää. Se, etten vaivu enää siihen ajatusmaailmaan, että olen vääränlainen, on asia, jota vastaan taistelen.

Tekstini on ehkä hieman sekavaa ja oikeastaan pitkästä aikaa tuntuu kuin tässä kirjoittamassani ei olisi sellaista selkeyttä. Tämä johtunee siitä, että asia on minulla tosiaan vielä käsittelyssä enkä oikein tiedä kaikkea vielä itsekään. En tiedä, miltä tuntuu siinä kohtaa, kun olen prosessoinut tapahtuneet ja koen, että olen asiasta siinä mielessä yli, ettei se herätä enää minussa samanlaisia tunnereaktioita kuin nyt herättää. Nyt on kyse enemmänkin siitä, että ajattelen olevani juuri hyvä tällaisena, kunnes taas olen vihainen ja kohta todella surullinen. Tiedän kuitenkin sen, että tämä koko tunteiden kirjo kuuluu tähän prosessiin. Se, että pääsee eteenpäin, vaatii myös sen, että antaa itsensä tuntea kaikenlaisia tunteita ja päästää ne ulos.

Olen varma, etten ole ainut joka riittämättömyyden tunteen kanssa kamppailee, joten toivonkin, että postaukseni antaa muille sisimmässään tuota taakkaa kantaville rohkeutta kohdata tunne ja puuttua siihen. Ei ole oikein, että ajattelemme olevamme vääränlaisia tai riittämättömiä, sillä me riitämme. Elämässä tärkeintä on muistaa mielestäni se, että meidän ei tule koskaan muuttaa itseään toisen ihmisen haluamaan muottiin, vaan ennemminkin opetella hyväksymistä. Ihmissuhteissa on kyse siitä, että hyväksytään toinen ihminen sellaisena kuin hän on ja nimenomaan työstetään tuota taitoa sen sijaan, että pyritään muuttamaan toinen kaltaisekseen. Ollaan hyviä toisillemme ja kiinnitetään ennemminkin huomiota omaan käytökseen ja niihin omiin lukkoihin sen sijaan, että etsitään virheitä toisista.

Jos heräsi ajatuksia tai ehkä kamppailette saman asian kanssa, olisi mielenkiintoista kuulla tuntemuksianne? Miten te olette päässeet eroon riittämättömyyden tunteesta tai miten sitä vastaan kamppailette?

Kuvat: Taru / Edit: minä