Kun on rikki mutta ei osaa korjata itseään

Veikkaan, että jokunen teistäkin tietää miltä tuntuu, kun on rikki sisältä. Siihen eivät auta muiden tsemppaukset tai se, että koittaa motivoida itseään, sillä rikkinäisyys ei parannu sormia napsauttamalla tai edes omalla päätöksellä eheytyä. Ainakin minun elämässä tämä rikkinäisyys on möykky, joka on kasaantunut ja kasvanut kasvamistaan. Veikkaan, että kaikki johtuu siitä, että olen aina vaan painanut elämässäni eteenpäin ja ajatellut, kuinka olen vahva ja tulen kaikesta selviämään. Muistan elävästi kuinka olen jopa todennut, etten ole missään nimessä masentuvaa ihmistyyppiä. Nyt kuitenkin vasta tajuan, että ihminen ei itse päätä sitä, mitä sisimmässä tapahtuu. Toki voit aina yrittää esittää ulospäin iloista ja pärjäävää mutta itseään et voi silti loputtomiin huijata.

Minä olen tehnyt nimenomaan edellä mainittua – huijannut itseäni jo pitkään voimaan paremmin vaikka todellisuudessa näin ei ole ollut. Sisälläni on kymmeniä kysymyksiä, joihin haluan vastauksen. On arkoja asioita, joita on tapahtunut ja esimerkiksi parisuhteen jättämiä haavoja, joita ajattelemalla pintaani nousee suorastaan viha. Se, että nyt jatkaisin pakoilua ei ole enää vaihtoehto. Ymmärrän itsekin, että olen tällä hetkellä henkisesti loppu ja tarvitsen jonkun, joka voi yrittää minut korjata – tai antaa edes työkaluja siihen. Tavallaan en tiedä kuinka se on mahdollista mutta pakkohan siihen on jaksaa uskoa. Joskus se, että saat apua ongelmiisi ulkopuolelta, on parempi vaihtoehto kuin liian läheisten ihmisten kanssa asioista puhuminen. Vaikka ystävät ovat olemassa nimenomaan meitä varten, joskus taakkojaankin on helpompi jakaa jollekin, joka ei ole läheltämme – tai näin minä asian koen.

Meillä ihmisillä on erilaisia syitä, joiden vuoksi saatamme henkisesti särkyä. Yksikään ei ole toista syytä vähäpätöisempi, sillä jokainen meistä on yksilönsä ja kokee asiat omalla tavallaan. Toinen jaksaa ehkä kantaa niitä taakkoja sisällään pidempään kuin toinen mutta totuushan on se, että määräänsä enempää ihminen ei vaan jaksa – eikä muuten tarvitsekaan jaksaa. Joskus se, että vaan myöntää itselleen olevansa liian rikki kyetäkseen itse itsensä korjaamaan on rohkeutta. Myönnän, että minunkin olisi jo ajat sitten pitänyt käsitellä asioita muutenkin kuin omassa päässäni. Aina se, että tekee itse tuota työtä ei nimittäin ole se paras mahdollinen ratkaisu vaikka se ehkä siltä hetkessä tuntuisikin.

Lohdullista on kuitenkin tietää, että särkyminen on mahdollisuus. Sen kautta elämässämme tulee, mitä todennäköisimmin tapahtumaan muutosta jota ei tapahtuisi välttämättä ilman henkistä hajoamista. Vaikka se kuulostaakin hurjalta, on henkinen särkyminen aina mahdollisuus kasvuun ja johonkin uuteen – uuteen minuuteen ja sen löytämiseen. Jotenkin uskon, että ainakin omalla kohdallani rauhan tekeminen menneisyyden kanssa, sen läpi käyminen ja käsitteleminen ovat avaimet siihen, että voin aloittaa uusien ovien avaamisen. Tällä hetkellä, kun tuntuu, että olen lukossa jossain ahdistavassa ja koen jopa katkeruutta sen vuoksi, että minua on satutettu eikä minua ole sataprosenttisesti hyväksytty. Jos rehellisiä ollaan, se tuntuu oikeasti todella epäreilulta.

