Meillä on vain tämä hetki

Länsimaissa yleinen elämäntyyli on omata suunnitelmia ja tavoitteita tulevaisuuden suhteen. Elämää halutaan hallita, sillä se tuntuu turvalliselta. Itsekin myönnän, että täydellisen kontrollin menettäminen tuntuisi pelottavalta, sillä sitä on tottunut koko elämänsä elämään niin, että aina on jotain meneillään ja suunnitelmia tulevaisuuden varalle. Ihminen, jolla ei ole mitään suunnitelmia on täällä meidän leveyksillä suorastaan kummajainen. On enemmän kuin luontevaa suunnitella tulevia lomamatkoja, joulua ja jopa sitä ensi kesääkin. Kaiken tuon suunnitelma viidakon alle jää kuitenkin liian usein se kaikista tärkein, nimittäin hetkessä oleminen ja eläminen.

Huomasin Santorinin lomalla jotain erityistä. Olen sanonut tästä useammalle ystävällenikin, sillä koin siellä tosiaan aika erikoisen vapautumisen tunteen. Tuntui kuin olisin astunut ulos boksista, jossa täällä Helsingissä koen osittain olevani. Jotenkin elin viikon ajan niin sataprosenttisesti siinä hetkessä jossa olin. Käytin todella vähän sosiaalista mediaa ja kameraakaan en kantanut jatkuvasti laukussa. Kikattelimme hotellin uima-altaalla kuin teinitytöt ja eräs suomalainen pariskunta totesikin meille, ettei uskoisi meitä koskaan yli 30-vuotiaiksi. Siellä katosi oma ikä, status, ammattinimike ja se, mitä nyt ehkä kuuluisi olla tai miten käyttäytyä. Elin niin täysillä hetkessä, etten miettinyt tulevaa tai ylipäänsä omaa elämääni tai niitä vaikeuksia, joiden kanssa olen jo pidempään paininut. Irtaannuin täysin kaikesta minua sitovasta ja koin ihanaa lapsenomaista huolettomuutta sekä vapautumista.

Matkan jälkeen ymmärsin etten voi olla Suomessa niin vapautunut kuin haluaisin olla, enkä ehkä elä niin hetkessä kuin haluaisin elää. Mietin paljon ja esimerkiksi käytöstäni ohjaa aina tietynlainen kontrolli. Hallitsen elämääni mentaalisella tasolla ja pidän jatkuvasti lankoja käsissäni jotta kontrolli ei vaan karkaisi. Tuo on tavallaan juttu, joka estää meitä elämästä hetkessä ja vie kauemmas onnellisuuden kokemisesta. Totuushan on kuitenkin se, että tämä hetki on tässä näin ja juuri nyt. Voimme aina suunnitella huomista mutta loppupeleissä se, kuinka se menee, on meille vielä tänään arvoitus. Se mihin voimme kuitenkin vaikuttaa on tämä hetki – miten nyt elämme, mihin mahdollisuuksiin tartumme ja kuinka spontaanisti heittäydymme asioihin.

Havahduin matkan jälkeen myös siihen, kuinka fiilistelen asioita nykyään vähemmän. Hyvältä maistuva aamukahvi, kaunis kimppu kukkia tai energinen olo treenin jälkeen jää jotenkin vaan kaiken muun ajattelun ja tekemisen varjoon. En keskity tähän hetkeen ja aistien käyttämiseen sekä niiden avulla tuntemiseen, vaan olen jossain muualla enkä läsnä. Onneksi välillä elämä ravistelee huomaamaan, että nyt on aika jälleen pysähtyä miettimään, mikä on tärkeintä – omalla kohdallani tuo käänteen tekevä asia oli matkamme. Sen jälkeen olen tuntenut, että hei – kukaan tai mikään ei voi estää minua toimimasta missä tahansa maailmaa vapautuneesti. Reissun jälkeen olenkin ollut huomattavasti keveämmällä fiiliksellä enkä ajatellut niin paljon sitä, mitä teen tai miten toimin. Voin ihastua ihmiseen johon minun ei oleteta ihastuvan, hullutella ja toimia intohimoisesti. Se boksi jossa olen liian pitkään ollut, siitä haluan nyt luopua.

Usein nimenomaan menneisyys tai tulevaisuus estää meitä keskittymästä nykyhetkeen. Kannamme liikaa mukanamme menneisyyden mörköjä ja tulevaisuutta puolestaan murehdimme. Jos mietitään, että ajatusmaailmamme täyttää nimenomaan joko mennyt tai tuleva, niin milloin ehdimme nauttia hetkestä? Vastaus on oikeasti ettemme koskaan. Jos emme ole läsnä, emme yksinkertaisesti elä tässä näin sitä, mitä tapahtuu ja asioita vaan menee ohitsemme. En tietenkään sano etteikö menneisyytensä möröt kannata selvittää ja suunnitelmia saa olla tulevaisuuteenkin mutta se hetki ja hetkessä oleminen, hitsiläinen, kun vaan muistaisimme sen useammin!

 

Ajatus tähän sunnuntaihin onkin, että nautitaan hetkestä. Pyritään siihen, ettei eletä menneessä eikä tulevassa vaan laitetaan kaikki fokus hetkeen, jossa juuri nyt olemme. Jokainen minuutti on ainutlaatuinen ja nauttimisen arvoinen, ei anneta niiden juosta ohitsemme! Rakastetaan, iloitaan, nautitaan, ollaan, hengitetään, maistetaan, tunnetaan ja kuunnellaan.

Rentouttavaa sunnuntai-iltaa!

Kuvat: Taru / Edit: minä

On my way

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 14
Tykkää jutusta