Myös se, että särkyminen kasvattaa omaa itsetuntemustani on asia, jonka ymmärrän jo nyt. Se, että olen käynyt läpi tätä omaa taisteluani jo jonkun aikaa sekä myöntänyt vihdoin etten voi hyvin, on itselleni avain kasvuun. Olen juuri nyt henkisesti täysin alasti eikä minua nolota myöntää, että olen rikki. Minulle on ihan sama vaikka nolaisin itseni sillä etten olekaan se vahva ja upea nainen joka selviää kaikesta. Osa miettii, ettei olisi ikinä minusta uskonut mutta ihan sama. En osaa korjata itseäni enkä häpeä sitä, että olen hakenut apua. Joskus on oikeasti vaan katsottava itseään peiliin ja myönnettävä, että minulla ei ole niitä vastauksia. Vaikka olenkin ihminen joka tutkii, miettii ja pohtii paljon, olen silti tilanteessa, jossa en osaa auttaa itseäni. En osaa kertoa itselleni vastauksia eikä Googlekaan niitä minulle löydä.

Toivon, että tämän prosessin kautta, jonka kohta aloitan voin tuoda myös teille jotain uutta. Odotan sitä, että löydän vastauksia ja mikä tärkeintä, voin eheytyä. En halua eheytyä vahvaksi vaan ennemminkin oppia ymmärtämään paremmin tapahtunutta ja itseäni. Jotenkin toivon, että tulevina vuosina voisin oppia pois varsinkin siitä ajatuksesta, että minun tulee olla vahva ja selviävä.

Voimaannuttavaa päivää jokaiselle! <3

Kuvat: Taru / Edit: minä

Kommentit (22)
  1. Ihanan rehellinen ja avoin teksti, niin kuin tekstisi muutenkin ovat <3
    Yhdyn psykoterapiaa käyvien ihmisten suosituskuoroon. Mulla on toinen vuosi menossa ja se on mullistanut elämääni positiivisella tavalla. Aina se positiivinen muutos ei näy ulospäin. Minulla on terapiaa edeltänyt kuvailemaasi masennusta ja alakuloa ja myös terapian aikana ensimmäisen vuoden aikana olen rypenyt pohjamudissa kun hyvin kipeät ja vaikeat asiat lapsuudesta avataan eteen ja huomaa niiden vaikutuksen itseensä kokonaisvaltaisesti ihmisyydestä. Ulospäin prosessi on siis näyttänyt muulta kuin positiiviselta muutokselta. Olen ollut pitkiä jaksoja sairauslomalla töistä. Ymmärsin kuitenkin prosessin aikana, että se että antaa itsensä ihan oikeasti hajota pirstaleiksi ja tuntea mitä tuntee, on se mikä lopulta auttaa uuden kasvussa. Jokaista isoa kehitysaskeltani on edeltänyt jonkinlainen kuoppa. Mikään muutos ei ole vain soljahtanut nätisti. Kaiken tämän keskellä on hitaasti mutta varmasti tapahtunut muutosta sisälläni. Olen alkanut luottaa itseeni, arvostamaan itseäni ja rakastamaan itseäni. En hae enää hyväksyntää ja validointia ulkopuolelta muilta ihmisiltä vaan annan sen itse itselleni. Olen myös alkanut ymmärtämään muita ihmisiä ja heidän toimintatapojansa paremmin ja se helpottaa myös elämää!
    Omat arvoni ovat selkiytyneet ja kun elän niiden mukaan, voin hyvin. Ennen psykoterapiaa kävin 7kk juttelemassa psykiatrisen sairaanhoitajan luona ja siellä todettiin, että hyötyihin 3-vuotisesta psykoterapiasta. Kävin kahden terapeutin luona ennen kuin löysin mieleisen ja se kannatti. Ammattiapu on siis todella paikallaan. Läheiset voivat olla tukena, mutta ikävä kyllä hekin katsovat tätä maailmaa niiden omien filtteriensä ja tunnelukkojensa läpi, joten sieltä suunnalta saa vähän erilaista tukea kuin ammattilaiselta. Olen oppinut terapiassa ottamaan etäisyyttä asioihin ja tarkastelemaan niitä objektiivisesti. Mitä objektiivisemmin sitä pystyy tekemään, sitä vähemmän siinä on tunnelatausta mikä saa yleensä meidät ihmiset toimimaan omien lukkojenme pohjalta. Harmi, että psykoterapia ja mielenterveyspalveluita ovat edelleen hieman tabu yhteiskunnassamme samoin kuin masennus. Aivan kuten kirjoiti, vahva nainen ei ole sellainen, joka selviää yksin kaikesta. Todellinen vahvuus on sitä, että uskaltaa myöntää olevansa heikko. Sä olet viisaana naisena jo itseksesi ymmärtänyt paljon, taivas vain on rajana kun sinä pääset oikean ihmisen kanssa juttusille <3.

  2. Olen itse käynyt lähes kaksi vuotta ratkaisukeskeisessä psykoterapiassa ja en enää edes tunnista sitä ihmistä joka olin ennen tuon prosessin aloittamista. Itse hakeuduin psykoterapiaan toistuvien masennusjaksojen vuoksi, ja koska terapiani pohjautuu sairauden hoitoon, Kela maksaa osan terapiaprosessistani.

    Terapiassa olemme lähteneet liikkeelle aivan ”nollasta” eli lapsuusajoista. Olemme käsitelleet asia asialta sisälleni kasautuneita solmuja, pelkoja ja myös luonteeseeni vaikuttaneita tapahtumia. Terapian kautta olen ymmärtänyt miksi minä olen juuri sellainen kuin olen, ja miksi reagoin moniin asioihin eri tavalla kuin muut. Vihdoin voin ylpeästi olla oma itseni, ilman, että joudun moittimaan itseäni nuoruuden ”virheistä” ja monista vääristä valinnoista.

    Terapeuttini kanssa olemme keskustelleet ystävien, puolison ja lähipiirin merkityksestä vaikeiden asioiden käsittelyssä, ja hän on sitä mieltä, että lähimmäiset eivät ole terapeutteja, vaikka toki he tukevat ja auttavat elämän vaikeissa jaksoissa, kuten mainitsitkin.

    Minulla olisi vielä vuosi jäljellä Kelan korvaamaa terapiaa ja käyntejä olisi tarkoitus vähentää viimeisen vuoden aikana. Olen vielä hieman kauhuissani siitä miten tulen jatkossa pärjäämään ilman terapeuttiani apua, mutta onneksi häneltä saadut opit jäävät pysyvästi elämään.

    Haluan vielä kertoa, että vaikean masennukseni ja terapiajakson myötä koko elämäni on mennyt uusiksi. Ystäväpiiriäni olen karsinut todella paljon, ja nykyisin vietän aikaa vain sellaisten henkilöiden kanssa, jotka koen tosiystävikseni. Olen myös muuttanut elämäntapojani ja masennuksen myötä esimerkiksi liikunta on noussut täysin uuteen arvoon. Myös alkoholin käytön olen lopettanut lähes kokonaan, koska se on yksi mielen pahimmista vihollisista. Mielestäni tätä asiaa painotetaan mielen sairauksien hoidossa aivan liian vähän, sillä usein ihmiset hukuttavat surun alkoholiin, vaikka vaikutus on päinvastainen. Kokonaisuudessaan siis vietän nykyisin paljon rauhallisempaa elämää kuin aiemmin, oma jaksaminen edellä. Teen vain niitä asioita, jotka tuntuvat itsestäni hyvälle.

    Hirmuisen paljon tsemppiä sinulle jatkoon Jutta! Toivon, että saat terapiasta helpotusta oloosi. Muista olla maltillinen ja armollinen itsellesi, sillä mielen muutokset tapahtuvat hitaasti. 🙂

    1. Kiitos sinulle rohkaisevasta kommentistasi! <3

      Ihan mahtavaa kuulla, että sinä olet saanut avun psykoterapiasta – huikeaa. Toivon itsekin, että löydän nimenomaan vastauksia vaikka varmastikaan helppoa se ei tule olemaan. Katsotaan, mitä tuleman pitää. Ja enhän tosiaan nyt vielä osaa edes sanoa, synkkaako minulla tämän terapeuttini kanssa ja miltä se tulee tuntumaan…

      Totta, ihan varmasti tulee menemään uusiks elämä terapian jälkeeni. Itsehän olen käyttänyt alkoholia koko aikusuuteni enemmän tai vähemmän ja kieltämättä se on välillä minulle tapa paeta huoliakin. Kesällä varsinkin on tullut juhlittua aika paljon, mikä myöskin on varmasti masentanut jo alakuloista mieltä lisää.

      Sinullekin rohkeutta ja tsemppiä jatkoon! Olen varma, että tulet pärjäämään ilman terapeuttiasi kunhan tuo vieroittuminen tapahtuu pikkuhiljaa. Ja kuten sanoitkin, eivät ne opit mihinkään katoa vaan jäävät elämään. 🙂

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *